Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: täydellisen hölmöä komediaa ja loistelias Grammy-voittaja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.4.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: nauraminen, täydellisen hölmö komedia, hyvät ihmiset ja Foo Fighters.

Kuvat: Verve Records / Jon Batiste, Netflix, HBO Max, Amazon Prime

Mitä olen katsonut ja kuunnellut viime aikoina. Eli viime aikojen suosikkiasioita! Ja yksi ei-lainkaan-suosikkiasia. 🙁

Our Flag Means Death / HBO Max

Täydellisen hölmö on mun suosikkikategorioita mitä tulee komediaan. Siis kaikella rakkaudella! Täydellisen hölmössä ei ole mitään negatiivista, pelkästään positiivista. Se on sitä höpsöä hassuttelua, joka ei ota itseään liian vakavasti, mutta jonka huumori on hölmöydestä huolimatta fiksua ja iskevää. HBO Maxille tovi takaperin tullut Our Flag Means Death on just hyvää täydellisen hölmöä komediaa. Hassu piraattikomedia — ja vielä rom com! Kyllä kiitos. En tiedä, miksen ollut aiemmin katsonut sarjaa. Ehkä tuo merirosvoteema jotenkin hämäsi.

WE ARE / Jon Batiste

Kun muusikko Jon Batiste voitti Grammy-gaalassa Vuoden albumin kategorian, somessa moni kyseli, että kuka. Musaskeneä seuraavat toki tunsivat Batisten, mutta suurelle yleisölle hän oli varsin tuntematon nimi.

Minä tunsin Batisten lähinnä The Late Show with Stephen Colbert –talkshown housebändin keulakuvana ja musikaalisena johtajana. Olin muutaman kerran kuunnellut WE ARE -levyllä olevan FREEDOM-hitin, mutta sen enempää Batisten musiikki ei ollut minulle tuttua. Grammy-menestyksen (Batiste voitti myös neljä muuta pystiä) innoittamana kuuntelin koko WE ARE -levyn. On mainio, suosittelen.

Jon Batiste on äärettömän lahjakas tyyppi. Ja mikä parempaa, vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, sellaiselta, jolla on hyvä sydän ja kaunis sielu. Arvostan aina sellaisten tyyppien lahjakkuutta moninkertaisesti enemmän kuin ikävien ihmisten.

En tietenkään voi tietää, minkälainen tyyppi Jon Batiste oikeasti on, mutta kaikki mitä olen hänestä median, somen ja haastatteluiden kautta oppinnut, viittaavat hyvyyteen. Siksi olen nyt hypännyt täysillä Jon Batiste -bandwagoniin.

Liikuttavaa on ollut esimerkiksi se, miten ylpeältä Stephen Colbert vaikuttaa ystävänsä menestyksestä – ja miten nöyrältä ja kiitolliselta Batiste Colbertin haastattelussa vaikuttaa. Tai entä tämä tarina: Jon Batiste avioitui pitkäaikaisen puolisonsa (tapasivat teineinä musiikkileirillä), kirjailija Suleika Jaouadin kanssa helmikuussa, päivää ennen kuin Jaouadille tehtiin luuytimensiirto. Hän sairastaa jo toiseen otteeseen leukemiaa. Ensimmäisestä syöpämatkastaan Jaouad kirjoitti Between Two Kingdoms –teoksen. Olen todellakin niin Batisten kuin Jaouadin puolella. He kertoivat kauniisti ja koskettavasti  Grammyjen ja syöpähoitojen muodostamista ääripäistään tuoreessa CBS:n haastattelussa.

Taylor Tomlinson: Look At You / Netflix

Pidin kovasti Taylor Tomlinsonin uudesta Netflixin komediaspesiaalista Look At You. En aina jaksa stand upia, mutta tämä osui ja upposi. Nauratti, vaikka Tomlinson käsitteli painaviakin juttuja, muun muassa mielenterveysongelmiaan. 5/5!

The Outlaws / Amazon Prime

En ole vielä katsonut Amazon Primen The Outlawsia ensimmäistä jaksoa pidemmälle, mutta ykkösjakson perusteella pidän sarjasta. Siinäkin on ripaus täydellisen hölmöä – mutta enemmän kyseessä on mustan komedian ja rikosdraaman hassu yhdistelmä. Sarjan on luonut Stephen Merchant, joka yhdessä Ricky Gervaisin kanssa loi britti-Officen. Merchant myös tähdittää sarjaa, jossa joukko yhdyskuntapalvelun yhdistämiä tyyppejä joutuu keskelle järjestäytynyttä rikollisuutta.

Foo Fighters

Ilmeisistä syistä johtuen olen viime viikkoina kuunnellut paljon Foo Fightersia. Julkkiksen kuollessa ja tragedian keskellä on aina vähän nihkeää kääntää puhe itseensä, mutta pakko silti sanoa, että Taylor Hawkinsin kuolema iski voimalla. Foo Fighters on yksi niistä merkityksellisistä bändeistä, joita olen rakastanut teinistä lähtien ja jonka musiikki on ollut minulle tärkeää.

These Days on yksi suosikkikappaleistani. Nyt siinä musiikkivideoineen on surullinen varjo.

PS. Viime viikon Bridgerton-postaukseen merkittävä päivitys: olen aloittanut lukemaan The Viscount Who Loved Me’tä. 😀

Kategoriat
Ajattelin tänään Dokumentit

Dokkaritärppi ja ikuinen suosikkiasia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.8.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: komedia

Kuva: CNN / The History of Comedy

Olen sanonut tämän ennenkin: jos saisin olla minkälainen kuuluisa tyyppi tahansa, haluaisin olla kuuluisa koomikko. Siinä vain on jotain ihmeellistä hohtoa, että työkseen saa ihmiset nauramaan. En tietenkään koskaan voisi olla kuuluisa koomikko, koska valitettavasti mulle ei ole suotu koomikon aivoja, lahjoja, esiintymishalua eikä karismaa. Enkä usko, että mun sarkastinen vittuilu kantaisi kovinkaan pitkälle. Koska minusta ei olisi koomikoksi, olen päätynyt komediafaniksi. Hyvä sekin.

Ja tässä tämän komediafanin komediatärppi: Ruutu+:ssa katsottavissa oleva CNN:n dokkarisarja The History of Comedy (suom. Naurun historia). Sarjaa on tehty kaksi kautta, molemmat ovat Ruutu+:ssa. Nimi on melko mahtipontinen; ei sarja mitään kattavaa, globaalia komedian historiaa tarjoa, vaan pääpaino on Yhdysvalloissa. Tietysti komediaa ja hauskoja ihmisiä on muuallakin maailmassa.

Koska minä fanitan esimerkiksi Saturday Night Liveä ja monia yhdysvaltalaiskoomikoita, jenkkipainotus ei haittaa. Jokainen jakso keskittyy omaan teemaansa, esimerkiksi poliittiseen komediaan, improon, parodiaan ja animaatioon. Mukana on monia tunnettuja koomikoita ja komedianäyttelijöitä, jotka avaavat haastatteluissa kutakin aihetta. Erityisen mielenkiintoista on ollut oppia koomikoista, jotka vaikuttivat ennen kuin minä olin syntynyt ja jotka rakensivat kivijalan sille, mitä nykykoomikot tekevät. Nopeasti on tajunnut, että kaikki ne nykykoomikot, joita pitää superhauskoina, seisovat aiempien koomikkosukupolvien harteilla.

Toinen komediafanin tärppi: YouTube. Suosikkiasiani. YouTube on oikea aarrearkku, mitä tulee komediaan. Esimerkiksi monien komedialegendojen stand up -esiintymisiä ja sketsejä löytyy YouTuben syövereistä iso kasa. Ei tarvitse kuin kirjoittaa hakuun Richard Pryor tai George Carlin tai Gilda Radner tai Lenny Bruce tai Joan Rivers tai Your Show of Shows…. YouTube on loistava komediasivistäjä. The History of Comedyn ja YouTuben voi myös yhdistää: ensin oppia tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat koomikot sarjasta, ja sitten tutustua tarkemmin heidän komiikkaansa YouTuben avulla.

The History of Comedy (Naurun historia), kaksi kautta Ruutu+:ssa.

PS. Yksi The History of Comedyn jaksoista käsittelee nuorena menehtyneitä koomikoita. Viime viikolla aihe osui lähelle, kun luin brittikoomikko Sean Lockin kuolemasta. Hän menehtyi syöpään 58-vuotiaana. En ollut aiemmin kuullut hänestä, mutta päädyin ottamaan selvää, kun Twitter täyttyi surunvalitteluista (oli ilmeisen rakastettu ihminen, eikä vain koomikkona). Sean Lock  tunnettiin erityisesti komediapaneeliohjelmien 8 Out of 10 Cats ja 8 Out of 10 Cats Does Countdown vakiopanelistina. YouTubessa on paljon best of -kamaa kyseisistä sarjoista, ja olen niiden kautta tutustunut Sean Lockin komediaan. Ja oli kyllä valtavan hauska tyyppi! Jos minulle ei ole suotu niitä koomikon aivoja, niin Sean Lockille selkeesti oli. Kummallinen ja absurdi deadpan -huumori on mun suosikki komediatyyli, ja Sean Lock oli siinä mestari. RIP.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Podcastit Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Inside, XOXO ja podcast, jota kai suosittelen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Bo, XOXO, Erin+Sara ja EM-fudis

Kuvat: World’s First Podcast with Erin & Sara Foster, Gossip Girl / HBO Max, Bo Burnham: Inside / Netflix, Måneskin

Viime aikojen suosikkiasia numero yksi: ensimmäinen rokote saatu! Tuntuu hyvältä. Turvallisemmalta. Siltä, että kyl tää täst on taas vähän todempi lausunto.

Toinen ilmeinen suosikkiasia on kai tää sää. Vaikka ihan vähän olenkin se ”on liian kuuma” -tyyppi.

Muita viime aikojen suosikkiasioitani (mun aivokapasiteetti ei ole riittänyt minkään järkevämmän postauksen kirjoittamiseen):

Bo Burnham: Inside / Netflix

Tuossa joku aika takaperin kirjoitin Bo Burnhamista. No, nyt se mainittu uusi spesiaali Bo Burnham: Inside on julkaistu, katsottu ja analysoitu. On hieno tapaus, suosittelen. Mutta mitään superhillitöntä komediaspesiaalia ei kyllä kannata odottaa, vaikka koomikko onkin. Sisältää toki hillittömiäkin hetkiä, esimerkiksi alla olevan White Woman’s Instagramin. 😀 Mutta kokonaissävy on melko alakuloinen.

Inside on kaikkineen sitä parempaa korona-ajan taidetta. Oikeastaan mestariteos – sellainen tapaus, jota pitää katsoa ja kuunnella tarkasti, että ymmärtää sen tasoja. Tärkeää on myös tietää vähän Bo Burnhamin taustoista – esimerkiksi siitä, että lopetti stand upin koska sai paniikkikohtauksia lavalla. Ja että on ollut hyvin kriittinen koko urastaan ja maineestaan.

Bo Burnham: Inside on katsottavissa Netflixissä.

Uusi Gossip Girl / HBO Max

XOXO, uuden Gossip Girlin traileri julkaistiin tovi sitten. Täydellistä. Mun lähtökohtahan koko hommaan on valmiiksi se, että ”MINUN nuoruuteni Gossip Girl on se OIKEA Gossip Girl. Tämä ei voi olla mitään muuta kuin onneton tekele joka ei vedä vertoja alkuperäiselle. Blair Waldorf 4-ever!!”.

Aika on selkeesti kullannut muistot ja nostalgia sekoittanut pääni. En minä edes ollut mikään Gossip Girlin suurin fani. Itse asiassa taisin lopettaa sen katsomisen jossain vaiheessa. On vaan sitä kulttuurisesti tärkeää teinivuosieni kamaa, siksi tekee mieli suhtautua epäillen tähän uuteen.

Trailerin perusteella vaikuttaa siltä, että uusi, Z-sukupolven Gossip Girl on ainakin synkempi ja paljon rohkeampi kuin alkuperäinen. Ja mukana tietty kaikkia some-juttuja. Tulee mieleen Netflixin espanjalaishitti Elite. Jota ainakin ekoilla kausilla verrattiin kovasti alkuperäiseen Gossip Girliin. Piiri pieni pyörii.

Uusi Gossip Girl alkaa HBO Maxilla 8. heinäkuuta. En vielä ainakaan löytänyt tietoa, missä vaiheessa tulee Suomeen HBO:lle.

Elite / Netflix

Elitestä puheen ollen, sarjan tuore, neljäs tuottari tuli just Netflixiin. En ole ehtinyt vielä aloittaa sitä, mutta julistan etukäteen suosikkiasiaksi. Elite on mitä mainioin sekasotku. Siinä tapahtuu kaikkea sekopäistä, eikä sitä voi ottaa mitenkään vakavasti. Kunhan katsoo, kun kauniit nuoret ihmiset sekoilevat menemään superdramaattisesti. Ilmeisesti tälläkin kaudella tapahtuu joku rikos… Por supuesto.

The World’s First Podcast

Olen hyvin myöhäisherännäinen podcast-kuuntelija. Tai itse asiassa en edes ole, olen kuunnellut Arsenal-aiheista Arsecastia about miljoona vuotta. Mutta ei sitä lasketa. Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee tähän uuteen, parin viime vuoden podcast-aaltoon. Tiedän, että olisi ihan valtavasti kaikkia kiinnostavia, hauskoja ja sivistäviä podeja, mutta en vain jaksa vaivautua ottamaan niistä selvää.

Tuon pohjustuksen tarkoitus oli selventää, että en ole kaikkein paras antamaan podcast-vinkkejä. Annan sellaisen silti: tykkään Sara ja Erin Fosterin (musiikkituottaja David Fosterin tyttäriä, näyttelijöitä, käsikirjoittajia, tuottajia, vaatemerkki Favorite Daughterin omistajia, suosittuja some-persoonia, yleisesti tunnettuja tyyppejä) podcastista The World’s First Podcast. Siis Sara ja Erin tappelevat menemään ja ovat koko ajan eri mieltä kaikesta, mutta samalla puhuvat tärkeistä jutuista ja heittävät hauskaa läppää. Toki heidän inspiroiviksi tarkoitetut neuvonsa ja tarinansa voivat myös ärsyttää – he kun ovat melko etuoikeutettuja tyyppejä, joiden ura- ja ihmissuhdeohjeet eivät oikein toimi kaikissa tapauksissa. Valitsen olla välittämättä tästä.

EM-kisat

Pidän urheilun arvokisoista. Töissä on aina silloin hyvä boogi päällä (olen urheilutoimittaja). Jalkapallon miesten EM-kisat alkoivat tietysti hyvin dramaattisesti ja järkyttävästi, mutta luojan kiitos pahin ei tapahtunut. Nyt voi fiilistellä vielä kolmen viikon ajan käynnissä olevia kisoja. Maajoukkuejalkapallon katsominen on siitä kivaa, ettei tarvitse jännittää. Ei ole suosikkia. Tai siis tietysti toivon Huuhkajille kaikkea hyvää ja jännitän Suomen pelejä – noin niinku suomalaisena. Mutta muita pelejä ei tarvitse jännittää. Mulle on ihan se ja sama, voittaako Englanti tai Ranska tai Ruotsi tai Pohjois-Makedonia tai mikä hyvänsä. (Sanon näin nyt, mutta katotaan ratkaisupelien aikaan uudestaan, aina sitä jotenkin kääntyy syystä X toisen puolelle.)

Vajaat pari viikkoa EM-finaalista alkaa olympialaiset (toivottavasti). Suosikkiasia tämäkin! Odotan kaikkein eniten naisten telinevoimistelua. Ja yleisurheilua! Parhaat tv-lajit.

Måneskin

Sellainen suosikkiasia vielä, että olen muun Euroopan tavoin fiilistellyt euroviisuvoittaja Måneskinia. Miten mainio bändi ja huippua musiikkia – Zitti E Buoni -hitin lisäksi heillä on kaikkea muutakin loistavaa kamaa johon en olisi koskaan törmännyt ilman Euroviisuja.

Mitäänhän minä en italiasta ymmärrä, mutta ei väliä.

Olen viime aikoina kuunellut paljon myös Arctic Monkeysiä. On tullut se teinivuosien suosikki mieleen Måneskin-kuopassa. Samaa fiilistä.

PS. Uskoakseni olen nyt myös tappanut ainakin yhden parvekekukistani. RIP.

LUE MYÖS: