Kategoriat
Musiikki Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: täydellinen rom com -uutinen ja teininostalgiaa á la Olivia Rodrigo

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.5.2021 Lilyssä.

Suosikkityypit: Lindsay, Cecily, Olivia ja Daniel

Kuvat: Netflix, Geffen Record / Olivia Rodrigo, YouTube / SNL

Tärkein ensin: sain istutettua parvekekukkani! Olen asunut tässä asunnossa vajaat neljä vuotta, ja nyt jo sain parvekkeelleni kukkia. Sanoisin tämän olevan hyvä suoritus. Toki ne kukkalaatikot ovat edelleen parvekkeeni lattialla, koska pidikesysteemit eivät ihan toimi, mutta pikkujuttuja. Eiköhän ne saada pelittämään ensi kesään mennessä. Mun tarvinnee nyt joka tapauksessa siirtyä heittämään huonoa läppää ikkunanpesusta, koska kukkasaaga on (lähes) loppuunkäsitelty. Tai hei, haluaisin kasvattaa parvekkeellani yrttejä, jos otan siitä uuden nopean neljän vuoden projektin itselleni…

Nyt siirryn kuitenkin näihin viime aikoihin suosikkiasioihini. Eli hauskoihin tyyppeihin, ässäileviin teineihin ja tärkeisiin rom com -uutisiin.

Lindsay!

Tää on kova. Netflix tiedotti, että the Lindsay Lohan tähdittää tulevaa rom comia ”about a newly engaged and spoiled hotel heiress who finds herself in the care of a handsome, blue-collar lodge owner and his precocious daughter after getting total amnesia in a skiing accident”. Mitä?! Kuulostaa täydellisen kliseiseltä sekasotkulta. En malta odottaa, että pääsen Erään romanttisen komedian anatomiattamaan tämän ilmeisen mestariteoksen. Hemmoteltu perijätär! Majatalon omistajamies! Varhaiskypsä tytär! Hiihto-onnettomuus! Muistinmenetys! TÄYDELLISTÄ! Ja ilmeisesti vielä joululeffa! Aaah.

Varietyn mukaan tämän vielä nimettömän leffan kuvaukset alkavat vasta marraskuussa, joten valitettavasti katsomisnautintoa saadaan odotella tod. näk. ensi vuoteen. Mutta sitten kun leffa tulee, olen valmis!

(Vakavasti puhuen; toivon Lindsay Lohanille kaikkea hyvää. Ehkä tästä leffasta tulee hänelle onnistunut comeback näyttelijähommiin. #ansavanhemmille4ever)

Sara!

Meksikolaisen Kuka tappoi Saran? -mysteerisarjan toinen kausi tuli tovi sitten Netflixiin. En alkuun ollut varma, oliko järkeä jatkaa sarjaa, mutta oli oikein pätevä ja koukuttava kausi tämä kakkonenkin. Kyseisen sarjan hienous on siinä, että siinä tapahtuu niin paljon kummallista sälää ja lennokkaita juonikuvioita, ettei sitä voi ottaa mitenkään vakavasti. On kai periaatteessa jännityssarja, mutta kaikkien sekopäisten siksakkien vuoksi on enemmänkin saippuasarjan ja jännityssarjan yhdistelmä. Just hyvä. Mun ei tarvitse pelätä, kun voin olla vain että mitä hittoa nyt taas ja pyöritellä silmiäni.

Olivia!

Olen aina ässäilevien nuorten tyyppien puolella. Minusta on äärisiistiä, kun teinit tekevät hienoja juttuja ja menestyvät. Joten olen siis satasella Olivia Rodrigon puolella. Ei sillä, että tämä nuori laulaja-lauluntekijä tarvitsisi minua puolelleen; hänen viime viikolla julkaistu debyyttialbuminsa Sour kerää suitsutusta siellä sun täällä ja kappaleet rikkovat streemausennätyksiä. Toki, olen ehkä vähän yli-ikäinen hänen pääkohderyhmäänsä, mutta on hieno levy! Olen kuunnellut sitä ja kuvitellut olevani tunteellinen 15-vuotias. Hyvä on, ei mun tarvitse mitään kuvitella, tunteellinen 32-vuotias. Olivia Rodrigo on superlahjakas biisinkirjoittaja, uuden sukupolven Taylor Swift.

En usko että olen ainoa 2000-luvun teini, joka on good 4 u -hitin jälkeen päätynyt nostalgisoimaan omia teinivuosia ja Paramorea.

Daniel!

Koska Netflixin algoritmit ovat aina töissä, Bo Burnham -kuoppani jälkeen mulle alettiin tarjoamaan katsottavakseni muitakin stand up -spesiaaleja. Jonkun mutkan kautta päädyin katsomaan jo muutamia vuosia vanhat skottikoomikko Daniel Slossin spesiaalit Dark ja Jigsaw. Olivat mainioita! Nauroin enemmän kuin pitkään aikaan. En aina jaksa stand uppia ja välillä vitsit eivät naurata lainkaan, mutta Daniel Slossin musta huumori ja fiksut vitsit iskivät minuun. Hänen superhittishow’nsa Daniel Sloss: X:n oikeudet ovat HBO:lla, mutta en löytänyt kyseistä spesiaalia ainakaan HBO Nordicin hausta. Ehkä sitä ei ole siellä? Mutta kun tässä nyt asiaa googlailin, niin huomasin että hän esiintyy – tällä tietoa – helmikuussa 2022 Helsingin Kulttuuritalossa uuden Hubris -show’nsa kanssa. Esityksen piti olla jo syyskuussa, mutta se siirtyi pandemian vuoksi. Jokohan uskaltaisi luottaa siihen, että asiat olisivat normaalisti helmikuussa…? Haluan mennä katsomaan!

Cecily!

Saturday Night Liven 46. tuotantokausi päättyi lauantaina. Ja kovasti huhutaan, että ensi kaudeksi näyttelijäkokoonpanoon olisi tulossa isoja muutoksia, kun nippu monivuotisia tähtiä olisi mahdollisesti lähdössä. Mikään ei vielä ole varmaa, mutta nouuu! Yksi huhutuista lähtijöistä on yhdeksän kautta mukana ollut Cecily Strong. Ehdoton suosikkityyppini koko tämän hetken SNL-kaartista. SNL:n MVP jos minulta kysytään. Suuuperlahjakas ja hauska. Huhujen myötä olen viettänyt aikaa Cecily Strong -YouTube-kuopassa. Luonnollisesti. Suosikkini Cecilyn hahmoista on kamala The Girl You Wish You Hadn’t Started a Conversation with at a Party. Myös lauantainakin nähty Fox Newsistä tuttu Jeanine Pirro -imitaatio on aina kultaa.

Älä lähde, Cecily! Tai lähde, ansaitset hienon leffauran! Cecily nähdään pääosassa heinäkuussa julkaistavassa Apple TV+:n Schmigadoon! -musikaalikomediasarjassa. Yksi kesän sarjajulkaisuista, joita odotan kaikkein eniten. Koska Cecily Strong rocks!  Ikuinen suositus Cecilyn White House Correspondents’ Dinner 2015 -setille.

PS. En ole mikään kaikkein suurin Euroviisu-fani, mutta olin ennen finaalia kuullut Suomen lisäksi tasan yhden kappaleen, Italian Zitti e buonin. Ja päätin siltä seisomolta olla Team Italia ja Team Måneskin. Ja voittivat! Rock’n’roll never dies! Lahjakkaita nuoria tyyppejä nämäkin.

Kategoriat
Musiikki Muu kulttuuri Tyypit

”I don’t think that I can handle this right now”

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.5.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Bo Burnham.

Kuva: Netflix

Tiedättekö Bo Burnhamin? YouTubessa uransa aloittaneen koomikon, muusikon, näyttelijän (just nyt Promising Young Womanissa), Eighth Grade -leffan käsikirjoittajan ja ohjaajan, Parks and Recin Chipp McCappin (sori)?

Minä olen pudonnut Bo Burnham -YouTube-kuoppaan. Olin kyllä aiemmin jollain tasolla tietoinen hänestä – olen kirjoittanutkin muutama vuosi sitten julkaistusta mainiosta Eighth Gradesta – mutta en ollut koskaan tutustunut hänen uraansa tarkemmin. Tai kiinnittänyt häneen erityistä huomiota. Olisi kannattanut. Hyvin mielenkiintoinen ja lahjakas tyyppi.

Putoaminen tapahtui, kun huomasin että häneltä on pian tulossa uusi komediaspesiaali Netflixiin. Bo Burnham: Inside – A new comedy special shot and performed by Bo Burnham, alone, over the course of the past year, Netflix kertoi. Se on ”tulossa pian”, tarkka julkaisupäivä ei ole vielä tiedossa.

Kuvaus ei välttämättä herättänyt minussa suurta mielenkiintoa. Taas yksi kuuluisa tyyppi, joka  on käyttänyt pandemian ja eristäytymisajan hyväkseen tehdäkseen ”taidetta”, saattoi käydä mielessäni. Päädyin silti mutkan kautta ottamaan selvää, että mikä homma. Ja putosin. Ja koska kuopan pohjalla minusta on tullut Bo Burnham -fani, nyt todellakin odotan Insideä. Olen nyt kartalla Bo Burnhamin urapolustakin, joten tiedän että Inside on vähän niinkuin big deal, ainakin komediapiireissä. Se on hänen comeback komediajuurilleen.

Vuonna 1990 syntynyttä Burnhamia on kutsuttu yhdeksi ensimmäisistä YouTube-sensaatioista. Hän aloitti vuonna 2006 julkaisemaan YouTubessa kotikutoisia komedia- ja musiikkivideoita. YouTube-suosiota seurasivat esiintymiset komediafestareilla ja -klubeilla, lisää suosiota ja Netflixissä julkaistut komediaspesiaalit. Niistä viimeisin – Make Happy – ilmestyi vuonna 2016. Sen jälkeen hän lopetti stand upin ja komedian.

Bo Burnham on tunnettu hauskoista ja nokkelista kappaleistaan. Genre lienee musical comedy. Minäkin törmäsin YouTube-kuopan pohjalla ensimmäisenä mm. Lower Your ExpectationsiinStraight White ManiinRepeat Stuffiin ja From God’s Perspectiveen. Hauskoja ja fiksuja, välillä syvällisiäkin sanoituksia. Kannatti kuitenkin pudota vielä vähän syvemmälle. Bo Burnhamia, hänen uraansa ja komediaansa, tajuaa vähän paremmin, kun on ajatuksella kuunnellut ainakin Art is Deadin ja Make Happyn päättävän Can’t Handle Thisin. Ei sillä, että niitä tarvitsisi kauheasti analysoida, ovat melko itsestään selittäviä. Ja paljastavat osaltaan sen, miksi Bo Burnham vuoden 2016 Make Happyn jälkeen  lopetti stand upin. Hän on sittemmin kertonut kärsineensä pahasta ahdistuksesta ja saaneensa paniikkikohtauksia lavalla.

Arvostan ja fanitan monia koomikoita. Olen monesti ajatellut, että se on taatusti maailman paras duuni. Saada ihmiset nauramaan, onko parempaa! Sitten kääntöpuolella onkin esimerkiksi Robin Williamsin kohtalo. Sad clown paradox, koomikoiden mielenterveysongelmat, masennusta ja ahdistusta. Naurua ulkopuolella, surua sisällä. En ole koomikko enkä esiintyjä, mutta kyllähän Bo Burnhamin Can’t Handle This oli tämän kaiken huomioon ottaen melko vaikuttava – varsinkin kun se tuli komediaspesiaalin lopuksi:

Part of me loves you
Part of me hates you
Part of me needs you
Part of me fears you
And I don’t think that I can handle this right now

I don’t think that I can handle this right 
Look at them, they’re just staring at me
Like come and watch the skinny kid
With a steadily declining mental health
And laugh as he attempts to give you what he cannot give himself

Netflixissä on kaksi Bo Burnhamin komediaspesiaalia, Make Happy (2016) ja What. (2013). What. on myös kokonaisuudessaan YouTubessa. Inside on ”tulossa pian”.

PS. Joku oli YouTubessa kommentoinut Lower Your Expectations -kappaleesta löytyvää kohtaa ”because prince charming would never settle for you” seuraavasti: Never before have I been so offended by something I one hundred percent agree with.

Vahva sama.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: ärsyttävän hyvä You ja täydellisen kamala YouTube-löytö (ja muut loppuvuoden suosikit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: tyhjä kovalevy (ja pari sarjaa, täydellisen kamala YouTube-löytö plus Harry Styles)

Kuvat: Sky One, Netflix, Apple TV

Vuosi ja vuosikymmen vaihtuvat ihan kohta, joten pitää tyhjentää henkiseltä kovalevyltä kaikki mahdollinen. Voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä (ihan kuin olisi koskaan mahdollista). Minä tyhjennän alkajaisiksi nämä mielessä pyörineet loppuvuoden suosikkiasiat. On sitten tilaa uusille suosikkiasioille. Vuoden 2020 suosikkiasioille. Damn.

A Discovery of Witches / Ruutu+

Tuota tuota. Saattaa olla, että tuossa pari postausta takaperin kirjoitin, kuinka pyörittelen silmiäni fantasiasarjoille. Hassua hölynpölyä vampyyrit, ihmissudet ja muut yliluonnolliset öttiäiset, höpisin tuolloin.

Leikkaus nykyhetkeen, ja tässäpä mainitsen suosikkiasiakseni A Discovery of Witches -sarjan. Joka nimensä mukaisesti kertoo noidista. Ja vampyyreistä. Ja demoneista. Yliluonnollisista öttiäisistä.Pidin siitä joka tapauksessa. Enkä edes juurikaan pyöritellyt silmiäni. Juurikaan.

Vetoan jättämääni takaporttiin; fantasiasarjat ovat ihan hyviä, jos niissä on koukuttava rakkaustarina tai muita kiinnostavia ihmissuhdekoukeroita. A Discovery of Witches on yksi iso rakkausdraama, melkein jo liiallisuuksiin menevä. Jos teki mieli pyöritellä silmiäni jollekin, niin sille kaikelle ylidramaattiselle rakkaushöpölle. Vampyyri Matthew Clairmontin (Matthew Goode) ja noita Diana Bishopin (Teresa Palmer) tarina oli tällaiselle silmien pyörittelijälle paikoin vähän too much, mutta kyllä sitä kahdeksan jaksoa katsoi. Kunhan ei liikaa analysoinut.

Brittisarja perustuu Deborah Harknessin kirjoittamaan All Souls -trilogiaan. Kakkoskausi alkaa käsittääkseni alkuvuodesta 2020. Ja kolmoskausikin on jo tilattu.

Minä katsoin ykköskauden Ruutu plussasta, mutta sarja löytyy myös ainakin HBO:lta.

The Morning Show / Apple TV +

Kuva: Apple TV

En tiedä voinko kirjoittaa Reese Witherspoonin ja Jennifer Anistonin tähdittämästä The Morning Showsta, sillä olen nähnyt siitä tasan kaksi jaksoa. Ne, jotka pystyin katsomaan ilmaiseksi Apple tv:stä (Apple plussan saa seitsemän päivän kokeilujaksoksi, mutta en ole vielä tätä tarjousta tuhlannut). Ne kaksi jaksoa jotka olen nähnyt, olivat kuitenkin oikein mainioita, itse asiassa parempia kuin odotin.

Jotenkin olin kuvitellut, että The Morning Show olisi kevyttä komediahömppää. Ei se (=ne kaksi ekaa jaksoa) ollut. Vaan tiukkaa Me Too -ajan kommentointia ja laadukasta draamaa. Pitää kenties katsoa loppuun.

You / Netflix

You on oikeastaan enemmänkin inhokkiasia. Teoriassa en pidä siitä lainkaan. Itseasiassa jätin viime vuonna ilmestyneen ykköskauden kesken (olin lukenut kirjan, joten tiesin miten se päättyy). Nyt kun kakkoskausi julkaistiin, ajattelin pysyväni siitä kaukana. En pysynyt. Katsoin, ärsyynnyin, vihasin. Ja silti; ärsyttävän hyvä ja koukuttava sarja. Penn Badgley on häiritsevän hyvä roolissaan totaalisena psykopaattina.

Under A Rock with Tig Notaro / Funny or Die / YouTube

Sitten jotain hauskempaa. Funny or Dien YouTube-sarja Under A Rock with Tig Notaro huvitti loppuvuoden kiireiden keskellä. Koomikko Tig Notaro saa vieraakseen kuuluisia tyyppejä, joita hän ei kuitenkaan tunne, koska ei juurikaan katso sarjoja tai leffoja tai muuten seuraa, mitä populaarikulttuurissa tapahtuu. Sitten hänen pitää keksiä, kenen kanssa juttelee.

Yllä olevassa jaksossa vieraana sympaattinen näyttelijä Tony Shalhoub. Muut jaksot löytyvät täältä.

Brittany Runs a Marathon / Amazon Prime

Melkoinen miinakenttä. Siis leffa, joka kertoo naisesta jota kehotetaan pudottamaan painoaan. Amazon Primestä löytyvä Brittany Runs a Marathon loikkii kuitenkin tällä miinakentällä oikein tyylikkäästi ja aiheeseen liittyvät sudenkuopat välttäen. Tuloksena mainio ja paikoin koskettavakin leffa nuoren naisen elämänmuutoksesta. Jillian Bell näyttelee Brittanyä, joka päättää juosta maratonin.

Sweet Valley High -tv-sarja / YouTube

Okei. Kirjoitin edellisessä postauksessa esiteinivuosieni suosikkikirjasarjasta Sweet Valley High’sta. Juttuun tulleessa kommentissa mainittiin kirjoihin perustuva 1990-luvulla esitetty tv-sarja.Minä en koskaan ollut nähnyt tuota kyseistä, oletettavasti loistavaa sarjaa, joten aloin vähän googlettamaan. Kävi ilmi, että sarjan jaksoja löytyy YouTubesta. Ja herranen aika, kuinka loistavan kammottavia jaksot olivat! Siis niin kammottavia, että ne ovat jo hyviä. Juonikuviot, näyttelijäsuoritukset, kaikki ysäri-ihanuus… täydellisen hirveää. Eli parasta ikinä.

Ja vielä… Harry Stylesin Juice

😀

Olen alkanut salaa fanittamaan Harry Stylesiä. Musiikista en tiedä, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Ja annan pisteitä jokaiselle julkkikselle, joka pistää kaiken likoon SNL:ssä.

Siinä ne. Nyt saa uusi vuosikymmen alkaa. Kohti uusia sarjoja, suosikkityyppejä ja YouTube-kuoppia! Sarjavuosi 2020 vaikuttaa ainakin kovin kiinnostavalta 🙂