Kategoriat
Hassua Leffat Suosittelen

Leffat, jotka toimivat aina

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.6.2023 Lilyssä.

Suosikkileffat: ikisuosikit

Tiedättekö ne leffat, jotka tulevat tasaisin väliajoin telkkarista ja jos huomaat niiden tulevan, on jätettävä telkkari auki ja katsottava kyseiset leffat? Tai ne leffat, joita päädyt katsomaan miljoonatta kertaa, kun olet ensin selannut kaikki mahdolliset suoratoistopalvelut, mutta et ole muka löytänyt mitään kiinnostavaa, uutta katsottavaa?

Minä luulen, että 95 prosenttia katsomistani leffoista on tällaisia leffoja. Siis niitä hyväksi havaittuja ikisuosikkeja, katson uudestaan ja uudestaan -leffoja, joiden vuorosanat osaan ulkoa. Vähemmän yllättäen olen tyyppi, joka tilaa ravintolassa aina samaa ruokaa. Ja valitsee aina samoja irtokarkkeja. 😀

Nämä ovat mun uudestaan ja uudestaan, telkkari jää päälle -leffat:

(Olen pahoillani, että lista huutaa milleniaali, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ysärillä ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä.)

Ansa vanhemmille (1998)

Kyllä löytyi VHS, kyllä leikittiin leffan juoni barbeilla, kyllä oli oma salainen kädenpuristus kaverin kanssa, kyllä on se leffa, jonka liitän kaikkein eniten lapsuuteeni, kyllä olen nähnyt leffan about kolme miljoonaa kertaa.

10 Things I Hate About You (1999)

Tajusinkohan kaikki Shakespeare-viittaukset lapsena? Veikkaan että en.

Mean Girls (2004)

Klassikko! Odotan innolla / kauhulla tulevaa Mean Girls: The Musical –leffaa. Musikaalin kappaleet ovat timanttia. Oikeasti, jos koskaan tarvitset loisteliaan dramaattista musiikkia elämääsi, suosittelen Mean Girls -musikaalin soundtrackia Someone Gets Hurt, Apex Predator, World Burn, Revenge Party, I’d Rather Be Me… bangereitä kaikki!

Ota kiinni jos saat (2002)

Leffat, jotka perustuvat tositapahtumiin ja joissa on onnellinen loppu? Täydellistä.

Taru sormusten herrasta -trilogia (2001-)

Miinus Sam ja Frodo -kohtaukset koska ovat minusta tylsiä.

Ikuisesti sinun (1998)

Aaah, minä rakastin / rakastan tätä leffaa!! Lapsena mulla oli se nauhoitettuna VHS:llä. Suuri aarteeni, tuo kasetti. Mitähän sille tapahtui? Huhut kertovat, että Ever After löytyy Disney plussasta?? Voisin rikkoa Disney+ -lakkoni* pelkästään tämän leffan vuoksi.

*Lakko = et tarvitse lisää suoratoistopalveluita, M!

Coyote Ugly (2000)

Kysymys: oliko tämä ihan ok leffa 12-vuotiaalle?

Set It Up (2018)

Uudempaa, aikuisiän kamaa. Päädyn katsomaan about kerran vuodessa ja olen aina että ”ihmiset, tehkää lisää tällaisia hyviä uusia  rom comeja”.

27 Dresses (2008)

Siis tästä leffasta on aivan turhaan tullut vitsi. Sanokaa mitä sanotte, just pätevä rom com! Sitä paitsi James Marsden on parempi kuin kaikki Hollywoodin chrisit yhteensä.

Ylpeys ja ennakkoluulo (2005)

You’ll always be Mr. Darcy to me, Matthew Macfadyen.

Okei, myönnetään: katsoin Ylpeys ja ennakkoluulon pari päivää sitten (tämä kirjoitus lähti siitä), ja ihan vähän Tom Wambsgans välkkyi ajatuksissani. Ei hyvällä tavalla.

Billy Elliot (2000)

Itkenkö joka kerta siinä lopussa, kun Billyn isä ja veli tulevat katsomaan Joutsenlampea? Kyllä, kyllä itken.

Fun fact! Aikuista Billy Elliotia näytellyt Adam Cooper on tanssija, joka esiintyi tosielämässäkin leffassa vilahtaneen Matthew Bournen Joutsenlammen pääroolissa.

Titanic miinus jäävuori koska noup (1997)

Titanic tulee tietysti telkkarista tasaisin väliajoin. Jos satun huomaamaan, laitan telkkarin päälle, mutta lopetan aina jäävuoreen. Aina.

Jali ja suklaatehdas (2005)

Annan ikuisesti pisteitä lempeälle kioskisedälle.

Blondin kosto (2001)

”I’ll show you how valuable Elle Woods can be” on yksi niistä leffavuorosanoista, joita siteeraan tasaisin väliajoin. Tai siis tässä tapauksessa vähän muokattuna, luonnollisesti vaihdan Ellen nimen paikalle oman nimeni. Asiaan kuuluu, että päässä alkaa soida I’m not Your average type of girl / I’m gonna show the world the strength in me / That sometimes they can’t see…

Die Hard (1988)

Hans Gruber, olet suosikkipahikseni. Ho ho ho.

How To Lose a Guy in 10 Days (2003)

Olen pahoillani, että milleniaalin lisäksi tämä lista huutaa basic bitch.

Amélie (2001)

Tämäkin on melko basic bitchiä, mutta sentään ranskalainen. 😀

Anna palaa (2000)

I said: brr… it’s cold in here there must be some Clovers in the atmosphere……. ja nyt tuo soi päässäni koko illan.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Musiikki Muu kulttuuri

Netflix-tärppi: Itkettävän hyvä Matilda: Musikaali

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.1.2023 Lilyssä.

Suosikkileffa: Matilda: Musikaali (Netflix)

Kirjoitus sisältää viittauksia elokuvan juoneen mutta ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: Netflix

Tärkeä ilmoitus vuoden 2023 alkuun: katsoin Netflixin tuoreen Matilda: Musikaalin ja rakastin sitä. Tämä oli tärkeää, sillä Matilda on niitä henkilökohtaisesti merkityksellisiä tarinoita, joihin mulla on ikuinen tunneside.

Lapsena rakastin Matilda-kirjaa, sitten rakastin vuoden 1996 Matilda ja lasten kapina -elokuvaa. Satuun perustuvaa ja Netflix-uutuuden taustalla olevaa Matilda-musikaalia en ole valitettavasti koskaan nähnyt, mutta rakastan silti sen kappaleita. Tarinankertojaan eli Roald Dahliin mulla on nykyään ristiriitainen suhde, mutta itse tarina on aina ollut tärkeä.

Onneksi Netflix teki oikeutta Matildalle  — ja ymmärtääkseni myös musikaalin teatteriversiolle.

Hyvin, hyvin hauska, hyvin liikuttava katsomiskokemus.

Jaa, että minkälainen liikuttava katsomiskokemus?

Kiitos kysymästä, tällainen:

Liikutuin ekasta kappaleesta, jossa lapset laulavat my mummy says I’m a miracle.

Liikutuin, kun Matilda (mainio Alisha Weir) tuli ruutuun ja lauloi kuinka vanhempiensa mukaan hän on kaikkea muuta kuin miracle.

Sitten tuli Naughty ja liikutuin taas. Koska:

Just because you find that life’s not fair, it
Doesn’t mean that you just have to grin and bear it.
If you always take it on the chin and wear it,
Nothing will change.
Even if you’re little you can do a lot, you
Mustn’t let a little thing like ’little’ stop you.

Tim Minchinin kappaleet ovat ihania!

School Song (kuinka fiksut lyriikat!) ja olin että ”apua kuinka lahjakkaita lapsia!” ja liikutuin. Punabaskerinen tyttö Hortensia eli näyttelijä/tanssija Meesha Garbett on ansiosta noussut someilmiöksi. (Ei voi olla sattumaa, että Hortensia näyttää ihan Violet Beauregardelta.)

Agatha Trunchbull (Emma Thompson) oli kamala, tietysti, ja liikutuin kun lapset olivat yhdessä häntä vastaan.

When I Grow Up se vasta liikuttava olikin!

Sitten vanhemmat olivat ilkeitä Matildalle ja pari kyyneltä.

Quiet iski tunteisiin ja olin että ”go Alisha Weir, sinä nuori lahjakas ihminen”.

Lashana Lynch oli oikein hyvä, liikuttava miss Honey.

Kun Matilda itki, minä itkin.

Sitten lapset pitivät toistensa puolia ja se oli liikuttavinta ikinä.

Ja sitten itkin välittömästi, kun Revolting Childrenin ensimmäinen sävel kajahti ilmoille (minä rakastan Revolting Childreniä!).

Eli joo… oikein mainio itku… siis leffakokemus. En minä mitään muuta toivonutkaan.

Matilda: Musikaali Netflixissä.

PS. Koska Matilda teki leffamusikaalin niin mainiosti, seuraavaksi toivon samaa Mean Girls -musikaalin tulevalle leffaversiolle. Kappaleet ovat timanttia, suositus soundtrackille. Annan jo etukäteispisteitä siitä, että Broadwayllä roolissa nähty Reneé Rapp nähdään Regina Georgena myös leffassa. Reginan pahiskappaleet ne vasta timanttia ovatkin (tässä alkuperäisen Reginan eli Taylor Loudermanin versiona):

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: sarjanostalgiaa, itkettävää komediaa ja Midnights

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.10.2022 Lilyssä.

Suosikkiasiat: karma, nostalgia ja Derry Girls.

Kuvat: UPN, Channel 4 & Taylor Swift

Hyvää Midnights-päivää kaikille, jotka sitä viettävät! Olen tylsä ja sanon, että ensikuuntelun jälkeen mun suosikki on Karma. Ja Vigilante Shit! Kuten olen sanonut, mikään ei ole hienompaa kuin vääryyttä kokenut nainen joka on löytänyt voimansa . Team Taylor 4-ever!

Muita viime aikojen suosikkiasioitani (eli kaikki se kama, josta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aikaisemmin):

Derry Girls / Netflix

Okei, itkin. Derry Girlsin kolmas ja viimeinen kausi oli — kuten koko sarja — täyttä taikaa. Höpsö ja hauska, mutta sitten jostain takavasemmalta iskeekin sydämeen. Oikeasti, yksi parhaista asioista joita olen katsonut naismuistiin. Ja aidosti parhaita sarjoja ystävyydestä. Plus sitten kun pubivisasssa kysytään Pitkänperjantain sopimuksesta meitsi haldaa. Höpsöt komediasarjatkin voivat olla kovin sivistäviä.

Chuck + Veronica Mars / Amazon Prime

Mulla on välillä tapana dissata Amazon Primeä, mutta annan nyt pisteitä ystävällemme Jeffille. Koska pyh ja pah Mahtisormukset, Primeen on tullut nostalginen teinisuosikkini Veronica Mars ja ei-enää-niin-teinivuosien-suosikki mutta nostalginen yhtä kaikki Chuck. Ja vielä kaikkine kausineen. Kyllä kiitos. Tv-sarjanostalgia on parasta. Ei tarvitse käyttää energiaa uusiin sarjatyyppeihin tutustumiseen. Tai aloittaa sarjaa tietämättä miten se loppuu. Ehkä se loppuukin ihan väärällä tavalla. Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, Veronica Mars ja Chuck eivät saa puhtaita papereita mitä loppuihin tulee (enkä nyt puhu Veronica Marsin parin vuoden takaisesta paluukaudesta, olen päättänyt ettei sitä koskaan tapahtunutkaan).

Toinen asia josta ainakaan Chuck ei saa puhtaita papereita: naisten kunnioittava kuvaaminen. Kovin on male gazea koko homma. Ei ole näemmä kaikkein parhaiten aikaa kestänyt sarja. Toisaalta senkin vuoksi on kiva katsoa sarjoja joita on katsonut 10 tai 15 tai 20 vuotta sitten: näkee että sentään jotain kehitystä on tapahtunut, vaikka ei leffat, sarjat ja muu viihde täydellistä ole vieläkään.

Jeff, saisinko Primeen vielä Aliaksen ja Happy Endingsin?

Mila Kunis

Katsoin sen Luckiest Girl Alive -leffan Netflixistä. En mitenkään superisti pitänyt siitä, mutta kai se ihan kelvollinen oli. Muistelisin, että olisin pitänyt kirjasta enemmän. Siinä koko syvällinen leffa-analyysini. Mutta jos en ollutkaan leffan suurin fani, niin minusta tuli leffan pressikiertueen seurauksena sen päätähden fani. En ollut aiemmin tajunnut, että Mila Kunis on huipputyyppi. Katsoin muutamia Milan Luckies Girl Alive -haastatteluita, ja kuuntelin hänen vierailunsa Conan O’Brien Needs a Friend -podcastissa. Vaikuttaa hauskalta, aidolta ja fiksulta tyypiltä. Sellaiselta miellyttävältä, tavalliselta ihmiseltä joka nyt sattuu olemaan julkkis. Tekee ilmeisesti paljon hyväntekeväisyyttäkin. Pääsee suosikkityyppien listalleni.

Emma Chamberlain X Architectural Digest

Suosikkityypeistä puheen ollen, Emma Chamberlain on sitä ilmeisen monelle. Mun täytyy myöntää etten kaikessa millenniaaliudessani ole täysin selvillä miten ja miksi hän on alunperin maineeseen noussut. Tai siis tiedän että on tubettaja, mutta en tiedä miksi juuri hänestä on tullut niin menestyvä someajan julkkis. Ilmeisesti hänkin on hauska, aito ja fiksu tyyppi, joten nostan hattua ja iloitsen nuoren ihmisen ässäilystä. Omistaa nykyään kahvifirmankin, joka nyt on ääricoolia 21-vuotiaalle.

Anyways, halusin puhua Emma Chamberlainin kodista, jota hän esitteli tovi takaperin Architectural Digestissa. En mitenkään superpaljon haikaile maineen ja mammonan perään, mutta en pistäisi pahakseni jos saisin joskus asua tuollaisessa kodissa. Kuinka hurmaava ja persoonallinen mesta! Architectural Digestin Open Door -videot ovat yksi YouTube-kuoppa, johon aika ajoin putoan.

Priscilla / Helsingin Kaupunginteatteri

No oliko vähän hauska tapaus! Musikaalit rocks, musikaalit joita katsoessa vain hymyilyttää rocks vielä kovemmin. Enkä koskaan lakkaa ihailemasta kuinka taitavia ihmisiä onkaan olemassa.

PS. Perjantaisuunnitelmani (sori olen käyttänyt tämän läpän jo):