Avainsana: Netflix-vinkki

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Neljä (+viisi) Netflix-tärppiä toukokuuhun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuvat: Netflix

Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.

Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:

1. Wine Country (tulossa 10.5.)

Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.

Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya Rudolph, Ana Gasteyer, Tina Fey, Paula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.

2. Knock Down The House

Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.

Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy Vilelan, Cori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.

3. Dead to Me

Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja  Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.

Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!

4. The Society (tulossa 10.5.)

Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraa, The Leftoversia ja Riverdalea?

PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…

  • When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
  • Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
  • Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
  • New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
  • Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.

LUE MYÖS:

20.12.2018 Yksi vuoden parhaista sarjoista löytyy Facebookista – ilmaiseksi
16.10.2018 Elämänohjeita hauskoilta ja viisailta naisilta
Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.3.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuva: Warner Bros

Kuinka jännittävää, pitää opetella käyttämään WordPressiä! Vaihtelu tekee minulle hyvää, olen mahdollisesti hieman muutosvastarintainen. Jos muutos ei tule ulkoapäin, 90-prosenttisesti pysyn paikoillani. Nyt on pakko liikkua ja opetella jotain uutta.

Katsotaan kuinka selviän.

Tässä ensimmäisessä uuden Lilyn aikaisessa kirjoituksessani päätin kirjoittaa suosikkiasioistani. Tiedetään, yllätin itsenikin.

Viime aikoina olen fiilistellyt muun muassa näitä:

1. Vallan linnake (Yle Areena)

Olen vakaasti sitä mieltä, että Vallan linnake (tansk. Borgen) on yksi 2010-luvun parhaista sarjakokonaisuuksista. Se on kolme kautta ja 30 jaksoa loisteliasta tv-viihdettä. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kaikenmaailman poliittiset shakit ei voisi vähempää kiinnostaa.

Katsoin tämän tanskalaisen, vallasta ja politiikan kiemuroista kertovan draamasarjan kun se tuli vuosia takaperin telkkarista. Ja katsoin jopa sillä vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Se kertoo paljon se.

Kun olin aikoinaan Kööpenhaminassa, raahasin matkaseurani Tanskan parlamenttitalona tunnetulle Christiansborgin linnalle ihan vaan Vallan linnakkeen vuoksi. Ei näkynyt Kasper Juulia enkä bongannut kenenkään vaihtavan salaisia tietoja sisältäviä asiakirjoja Borgenin varjoissa, joten olin hieman pettynyt.

Mutta Vallan linnakkeesta… Yle aloitti alkuvuodesta (?) sarjan uusintakierroksen, ja nyt Areenasta löytyy jo jaksoja pitkälle viimeiseen kauteen. Tässä muutama päivä takaperin päätin tylsyyksissäni aloittaa sarjan alusta. Ei hyvä idea lainkaan! Olen pahassa Borgen-koukussa.

Koska olen nähnyt sarjan yhden ainoan kerran vuosia sitten, en muista sen tarkkoja juonenkäänteitä tai yksityiskohtia. Tämä tietysti vain iskee koukkua syvemmälle. Ja ne hiton loisteliaat jaksot ovat vielä tunnin mittaisia!

Jeg har brug for hjælp.

2. Isn’t It Romantic (Netflix)

Romanttiset komedia = parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille = edelleen parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille samalla kun tekee mainittuja kliseitä = …. okei menin solmuun.

Rebel Wilsonin tähdittämä Isn’t It Romantic sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuun puolivälissä ja tuli kansainväliseen levitykseen tuoreeltaan Netflixin kautta.

En voi väittää, että olisin rakastanut elokuvaa yli kaiken, mutta kyllä puolitoista tuntia voi huonomminkin käyttää. Vaikka leffa parodioi romanttisia komedioita, se ei kuitenkaan missään vaiheessa heitä koko genreä rekan alle, pisteet siitä. Ja pisteet leffan tärkeästä sanomasta.

Omassa tapauksessani elokuvan juoni oli oikeastaan aika yhdentekevä, kaikkein hauskinta oli bongailla viittauksia rom com -klassikoihin.

Netflixistä löytyy muuten nyt myös Kuka sanoo tahdon? Siinä yksi niistä klassikoista, jotka saavat lämminhenkisiä kuitteja Isn’t It Romanticissa.

3. Little Fires Everywhere (Celeste Ng)

Kirjoitin joskus viime vuonna siitä, kuinka semihömppä kirjallisuus on parasta kirjallisuutta. Olen tätä mieltä edelleen.

Lainaan itseäni: ”Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut”.

Olen lukenut viime kuukausien aikana melko vähän, mutta yhden kirjan sain sentään kahlattua loppuun asti: Celeste Ng’n Little Fires Everywheren (2017). Mainiota semihömppää!

Kirja kertoo kahdesta perheestä ja yhdestä isosta salaisuudesta. Lue kirja ennen sarjaa; Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö Hello Sunshine on muokkaamassa Little Firesista minisarjaa Hululle. Roolitus on käsittääkseni vielä kesken, mutta pääosissa nähdään Reese ja Kerry Washington. Liekö tulossa Big Little Liesin kaltainen hitti?

Suosittelen muuten myös Celeste Ng’n esikoisteosta Everything I Never Told You (2014). Hyvää, joskin astetta synkempää semihömppää sekin.

4. Itävalta

Katsoin paljon hiihdon MM-kisoja. Dopeskandaalit ja Suomen suksifiaskot olivat tietysti kurjia juttuja, mutta ei keskitytä nyt niihin. Keskitytään kisojen isäntämaahan.

Koska hitto vie, kuinka paljon kisojen tuijottaminen on saanut minut haaveilemaan Itävallan alppimaisemista. Olen aina pitänyt itseäni meri-ihmisenä, mutta kyllä vuoristoissakin taitaa olla oma taikansa. Olisipa siistiä joskus päästä kiertelemään Keski-Eurooppaa. Nähdä Alpit, vierailla pienissä alppikylissä, vaellella ympäriinsä huikean kauniissa maisemissa, uida kirkkaissa vuoristojärvissä.

Pitää kai hakea luonto-kicksejä vaikka Nuuksiosta, ei ole alppiretkiä valitettavasti tiedossa.

5. Stadi vs. Lande (MTV)

Onko muka parempaa tv:n visailuohjelmaa kuin Stadi vs. Lande? Ei ole.

Jaakko Saariluoman ja Kalle Lambergin juontama tietokilpailu on täydellisen leppoisaa viihdettä. Ketään ei nolata ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Huonoa läppää, höpsöä huumoria ja rentoa meininkiä. Eikä katsojan tarvitse stressata kilpailijoiden puolesta, koska palkintona on ”vain” lomareissu, ei esimerkiksi suuri summa rahaa.

Sisareni on vakuuttunut, että meidän pitäisi hakea mukaan ohjelmaan. Ongelma on tämä: koska asumme kaikki (minä, siskoni ja ystävämme) Helsingissä, meidän pitäisi kai olla Stadin tiimi. Mutta kun oikeasti olemme kotkalaisia. Haittaako jos stadilaiset puhuu kotkaa? Saako junantuomat edustaa Stadia? Tai saataisiinko huijata asuinpaikkakuntamme kanssa ja muodostaa landen tiimi? Luulen että meidän menestysmahdollisuudet olisivat paremmat, jos voisimme vastata stadi-kysymyksiin.

6. Nostalgia!

Mennään ajassa taaksepäin, noin vuoteen 2000. Esiteini-ikäinen minä menee kirjastoon. Mitä hän sieltä lainaa? No ainakin Sweet Valley High’ta, Replicaa ja The Baby-Sitters Clubia. Siinä kolme kirjasarjaa, joita meitsi kantoi kirjastosta kotiin vuosituhannen vaihteessa.

Nostalgiaa rakastavassa sydämessäni läikähti iloisesti, kun luin Netflixin suunnitteluasteella olevasta uudesta The Baby-Sitters Club -sarjasta. Sarja lienee suunnattu lapsille ja nuorille (?), mutta ihan sama. Esiteini-minä on kovin riemuissaan 😀 Kirjoistahan tehtiin sarja jo 1990-luvulla, mutta se ei ole minulle tuttu.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että nuo muutkin mainitsemani kirjasarjat voitaisiin päivittää 2010-luvun sarjaversioiksi. Kaikkien suosikkikaksoset Jessica ja Elizabeth Wakefield – ulkonäöltään kuin kaksi marjaa mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä! – kääntyisivät vallan mainiosti tällekin vuosikymmenelle (itse en ole nähnyt yhtään jaksoa ysärinä tehtyä sarjaa). Ja Amy Candlerista ja projekti kuunsirpistä sitä tarinaa riittäisikin. Se voisi olla vähän kuin lapsiystävällinen Orphan Black.

Toisaalta ehkä parempi, että kaikkea ei tungeta ruutuun. Lukeminen on hyvästä. Oletan, että Sweet Valley High’t ja Replicat ovat edelleen suosittuja kirjoja lasten parissa… onhan?

PS. Arvioni WordPressistä: hyvin pelittää! Tuli tekstin sekaan tuollainen kiva hymiö ja kaikkea! Pitää vielä treenata kaikkia muita kikkailuja.

LUE MYÖS:

28.3.2018 Hurraa-huuto semihömpälle kirjallisuudelle (ja kolme kirjavinkkiä)
27.8.2018 Hyvän romanttisen komedian tunnuspiirteet (ja Netflixin malliesimerkit)
Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.2.2019 Lilyssä.

Kipeää ilahduttaneita suosikkiasioita!

Kuva: Netflix

Ei lainkaan suosikkiasia? Se, että olen ollut ihan liian pitkään kipeänä. Hyvin tylsää. Toisaalta on ollut aikaa miettiä loistavia juttuideoita. En ole tietenkään jaksanut kirjoittaa yhtäkään niistä, mutta minkäs teet. Onwards and upwards ja sitä rataa. Ainakin voin näin jälkikäteen kirjoittaa kipeää ilahduttaneista suosikkiasioista.

1. Sex Education / Netflix

Kuinka mainio sarja! Kun kirjoitin tammikuussa tämän vuoden mielenkiintoisista uutuussarjoista, kuittasin Sex Educationin seuraavasti:

Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta. 

Vaikuttaa ihan hauskalta?! Olisinpa tiennyt mitä tiedän nyt, olisin hehkuttanut sarjaa paljon enemmän. Sex Education on huippu sarja: hauska, liikuttava, aito ja fiksu. Ja muita positiivisia adjektiiveja.

Sanoista teini, seksi ja komedia tulee helposti mieleen American Pie ja muut jenkkituotokset, mutta Sex Education on paljon enemmän kuin höpsöä teinisekoilua. Sarjassa on sydäntä, sielua ja paljon sanottavaa. Plus vahvoja ja vilpittömiä naishahmoja. Ja oikeastaan ihan yhtä vahvoja ja vilpittömiä mieshahmojakin. Huipputyyppejä sarja täynnä siis.

Pieni kysymysmerkki tosin: mihinköhän aikaan ja paikkaan sarjan on tarkoitus sijoittua? Nykypäivän Englantiin kai… ehkä ovat tarkoituksella jättäneet vähän epäselväksi.

(Sex Education on uusittu jo kakkoskaudelle)

2. Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Toinen Netflixin uutuussarja, jonka loistavuutta aliarvioin ennakkokaavailussani. Taisin kirjoittaa jotain tylsältä kuulostavasta premissistä. Jep, Natasha Lyonnen esittämä Nadia jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan, mutta sarja ei ole tylsä, kaikkea muuta. Se on taitavasti tehty kuvaus surusta, masennuksesta, eteenpäin menemisestä ja ystävyydestä. Voisi kuvitella että jatkuvasta kuolemasta kertova sarja olisi supersynkkä, mutta Russian Dollissa on myös kepeä ja humoristinen puolensa, pitkälti Natasha Lyonnen vuoksi. Huippu roolisuoritus häneltä, samoin toista pääosaa näyttelevältä Charlie Barnettilta.

Hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä sarja. Kannattaa välttää spoilereita, mitä vähemmän juonesta tietää etukäteen sen parempi.

3. Ben Platt!

Samaisessa Vuoden 2019 uutuussarjat -kirjoituksessa mainitsin The Politician -nimisen komediasarjan, joka on tekeillä Netflixille. Sarjan pääosassa nähdään näyttelijä-muusikko Ben Platt, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi erityisesti Dear Evan Hansen -musikaalin nimikkoroolista (ja kahdesta Pitch Perfect -leffasta myös). Platt on samanaikaisesti puuhannut myös omaa musiikkiaan, ja hänen eka soololevynsä Sing to Me Instead julkaistaan maaliskuussa. Nyt julki on kaksi kappaletta, Bad Habit ja Ease My Mind.

Jotkut julkkikset aiheuttavat jostain tuntemattomasta syystä hyviä viboja, ja mun kirjoissa Ben Platt on sellainen julkkis. Hän vaikuttaa niin kovin symppikseltä tapaukselta, että haluan hänelle vain hyviä asioita! Olin siis iloinen, että hänen ekat sinkkunsa paljastuivat mainioiksi. Alla molemmat.

4. Go Fug Yourself

Mun pitkäikäisin blogisuhteeni on hyvin todennäköisesti Go Fug Yourselfin kanssa. Olen lukenut tätä hauskaa muoti-/julkkis-/kuninkaallis-/popkulttuuriblogia pienen ikuisuuden ja yhä edelleen se on yksi mun eniten vierailluista nettisivuista. En ole mitenkään superkiinnostunut muodista, mutta tykkään kyllä katsella kauniita mekkoja. GFY:n kautta pysyn jotenkuten kartalla Versaceista ja Pradoista, mutta saan kaupan päälle hyvää läppää, julkkisjuoruja ja tv-sarja-recappeja. Ja paljon muuta. Sivuston kirjoittajat Jessica ja Heather ovat kovia kuninkaallisfaneja, joten saitti sopii myös rojalisteille, jotka haluavat tietää mihin Kate ja Meghan milloinkin pukeutuvat.

Ilahduttavaa ja aina positiivista sisältöä – siitäkin huolimatta että homman jujuna on periaatteessa arvostella julkkisten vaatevalintoja.

5. Entertainment Weeklyn Rom Com -numero

Parasta! Entertainment Weekly omisti helmikuun numeronsa romanttisille komedioille ja järjesti reunionit muun muassa sellaisten klassikoiden kuin Kuka sanoo tahdon (yllä) ja 27 dresses -leffojen näyttelijöille. EW:n saitilta löytyy kasa mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja. Tässä esimerkiksi 500 Days of Summerin Zooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt muistelevat 10 vuotta sitten ilmestynyttä hittileffaansa. The stories behind 12 showstopping rom-com dresses oli myös hauska artikkeli! Tai kiinnostaisiko ikonisten rom com -suudelmien tarinat – Behind the most iconic kisses in romantic comedies?

Sanoi kuka mitä tahansa, romanttiset komediat ovat leffojen aatelia!

PS. Jos vielä katsoisin synkkiä ja pelottavia sarjoja, suosikkiasioihini kuuluisi myös se, että Lutherin tuore vitoskausi on alkanut Ylellä. Sarjan lyhyt uusi kausi nähdään kaksiosaisena versiona, joista eka osa on nyt Areenassa. Päätöksestäni (siis etten enää katso pelottavia rikossarjoja) huolimatta saatoin mahdollisesti aloittaa katsomaan ekaa jaksoa… jaksoin noin puoli tuntia, sitten ällöttävä väkivalta ja murhameiningit alkoivat kyllästyttää ja kammottaa. Hyyyvin hyytävää ja ahdistavaa settiä! Idris Elba on toki edelleen suosikkityyppi.

LUE MYÖS:

19.11.2018 Analysoiminen pilaa romanttiset komediat
27.8.2018 Hyvän romanttisen komedian tunnuspiirteet (ja Netflixin malliesimerkit)