Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.12.2020 Lilyssä.
Suosikkiasia: uutuussarjat
Ystävät, hyvää joulukuuta. Koska olen nyt 45 minuuttia yrittänyt keksiä tähän jotain järjellistä kirjoitettavaa – mulla saattaa olla ihan pieni pakkomielle alustaa nämä sarjalistaukseni jotenkin – seuraa kolme pääni sisältä ongittua ajatuskelaa.
- Koska tykkäävät EU-parlamentissa kaikista kivoista direktiiveistä, voisivatko seuraavaksi tehdä sellaisen direktiivin, että Fazerin pähkinäsuklaalevyn kaikissa yksittäisissä paloissa pitäisi olla edes yksi pähkinä. Koska mitä hittoa? Jos olisin halunnut pähkinätöntä suklaata, olisin ostanut sitä perus-sinistä, hyvä Fazer!
- Mulla on se Fazerin perinteinen suklaajoulukalenteri. En voi olla ainoa, jonka ensimmäinen teko luukun avaamisen jälkeen on haistaa sitä suklaata. Ja sitten olla tyytyväinen itseensä kun hajun perusteella tunnisti mistä suklaasta on kyse.
- Olisiko mahdollista saada kaikista Fazerin suklaapatukoista crunchy-versiot? Kuten Pätkiksestä on. Kismet crunchy, Fazerina crunchy… takuuhitti.
Yksi johti toiseen, vannon ettei ollut tarkoitus puhua vain suklaasta.
Okei, nyt voin aloittaa. Netflixin mielenkiintoisia sarjauutuuksia (ja yksi leffa) joulukuulle:
(Sarja / julkaisupäivä)
Bridgerton / 25.12.
Ai että aionko katsoa sarjan, joka näyttää Gossip Girlin ja Ylpeys ja ennakkoluulon hybridiltä? Kyllä, kyllä aion. Joulupäivänä Netflixiin tuleva kahdeksanjaksoinen Bridgerton pohjautuu Julia Quinnin samannimiseen kirjasarjaan. Kirjat ovat ilmeisen suosittuja, best seller -kamaa, mutta historical romance ei ole itselleni kovinkaan (=lainkaan) tuttu genre. Ei väliä. Bridgerton the sarja näyttää just loistavalta ajanvietteeltä joulun välipäiville. Onhan se It’s a Wonderful Life jo nähty tarpeeksi monta kertaa. Hyvä on, en ole koskaan oikeasti katsonut It’s a Wonderful Lifea kokonaan. Mut ei siitä sen enempää.
Bridgertonin on tuottanut muuan Shonda Rhimes ja Lady Whistledownin (siis 1800-luvun Gossip Girlin) äänenä kuullaan muuan Julie Andrews. Ja Derry Girlsin huippu Nicola Coughlan on mukana myös! Täydellistä. Joulusuklaiden rippeet ja Bridgerton-maraton, odotan teitä.
Tiny Pretty Things / 14.12.
Toinen hybridi: Tiny Pretty Thingsin trailerista tulee varsin alleviivatusti Black Swan meets Pretty Little Liars -vibat. Ei sillä, että kumpikaan mainituista olisi erityisemmin suosikkiasioitani – se Black Swanin ällö kynsikohtaus on ikuisesti jumiutunut aivoihini. Baletti on kuitenkin kaunista ja kiehtovaa, ja kun siihen yhdistää murhamysteeeriä ja teinidramaa… no periaatteessa tuloksena voi olla kliseinen sekasotku, jossa naiivi ja hyväsydäminen nuori tyttö – joka haluaa vain tanssia! – joutuu keskelle ilkeiden ihmisten sekoilua, snobbailua ja reviiritaistelua. Valitsen silti uskoa, että Sona Charaipotran ja Dhonielle Claytonin ya-kirjasarjaan pohjautuva 10-jaksoinen sarja on enemmän Eliteä kuin… kuin jotain huonoa teinidraamamysteeriä.
The Mess You Leave Behind / 11.12.
Ja Elitestä puheen ollen… Carlos Montero on käsikirjoittanut ja tuottanut kyseistä, loisteliasta espanjalaista guilty pleasure -teinimysteeriä ja nyt hän on luonut oman kahdeksanjaksoisen mysteerinsä, El desorden que dejasin. The Mess You Leave Behind, Sotku sinun jälkeesi, sotkua joka kielellä. ”Opettaja aloittaa työt lukiossa, mutta alkaa pelätä henkensä puolesta, kun muutaman viikon takainen hämärä kuolemantapaus nousee esille piinaamaan häntä”, kertoi Netflix ja oikeastaan tuo plus traileri vaikuttavat ihan liian pelottavilta meikäläiselle. Jos katsoisin, katsoisin siksi, että Eliten paras osa, Anderia näyttelevä Arón Piper on mukana tässäkin. Paitsi että nyt hänen roolihahmonsa on väkivaltainen kusipää? Mierda.
Jotain muuta kuin joulufiilistelyä?
The Prom / 11.12.
Tuon edellisen jälkeen tarvitaan jotain iloista ja värikästä. The Prom on Ryan Murphyn luomus, Netflix-leffa parilla Hollywood-tähdellä höystettynä. Vaatimattomasti mukana mm. Meryl Streep ja Nicole Kidman. Koska ei-niin-salainen salainen haaveeni on olla musikaalitähti (puuttuu vain laulu- ja tanssitaidot, näyttelijänlahjat sekä minkäänlainen palo esiintyä) ja Spotify Wrappedin suosituimpien genrejen top5- listalleni mahdollisesti mahtuivat show tunes ja Broadway, sanoisin olevani kohderyhmää.
PS. Koska on itsenäisyyspäivä enkä pätevän blogin kirjoittajan tavoin muistanut / jaksanut valmistella itsenäisyyspäiväpostausta, uudelleenkäytän viime vuoden kirjoituksen:
–> Sairaalakeikka, joka sai arvostamaan Suomea
Edelleen samaa mieltä. Julkisen terveydenhuollon kohdalla entistä vankemmin, kas kummaa.
Hyvää syntymäpäivää, Suomi 103v. En haluaisi olla mistään muualta kotoisin.
