Avainsana: stand up -komedia

Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Kolme pirteää Netflix-tärppiä lokakuun pimeyteen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.10.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuva: Netflix

No ny saa ainakin kirjoittaa sarja- ja leffasuosituksia! Alkaa olla viittä vaille se aika, kun leppoisa ja värikäs Kiva Syksy kääntyy inhaksi Kammo-Syksyksi, jolloin tekee mieli kaivautua vilttikasan alle, jumittaa kotona villasukat jalassa, tuijottaa hömppää ja juoda teetä… itse asiassa otetaan takaisin, Kammo-Syksy kuulostaa varsin mukavalta. Bring it on.

Pimeää taitaa olla joka tapauksessa, joten synkkyyttä tasapainottamaan pari pirteää lokakuun Netflix-uutuutta.

1. The Hook Up Plan

Plan Coeur eli The Hook Up Plan eli Sydämen suunnitelma on ranskalainen komediasarja, jonka kakkoskausi saapui ilahduttamaan minua viime viikolla. El Caminoista viis, tämä oli lokakuun paras Netflix-lisäys! En minä mitään huumesatuja jaksa katsoa, kun tarjolla on tyylikkäiden pariisilaisten rakkausdraamaa ja höpsöä säätämistä 😀

The Hook Up Plan on leppoisa ja hassu rom com, jonka kakkoskausi koostuu kuudesta noin parikymmenminuuttisesta jaksosta. (Viime vuonna julkaistussa ykköskaudessa jaksoja on kahdeksan, joten koko homma on nopeasti tsekattu.)

Sarjassa seurataan Elsan (Zita Hanrot) ja Julion (Marc Ruchmann) rakkaustarinaa – ykköskaudella tavattiin ja ihastuttiin, kakkoskaudella, no kakkoskaudella säätö jatkuu. Pieni tai kenties vähän isompi mutka matkassa on Julion prettywomanmainen menneisyys; hän työskenteli gigolona, jonka Elsan ystävät Emilie (Joséphine Draï) ja Charlotte (Sabrina Ouazani) palkkasivat piristämään erotuskissaan rypenyttä kamuaan.

Typerästä lähtökohdastaan huolimatta ykköskausi oli huippu, joten tarinalle oli kiva saada jatkoa.

Ja ranskalaisissa sarjoissa ja leffoissa nyt vaan on aina jotain kummallista taikaa, eli pisteitä siitäkin.

Je recommande.

2. Crazy Rich Asians

Hei, näköjään universumi kuuntelee! Fiilistelin tovi sitten Kevin Kwanin Crazy Rich Asians -kirjaa, ja mainitsin, että haluaisin nähdä leffaversionkin. Ja tsädäm, vajaa kuukausi eteenpäin ja bongasin Crazy Rich Asians -leffan Netflixistä. Rehellisyyden nimissä leffa oli kirjan jälkeen pieni pettymys, mutta tästäkin huolimatta vietin sen parissa oikein viihdyttävät pari tuntia. Mainio romanttinen komedia – pettymykseni taisi liittyä lähinnä siihen, että kirjan käänteitä oli ymmärrettävästi jäänyt leffan ulkopuolelle.

Paras hahmo leffassakin on Astrid (Gemma Chan).

3. Jenny Slate: Stage Fright (tulossa 22.10.)

Naurua, sitähän lokakuun pimeydessä kaivataan! En aina jaksa Netflixin komediaspesiaaleja, mutta näyttelijä-koomikko Jenny Slaten Stage Frightia odotan innolla. Stand up -setin lisäksi Stage Frightissa on ilmeisesti luvassa Slaten henkilökohtaisia muisteloita ja läheisten haastatteluita. Jenny Slate vaikuttaa hyvin sympaattiselta ja miellyttävältä tyypiltä, joten oikein mielelläni kuuntelen hänen tarinoitaan.

 Ja siis tietysti: Mona-Lisa Saperstein 4-ever!

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Sarjavinkki Yle Areenaan: The Bold Type on täydellisen feminististä tv-hömppää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.8.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: Feministinen tv-viihde

Suosikkisarja: The Bold Type

Kuva: Freeform

Kovin usein populaarikulttuurissa parikymppiset naiset kuvataan epävarmoiksi ja kipuileviksi ihmisraunioiksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Girls. Tuskin kukaan voi väittää, että Hannah ja kumppanit olisivat olleet kaikkein tasapainoisimpia tyyppejä. He sekoilivat ja mokailivat ja valittivat turhasta, olivat vähän lapsellisiakin. Ja se on tietysti ihan ok, kyllähän kaikki sekoilevat ja mokailevat tosielämässäkin.

Tosielämässä nuoret naiset kuitenkin sekoilun lisäksi myös loistavat työpaikoillaan, ovat monin tavoin järkeviä ja tasapainoisia aikuisia, pitävät huolta itsestään ja ovat kivoja kavereilleen. Noin niin kuin muutaman asian mainitakseni. Eihän parikymppisten naisten elämä ole pelkästään epäonnistumista ja ihmissuhdedraamaa!

Toinen ikävä naisia koskeva (tv-sarja)-stereotypia koskee kunnianhimoa ja menestymistä. Monesti populaarikulttuurissa naispuolisia johtajia kuvataan kylminä ja kovina kiipijöinä, jotka ovat valmiita puukottamaan muita naisia selkään päästäkseen itse rikkomaan lasikattoja. Paholainen pukeutuu Pradaan -leffan Miranda Priestley oli supermenestyvä päätoimittaja, joten tietysti hänen piti samalla olla pelottava kusipää.

Fiktio on aina fiktiota, mutta kuinka mukavaa onkaan löytää tv-sarja, jossa nuoret naiset ovat jotain muuta kuin neuroottisia, epätoivoisia ja jatkuvasti epäonnistuvia sekoilijoita ja jossa naisjohtajasta ei tehdä hirvittävää naispaholaista. Ja mikä kaikkein parasta, jossa naiset tukevat ja tsemppaavat toisiaan. Nostavat toisiaan ylös, ei revi alas.

Eli hurraa-huuto ja high five komediadraama The Bold Typelle (Freeform 2017-), feministisen tv-viihteen malliesimerkille. Vahva suositus, ensimmäinen kausi löytyy Yle Areenasta. Mainiota kesäkatsottavaa!

Kuva: Freeform

Yhdysvalloissa viime kesänä alkanut sarja kertoo kolmesta New Yorkissa asuvasta ystävyksestä. Jane, Kat ja Sutton (Katie Stevens, Aisha Dee ja Meghann Fahy) työskentelevät naistenlehti Scarletissa; sarjan alussa Jane on juuri saanut vakipestin feature-toimittajana, Kat on lehden sosiaalisen median päällikkö (koska todellakin 25-vuotias nuori nainen voi ässäillä menemään huippupestissä!) ja Sutton on muotitoimittajuudesta haaveileva assistentti.

On työmokia, sydänsuruja ja itsensä etsimistä, mutta sarja ei sorru kuluneisiin kliseisiin. Lehden (nais)päätoimittaja ei ole ikävä tyyppi, vaan kannustava johtaja. Se vähän tiukempi muotitoimittajanainen auttaakin nuorta assistenttiaan etenemään urallaan. Naiset eivät ole kateellisia toisen menestyksestä, vaan ovat toistensa suurimpia cheerleadereitä. Rakkaushuolet käsitellään järkevästi, eikä huonoihin suhteisiin jäädä vellomaan. Ja vaikka koko sarjassa on feministinen ote, miehetkään eivät ole yksiulotteisia idiootteja. Kuinka virkistävää!

En väitä, että The Bold Type olisi maailman täydellisin tv-sarja. Ei se ole, kaukana siitä. Se ei ole myöskään vaikkapa The Handmaid’s Talen kaltaista superpainavaa ja arvostettua telkkaria, vaan paremminkin kevyttä hyvänmielen hömppää. Mutta kerrankin siinä hömpässä naishahmojen annetaan olla päteviä, mukavia, ystävällisiä, kunnianhimoisia, menestyneitä, toisia naisia tukevia feministejä ja kaikkea muuta mitä tosielämän naisetkin ovat.

PS. The Bold Type on saanut inspiraatiota Cosmopolitanin entisen päätoimittajan Joanna Colesin elämästä. Coles toimii myös sarjan vastaavana tuottajana. Tekijätiimi on muutenkin naisia täynnä, joten feministinen tulokulma ei ole päälleliimattua ja laskelmoitua.

Kategoriat
Muu kulttuuri Suosittelen

Älä missaa tätä! Netflixin uusi komediaspesiaali on mestariteos

Suosikkiasia: Hannah Gadsbyn Nanette (Netflixissä, katso heti!)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.7.2018 Lilyssä.

Kuva: Netflix

”Miksi Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaali Nanette on niin merkittävä?” (Washington Post)

”Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaali voi mullistaa stand upin” (USA Today)

”Miksi Hannah Gadsbyn Nanette on kääntänyt komedian peruuttamattomasti ylösalaisin?” (Vox.com)

”Julkkikset sekosivat Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaalista” (News.com.au)

Jos on viime viikkojen aikana sattunut lukemaan kansainvälisiä viihdesaitteja tai popkulttuuriblogeja, on hyvin todennäköisesti huomannut, että tämän hetken hypetetyin stand up -koomikko on australialainen Hannah Gadsby. Niin kuka? Juu, niin minäkin mietin. Tasmaniassa syntyneellä ja kasvaneella Gadsbylla, 40, on kyllä takanaan pitkä koomikon ura, mutta hän on aiemmin ollut tunnettu lähinnä kotimaassaan ja asiansa tuntevissa stand up -piireissä.

Nyt hänestä tuntuu puhuvan ihan kaikki; sosiaalinen media on täynnä ylistystä ja kansainväliset uutissivustot kehuvat kilpaa.

Syy ylistykseen: Gadsbyn Nanette -niminen stand up -spesiaali, joka julkaistiin Netflixissä 19. kesäkuuta.

Olen ehkä vähän myöhässä, mutta voin vahvistaa kaiken ylistyksen olevan sataprosenttisen ansaittua. Nanette on LOISTAVA!

Se on juuri niin käänteentekevä ja merkittävä kuin ennakkohype antaa odottaa.

Nanette ei ole mikään tavallinen stand up -setti. Se saattaa alkaa sellaisena – Gadsby vitsailee omasta seksuaalisuudestaan, kaapista tulostaan, Tasmaniasta, sukupuolittuneesta yhteiskunnasta – mutta hyvin nopeasti se kasvaa paljon vitsejä suuremmaksi.

”I built a career out of self-deprecation, and I don’t want to do that anymore. Because you do understand what self-deprecation means from somebody who already exists in the margins? It’s not humility. It’s humiliation”, Gadsby sanoo ja alkaa pilkkomaan komediaansa paloihin, kertomaan oikeita tarinoita vitsiensä taustalta.

Nanette ei ole mikään tavallinen stand up -setti, ei todellakaan. Se saa itkemään melkein yhtä paljon kuin nauramaan. Se saa ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, tekee surulliseksi ja vihaiseksi ja voimaantuneeksi. Eikä se oikeastaan edes ole minulle tarkoitettu.

Katso, et pety!

PS. Netflixissä on tietysti muitakin huippuja komediaspesiaaleja. Mun muita suosikkeja on esim. Hasan Minhaj’n Homecoming King, Trevor Noahin Afraid of the Dark, Chelsea Perettin One of the Greats ja John Mulaneyn The Comeback Kid.