Kirjoitus on alun perin julkaistu 26.2.2025 Lilyssä.
Suosikkikirja: I Hope This Finds You Well (Natalie Sue) / Suosikkisarja: Mythic Quest (Apple TV+)
Mun kirjabloggausyritykset ovat olleet vähän ankeita.
Yritän taas.
Luin oikein pätevän kirjan! Sataprosenttisen koukussa, luin yhden viikonlopun aikana -kirjan. Kanadalaisen Natalie Suen esikoisteoksen I Hope This Finds You Well. Pidin kovasti! Oli hieno kansikin ja kaikkea (tärkeä kriteeri). Vuonna 2024 julkaistu romaani on ilmestynyt suomeksi nimellä Parhain terveisin. Joka on ihan kelpo nimi, mutta mun päässä siitä puuttuu alkuperäisen nimen tärkeä aspekti: sarkastinen toimistovittuilu.
I Hope This Finds You Well kertoo erakoituneesta ja masentuneesta introvertti-Jolenesta, joka vihaa ankeaa työpaikkaansa. Työpaikan speksit eivät ole niin tärkeitä, lähinnä pitää tietää että kyse on stereotyyppisesta alakuloisesta konttorista, jossa on kopiokone, vesiautomaatti, loisteputkia, kahvinkeitin, hr-osasto ja turhia excel-taulukoita.
Jolene vihaa ankean työpaikkansa lisäksi ankeita työkavereitaan, eikä halua bondailla kenenkään kanssa. Sitten tapahtuu pieni ups, ja Jolene saa pääsyn työkavereidensa sähköpostikansioihin ja yksityisviesteihin. Ja nyt Jolene tietää työpaikkasalaisuuksien lisäksi sen, mitä ne ankeat työkaverit puhuvat hänestä selän takana. Seuraa hupaisaa säätöä. Okei, tuo oli harhaanjohtava kuvaus. Tosiasiassa kirjan kantavia teemoja ovat suru ja siitä selviäminen sekä yksinäisyys. Eli ei pelkkää hassuttelua. Sarjakielellä: The Office + You’re the Worst + Fleabag.
Ankeat työkaverit paljastuvat tietysti inhimillisiksi ihmisiksi, joilla on omat huolensa ja murheensa. Jolene joutuu kohtaamaan omia menneisyyden haamujaan. On sortuvia muureja ja väärinymmärryksiä. Sitä surua ja selviytymistä. Tyhmiä valintoja. Ja vähän epäsympaattinen päähenkilö, mikä oli oikeastaan melko virkistävää. Jolene oli välillä vähemmän mukava; tuomitseva, ilkeä, kaikkia ja kaikkea vihaava ikävä ihminen. Suru tekee kai sitäkin.
Mukana on myös rakkaustarina, ja kirja on luokiteltu romance-kategoriaan. Tämä on minusta vähän kummallista. En nyt sanoisi, että on mikään mieltä lämmittävä rakkausromaani. Romanssi on yksi sivujuonne muiden mukana. Työpaikalle sijoittuva mustan huumorin draamakomedia yhdistettynä rom com -elementteihin, ehkä? Ihan hyvä kombo, yhtä kaikki. Vähän vakavaa, vähän hassua, vähän romanttista. Oikein koukuttavaa.
Seuraavaksi haluaisin sarjaversion; I Hope This Finds You Well taipuisi loistavasti minisarjaksi.
PS. Työpaikkakomedioista puheen ollen! Olen katsonut Apple TV+:n Mythic Quest -komediasarjaa. Se on mun tämänhetkinen täytesarja. Siis sarja niihin hetkiin ja iltoihin, kun ei ole mitään parempaa katsottavaa – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella. Mythic Questhän on alkanut jo vuonna 2020 (ykköskausi sisälsi pandemiajakson, mikä oli kummallinen blast from the past) ja tällä hetkellä käynnissä on jo neljäs tuotantokausi. Koko sarja on aiemmin mennyt multa täysin ohi; en tiennyt siitä mitään. Alkanut neloskausi taisi nostaa sarjan enemmän esille, jolloin päätyi myös mun silmille.
Mythic Questin tekijätiimi koostuu It’s Always Sunny in Philadelphiasta tutuista Charlie Daystä, Megan Ganzista ja Rob McElhenneystä, joista jälkimmäisin myös tähdittää sarjaa. (En edelleenkään ymmärrä, miten ja miksi It’s Always Sunny in Philadelphiasta on tullut niin pitkäaikainen ja pidetty kulttisuosikki.) Mythic Quest on videopelifirmaan sijoittuva työpaikkakomedia, ja oikein pätevä tapaus ainakin juuri siihen täytesarjan funktioon, johon minä sitä käytän. Hauska ja leppoisa aivot narikkaan -sarja, joka ei vaadi sen syvempää keskittymistä. Hyvää vastapainoa Severancelle ja The White Lotusille. Ei haittaa, vaikkei videopelit niin nappaisi, hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat tarpeeksi hauskoja pitämään mielenkiintoa yllä. Mun suosikki on sekopäinen assistentti Jo (Jessie Ennis).
PPS. The White Lotusin kolmoskausi kahden jakson jälkeen 5/5.
LUE MYÖS:
