Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.7.2020 Lilyssä.
Suosikkisarja: Broad City (Yle Areenassa)
Kuva: Broad City / Comedy Central
Kesäkuu tuli ja meni.
Tiivistelmä: tein töitä kotikonttorilla, pesin 2/5 ikkunoistani, luin, putosin yhä syvemmälle SPN-fandomiin, valitin liiallisesta kuumuudesta (koska tietysti), onnistuin kolmen vuoden jälkeen hankkimaan parvekekalusteet ja vietin juhannuksen kotona Kotkassa (ja tajusin, että olen yhä koomisen huono tikanheitossa).
Heinäkuussa olen ehtinyt huudella kadonneen kuumuuden perään (koska tietysti) ja hengata parvekkeella syömässä jäätelöä. Ja fiilistellä muutamaa sarjaa ja sarjauutista:
Broad City / Yle Areena
Jos joskus on loistava aika julkaista Broad Cityn kaikki viisi kautta Yle Areenassa, se on juuri tämä hitonmoinen dumpster fire -hetki joka myös vuotena 2020 tunnetaan. Abbin ja Ilanan toilailuiden seuraaminen ei ehkä pelasta maailmaa, mutta ainakin saa hetken nauraa. Ilana Glazerin ja Abbi Jacobsonin luoma ja tähdittämä komedia on yksi 2010-luvun parhaista sarjoista. Se on yhtä aikaa hauska, hölmö, mieltä lämmittävä, omituinen ja nokkela kertomus ystävyydestä, nuoruudesta ja New Yorkista. Ja ystävyydestä toisen kerran.
Yas Queen ikuisesti.
PS. En koskaan missaa tilaisuutta käyttää tätä sieluani puhuttelevaa giffiä:
PPS. Jos kaipaa vähän… hmm… perinteisempää (?) ystävyydestä kertovaa komediaa, Areenaan tuli tovi takaperin myös The Bold Type uusin jaksoin.
Le Bureau, vakoojaverkosto / Yle Areena
Areenasta puheen ollen, aloin katsoa ranskalaista Le Bureau’ta. Siis sitä agenttisarjaa, jota kukaan missään ei tietenkään ole ylistänyt maasta taivaisiin eikä ainakaan kutsunut yhdeksi parhaaksi ranskalaissarjaksi koskaan. Bien, vähän on ylistetty. Juste un petit peu. Ou un peu plus.*
Olen vasta ekan kauden alussa, mutta myönnetään: ihan kelvolliselta vaikuttava sarja. Kenties kehunsa ansainnut. Peut-être. (Hyvä on, je suis accro.)
Petit problème tässä vaan: sarjaa on viisi kymmenjaksoista kautta. Kaikki Areenassa. Jaksot ovat pitkähköjä, noin 50-minuuttisia. Se on mun lyhyellä matematiikalla yhteensä melko monta minuuttia, joiden aikana voisin tehdä jotain järkevämpää. Katsoa vaikka Broad Cityä. Tai pestä loput kolme ikkunaa.
(*sponsorisé par Google Translate, je ne parle pas français 😀 )
Conversations With Friends / tulossa
Sarjauutinen, joka ei yllätä ketään (mutta hyvä uutinen yhtä kaikki): Sally RooneynConversations With Friends (suom. Keskusteluja ystävien kesken) -kirjasta tehdään sarja. Taustalta löytyy samoja tyyppejä kuin Normaaleja ihmisiä -hitistä: ainakin ohjaaja Lenny Abrahamson ja käsikirjoittaja Alice Birch. En pitänyt Conversations With Friends -kirjasta ihan yhtä paljon kuin Normal Peoplesta, mutta kaiken Normal People -sarjahypen jälkeen on sellainen kutina, että hyvä tästäkin sarjaversiosta tulee.
Never Have I Ever kausi 2 / tulossa
Sarjauutinen, joka ilahdutti (ja joka ei sekään ollut yllätys): Netflix uusi Mindy Kalingin teinisarjan Never Have I Everin toiselle tuotantokaudelle. En ole vielä ehtinyt katsoa ykköskautta loppuun, mutta olen joka tapauksessa iloinen. Never Have I Everin kaltaisia fiksuja ja tärkeitä teinisarjoja tarvitaan!
Lucifer kausi 6 / tulossa
Tämä sarjauutinen sen sijaan oli yllätys: Netflix ilmoitti uusineensa Luciferin kuudennelle kaudelle, vaikka vitoskauden piti olla viimeinen. No, kutonen on kuulemma final, FINAL season. En valita, Lucifer on just hyvä aivot narikkaan -sarja. Se toimii, kun sitä ei ota millään lailla vakavasti. Vitoskauden eka puolikas tulee Netflixiin 21. elokuuta, kutonen oletettavasti joskus ensi vuodesta. Kaiken Supernaturalin katsomisen jälkeen toiveeni vikoille kausille on enemmän arkkienkeleitä, vähemmän tylsää rakkausdraamaa.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.6.2020 Lilyssä.
Suosikkiasia:ilmeisesti ei ainakaan superkehutut, kriitikoiden ylistämät, populaarikulttuuriin vaikuttaneet tv-sarjahistorian merkkiteokset.
Kirjoitus sisältää *mahdollisesti* juonipaljastuksia tai ainakin epämääräisiä juoniviittauksia seuraavista sarjoista: Sopranos, The Wire, Breaking Bad, Game of Thrones, The Office UK, Twin Peaks, West Wing ja Doctor Who.
Kuvat: HBO & AMC
Kun pubivisassa tulee kysymys tv-sarjoista, ne ovat vähän niin kun mun kysymyksiä. Koska pidän tv-sarjoista, katson paljon tv-sarjoja ja luen tv-sarjoista. Tämä bloginikin noin 95-prosenttisesti käsittelee tv-sarjoja. En ole koskaan ollut kaikkein suurin leffafani, mutta sarjoja fanitan.
Ja kaikesta edellä mainitusta lähtee pohja än, yy, tee, NYT: mun tv-sarjasivistyksessä on ammottavia, noloja aukkoja. En ole nähnyt monia tv-sarjahistorian merkkiteoksia. Sellaisia sarjoja, joita sarjafaniksi itseään kutsuvan pitäisi ilman muuta olla nähnyt.
Puolustuksekseni sanottakoon, että vaikka en ole nähnyt näitä merkkiteoksia, olen kuitenkin jonkin verran perillä siitä, mitä niissä tapahtuu. Tai vähintäänkin tiedostan niiden merkittävyyden.
Tässä kahdeksan sarjaklassikkoa, joita en ole katsonut (eli ilmeisesti Suosikkiasioiden viimeinen postaus, koska tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kirjoittaa tv-sarjoista 😀 ):
Sopranos
No niin, kaikkein noloin sarja-aukko ekana alta pois. Lienee melko yleisesti hyväksytty totuus, että Sopranos (HBO) on kaikkien aikojen paras tv-sarja. Se pitää kärkipaikkaa esimerkiksi vuodelta 2016 peräisin olevalla, paljon siteeratulla Rolling Stonen100 Greatest TV Shows of All Time -listalla. Ja minä? En. Ole. Nähnyt. Jaksoakaan. Jos mulla koskaan oli minkäännäköistä uskottavuutta pätevänä tv-sarjafanina, ei taida olla enää.
Miksi katsomotta: no en minä tiedä! Jos tätä jotenkin pitää yrittää selittää, niin kai siksi, että olin sarjan alkaessa aika pieni. Koska ehei, eihän tässä sittemmin ole ollut kuin sellaiset 20 vuotta aikaa päästä kyytiin (sarja alkoi 1999 ja loppui 2007 eli siitäkin on hitto vie 13 vuotta – skarppaa hyvä nainen!)
Pitänee vedota siihen, että rikossarjat eivät ole lainkaan suosikkiasioitani.
Mitä tiedän:James Gandolfini (rip) on newjerseyläinen mafiapomo Tony Soprano. Hänen vaimoaan, jonka nimeä on tiedä, esittää Edie Falco. Pariskunnalla on kaksi (?) lasta. Tyttären nimi on Meadow Soprano, häntä esittää se tummatukkainen näyttelijä, Jamie jotain (googletin, hän on Jamie-Lynn Sigler). Tony Soprano tekee oletettavasti kaikkia mafiajuttuja, ja sitten hän avautuu niistä mafiajutuista plus muista huolista terapeutin vastaanotolla. En tiedä mitä ne mafiajutut ovat. Tai hetkinen, tietääköhän terapeuttikaan niistä mafiajutuista… ehkä ei?? Mutulla heittäisin, että Tony Soprano on enemmänkin hyväsydäminen mafiapomo kuin kylmäverinen murhaaja, mutta voin olla väärässäkin. Tony Sopranolla on kasa italianamerikkalaisia mafiosokavereita ja hyvin suurella todennäköisyydellä paljon vihollisia.
Ainiin! Tietysti tiedän myös sen kuuluisan tavan, jolla sarja lop
The Wire (Langalla)
Rolling Stonen listauksessa kakkospaikkaa pitää hallussaan The Wire eli Langalla (HBO). Meitsin kohdalla langat ovat ilmeisen solmussa koska sarja on näkemättä.
Miksi katsomatta: ………….. en osaa sanoa tähän yhtään mitään. Vetoan kai jälleen rikossarja-korttiin.
Mitä tiedän: tiedän, että sarjan näyttelijöihin lukeutui nuori Michael B. Jordan, ja että hänen roolihahmonsa nimi oli Wallace. Ja hei, Idris Elba myös! Siinäpä ne. Tai no; rikoksia, huumekauppaa, jengejä, pahoja poliiseja. Kai.
Breaking Bad
Rolling Stonen listauksessa top kolmosen täydentää Breaking Bad (AMC). Ja noup, pieniä vilauksia lukuun ottamatta sekin on edelleen katsomatta. Surkean tv-sarjafanin hat trick?
Miksi katsomatta: huumeita, väkivaltaa ja parantumattomasti sairas päähenkilö? Ei kuulosta kivalta.
Mitä tiedän: kemianopettaja Walter White (näyttelijä Bryan Cranston) sairastuu parantumattomasti syöpään ja alkaa valmistaa metamfetamiinia (tai ehkä jotain muuta huumetta, mutta luulen metamfetamiinin olevan oikea vastaus). Walter White haluaa varmistaa, että hänen perheensä pärjää taloudellisesti hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä. Hän värvää huumehommiin avukseen entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul). Jesse Pinkman käyttää runsaasti termiä ”bitch”, se on vähän niinkuin joku juttu. Uskoakseni jollain aiemmilla kausilla Jesse Pinkmanin tyttöystävää näytteli Krysten Ritter. Uskoakseni tämä tyttöystävä … kuoli? Kun Walter Whiten huumehommat menevät pieleen, hän soittaa asianajaja Saulille (Bob Odenkirk). Koska miksi muuten sen spinoffin nimi olisi Better Call Saul? (Vähemmän yllättäen en ole nähnyt sitäkään.)
…. plus HEISENBERG! Sekin on joku juttu. Väittäisin, että Walter Whiten alias huumehommissa. Ja keltaiset suojapuvut! Ja ehkä asuntovaunu, jossa niitä huumeita valmistetaan. Tekee myös mieli väittää, että sarjan tapahtumat sijoittuvat Arizonan osavaltioon (olin väärässä, oikea vastaus on New Mexico …. mutta Albuquerquen kaupunki, joten annan A:sta itselleni säälipisteen).
Miksi katsomatta: liittyikö se jotenkin ikkunoiden pesuun??
Mitä tiedän: uskoakseni aiemman kirjoitukseni lopputulemana oli, että tiedän Game of Thronesista KAIKEN. Ja sittemmin olen oppinnut paljon lisää. Muun muassa sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja mikä on Jaime ja Cersei Lannisterin (sukulaisuus)suhde.
The Office UK
Tämä nolottaa jopa yllä mainittuja enemmän, koska olen kertonut moneen otteeseen, kuinka paljon pidän komediasarjoista. Ja britti-Office (BBC) nyt vaan sattuu olemaan siinä genressä melkoisen merkittävä tapaus (Rolling Stonen listalla numero 21).
Miksi katsomatta: olen yrittänyt! Mutta joku siinä tökkii. Epäilen, etten ole antanut kunnon mahdollisuutta. Tai sitten brittihuumori vaan on liian hienostunutta minulle. Nyt kun tarkemmin ajattelen, ehkä se on se. Ja varmaankin myös se, että mun päässä The Office on yhtä kuin Steve Carell, ei Ricky Gervais. Vaikka tietysti David Brent oli ennen Michael Scottia.
Miten tiedän: noh, ilmeisesti se on vähän kuin jenkki-Office, mutta MILJOONA kertaa parempi. Ja ymmärsi lopettaa kun oli vielä hyvä. Ricky Gervaisin lisäksi tiedä brittiversion näyttelijöistä vain Martin Freemanin. Hän on käsittääkseni alkuperäinen Jim Halpert (eli näemmä hahmo nimeltä Tim Canterbury).
Twin Peaks
Twin Peaksin (ABC, Rolling Stonen listan numero 17) missaaminen ei puolestaan oikeastaan edes nolota, koska…
Miksi katsomatta: …epäilen, että sarja aiheuttaisi mulle painajaisia. Eli pidän sitä liian ahdistavana ja pelottavana.
Mitä tiedän:Laura Palmer (Sheryl Lee) murhataan. Murhaa saapuu selvittämään Sex and the CitynTrey. Twin Peaksissä Trey (eli näyttelijä Kyle MacLachlan) on agentti Dale Cooper. Agentti Cooper pitää kirsikkapiirakasta. Laura Palmerin isä on Leland Palmer. Gilmoren tyttöjenAnna (Sherilyn Fenn) esittää hahmoa nimeltä Audrey Horne. Riverdalessa nähtävä Mädchen Amick on mukana myös, mutta en tiedä hänen roolihahmoaan. Epäilen, että Audrey ja kuka ikinä Mädchen Amickin roolihahmo onkaan olivat Laura Palmerin luokkatovereita. Log Lady on joku juttu, KillerBob on joku juttu, omituiset ja surrealistiset kohtaukset ovat THE JUTTU.
Vahva usko, että tiedän kuka murhaaja on. Sanoisin, että olen 98-prosenttisen varma siitä, kuka murhaaja on (okei googletin, ja luulen että olin oikeassa mutta samaan aikaan en olen varma olinko oikeassa).
West Wing
Rolling Stonen listan sija 15: West Wing (NBC). Minä = noup.
Miksi katsomatta: fiktiivistä politiikkaa? Eikö riitä, että yritän seurata oikean elämän politiikkaa?
Mitä tiedän: sarja, josta on lähtöisin miljoonat Aaron Sorkin -kliseet. West Wingissä seurataan Yhdysvaltojen presidentin (nimeä en tiedä, näyttelijä on Martin Sheen) ja hänen esikuntansa oletettavasti dramaattista arkea. Yksityiskohdista tai tarkoista juonikuvioista ei mitään käryä. Rob Lowe on joku sarjan hahmoista, samoin Allison Janney.
Doctor Who
Olen ehkä kertonut, että saatan joskus pyöritellä silmiäni fantasiasarjoille (ja silti välillä koukutun niihin). Lisään samaan kategoriaan scifin ja kaikki muut yliluonnollisia elementtejä sisältävät sarjat. Avaruusoliot, vampyyrit, kummitukset… kaikki se kama. Ottaen huomioon silmien pyörittelyni, olen kuitenkin kummallisen kiinnostunut scifistä ja fantasiasta. Tai ehkä paremminkin haluaisin olla kiinnostunut, mutta en kuitenkaan ole (nyt pyörittelen silmiä tuolle hyvin täsmälliselle lausunnolleni). Haluaisin, että olisin nähnyt kaikki kuuluisat scifi- ja fantasiasarjat Twilight ZonestaBattlestar Galacticaan, mutta ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Toisaalta kun mietin, niin olen kyllä elämäni aikana katsonut esimerkiksi True Bloodia, Luciferia, Siskoni on noitaa, Buffya, Heroesia, just nyt Supernaturalia…
Eli joskus scifi ja fantasia kiinnostavat mutta ei aina? Tsiisus, en enää tiedä mikä mun pointti oli. Onneksi en kirjoita työkseni tai mitään.
Eteenpäin!
Ilmeisesti kaikki tuo peräkkäisten kirjainyhdistelmien sekasotku tarvittiin pohjustamaan sitä, että sarjasivistyksestäni uupuu televisiohistorian pisimpään jatkunut scifisarja, genren klassikko Doctor Who (BBC, Rolling Stonen listan numero 87).
Miksi katsomatta: kuten edellä yritin niin kaunopuheisesti ilmaista; haluaisin olla kiinnostanut, mutta en vain ole.
Mitä tiedän: osaan luetella neljä viimeisintä Tohtoria: David Tennant, Matt Smith, Peter jotain (Capaldi), Jodie Whittaker. Tiedän, että David Tennant oli kymmenes Tohtori, joten tällä hetkellä mennään siis Jodie Whittakerin 13:ssa Tohtorissa. Whittaker on ensimmäinen naisnäyttelijä, joka nähdään Tohtorina, joten hänen roolitustaan seurasi luonnollisesti SKANDAALI.
Tohtori on aina Tohtori, mutta aika ajoin hän käy läpi uudelleensyntymän, reinkarnaation. Silloin uusi näyttelijä hyppää kehiin. Sitä en tiedä, mikä Tohtori oikeasti on. Oletettavasti hän ei ole ihminen. Avaruusolio? Joku yliluonnollinen mutantti? Velho? Kummitus? Onko Tohtorilla taikavoimia? Mitä Tohtori tekee? Pelastaa maailman? Paljon kysymyksiä.
Sen tiedän, että TARDIS on se sininen laatikko, jolla Tohtori liikkuu (mahdollisesti aikakone?). Ja tiedän myös, että näyttelijä Billie Piper oli Tohtorin kaveri kun Tohtorina oli David Tennant.
Että niin. En saa enää koskaan valittaa ettei ole mitään katsottavaa, koska jospa aloittaisin vaikka tuosta kahdeksikosta.
PS. Mun kohdalla kaikkein suurimmat tv-sivistyksen aukot liittyvät suomalaisiin sarjoihin. En edes osaa sanoa, mitkä ovat sellaisia suomalaisia sarjoja, jotka pitäisi olla nähnyt. Metsolat?
PPS. Pitää kirjoittaa osa 2, jäi paljon hyviä, tuoreempia sarja-aukkoja takataskuun.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 29.5.2020 Lilyssä.
Suosikkisarja: Normal People (suom. Normaaleja ihmisiä, Yle Areenassa)
Kuva: Normal People / BBC & Hulu
Okei ihmiset Internetissä, olitte oikeassa. Normal People on just niin hyvä kun kaikki ovat sanoneet. Tai siis ainakin viisi ensimmäistä jaksoa ovat. Ne, joiden katsomiseen käytin vapaapäiväni aurinkoisen aamupäivän. On kuitenkin vahva usko, että homma ei leviä myöhemmissäkään jaksoissa.
Irlantilaiskirjailija Sally Rooneyn hypetettyyn Normal People -romaaniin perustuva 12-jaksoinen Normal People -sarja tuli perjantaina katsottavaksi Yle Areenaan. Pidin kirjasta kovasti kun sen joskus luin, ja olin lukenut suuuperylistäviä arvioita sarjaversiosta. Mun odotukset sitä kohtaan olivat siis hyvin, hyvin korkealla.
En pettynyt (ainakaan toistaiseksi). Kuten kirjan kanssa aikoinaan, sarjakin aiheuttaa pakottavaa tarvetta ahmia se yhdellä kerralla. Ja samaan aikaan haluaa säästellä sitä, ettei se loppuisi niin pian.
Muita tuntemuksia, joita Normal Peoplen katsominen on minussa aiheuttanut: halu matkustaa Irlantiin (koska hitto vie kuinka kauniisti sarja on kuvattu!). Vääristynyt ajatus siitä, että voisin leikata etuhiukset (älä edes ajattele sitä typerys, et ole Daisy Edgar-Jones!!). Kaipuu takaisin yliopistoon (ja mahdollisesti kaipuu siihen, että olin 20-vuotias). Kaipuu juhliin, kuppiloihin ja kahviloihin (pieni mahdollisuus että tämä johtuu muustakin kuin sarjan katsomisesta). Halu analysoida sarjaa loputtomiin.
On takuulla vaikeaa muokata sarjaksi sellainen kirja, jota niin monet rakastavat. Normal People -sarja onnistuu jotenkin maagisesti herättämään kirjan hahmot eloon tavalla, joka tuntuu oikealta. Eikä pelkästään hahmoja, vaan koko kirjan tunnelman. Surumielisyyden ja toiveikkuuden, nuoruuden kasvukivut ja nuoren rakkauden. Ja kuinka hienot roolisuoritukset Daisy Edgar-Jones ja Paul Mescal tekevätkään! On kuin salakatselisi oikeiden ihmisten intiimejä hetkiä.
Uskon, että on paljon ihmisiä, joihin sarja (tai kirja) ei iske millään tavalla. Jos liikaa mietin, se on minustakin melodramaattinen, muka-syvällinen teinirakkausdraamaa, jossa on ongelmia jotka eivät oikeasti ole ongelmia. En kuitenkaan jaksa antaa valtaa tälle änkyttäjä-minälle. Päällimmäisenä tunteena on se, että pidän sarjasta kovasti. Hypensä arvoinen, sanoisin. Ja vaikka Mariannen ja Connellin rakkaustarina ei kiinnostaisikaan, ainakin voi nauttia kaikesta kauniista, mitä sarja ruudulle vyöryttää.
