Kategoriat
Musiikki Suosittelen

Pieni tsemppibiisilista

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: tsemppibiisit

En ole kaikkein analyyttisin analytiikan analysoija, mutta seuraan kyllä jonkin verran, mitä kirjoituksia blogistani luetaan. On aina mieltälämmittävää huomata, että joku jossain on päätynyt lukemaan jotain vanhaa postaustani. Okei tiettyihin kirjoituksiin ei välttämättä olisi tarpeen eksyä. Tai otetaan takasin, kiva että eksytään. Pitää seistä jokaisen tekstinsä takana, niiden vähemmän loistavienkin.

Oli miten oli, yksi tasaisesti klikin sieltä, toisen täältä keräävistä Suosikkiasioiden postauksista on Suuri tsemppibiisilista. Tämä lämmittää mieltäni ekstrapaljon, sillä mulla on tiettyihin postauksiini spesiaali tunneside ja Suuri tsemppibiisilista on tällainen postaus. Tsemppibiisien ikuisena  puolestapuhujana tykkään myös ajatuksesta, että ehkä joku on löytänyt listalta itselleen uusia, rakkaita tsemppibiisejä. Tai muistanut jonkun vanhan tsemppibiisin olemassaolon.

Koska #2020, väitän että tsemppibiisit ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Maailma saattaa olla melko pelottava ja stressaava paikka just nyt, mutta ainakin voi kuunnella kun joku vakuuttaa että better days are coming. Tai laulaa mukana samojen kornien tsemppibiisien mukana kuin teininä. Tai kerätä itsevarmuutta ja asennetta laulujen sanoista. Tai mitä vain, tsemppibiisit taipuvat moneen.

Tässä Pieni tsemppibiisilista eli 10+1 kappaletta, jotka ovat ilahduttaneet, inspiroineet ja naurattaneet minua tänä typeränä vuotena.

Vienna / Billy Joel

Mun 2020 tunnari. It’s alright, you can afford to lose a day or two. Tai vuoden, kuka noita laskee. Billy Joelin Vienna on ikuisesti yksi kauneimpia ja viisaimpia kappaleita jonka tiedän.

Times Like These / Foo Fighters

Ja sit koko maailman 2020 tunnari.

It’s times like these you learn to live again
It’s times like these you give and give again
It’s times like these you learn to love again
It’s times like these time and time again

Better Days / OneRepublic

Toinen erityisen hyvin tähän ankeaan vuoteen soveltuva tsemppibiisi:

Oh, I know that there’ll be better days
Oh, that sunshine ’bout to come my way
May we never ever shed another tear for today
’Cause oh, I know that there’ll be better days

Dog Days Are Over / Florence + The Machine

Pitäähän näiden Dog Daysien joskus olla over. Sitä odotellessa.

Miley Cyrus / Plastic Hearts -levy

Tavallisesti arvostan tsemppibiiseissä ennen kaikkea lyriikoita, mutta tsemppibiisi voi olla myös asenneMiley Cyrusin uusi levy Plastic Hearts on loistava, täynnä loisteliaita bangereitä. Jotenkin se, kun joku toinen on niin anteeksipyytelemättömästi oma vahva itsensä, näkyy ja kuuluu ulospäin ja saa samalla tuntemaan itsensäkin vahvaksi.

Olen alkanut muutenkin fanittaa Mileytä. Ei ole taatusti ollut helppoa kasvaa aikuiseksi kaiken sen huomion ja härdellin keskellä. Vaikka häntä ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, olen ylpeä hänestä. Ja iloinen, että maailma on nyt herännyt kunnolla hänen lahjakkuuteensa muusikkona, ei vain jonain ex-Disney-tähtenä.

Don’t Rain On My Parade / Barbra Streisand

Rakastan.

Who told you you’re allowed
To rain on my parade!

Potential Breakup Song / Aly & AJ

Juuh. Eli siis jos olen oikein ymmärtänyt, tämä upea potentiaalinen erobiisi on tänä vuonna kiertänyt TikTokia ja muuta nuorten ihmisten somea. Koska minä olen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teinejä, olen mahdollisesti kuunnellut sitä  jo 13 vuotta sitten. Mahdollisesti. Ja kun nyt some-uudelleenlämmittelyn seurauksena kuulin sen, mahdollisesti osasin edelleen kaikki sanat.

Jos satut tarvitsemaan tsemppibiisiä Suuren tsemppibiisilistan alakategoriasta 3, Todellakin pääsen yli sustaPotential Breakup Song on siihen tarkoitukseen just hyvä.

Ja vaikka ei sydänsuruista kärsisikään, onhan tää nyt loistava kappale! It still slaps tai mitä ne TikTok-teinit sanoisivatkaan.

Bring It All Back / S Club 7

Jos en vielä tarpeeksi alleviivannut että lapsuudestani ja teini-iästäni on vierähtänyt muutama tovi, kaikessa korniudessaan just loistava tsemppibiisi vuodelta 1999. Mahdollisesti – mahdollisesti – tämäkin kappale on porautunut aivoihini.

Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen, mulla oli hyvin mahdollisesti kyseisen teinipop-ryhmän CD-levykin.

Ja käsi ylös ken muistaa S Club 7 -tv-sarjan.

(Tässä yhteydessä tekisi mieli puhua myös A-Teensistä, mutta ehkä vuosituhannen vaihteen purkkapop-nostalgiaa saatiin jo tarpeeksi.)

If I Dare / Sara Bareilles

Rakastan Sara Bareillesia. En tajua, miksei hän ole vieläkin isompi tähti.

Brave ja King of Anything taisivat olla jo Suuressa tsemppibiisilistassa, mainittakoon nyt siis Battle of the Sexes -leffan soundtrackilta löytyvä If I Dare.

I don’t want your pity
I won’t use your little scraps
I don’t build my cities
With what could get taken back
I don’t need permission
To rise up when it hurts
You don’t have to listen
But you’ll hear me, mark my words

Ellinoora / Elefantin paino

Suomi-muusikot ovat huomattavan huonosti edustettuina tsemppibiisilistoillani. Ellinooran Elefantin paino on joka tapauksessa hieno, hieno kappale.

Joskus tsemppibiisiksi riittää se, että joku sanoo kylhän se sattuu mut kyl se myös helpottaa.

The Middle / Jimmy Eat World

Ja lopuksi.

Koska yksikään tsemppibiisilistani ei ole täydellinen ilman The Middleä, tsemppibiiseistä parhainta.

T. allekirjoittanut, joka mahdollisesti kasvoi aikuiseksi sitä kuunnellen.

Jokainen sana, jokainen säkeistö, täyttä kultaa. Edelleen.

It just takes some time
Little girl, you’re in the middle of the ride
Everything, everything will be just fine
Everything, everything will be all right, all right

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Musiikki Suosittelen

Tanssibileet pitävät huolta kunnosta ja mielestä (eli noloja ja nostalgisia musatärppejä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: QUARANTUNES (teininostalgiaa, kasaria, musikaalihittejä ja girl poweria)

En olisi arvannut, että alan kaivata kuntosalia näin nopeasti. En ole mikään yltiöpäinen kuntosali-lover, mutta nyt lähtisin sinne oitis ilman kitinöitä jos se vaan olisi mahdollista. (Hyvä S, voit muistuttaa näistä sanoista sitten kun kaikki tämä on ohi.)

Noh, turha haikailla jalkaprässien ja juoksumattojen perään. Odottavat kyllä meitä. Ja kitinääni (kitinä alkaa jossain kohtaa väistämättä).

Liikkuminen, edes jotenkin, on kuitenkin näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoinakin tärkeää. Omalla kohdallani kuntosali on korvattu FaceTime-jumpalla ja henkilökohtaisilla tanssibileillä (ja punnerruksilla – olen päättänyt, että olen kaiken tämän jälkeen vahvempi kuin koskaan).

Etenkin tanssiminen on just nyt hyvästä, kahdesta syystä. Ensinnäkin se on tietysti mainio liikuntamuoto. Toiseksi – ja ehkä vieläkin tärkeämpänä – se tekee hyvää mielelle. Kun tanssii – hyvin, huonosti, äärimmäisen nolosti, ihan sama miten – ei tarvitse hetkeen ajatella ikäviä juttuja. Saa vain liikkua, kuunnella musiikkia, upota ja unohtaa.

Meitsin sosiaalisen eristäytymisen tanssibileissä on toistaiseksi luukutettu The Killersiä, kasarihittejä, musikaalien soundtrackeja, Little Mixiä sekä ystäviäni BritneytäTayloria ja Lizzoa. Ja Spice Girlsiä. Luonnollisesti.

Koska nyt on ilmeisen loistava aika kirjoittaa höpsöjä juttuja, tässä pari tärppiä ja tarinaa QUARANTUNES-listani kätköistä.

THE KILLERS

R a k a s t a n The Killersiä. Se oli yksi teiniaikojeni suurimmista musiikkirakkauksista (Brandon Flowers on btw ikuisesti superhot). Hot Fuss sisältää tietysti ison kasan The Killersin tunnetuimmista hiteistä, mutta mun suosikkilevy on Sam’s Town. Se on tietysti levynä loistelias, mutta mun rakkaudessa on myös nostalgiataso; omistin teininä kyseisen CD-levyn ja muistan kuunnelleeni sitä autossa kun olin saanut ajokortin. Auton ratissa, nuorena, vapaana  ja maailma avoinna. Sen tunteen minä muistan, kun kuuntelen Sam’s Townia.

Jos multa kysytään, The Killersin paras kappale on Bones. Rakastan sitä ikuisesti ja syvästi. Olin hiukkasen pettynyt, kun Bonesia ei kuultu parin vuoden takaisella Killersin Helsingin-keikalla. Kaiffarini Brandon ei kai tiennyt, että se on suosikkini. (Ihan vähän tekisi mieli feel your bones, hyvät kanssaihmiset.)

PS. Eikö olekin hassua, kuinka koko maailma maagisesti tietää Mr. Brightsiden sanat?

KASARIHITIT

En tiedä kasarina pinnalla olleesta Starship-yhtyeestä mitään (jotenkin ovat kai jatkumoa Jefferson Starshipille, joka taas liittyy jotenkin Jefferson Airplaneen), mutta jos koskaan menen naimisiin, haluan että häissä soitetaan Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Now (1987).

(Nothing’s Gonna Stop Us Now oli Mannequin-leffan soundtrackilla, sen vuoksi video on mitä on.)

Muita Maisan kotitanssistudion kasari-quarantuneseja (asiaan kuuluu, että saa laulaa mukana):

MUSIKAALIT

Haluaisin olla musikaalitähti. Esteenä on ainoastaan sellainen minimaalinen pikkujuttu, että en osaa laulaa, tanssia enkä näytellä. Siksi pitää tyytyä leikkimään musikaalitähteä omassa kodissa. Tai vierailla teattereissa ja elää tätä haavetta todeksi oikeiden musikaalitähtien kautta. Unelmoin, että pääsen joskus näkemään musikaalin Broadwayllä. West Endin olen jo raksinut yli bucket listiltä, näin yhdellä Lontoon-reissulla Wickedin. Se oli siistiä.

Viime vuosien uusista musikaaleista (tai siis niiden soundtrackeista) rakastan erityisesti Dear Evan Hansenia. Tekisi mieli heittää läppää siitä, kuinka loistavasti musikaalin tunnetuin kappale Waving Through A Window sopii tähän hetkeen, mutta… hieman alkavat vitsit olla vähissä.

Eristäytymisepätoivon hetkiin suosittelen Les Miserablesin Do You Hear The People Singiä – se saa ainakin minut aina taistelumielelle !! there is a life about to start when tomorrow comes !! (ja even the darkest night will end and the sun will rise). Ja sitten kun jaksaa taas heittää läppää, voi siirtyä One Day Moreen. Koska will we ever meet again??? 😀 🙂

LITTLE MIX

Kuinka aliarvostettu bändi Little Mix onkaan! #Justice4LM!! Siis toki, onhan tämä Brittien X Factorin muinoin voittanut tyttöbändi suosittu, mutta sen pitäisi olla vieläkin tunnetumpi, tämän vuosituhannen Spice Girls, maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikki palaset ovat kunnossa, plus Perrie, JesyJade ja Leigh-Ann vaikuttavat mukavilta ja symppiksiltä tyypeiltä (upposin kerran Little Mix -haastatteluiden YouTube-kuoppaan).

BRITNEY

Kun olin lapsi, mun huoneen seinällä oli Britney Spears -juliste. En ollut mikään kaikkein suurin fani, mutta se juliste (Koululainen-lehdestä saatu, tietysti) sopi mun huoneen sisustukseen. Olen aina ja ikuisesti Britneyn puolella, haluan hänelle vain hyviä juttuja ja onnellisuutta. Eristyksessä olen  oppinut itsestäni ainakin sen, että miljoonan Britney Spears -kappaleen sanat ovat jumiutuneet päähäni; muistan maagisesti sanat, vaikka olen edellisen kerran kuullut kappaleen 5000 vuotta sitten.

TAYLOR SWIFT

Olen aina ja ikuisesti myös Taylor Swiftin puolella. En tajua miksi niin monet ovat lyttäämässä häntä jatkuvasti milloin mistäkin. Ja siis sanokaa mitä sanotte, mutta kukaan ei voi kiistää etteikö T. Swift osaisi kirjoittaa tarttuvia pop-lyriikoita. Jo vuosia hän on vastannut mun siivouspäivien soundtrackista.

LIZZO

Tietysti. Lizzoa tarvitaan enemmän kuin koskaan!

SPICE GIRLS

Vuosi oli 1998. Minä olin 9-vuotias ja päädyin sattumalta osaksi musiikkihistoriaa. Olin Spice Girlsin viimeisellä keikalla ennen kuin Geri otti ja jätti bändin!

PS. Olen nähnyt Spice World -leffan elokuvateatterissa. Ja meillä oli se myös VHS:llä. Mahdollisesti keräsin myös niitä pahoista oransseista purkkatikkareista saatavia Spice Girls -tarroja. Mahdollisesti.

Ja mahdollisesti olin niin kova Spaissari-fani, että en voinut kuunnella Backstreet Boysiä, sillä se olisi ollut valtaisa PETOS.

Okei, siinä ne. Antakaamme Spaissareiden lopuksi tehdä yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:

When you’re feelin’ sad and low
We will take you where you gotta go
Smilin’, dancin’, everything is free
All you need is positivity

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Suosittelen Tyypit

Lizzo muutti sisäisen soundtrackini loistavaksi

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2019 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: Lizzo!

Kaikki coolit ja asiantuntevat musadigggarityypit ovat varmasti tienneet jo luoja ties kuinka pitkään, että Lizzo on se seuraava iso juttu, musiikkiskenen uusi supertähti.

Minä en ole asiantunteva musadiggarityyppi, en ollenkaan.

Minä opin Lizzosta – eli 31-vuotiaasta yhdysvaltalaislaulajasta/-räppäristä/-lauluntekijästä – pari viikkoa sitten, kun kuulin hänen kappaleensa Netflix-elokuvassa Someone Great. Leffa oli melko yhdentekevä, Truth Hurts -kappale ei. Truth Hurts oli niin mainio, että piti niiltä sijoiltaan laittaa leffa pauselle ja selvittää kenen biisi se on. I just took a DNA test, turns out I’m 100% that bitch, se riitti. Sold.

Putoan aina tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä YouTube-kuoppaan. Nyt putosin Lizzo-kuoppaan. Kuinka mukava kuoppa se olikaan!

Värikkäitä videoita ja huippuja kappaleita, joiden pääsanomana tuntui olevan että rakastakaa hyvät ihmiset itseänne. Lizzo-kuopassa hymyilytti ja tanssitti, ryhtikin suoristui. Tunsi olevansa that bitch itsekin. Just hyvä sellaisenaan, ihan vaan itsenään. Lizzo-kuopassa sopi rakastaa itseään vielä vähän enemmän.

En edes liioittele kun sanon, että Lizzo on muuttanut elämäni. No okei, ehkä liioittelen, mutta ihan vähän vain. Ainakin Lizzo on muuttanut sisäistä soundtrackiani. Nykyään mun mieleen tupsahtaa kesken päivää Lizzon lyriikoita.

I do my hair toss / Check my nails / Baby how you feelin’? / Feeling good as hell

Boss up and change your life / You can have it all, no sacrifice

I don’t need a crown to know that I’m a queen / I don’t need a crown to know that I’m a queen

If I’m shiny, everybody gonna shine / I was born like this, don’t even gotta try / I like chardonnay, get better over time / Heard you say I’m not the baddest, bitch, you lie

Woo child, tired of the bullshit / Go on dust your shoulders off, keep it moving

Mirror, mirror on the wall, tell me what you see / It’s that, oh my God, it’s looking heavenly

Ja niin edelleen. Lizzo kuiskii korvaan vaikka en edes kuuntelisi musiikkia, ja ne kuiskaukset saavat kävelemään vähän ryhdikkäämmin ja itsevarmemmin. That bitch ei stressaa pikkujutuista. That bitch on sillä oikealla tavalla itserakas. That bitch on huipputyyppi.

Lizzo-kuoppa on paras kuoppa johon olen viime aikoina pudonnut. Hienoa on se, että siihen kuoppaan tuntuu olevan tervetulleita ihan kaikki.

PS. Musiikin lisäksi kannattaa tutustua muutenkin Lizzon uratarinaan ja ajatuksiin, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Esimerkiksi tämä The Cutin henkilökuva oli mainio.

LUE MYÖS: