Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.1.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: Kun omat virheet eivät tunnukaan niin suurilta
Kuva: Netflix
Hyvää maanantaita!
Tuntuiko työviikon aloitus hankalalta? Sätitkö itseäsi jonkun pikkuvirheen takia, tunsitko itsesi epäpäteväksi työntekijäksi? Kyseenalaistitko oman osaamisesi, epäonnistuitko jossain asiassa? Mokasitko?
Huoli pois, mokia ja epäonnistumisia sattuu kaikille! Ja jos et vakuutteluista huolimatta tunne oloasi päteväksi ja osaavaksi tyypiksi, katso Netflixin tuore dokkari FYRE: The Greatest Party That Never Happened (suom. FYRE: Luksusfestivaali, joka lässähti). Sen katsottuaan tuntee itsensä vallan loistavaksi työntekijäksi.
Moka? Mikä moka? Pyh ja pah, ainakaan en järjestänyt eeppisen epäonnistuneita ”luksus”festareita, joissa pieleen meni kaikki mahdollinen. Siis KAIKKI.
Virhe asiakkaan kanssa? Kirjoitusvirhe tärkeässä jutussa? Epäonnistunut työtapaaminen? Kokous helvetistä? Ihan sama, ainakaan en käyttänyt miljoonia ja miljoonia jonkun toisen rahoja, hyväksikäyttänyt satojen ihmisten työpanosta, huijannut, valehdellut ja tullut tuomituksi kuudeksi vuodeksi vankilaan törkeästä petoksesta.
FYRE -dokkari laittaa asiat kivasti perspektiiviin. Omat mokat tuntuvat kovin minimaalisilta kun niitä vertaa vuonna 2017 järjestettyyn – ja pikaisesti peruttuun – Fyre Festivaliin. Bahamalle suunnitellun festarin piti olla upea ja ainutlaatuinen elämys. Sitä promosivat Bella Hadidin, Kendall Jennerin ja Emily Ratajkowskin kaltaiset supervaikuttajat. Mainosvideolla huippumallikatras paistatteli päivää luksusjahdilla. Meri kimmelsi, samppanjapullot poksuivat auki. Sosiaalinen media täyttyi mystisistä oransseista laatikoista: #fyrefestival! Liput maksoivat tuhansia ja tuhansia dollareita, niillä piti saada yksityiskoneita, merenrantahuviloita ja huippukokkien valmistamaa fine diningia. Eipä saanutkaan, sai katastrofaalisen kokemuksen keskellä ei mitään, onnettoman telttamajoituksen, kuivaa leipää ja huolen siitä, miten koskaan pääsee kaaoksen keskeltä kotiin.
Nuori yrittäjä Billy McFarland ja räppäri Ja Rule päättivät järjestää kaikkien aikojen bileet Bahamalla. Ei mennyt ihan putkeen. Termi epic fail taidettiin keksiä juuri Fyre-festivalia varten. Ja Rule pesi kätensä koko sopasta, Billy joutui vankilaan.
Dokkari näyttää, miten katastrofi pääsi syntymään. Ääneen pääsee moni työntekijä, jotka hekin joutuivat huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi. Moni yritti tehdä parhaansa, vaikka pomo oli täydellisen kyvytön. Eniten harmittaa paikallisten puolesta. Bahamalainen ravintolayrittäjä Maryann Rolle kertoo käyttäneensä ruokatarjoiluihin ja palkkojen maksuun 50 000 dollaria omia rahojaan, joita ei koskaan saanut takaisin. Dokkarin julkaisun jälkeen hänelle on kerätty rahaa GoFundMe:n kautta. Guardianin mukaan lahjoitussumma oli sunnuntaina noussut jo 80 000 dollariin. Jotain hyvääkin siis.
Surullisenkuuluisa festari on ollut viime päivät kovaa huutoa sosiaalisessa mediassa. Pari päivää ennen Netflixiä oman Fyre-dokkarinsa julkaisi Hulu. Fyre Fraud -dokkari sai itse McFarlandin selittelemään katastrofia, ilmeisesti tekijät maksoivat haastattelusta ison summan. Niin tai näin, Netflixin versiokin on vallan mainio. Sen tekemisessä oli mukana Jerry Media -yhtiö, joka oli osaltaan promoamassa myös itse festaria. Hieman kyseenalaista ehkä, mutta ainakin tuloksena on paljon sisäpiiritietoa siitä, miten koko sekasotku edes oli mahdollinen.
Jees, se kirjoitusvirhe siinä kolumnissani, se joka on harmittanut tähän päivään asti… se tyhmä kysymys jonka kysyin siltä tärkeältä tyypiltä… se virhe, jonka muistan vieläkin, vaikka sen tekemisestä on kulunut kohta kymmenen vuotta… pikkujuttuja! Töissä voisi mokata niiiiin paljon pahemminkin.
FYRE: The Greatest Party That Never Happened katsottavissa Netflixissä
Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.1.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: Uudet sarjat!
Kuvat: Netflix, Showtime, Hulu, Amazon Prime, Comedy Central
Mitä katsoa vuonna 2019? Tässä tarjolle 15 mielenkiintoiselta vaikuttavaa uutuussarjaa, jotka nähdään telkkarissa/suoratoistopalveluissa tänä vuonna.
Minä olen leppoisten hyvän mielen sarjojen ystävä, joten lista on komediapainotteinen. Löytyy sieltä vähän draamaa ja rikoksiakin. Ja yksi mahdollisesti täysin tarpeeton uusi versio vanhasta suosikistani.
Lista on myös melko suoratoistopalveluihin keskittyvä. Toisaalta Suomesta käsin voikin olla hankalaa seurata vaikkapa NBC:n sarjoja. Onneksi niitä tippuu ensiesityksiensä jälkeen usein esimerkiksi Netflixiin ja välillä telkkariinkin asti. Myös Suomessa vähemmän käytetyn Hulun sarjoja nähdään välillä muissa suoratoistopalveluissa ja tv:ssä (kuten esimerkiksi Hulun suurin hitti The Handmaid’s Tale).
Ja viimeinen disclaimer: en ole kaikkein paras suomalaisten sarjojen tuntija, joten niitä ei listalta löydy. Ihan varmasti vuonna 2019 ilmestyy myös loistavia Suomi-sarjoja! Tässä kuitenkin yhdysvaltalaissarjoja höystettynä muutamalla brittitapauksella.
(mikä / mistä tulee / milloin alkaa – jos julkaisupäivä tiedossa)
Good Omens / Amazon Prime / 31.5.
Olenko kertonut, kuinka paljon pidän David Tennantista? Ai olen, tässä kirjoituksessa? Ei haittaa, kerron uudestaan: David Tennant = suosikkityyppi. Pidän David Tennantista hyyyvin paljon. Siis näyttelijänä, mistä minä tiedän minkälainen kusipää hän oikeassa elämässä on (pliis David Tennant, älä ole kusipää oikeassa elämässä). (David Tennantista puhuttaessa/kirjoittaessa mun pitää ilmeisesti käyttää hänen koko nimeään: David Tennant [fun fact: David Tennantin oikea nimi on David John McDonald]).
David Tennantin vuoksi olen melkein sortunut katsomaan Doctor Whota, vaikka scifi ei kiinnosta lainkaan. Ja David Tennantin vuoksi yksi tämän vuoden kiinnostavimmista uutuusarjoista on Amazon Primen Good Omens, vaikka fantasia ei varsinaisesti ole mikään suosikkiasiani. Koska oikeasti, David Tennant sarkastisena demonina maailmanlopusta kertovassa komediassa? Kyllä kiitos.
Good Omens on kuusiosainen minisarja, joka pohjautuu Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittamaan teokseen Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (julk. 1990). Kuten sanottu, en ole mikään kaikkein suurin fantasiafani, mutta jos olen oikein ymmärtänyt kyseinen kirja on genressään hyvin rakastettu ja saavuttanut jonkinasteisen kulttistatuksen. Suomeksi se on julkaistu nimellä Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset.
Sarjassa David Tennantin esittämä demoni Crowley lyöttäytyy yhteen enkeli Aziraphalen (Michael Sheen) kanssa – kinastelevan kaksikon pitäisi estää lähestyvä maailmanloppu. Minä katson huumorin ja David Tennantin takia, mutta Mad Men -faneja saattaa kiinnostaa se, että arkkienkeli Gabrielina nähdään muuan Jon Hamm.
Shrill / Hulu / 15.3.
Sitten jotain ihan muuta. Shrill on koomikko-aktivisti-toimittaja Lindy Westin teokseen Shrill: Notes from a Loud Woman pohjautuva komedia, jonka pääosassa on Saturday Night Livestä tuttu Aidy Bryant. Bryantin esittämä Annie on ”toimittaja, joka haluaa muuttaa elämäänsä – mutta ei vartaloaan”. Kuusiosaista sarjaa on kuvattu feministiseksi, kehopositiiviseksi ja voimaannuttavaksi. Toivottavasti sarja tulee Hulun kautta nähtäväksi muuallekin.
Modern Love / Amazon Prime / 18.10.
The New York Timesissa ilmestyy viikoittain Modern Love -niminen palsta, jossa käsitellään – kappas vaan! – rakkautta eri muodoissaan. Amazonin Modern Love on kolumneista inspiraationsa saanut antologiasarja, ja koska sitä kuvaillaan romanttiseksi komediaksi, oletan että se sisältää paljon kivoja tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja muista mukavista jutuista. Kahdeksanosaisen sarjan tarinoissa on mukana melko vakuuttava nippu tähtiä, IMDb:n mukaan ainakin Anne Hathaway, Tina Fey, Andy Garcia, Catherine Keener, Julia Garner, Cristin Milioti, Dev Patel ja John Slattery.
The Politician / Netflix / 27.9.
En ole nähnyt Dear Evan Hansen -musikaalia, mutta rakastan sitä silti. Ainakin sen kappaleita, olen kuunnellut soundtrackin läpi noin viisimiljoonaa kertaa (vahva suositus). Tony-palkinnon voittanut musikaali on pyörinyt Broadwaylla joulukuusta 2016 lähtien, ja alkuperäiset näyttelijät ovat pikkuhiljaa siirtyneet uusien projektien pariin. Nimiroolista Tonyn voittanut Ben Platt veti viimeisen näytöksensä marraskuussa 2017 ja on sittemmin puuhannut muun muassa omaa levyään ja The Politician -nimistä komediasarjaa (ja pian mahdollisesti Dear Evan Hansen -elokuvaa).
Netflixissä nähtävän The Politicianin juonesta ei ole juurikaan hiiskuttu julkisuuteen. Se tiedetään, että Platt esittää Payton-nimistä nuorta wannabe-poliitikkoa. Taustat ovat kuitenkin kunnossa, joten odotukset ovat korkealla. Sarjan ovat luoneet muun muassa Gleestä tutut tv-velhot Ryan Murphy,Brad Falchuk ja Ian Brennan. Näyttelijäkaartista puolestaan löytyy Plattin lisäksi Zoey Deutch, Jessica Lange, Gwyneth Paltrow, Dylan McDermott, January Jones ja Laura Dreyfuss. Nimekästä sakkia siis. Plattin (ja muidenkin näyttelijöiden) musiikkitaustan huomioon ottaen voisi kenties odottaa jotain musikaalimeininkejä myös?
Umbrella Academy / Netflix / 15.2.
Luojan kiitos, supersankareita! On niin kovin vähän niistä kertovia leffoja ja sarjoja.
Netflixin Umbrella Academy pohjautuu My Chemical Romance -yhtyeestä tutun Gerard Wayn kirjoittamaan sarjakuvaan. Minä en ole kaikkein suurin supersankarifani, mutta ehkä sarja yllättää. On siinä ainakin Ellen Page ja varsin mielenkiintoiselta kuulostava juoni; teini-ikäisinä hajonnut supersankarijoukkio palaa yhteen, kun heidän adoptioisänsä kuolee. Nyt he ovat kolmekymppisiä ja alkavat selvittää isänsä kuolemaa. Ja ilmeisesti myös maailma pitäisi pelastaa.
(Jos supersankarit ja sarjakuvat kiinnostavat, HBO:n Watchmen on myös tulossa tänä vuonna)
The Other Two / Comedy Central / 24.1.
28-vuotiaan Caryn (Drew Tarver) ja kolmekymppisen Brooken (Heléne Yorke) 13-vuotiaasta pikkuveljestä tulee uusi teinisensaatio. Kiva homma ja kaikkea, mutta kun kaksikon omat elämät ovat melkolailla sekaisin. Sarjan ovat luoneet SNL:n entiset pääkäsikirjoittajat Chris Kelly ja Sarah Schneider.Molly Shannon on innokas stage mom.
Black Monday / Showtime(HBO) / 20.1.
Pörssikurssit romahtivat ympäri maailman 19. lokakuuta 1987. Nyt tuosta katastrofaalisesta mustasta maanantaista lienee kulunut jo tarpeeksi aikaa, että sille voi jo vähän nauraa. Showtimen mustassa (heh) komediassa on ainakin loistavat näyttelijät: Don Cheadle, Regina Hall ja Andrew Rannells. Ja kasarimeininki on aina huvittavaa katseltavaa.
Abby’s / NBC / 28.3.
Abby (Natalie Morales) perustaa takapihalleen laittoman baarin. Odotuksia nostattaa se, että sarjan tuottajatiimistä löytyy komedianero Mike Schur (Parks and Rec, The Office, The Good Place, Brooklyn Nine-Nine). Toivottavasti on jotain muutakin kuin perus sitcom.
Chernobyl / HBO / 6.5.
Minisarja suomalaisille hyvin tutusta ydinvoimalakatastrofista. Oletan, että autenttisuutta haetaan muutoin kuin venäjän tai ukrainan kielen kautta, sillä pääosissa ovat Jared Harris, Stellan Skarsgård ja Emily Watson.
The Perfectionists / Freeform / 20.3.
Minä en koskaan jaksanut keskittyä Pretty Little Liarsiin, mutta sarjan suuret fanijoukot lienevät riemuissaan spin-offista. Kuulemma mysteereitä ja murhia tässäkin (vai oliko Pretty Little Liarsissa edes murhia?). Pretty Little Liarsista mukana menossa ainakin Mona (Janel Parrish) ja Alison (Sasha Pieterse).
Sex Education / Netflix / 11.1.
Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta.
Russian Doll / Netflix / 1.2.
Tiedättehän Groundhog Day -leffan, jossa Bill Murray elää saman päivän uudelleen ja uudelleen? Russian Doll -sarjassa Bill Murrayn kohtalo lankeaa Natasha Lyonnelle. Lyonnen esittämä newyorkilainen Nadia jumahtaa looppiin, jossa hän käy aina uudelleen samoissa juhlissa ja lopuksi kuolee. Draamakomedian tekijätiimistä löytyy suosikkityyppien suosikkityyppini Amy Poehler, jonka vuoksi aion katsoa ainakin ekan jakson vähän tylsältä kuulostavasta premissistä huolimatta.
Roswell, New Mexico / The CW (HBO) / 15.1.
Sarjassamme ei uusia ideoita, kierrätetään siis vanhoja. Silloin kun minä olin nuori (eikö näin saa sanoa jos on jo melkein kolmekymmentä?), meitsi fiilisteli sitä aitoa ja alkuperäistä Roswellia. Sitä, jossa oli Shiri Appleby, Jason Behr, Majandra Delfino ja Brendan Fehr. Mutta koska Hollywood gonna Hollywood, The CW marssittaa ruutuun päivitetyn version. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä mistä on kyse. Tässäkin versiossa on Liz, Max ja Michael, mutta tarina on erilainen. Tai jotain. Epäilyttää vahvasti… ehkä siksi koska olen jäärä, jonka mielestä ainoat oikeat Liz ja Max ovat minun nuoruuteni Liz ja Max.
!! Oh I am what I am, I’ll do what I want but I can’t hide. And I won’t go, I won’t sleep, and I can’t breathe, until you’re resting here with me. And I won’t leave, and I can’t hide, I cannot be until you’re resting here…. !!
Catch-22 / Hulu / 17.5.
George Clooney palaa sarjamaailmaan! Joseph Hellerin samannimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva minisarja kertoo sodasta ja byrokratian kiemuroista. Ja siitä kuuluisasta catch-22:sta. Clooney on sarjan näyttelijä-ohjaaja-tuottaja, muissa rooleissa muun muassa Kyle Chandler, Christopher Abbott ja Hugh Laurie.
The Act / Hulu / 20.3.
Tositarinoihin pohjautuvan true crime -sarjan ensimmäinen kausi kertoo äidistä, joka uskotteli oman tyttärensä olevan vakavasti sairas. Ja (fyysisesti täysin terveestä) tyttärestä, joka päätyi murhaamaan äitinsä. Pääosissa Patricia Arquette ja Joey King. Sarja pohjautuu Michelle Deanin kirjoittamaan Buzzfeedin artikkeliin Dee Dee Wanted Her Daughter To Be Sick, Gypsy Wanted Her Mom Murdered (artikkeli luettavissa täällä). Ei ihan meitsin sarjoja, mutta true crime -fanit varmasti tykkäävät.
PS. Vanhat suosikit, joita odotan:
Veep, seitsemäs (ja viimeinen) kausi / HBO / 31.3. (vain seitsemän jaksoa, buu!)
Broad City, viides (ja viimeinen) kausi / Comedy Central / 24.1.
The Crown, kolmas kausi / Netflix / ?
GLOW, kolmas kausi / Netflix / kesäkuussa?
Brooklyn Nine-Nine, kuudes kausi / NBC / 10.1.
Vanhat suosikit, joita minä en ole katsonut, mutta joku muu saattaa odottaa:
Game of Thrones, kahdeksas (ja viimeinen) kausi / HBO / 14.4.
Stranger Things, kolmas kausi / Netflix / 4.7.
Big Little Lies, toinen kausi / HBO / kesäkuussa
True Detective, kolmas kausi / HBO / 13.1.
Jane the Virgin, viides (ja viimeinen) kausi / The CW / 27.3.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.12.2018 Lilyssä.
Suosikki-inhokkiasia: Black Mirror: Bandersnatch
(kirjoitus sisältää pieniä viittauksia elokuvan juoneen)
Kuva: Netflix
Mulla oli kelpo sunnuntaiaamu. Heräsin, söin aamupalaa, YouTube-joogasin (ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen miljoonaan vuoteen) ja siivoilin vähän kotona. Sitten mietin, että lähtisinkö lenkille. Mutta katsokaas kun olin jo vähän liikuttanut itseäni päivän osalta, joten tulin siihen tulokseen ettei lenkkiä tarvita. Kurja keli ja kaikkea, superliukastakin.
Vaihtoehto kaksi siis: Netflix. Olisin voinut valita vaikka mitä; kesken olivat esimerkiksi Manchester by the Sea -leffa ja You-sarja. En valinnut kumpaakaan. Sen sijaan päätin jostain syystä katsoa Black Mirror -sarjan spesiaalijakso Bandersnatchin. Ei se nyt ihan kamalan kummallinen valinta ollut, mainos lävähti silmille heti kun aukaisin Netflixin. Se oli tullut katsottavaksi perjantaina. Uusi interaktiivinen elokuva, päätä itse, miten tarina etenee! Olin minä siitä jotain ehtinyt lukea.
Toisaalta se oli omituinen valinta, sillä en ole katsonut ainuttakaan jaksoa Black Mirroria. On kovin kaukana leppoisista komedioista kyseinen sarja, joten olen suosiolla pysytellyt kaukana USS Callistereista ja San Juniperoista. En tykkää ahdistavista sarjoista, scifistä enkä ikävistä dystopiakuvauksista. Tykkään mieltälämmittävistä rakkaustarinoista ja huumorista (spoiler alert: asioita, joita EI ole Bandersnatchissa – ainakaan mun versiossa).
Valintoja, valintoja. Jospa olisinkin lähtenyt lenkille? Tai lukenut kirjaa. Tehnyt mitä tahansa muuta kuin katsonut Banderhitonsnatchin. Pääni tuntuisi todennäköisesti paljon kevyemmältä tällä hetkellä.
Koska Bandersnatch?
Stressaavin
katsomiskokemus
ikinä.
Homma alkaa viattomasti. Valitse, kumpia muroja päähenkilö Stefan (Fionn Whitehead) syö aamupalaksi. Valitse, kumpaa kasettia (Bandersnatch sijoittuu 1980-luvulle) Stefan kuuntelee.
Sitten Black Mirror tekee Black Mirrorit, ja yhtäkkiä pitääkin valita kahdesta kammottavan huonosta vaihtoehdosta toinen. Ja sitä yrittää valita ”oikein”, mutta ei sellaista vaihtoehtoa taida olla.
Yritin kovasti, että tarina saisi onnellisen lopun. En onnistunut. Onko se edes mahdollista? Mitä ilmeisimmin ei, viisi erilaista loppua ja vituiksi taitaa mennä jokaisessa. Haluaisin silti uskoa, että yksi niistä yli biljoonasta mahdollisesta läpiviennistä johtaa johonkin kivaan.
Bandersnatch ei ole tarinana mitenkään superkiinnostava – nuori mies ajautumassa hulluuteen kehittelemänsä tietokonepelin takia. Paljon kiinnostavampaa on tarkkailla itseään. Kumman huonoista vaihtoehdoista valitsen? Sabotoinko Stefania vai yritänkö auttaa häntä? Palaanko takaisin ja yritän uudestaan? Yritänkö korjata virheeni? Kuinka monta kertaa jaksan yrittää tehdä oikein ennen kuin luovutan?
Elokuva alleviivaa kovin ponnekkaasti, kuinka vapaa tahto – Bandersnatchin kantava teema – on vain illuusio. Vaikka katsoja saa periaatteessa ohjailla tapahtumia, valinnanvapaus on kovin rajattua. Kun minä konflikteja välttävänä tyyppinä valitsin olla riitelemättä, se ei käynytkään päinsä. Loppupeleissä katsoja saa päättää vain siitä, minkälainen painajainen Stefanin elämästä muodostuu. Kuinka hauskaa!
Bandersnatch on yksi hiton metafora koko homma. Siinä on tasoja ja metatasoja ja metatasojen metatasoja. Välillä se purkaa neljännen seinän, välillä kritisoi koko viihdeteollisuutta, Netflixiäkin. Se laittaa katsojan päättämään elämästä ja kuolemasta, ja saa samalla uskomaan, ettei millään päätöksillä ole väliä. Kaikki on jo päätetty valmiiksi. Ja silti lopussa miettii, että mitä jos olisinkin alussa valinnut toiset murot tai toisen kasetin.
Mitä jos? Mitä jos olisin valinnut toisin?
Mitä jos olisinkin lähtenyt lenkille? Ei tarvitsisi miettiä sunnuntaina sitä, onko elämä pelkkää fatalistista painajaista.
Hiton Bandersnatch.
(oikeasti kovin vaikuttava tekele – ei niinkään elokuvana vaan ajatusten herättäjänä)
Black Mirror: Bandersnatch katsottavissa (pelattavissa?) Netflixissä.
