Kategoriat
Ajattelin tänään Oma elämä

suosikkiasioita.fi ja 15 arkiston helmeä

Suosikkiasia: suosikkiasioita.fi

Hurraa, siirsin rakkaan Suosikkiasioita-blogini omalle sivulleen reilun kahdeksan Lily-vuoden jälkeen. Tulkoon tästä hyvä!

Homman nimi on sama kuin aiemminkin: suosikkisarjoja, sarjavinkkejä, uutuussarjalistoja ja muuta hauskaa sälää. Popkulttuuria, huonoa läppää ja ikuista fangirl-meininkiä. Intoilua ja valitusta, hassuttelua ja silmien pyörittelyä. Suosikkiasioita!

Koska en halunnut jättää blogilapsiani taakse, otin mukaani koko Lily-aikaisen juttuarkistoni. Suosikkiasioita.fi pitää siis sisällään (melkein) kaikki vuosina 2018–2026 Lilyyn kirjoittamani tekstit.

Ennen uutta on hyvä tehdä tili menneen kanssa, joten tässä omat suosikkikirjoitukseni Suosikkiasioiden Lily-vuosien ajalta:

1. Sweet Valley High -bingo (eli ”kuin kaksi marjaa” ja muut päähäni jumahtaneet fraasit) (2019)

Espanjalaistyylinen keittiö ftw! Sweet Valley High -bingo oli hyvä läppä vuoden 2019 Maisan mielestä ja on hyvä läppä vuoden 2026 Maisan mielestä.

2. Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? (2018–2020)

Ariel / Tuhkimo / Aurora / Belle / Jasmine / Lumikki

Prinsessa-analyysejä oli hyvin hauska kirjoittaa. Vielä joskus täydennän sarjan puuttuvilla Disney-prinsessoilla. Pocahontas kiinnostaa erityisesti, sillä en osaa äkkiseltään sanoa sen esikuvallisuudesta mitään. Disneyn leffaversion siis.

3. Analysoiminen pilaa romanttiset komediat (2018)

Suosikkiasioiden alkuvuosina kirjoitin jonkin verran pohdiskelevia media-analyyseja. Se oli hauskaa, ja mun pitäisi kirjoittaa niitä lisää.

4. 30 vuotta ja 30 tv-muistoa (2019)

Sarjanostalgia on aina suosikkiasiani.

5. Erään romanttisen komedian anatomia (2020–2023)

Osa 1 / Osa 2 / Osa 3 / Osa 4 / Osa 5 / Osa 6 / Osa 7

Omasta mielestäni jokainen Erään romanttisen komedian anatomia on parasta mitä olen Suosikkiasioihin kirjoittanut, koska ovat pönttöjä tapauksia täynnä huonoa läppää ja mulla on ollut hyvin hauskaa niitä kirjoittaessani.

6. Oodi YouTubelle (eli 12 YouTube-kuoppaa, joihin rakastan pudota) (2019)

Tämä kirjoitus ei ole listalla siksi, että se olisi erityisen hyvä tai että pitäisin siitä erityisemmin. Eikä se ole kestänyt kovin hyvin aikaakaan; tänä päivänä en esimerkiksi koskaan nostaisi tympeää armeijapropagandaa vastaavalle listalle. Kirjoitus on kuitenkin henkilökohtaisesti merkityksellinen, sillä se pitää sisällään suosikkikappaleeni, jonka olen Suosikkiasioihin kirjoittanut.

Se on tämä kuvailuni YouTube-kuopasta:

Olen saattanut mainita, että putoan tasaisin väliajoin YouTube-kuoppiin. Se on sitä kun katsot ihan vaan yhden YouTube-videon aiheesta X, paitsi että ei se mihinkään yhteen jää, YouTube puskee aiheesta X ja sen jälkeen aiheeseen X vähän liittyvästä aiheesta Y päättymättömän videoiden virran, ja yhtäkkiä olet käyttänyt kaksi tuntia elämästäsi siihen, että katsot kuinka meikkaamisesta tubettavat yhdysvaltalaiset semijulkkikset, joiden nimiä et aiemmin ollut edes kuullut, riitelevät – jos nyt oikein ymmärsit – hiusvitamiineista ja siitä kuka tukikaan ketä ja kuka puukotti ketä selkään ja Bye Sister, ja nyt tiedät tuonkin ja siinä meni kaksi tuntia elämästäsi joita et saa takaisin.

Tai siis jotain tuon suuntaista. Täysin hatusta vedetty esimerkki.

Aikansa tuote tuokin tapaus, mutta kappale ilahduttaa minua edelleen typeryydellään.

7. Hyvä fani, nolo fani (2023)

Koska itsereflektio on tärkeää. Ja kirjoitus itsessään on kaikessa pintapuolisuudessaan ihan pätevää pohdintaa faniudesta.

8. Succession-dilemma (2023)

Hyvin pönttö kirjoitus. Just hyvä.

9. Mitä jos suosikkikirjasi kirjoittaja onkin idiootti? (2019)

Oikeastaan tämä kirjoitus nolottaa minua ja meinasin deletoida sen kokonaan, mutta sitten ajattelin, että on ihan hyvä opetus itselleni. Kyllä, sisältää naiivia pohdintaa ja koko homma paljastaa tuolloisen ymmärtämättömyyteni Lähi-idän kompleksisesta historiasta, mutta vastapainona minä kuitenkin siteeraan Roland Barthesia. Annan itselleni pisteitä siitä.

10. Maailman huonoin kirjapostaus (2024)

No ei kai tää nyt maailman huonoin ollut. Joka tapauksessa: huvittava kirjoitus, joka toi minulle paljon iloa.

11. Swiftologian alkeet (2023)

Long live, T. Swift!

12. Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa (2018)

Käyttöliittymä ei oikein tuo tätä postausmuotoa, mutta Suuri tsemppibiisilista pääsee listalle siksi, että se on yksi luetuimmista Suosikkiasioiden kirjoituksista ja tämän vuoksi sillä on paikkansa sydämessäni.

13. 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan (2019)

Suosikkikirjoituksiani taitaa yhdistää se, että ovat jollain tavalla läppää. X asiaa, jotka tiedän Y sarjasta -kohtelun ovat vuosien aikana saaneet myös Euphoria, Stranger Things ja Succession.

14. Muistoja jalkapallostadioneilta (2020)

Tämä on se korona-ajan kirjoitus, jota muistelen kaikkein eniten lämmöllä. Ja se pitää nostaa esiin nyt, jotta voin toukokuussa vedota pitkään fanihistoriaani, mikäli Arsenal oikeasti menee voittamaan Valioliigan. Minä olen kestänyt paljon! Olen ollut Emiratesilla vuonna 2013, luoja sentään.

15. Tyhmiä asioita, joita en voi sietää (2022)

Edelleen totta koko lista, paitsi yksi kohta: Lidlin pikakassat, it was me, not you. Osaan nyt paremmin. Sorppa neljän vuoden taakse.

Siinä ne. Uusia suosikkikirjoituksia kohti!

PS. Mulla on myös kasa inhokkikirjoituksia Suosikkiasioiden 2018–2026 arkistoista. Ei nyt mennä niihin. Sanottakoon silti, että otin nekin mukaan, vaikka olisinkin voinut jättää ne taakseni. En edes editoinut typeryyksiäni pois.

PPS. Lily-aikaisessa blogissani oli 286 postausta, uudelle sivustolle siirrettyjä juttuja oli 284. Tämä johtuu siitä, että menin sekaisin siirto-operaatiossani ja päätin, että nämä kaksi matkasta pudonnutta eivät olleet niin tärkeitä, että olisin alkanut säätää niiden vuoksi. Säädin tarpeeksi ihan muutenkin.

PPPS. Eniten harmittaa, että kommentit jäivät vanhalle sivustolle. Tosin eiväthän ne edes toimineet Lily-säädön jälkeen.

Kategoriat
Ajattelin tänään Tyypit

Saako feministi kritisoida julkkisnaisten vaatevalintoja? Tapaus Olivia Munn

Kirjoitus on alun perin julkaistu 29.4.2019 Lilyssä.

Suosikkiblogi: Go Fug Yourself

Rakastan Go Fug Yourself -nimistä muoti- ja julkkisblogia. Jos uutissaitteja ei lasketa, Go Fug Yourself on todennäköisesti pisin internet-suhteeni; olen lukenut sitä lähes päivittäin reilun vuosikymmenen ajan. Ehdotonta suosikkikamaa siis.

Go Fug Yourself* on kahden yhdysvaltalaisnaisen, Jessica Morganin ja Heather Cocksin (somessa @fuggirls) luomus. Sen ideana on kirjoittaa humoristisesti muodista ja julkkisten vaatevalinnoista – arvostella, kritisoida, kehua, ylistää ja ihmetellä. Muodin, vaatteiden ja julkkisten lisäksi blogissa kirjoitetaan laajasti muistakin populaarikulttuurin alueista: sarjoista, elokuvista, kirjoista, musiikista, urheilusta… iso ja tärkeä osa blogia on myös eri maiden, etenkin Brittien, kuninkaallisten tekemiset (ja asut).

*Blogin nimi on tietysti väännös alatyylisestä Go Fuck Yourself -ilmaisusta. Fug-termillä viitataan puolestaan ilmaisuun fucking ugly (=fugly), tosin Go Fug Yourselfissä se on käännetty tarkoittamaan fantastically uglya, fantastisen rumaa.

Minä pidän Go Fug Yourselfistä, koska se tekee muodista (ja laajemmin populaarikulttuurista) hauskaa. Jessica ja Heather ovat taitavia kirjoittajia, jotka heittävät hyvää ja fiksua läppää. Sarkastista ja iskevää, muttei koskaan liian ilkeää (toki se, mikä lasketaan ilkeäksi riippuu lukijasta).

Vuosien varrella Go Fug Yourselfin lukijoista on muodostunut tiivis verkkoyhteisö, Fug Nation, jossa on omat sisäpiirivitsinsä, perinteensä, puhetapansa ja mikä tärkeintä, sääntönsä. Kaikkein tärkein sääntö on se, että julkkisten ulkonäköä tai vartaloa ei arvostella negatiivisesti. Ketään ei saa haukkua, kenenkään vartaloa ei saa mollata. Kukaan ihminen ei ole fugly, arvostelun kohteena ovat vaatteet ja muoti. Eli on ok sanoa, että onpas tuolla tyypillä kamala mekko, muttei koskaan ok sanoa, että onpas kamala/ruma/liian lihava/liian laiha tyyppi. Go Fug Yourself on kehopositiivinen, hauska ja feministinen, Fug Nationin jättämiä kommentteja myöten. Tai niin minä sen näen. Kaikki eivät nimittäin ole samaa mieltä.

Hollywood-tähti Olivia Munn julkaisi pari päivää sitten sosiaalisen median tileillään ”esseen”, jossa hän kritisoi voimakkaasti Jessicaa, Heatheria ja heidän blogiaan. A short essay on the ugly behaviours of the @Fuggirls, Munn kirjoitti saatetekstiksi ja antoi sitten palaa. Hän syytti bloggaajia tekopyhiksi ja rivien välistä myös epäammattimaisiksi ja antifeministisiksi. Go Fug Yourselfin Munn rinnasti lukiolaispoikiin, jotka laittavat tyttöjä paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella.

”Blogs like theirs have been around for awhile, with their snarkiness and hypocrisy on full display. And we’ve accepted it because as women we’ve been conditioned to believe that being publicly chastised for our weight, our looks, or our choice in clothing is an acceptable part of our existence. We’ve been conditioned as women to feel that we must look and dress a certain way to be accepted. If there’s anything we’ve been able to glean from the past two years, it’s that girls and women have been emotionally and physically targeted and abused for years yet have remained silent because collectively we all believe that our voices, our pain, our existence only mattered with conditions attached

— A lot of people have had to wake up and acknowledge the part they’ve played in the suppression of women. And to The Fug Girls and all of your peers: Just because you’re woman doesn’t mean you’re not part of the problem. The world woke up in 2017 but you stayed sleeping”.

Munnin kirjoitus luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Go Fug Yourselfiä tuntemattomille Munnin kirjoitus saattaa – ainakin osin – kuulostaa ihan pätevältä. Siinä on jaloja, hyvin kirjoitettuja ajatuksia. Naisten painon ja ulkonäön arvosteleminen on väärin, tietysti on! Minä kuitenkin tunnen Go Fug Yourselfin, olen tuntenut reilusti yli kymmenen vuotta. Munnilla on eittämättä hyvät motiivit ja tarkoitusperät kirjoitukselleen, mutta hän ei olisi voinut valita kohdettaan yhtään huonommin.

On taatusti raskasta, kun omia vaatevalintoja ruoditaan ympäri internetiä. Olivia Munnilla on täysi oikeus pahoittaa mielensä siitä, että bloggaajat heittävät läppää hänen raidallisen housupukunsa kustannuksella. Hän varmasti itse piti valitsemastaan (stylistin valitsemasta?) asusta, tunsi olonsa tyylikkääksi ja kauniiksi. Olivia Munnin housupuvun kritisoiminen on kuitenkin täysin eri asia kuin Olivia Munnin kritisoiminen. Ja viimeiseen asti body sheimausta välttävän humoristisen MUOTIblogin humoristiset MUOTIkritiikit ovat hyvin kaukana naisten objektivoinnista ja hyväksikäytöstä.

Eikö niin? Vai olenko lukenut Go Fug Yourselfiä liian pitkään nähdäkseni sen huonot puolet?

Eikö vaatteet ole lopulta vain vaatteita, asia, jota ei pidä ottaa liian vakavasti? Eikö muoti ole yksi taiteen muoto ja näin ollen täysin legitiimi kritiikin ja arvostelun kohde?

Go Fug Yourself on muotiblogi, jossa – toisin kuin Olivia Munn antaa ymmärtää – ei body sheimata tai arvostella kenenkään ulkonäköä. Blogissa myös  – toisin kuin Olivia Munn antaa ymmärtää – kritisoidaan (ja kehutaan!) naisjulkkisten lisäksi miesjulkkistenkin tyyliä. Jos Olivia Munn todella pitää lämminhenkisesti kuittailevaa muotiblogia osallisena naisten alistamisen kulttuuriin, eikö hänen sitten pitäisi kritisoida myös isoja mediataloja, joiden lehdet ja verkkosaitit GFY:n tavoin arvostelevat julkkisten asuja, julkaisevat best dressed ja worst dressed -listojaan. On paljon puhuvaa, että Munn päätti ottaa tähtäimeensä kahden naisen pyörittämän itsenäisen muotiblogin eikä esimerkiksi Condé Nastia (jonka lehtien kansikuvissa Olivia Munn todennäköisesti haluaa nähdä itsensä). Kuka tässä onkaan tekopyhä?

En ole mikään asiantuntija, mutta ymmärtääkseni muoti on merkittävä pala nykyistä julkkiskulttuuria. Kun näyttelijä tai laulaja astuu punaiselle matolle, hän asettaa oman asunsa arvostelun kohteeksi, piti hän siitä tai ei. Kenenkään ei tarvitse sietää henkilöön tai ulkonäköön menevää arvostelua, mutta punaisella matolla sen näyttelijän tai laulajan asun arvostelu on fair game. Usein näyttelijän tai laulajan yllä on vielä stylistin valitsema, kuuluisalta muotitalolta ilmaiseksi lainaan saatu asukokonaisuus. Jos se asukokonaisuus sattuu bloggaajan tai blogin lukijan subjektiivisen mielipiteen mukaan olemaan vähemmän onnistunut, sen mielipiteen ilmaiseminen ei kai tee kenestäkään huonoa ihmistä. Tai huonoa feministiä, joka on mukana ylläpitämässä naisia alistavia rakenteita. Eihän? Mekot mekkoina ja ihmiset ihmisinä?

PS. Viikon päästä, maanantaina 6. toukokuuta on taas fashion’s biggest night, Met Gala. Suunnittelijat, stylistit, meikkaajat ja hiustaiteilijat laittavat parastaan peliin luodakseen mieleenpainuvia asukokonaisuuksia, luodakseen taidetta. Met Galan yliampuvien/upeiden/ outojen/kauniiden muotiluomusten yksi tarkoitus lienee se, että niistä puhutaan, kritisoidaankin?

Olisi aika tylsää, jos Met Galan asuja saisi vain kehua.

Kuva: gofugyourself.com (ruutukaappauksia)