Päivän musiikkisuositus: brittilaulaja Rayen juuri julkaistu albumi This Music May Contain Hope. Rakastin! Pitää sisällään megahitin Where Is My Husband! ja kasan kappaleita, jotka iskevät sydämeen ja sieluun ja saavat TUNTEMAAN ASIOITA.
Oikeasti, peräkkäisten I Know You’re Hurting – ja Life Boat -kappaleiden yhdistelmä oli ihan vähän uskonnollinen kokemus. Jos elämäsi on nyt tai milloinkaan heittänyt eteen mitä tahansa ikävyyksiä, ankeuksia tai suruja, This Music May Contain Hope on just oikea levy. Se on nimensä mukainen, katarttinen kuuntelukokemus: sen jälkeen tuntuu vähän toiveikkaammalta. Kunhan on ensin TUNTENUT niitä hiton ASIOITA.
Suosikkikappaleeni: I Know You’re Hurting, I Will Overcome, Happier Times Ahead ja Click Clack Symphony. Koska tsemppibiisien ikuisena rakastajana rakastan musiikkia, joka kertoo mulle että kaikki menee hyvin.
Please, my dear, don’t stop believing in miracles ❤️
Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2019 Lilyssä.
Suosikkimusiikkia: Lizzo!
Kaikki coolit ja asiantuntevat musadigggarityypit ovat varmasti tienneet jo luoja ties kuinka pitkään, että Lizzo on se seuraava iso juttu, musiikkiskenen uusi supertähti.
Minä en ole asiantunteva musadiggarityyppi, en ollenkaan.
Minä opin Lizzosta – eli 31-vuotiaasta yhdysvaltalaislaulajasta/-räppäristä/-lauluntekijästä – pari viikkoa sitten, kun kuulin hänen kappaleensa Netflix-elokuvassa Someone Great. Leffa oli melko yhdentekevä, Truth Hurts -kappale ei. Truth Hurts oli niin mainio, että piti niiltä sijoiltaan laittaa leffa pauselle ja selvittää kenen biisi se on. I just took a DNA test, turns out I’m 100% that bitch, se riitti. Sold.
Putoan aina tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä YouTube-kuoppaan. Nyt putosin Lizzo-kuoppaan. Kuinka mukava kuoppa se olikaan!
Värikkäitä videoita ja huippuja kappaleita, joiden pääsanomana tuntui olevan että rakastakaa hyvät ihmiset itseänne. Lizzo-kuopassa hymyilytti ja tanssitti, ryhtikin suoristui. Tunsi olevansa that bitch itsekin. Just hyvä sellaisenaan, ihan vaan itsenään. Lizzo-kuopassa sopi rakastaa itseään vielä vähän enemmän.
En edes liioittele kun sanon, että Lizzo on muuttanut elämäni. No okei, ehkä liioittelen, mutta ihan vähän vain. Ainakin Lizzo on muuttanut sisäistä soundtrackiani. Nykyään mun mieleen tupsahtaa kesken päivää Lizzon lyriikoita.
I do my hair toss / Check my nails / Baby how you feelin’? / Feeling good as hell
Boss up and change your life / You can have it all, no sacrifice
I don’t need a crown to know that I’m a queen / I don’t need a crown to know that I’m a queen
If I’m shiny, everybody gonna shine / I was born like this, don’t even gotta try / I like chardonnay, get better over time / Heard you say I’m not the baddest, bitch, you lie
Woo child, tired of the bullshit / Go on dust your shoulders off, keep it moving
Mirror, mirror on the wall, tell me what you see / It’s that, oh my God, it’s looking heavenly
Ja niin edelleen. Lizzo kuiskii korvaan vaikka en edes kuuntelisi musiikkia, ja ne kuiskaukset saavat kävelemään vähän ryhdikkäämmin ja itsevarmemmin. That bitch ei stressaa pikkujutuista. That bitch on sillä oikealla tavalla itserakas. That bitch on huipputyyppi.
Lizzo-kuoppa on paras kuoppa johon olen viime aikoina pudonnut. Hienoa on se, että siihen kuoppaan tuntuu olevan tervetulleita ihan kaikki.
PS. Musiikin lisäksi kannattaa tutustua muutenkin Lizzon uratarinaan ja ajatuksiin, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Esimerkiksi tämä The Cutin henkilökuva oli mainio.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.2.2019 Lilyssä.
Kipeää ilahduttaneita suosikkiasioita!
Kuva: Netflix
Ei lainkaan suosikkiasia? Se, että olen ollut ihan liian pitkään kipeänä. Hyvin tylsää. Toisaalta on ollut aikaa miettiä loistavia juttuideoita. En ole tietenkään jaksanut kirjoittaa yhtäkään niistä, mutta minkäs teet. Onwards and upwards ja sitä rataa. Ainakin voin näin jälkikäteen kirjoittaa kipeää ilahduttaneista suosikkiasioista.
Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta.
Vaikuttaa ihan hauskalta?! Olisinpa tiennyt mitä tiedän nyt, olisin hehkuttanut sarjaa paljon enemmän. Sex Education on huippu sarja: hauska, liikuttava, aito ja fiksu. Ja muita positiivisia adjektiiveja.
Sanoista teini,seksi ja komedia tulee helposti mieleen American Pie ja muut jenkkituotokset, mutta Sex Education on paljon enemmän kuin höpsöä teinisekoilua. Sarjassa on sydäntä, sielua ja paljon sanottavaa. Plus vahvoja ja vilpittömiä naishahmoja. Ja oikeastaan ihan yhtä vahvoja ja vilpittömiä mieshahmojakin. Huipputyyppejä sarja täynnä siis.
Pieni kysymysmerkki tosin: mihinköhän aikaan ja paikkaan sarjan on tarkoitus sijoittua? Nykypäivän Englantiin kai… ehkä ovat tarkoituksella jättäneet vähän epäselväksi.
(Sex Education on uusittu jo kakkoskaudelle)
2. Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix
Toinen Netflixin uutuussarja, jonka loistavuutta aliarvioin ennakkokaavailussani. Taisin kirjoittaa jotain tylsältä kuulostavasta premissistä. Jep, Natasha Lyonnen esittämä Nadia jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan, mutta sarja ei ole tylsä, kaikkea muuta. Se on taitavasti tehty kuvaus surusta, masennuksesta, eteenpäin menemisestä ja ystävyydestä. Voisi kuvitella että jatkuvasta kuolemasta kertova sarja olisi supersynkkä, mutta Russian Dollissa on myös kepeä ja humoristinen puolensa, pitkälti Natasha Lyonnen vuoksi. Huippu roolisuoritus häneltä, samoin toista pääosaa näyttelevältä Charlie Barnettilta.
Hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä sarja. Kannattaa välttää spoilereita, mitä vähemmän juonesta tietää etukäteen sen parempi.
3. Ben Platt!
Samaisessa Vuoden 2019 uutuussarjat -kirjoituksessa mainitsin ThePolitician -nimisen komediasarjan, joka on tekeillä Netflixille. Sarjan pääosassa nähdään näyttelijä-muusikko Ben Platt, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi erityisesti Dear Evan Hansen -musikaalin nimikkoroolista (ja kahdesta Pitch Perfect -leffasta myös). Platt on samanaikaisesti puuhannut myös omaa musiikkiaan, ja hänen eka soololevynsä Sing to Me Instead julkaistaan maaliskuussa. Nyt julki on kaksi kappaletta, Bad Habit ja Ease My Mind.
Jotkut julkkikset aiheuttavat jostain tuntemattomasta syystä hyviä viboja, ja mun kirjoissa Ben Platt on sellainen julkkis. Hän vaikuttaa niin kovin symppikseltä tapaukselta, että haluan hänelle vain hyviä asioita! Olin siis iloinen, että hänen ekat sinkkunsa paljastuivat mainioiksi. Alla molemmat.
4. Go Fug Yourself
Mun pitkäikäisin blogisuhteeni on hyvin todennäköisesti Go Fug Yourselfin kanssa. Olen lukenut tätä hauskaa muoti-/julkkis-/kuninkaallis-/popkulttuuriblogia pienen ikuisuuden ja yhä edelleen se on yksi mun eniten vierailluista nettisivuista. En ole mitenkään superkiinnostunut muodista, mutta tykkään kyllä katsella kauniita mekkoja. GFY:n kautta pysyn jotenkuten kartalla Versaceista ja Pradoista, mutta saan kaupan päälle hyvää läppää, julkkisjuoruja ja tv-sarja-recappeja. Ja paljon muuta. Sivuston kirjoittajat Jessica ja Heather ovat kovia kuninkaallisfaneja, joten saitti sopii myös rojalisteille, jotka haluavat tietää mihin Kate ja Meghan milloinkin pukeutuvat.
Ilahduttavaa ja aina positiivista sisältöä – siitäkin huolimatta että homman jujuna on periaatteessa arvostella julkkisten vaatevalintoja.
5. Entertainment Weeklyn Rom Com -numero
Parasta! Entertainment Weekly omisti helmikuun numeronsa romanttisille komedioille ja järjesti reunionit muun muassa sellaisten klassikoiden kuin Kuka sanoo tahdon (yllä) ja 27 dresses -leffojen näyttelijöille. EW:n saitilta löytyy kasa mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja. Tässä esimerkiksi 500 Days of SummerinZooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt muistelevat 10 vuotta sitten ilmestynyttä hittileffaansa. The stories behind 12 showstopping rom-com dresses oli myös hauska artikkeli! Tai kiinnostaisiko ikonisten rom com -suudelmien tarinat – Behind the most iconic kisses in romantic comedies?
Sanoi kuka mitä tahansa, romanttiset komediat ovat leffojen aatelia!
PS. Jos vielä katsoisin synkkiä ja pelottavia sarjoja, suosikkiasioihini kuuluisi myös se, että Lutherin tuore vitoskausi on alkanut Ylellä. Sarjan lyhyt uusi kausi nähdään kaksiosaisena versiona, joista eka osa on nyt Areenassa. Päätöksestäni (siis etten enää katso pelottavia rikossarjoja) huolimatta saatoin mahdollisesti aloittaa katsomaan ekaa jaksoa… jaksoin noin puoli tuntia, sitten ällöttävä väkivalta ja murhameiningit alkoivat kyllästyttää ja kammottaa. Hyyyvin hyytävää ja ahdistavaa settiä! Idris Elba on toki edelleen suosikkityyppi.
