Avainsana: draama

Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

Viime aikojen kehutut uutuussarjat ja hyvät sarjauutiset

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuva: Normal People / BBC & Hulu

En ole viime aikoina katsonut juurikaan mitään uutuusjuttuja, koska tarvon edelleen melko syvällä hiton winchesterlandiassa. Koukutukseni tosin taittuu kyllästymiseen ihan kohta. Tai no, tunnenhan minä itseni, todennäköisesti pitää tarpoa loppuun asti koska on pieni pakkomielle lopuista. Mutta ainakin jossain kohtaa jaksot väistämättä loppuvat. Sitten kun pääsen yli monstereista, sarjalistalla on odottamassa paljon kaikkea kiinnostavaa. Olen lukenut hyviä asioita ja arvioita monesta uutuussarjasta. Ja sarjarintamalla on noin muutenkin tapahtunut paljon kaikkea kiinnostavaa:

Normal People / Yle Areena

Hyvä uutinen: tarina kertoo, että Sally Rooneyn superhittiromaaniin perustuva Normal People (BBC/Hulu) on loistava. Huono uutinen: tarina ei vielä kerro, milloin, miten ja mistä Normal Peoplen näkee Suomessa*. Ilman kikkailuja siis. Mulla on kuitenkin kova luotto siihen, että se tulee jossain kohtaa katsottavaksi myös täällä. Olen lukenut sarjasta loisteliaita arvosteluja; on kuulemma superonnistunut versio monien rakastamasta kirjasta, mikä ei ole aina itsestäänselvyys. Pääosissa nähtävät Daisy Edgar-Jones (Marianne) ja Paul Mescal (Connell) ovat hekin keränneet joka puolelta kehuja roolisuorituksistaan.

Tarina kertoo, että minä haluan nähdä Normal Peoplen asap.

*Edit: Komento takaisin, että Normal Peoplen kaikki 12 jaksoa tulee Yle Areenaan   29.5. eli ihan kohta! Huippua. Olin täysin valmistautunut odottamaan pitkäänkin, mutta vanha kunnon Areena hoitaakin homman.

Never Have I Ever / Netflix

Mindy Kaling -fanina olen kovin iloinen, että hänen luomansa ja tuottamansa teinidraamakomedia Never Have I Ever on saanut niin hyvän vastaanoton. Sitähän hypetetään joka puolella! Mindy Kaling -faniuden ohella olen myös ikuinen teinisarjafani, joten hurraa Mindy ja hurraa hyvät, tärkeät ja moniulotteiset teinisarjat! Katsoin ekan jakson, oli mainio. John McEnroe kertojana oli täydellisen omituinen ja just siksi toimiva lisämauste.

Little Fires Everywhere / Amazon Prime

Hyvä uutinen: jos olen oikein ymmärtänyt, Reese Witherspoonin ja Kerry Washingtonin tuottama ja tähdittämä minisarja Little Fires Everywhere tulee 22. toukokuuta katsottavaksi Amazon Primeen. Tiesin, että täytyi olla joku syy miksi edelleen maksan siitä! Kahdeksanosainen sarja pohjautuu Celeste Ng’n samannimiseen kirjaan (suom. Tulenarkoja asioita). Kirja oli oikein koukuttava, joten sarja menee ehdottomasti listalle.

Space Force / Netflix

Hyvä / huono uutinen: 29. toukokuuta Netflixiin tuleva, Steve Carellin tähdittämä komedia Space Force on trailerinsa perusteella joko tosi hyvä tai tosi huono, en osaa päättää. Ehkä kallistun hyvän puolelle, pitänee luottaa tekijätiimiin josta löytyy Carellin lisäksi jenkki-Officesta ja Parks and Recistä tuttu Greg Daniels. Ehkä mun ongelma oli se, että trailerissa ei ollut tarpeeksi Ben Schwartzia…

Middleditch & Schwartz / Netflix

… Jean-Ralphiosta puheen ollen, Ben Schwartzin ja mm. Silicon Valleysta tutun Thomas Middleditchin kahden miehen improshow Middleditch & Schwartz sai tovi takaperin Netflix-käsittelyn, tai itse asiassa kolme Netflix-käsittelyä. Impro ei ole mikään suosikkijuttuni… tai otetaan takaisin, mulla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta improsta. Tiedän vaan, että moni fanittamani koomikko on aloittanut uransa improlla, oli se sitten The Second Cityssä, UCB:ssä, The Groundlingsissa tai jossain muualla. Middleditch & Schwartzista olen joka tapauksessa lukenut hyviä, iloisia asioita, joten se on Netflix-jonossani. Ei nauraminen tässä tilanteessa nyt ainakaan huonoa tee…

PS. Ben Schwartzin ja Thomas Middleditchin jakso Conan O’Brien Needs A Friend -podcastissa oli hauska!

Becoming / Netflix

Hyvä uutinen: sitten kun kaipaan inspiroivan supernaisen lempeää tsemppausta ja viisaita sanoja, on edelleen katsomatta Michelle Obaman Becoming-dokkari. Se hetki tulee vielä. Michelle Obama = suosikkityyppien suosikkityyppi.

Vallan linnake / ?

Loistava, yllättävä uutinen: tanskalaisdraama Vallan linnakkeesta eli Borgenista tehdään vuosien tauon jälkeen uusi, neljäs tuotantokausi. Poliittiset draamat eivät ole millään lailla suosikkejani, mutta Borgenin kolme aiempaa kautta olivat niin hyviä, että ihan huomaamatta koukutuin kaiken maailman valtavääntöihin ja ministeriskandaaleihin. Deadlinen mukaan neloskausi on Tanskan yleisradioyhtiö DR:n ja Netflixin yhteisprojekti. Uusia jaksoja odotetaan vuodeksi 2022, ensin DR:lle, sitten Netflixiin. Mukana kerrotaan olevan alkuperäiset tähdet Sidse Babett Knudsen (Birgitte Nyborg) ja Birgitte Hjort Sørensen (Katrine Fønsmark). Omasta suosikistani Kasperista eli Pilou Asbækista ei valitettavasti ollut mainintaa.

Eagles / Yle Areena

Sanoinko jo, että fanitan teinisarjoja? Ruotsalaisen Eaglesin kakkoskausi tuli tovi takaperin Yle Areenaan. Just pätevää, joskin melko nopeasti unohtuvaa hömppää. Ei kaikessa tarvitse olla sen syvällisempiä tasoja.

PS. Uusi suosikki YouTube-kuoppani on näyttelijä-käsikirjoittaja-koomikko Julie Nolken sketsivideot:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

HBO:n sarjat, jotka haluaisin nähdä (eli valmistautumista väistämättömään)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.4.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: HBO, ilmeisesti.

Kuva: HBO

Mitä kauemmin tämä homma jatkuu, sitä todennäköisempää se on. Siis se, että minä hankin HBO Nordicin.

Se on ollut jo lähellä. Olen käynyt selaamassa HBO:sta löytyviä sarjoja ja melkein antanut periksi kokeile 2 viikkoa ilmaiseksi -houkuttimelle. En ole kuitenkaan vielä sortunut. Ei, olen pysynyt lujana. Koska eihän sitä herran tähden sovi heitellä rahojaan kaikkiin mahdollisiin suoratoistopalveluihin.

Minä olen sitä paitsi Netflix-naisia. Pidä lohikäärmeesi ja moniulotteiset draamasarjasi, HBO! Chernobyl Smernobyl. Westworld, pyh, pärjään ilman ahdistavia androidisatujakin. The Handmaids Tale, noup. Mulla on tutut komediani, jatkuvalla syötöllä julkaistavat, välillä hyvät, välillä äärimmäisen huonot Netflixin alkuperäissarjat ja kohudokkarit, joista vauhkotaan Twitterissä. En minä mitään fiinejä Emmy-voittajia kaipaa.

Kuuluisia viimeisiä sanoja. Palataan kahden viikon päästä, kun olen uponnut polviani myöten Game of Thronesiin (tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, sanokaa minun sanoneen).

Mutta vakavasti puhuen. Sitten kun väistämätön jollain aikajänteellä tapahtuu, mulla on valmiina lista sarjoista, joita haluan HBO:sta katsoa. Ne ovat tässä:

Succession

Olen vakuuttunut, että pitäisin Successionista. Siis siitäkin huolimatta, että se kertoo ikävistä rikkaista tyypeistä, jotka kilpailevat siitä kuka saa olla ikävin ja rikkain. Kai. En ole satavarma, onko tulkintani oikea. Succession tutkailee vallan, politiikan ja perheen kiemuroita ikääntyvän ökyrikkaan mediamogulin ja tämän neljän aikuisen lapsen silmin, kertoo HBO:n kuvaus. Niin tai näin, satiirista huumoria sisältävät hyvin tehdyt draamat ovat suosikkikamaa, oli hahmot kuinka ikäviä tahansa. Olen jo valmiiksi Team Cousin Greg, vaikka en tiedä mistään mitään.

Barry

Toinen HBO:n viime vuosien kehuttu palkintorohmu ja kriitikoiden lempilapsi. Synkässä komediasarjassa masentunut palkkamurhaaja kokee valaistuksen ja innostuu Los Angelesin teatterimaailmasta. Ihan sama mitä minulle kerrot, Barry, you had me at Bill Hader. Arvon Stefon on ikuisesti yksi suosikkityypeistäni; Bill Haderin takia voin sietää murhameininkejäkin. (Oikeasti Barry lienee aidosti hyvä sarja, jonka haluaisin aidosti nähdä.)

Roswell, New Mexico

Kolmetuhatta vuotta sitten, kun matkustaminen oli mahdollista, katsoin lentokoneessa kolme jaksoa uutta Roswellia. Luonnollisesti hiljaa mielessäni jupisin koko ajan, kuinka ainoa ja oikea Roswell on minun nuoruuteni Roswell ja keitä nämä feikki-Liz ja feikki-Max muka ovat ja keksikää jotain uutta hyvät Hollywoodin käsikirjoittajat ja ei tämän tarinan näin kuulu mennä ja Oh I am what I am, I’ll do what I want, But I can’t hide ja lisää jupinaa, lisää jupinaa … ja sitten: mitä, oliko tätä tarjolla vain kolme jaksoa, haluan lisää. Eli joo, Roswell, New Mexico pääsee HBO-listalleni. Ihan vähän (okei, aika paljon) olen YouTube-spoilannut sitä, joten ehkä hyppäisin suosiolla äskettäin alkaneeseen toiseen tuotantokauteen. Tarina kertoo, että sillä oikealla Maxilla eli Jason Behrillä on siinä rooli. Ja oikea Liz eli Shiri Appleby on ohjannut muutaman jakson. Max ja Liz 4-ever! Ne oikeat Max ja Liz, hittoako minä niistä feikeistä välitän.

Ketä minä yritän huijata, tietysti välitän.

The Newsroom

Toki, onhan The Newsroomilla, vuosina 2012-2014 ilmestyneellä, uutiskanavan melko mahtipontisesta arjesta kertoneella draamasarjalla puutteensa. Se on välillä niin hiton melodramaattinen, että koko homma menee jo huumorin puolelle. Ja kaikki sen hahmot ovat ärsyttäviä ja omahyväisiä enkä haluaisi olla kenenkään kaveri. Silti sillä on paikka mun HBO-listalla. Ehkä siksi, että en ole katsonut sitä pitkään, pitkään aikaan ja ärsyttävyydestä huolimatta mulla on joku omituinen kiintymyssuhde siihen. Tosin nyt mieleen palautui se Operaatio Genoa -venkoilu, ja tekee mieli jättää kaikki kolme raivostuttavaa tuotantokautta unohdettujen tv-sarjojen hautausmaalle. No, meni jo. Jos ei muuta, voin ainakin pitää kirjaa Aaron Sorkin -kliseistä.

Veep

En. Ole. Nähnyt. Viimeistä. Tuotantokautta. Tämä. Häiritsee. Minua.

Mrs. America

Olen lukenut kriitikoilta hyviä arvosteluja HBO:lla 18.4. alkavasta, alunperin Hulun Mrs. America -minisarjasta (ja myös kommentteja, joissa sarjaa syytetään historian vääristelystä). Tositapahtumiin perustuva draama sijoittuu 1970-luvulle, jolloin Yhdysvalloissa väännettiin kättä sukupuolten tasa-arvon takaavasta lakimuutoksesta Equal Rights Amendmentista. Phyllis Schlafly –niminen konservatiivinainen (sarjassa Cate Blanchett) oli eturintamassa vastustamassa feministien ajamaa ERA-kampanjaa. Vaikuttaa lupaavalta, jo pelkästään näyttelijöiden osalta: Blanchett, Sarah Paulson, Rose Byrne, Uzo Aduba, Elizabeth Banks, Tracey Ullman, Melanie Lynskey, James Marsden, John Slattery…

Killing Eve

Aikajana menee näin: Killing Even ensimmäinen jakso julkaistaan huhtikuussa 2018.  Melko pian tuon jälkeen allekirjoittanutkin huomaa, että sarja kerää paljon kehuja; Sandra Ohia ja Jodie Comeria ylistetään joka puolella. Joulukuussa 2018 kirjoitan tähän vuoden 2018 parhaat sarjat -postaukseen, kuinka Killing Eve on kovasti kehuttu ja silti näkemättä. Tammikuussa 2019 Oh voittaa parhaan naispääosan Golden Globen. Toukokuussa 2019 kirjoitan tässä postauksessa, että jos Killing Eve on edes puoliksi niin hyvä kuin Fleabag olen tainnut missata aika paljon. Syyskuussa 2019 Comer palkitaan Emmyllä. Kuluu kuukausia…………….. Huhtikuussa 2020 Killing Eve alkaa Suomessa Ava-kanavalla. Satun huomaamaan tämän noin viisi minuuttia ennen jakson alkua. Kaikista kehuista ja palkinnoista huolimatta olen skeptinen; onko tämä sarja nyt kuitenkaan minua varten ja onko tämä sarja nyt muka oikeasti niin hyvä kuin kaikki sanovat. Olen valmis vihaamaan Killing Eveä.

Kuluu noin kolme minuuttia ja olen koukussa.

Nyt kirjoitan tätä torstaina 16. huhtikuuta (Avan Killing Eve -päivä!), ja pohdin että jaksanko oikeasti seurata sarjaa vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Että jos olisi se HBO, voisin bingettää pari kautta putkeen ja päästä mukaan juuri alkaneelle kolmannelle tuotantokaudelle.

Kello käy. Annan itselleni noin kaksi viikkoa ennen kuin sorrun.

PS. Netflix-sarjoja, joita en ole katsonut: Stranger Things, Rahapaja, Grace and Frankie, Ozark, Better Call Saul, When They See Us, House of Cards jne. jne.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja sitä rataa.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Unorthodox

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.4.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Unorthodox (Netflix)

Kuva: Netflix

Olen katsonut paljon komediasarjoja. Tuttuja, hyväksi havaittuja, sielua lämmittäviä, naurattavia, iloa tuovia suosikkeja; Parks and Reciä, 30 Rockia, Brooklyn Nine-Nineä, SNL:n sketsejä. Aloitin alusta Communityn, kun se oli näemmä tullut Netflixiin (suositus, jos kaipaa hyyyvin hölmöä, absurdia huumoria; Community – eli Paluu pulpettiin – on just hyvä siihen tarkoitukseen…. ja on vielä kaikki kuusi kautta tarjolla).

Viime päivien parhaasta sarjakokemuksesta on kuitenkin tuttujen komedioiden sijaan vastannut Netflixin tuoreehko minisarja Unorthodox. Liputan aina ja ikuisesti ikisuosikkien puolesta, mutta hitto vie, välillä on kyllä siistiä uppoutua johonkin uuteen. Tarinaan, jonka loppuratkaisua ei tiedä, vuorosanoihin, joita ei ole kuullut, hahmoihin, joita ei tunne.

Netflix yritti pitkään tyrkyttää Unorthodoxia katsottavakseni. Se keikkui katsotuimpien listalla ja näkyvästi etusivulla. En kuitenkaan jaksanut kiinnostua siitä. En tiennyt siitä mitään, mutta silti kuvittelin etten pitäisi siitä. Oletin kai, että se olisi jotenkin synkkä, ehkä jopa jotain dystopiameininkejä. En tiedä.

Netflix voitti väsytystaistelun. Kun olin tarpeeksi pitkään tuijottanut Unorthodoxin mainosta etusivulla, laitoin sen lopulta pyörimään. Ja kappas, eihän se mitään dystopiameininkejä ollut. Ei, pidin sarjasta kovasti, katsoin sen yhdeltä istumalta. Itse asiassa olin pettynyt, kun sitä oli vain neljä jaksoa. Tarina vei mukanaan, olisin halunnut lisää!

Unorthodox kertoo New Yorkissa asuvasta Estystä (loistava Shira Haas), nuoresta hasidijuutalaisesta naisesta, joka pakenee onnetonta avioliittoaan Berliiniin. Sarja pohjautuu löyhästi saksalais-yhdysvaltalaisen Deborah Feldmanin omaelämäkerralliseen teokseen Unorthodox – The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots (2012).

Sarja on koukuttavaa ja hyvin tehtyä viihdettä, mutta samalla myös kiehtova ja opettavainenkin katsaus maailmaan, josta en tiennyt juuri mitään. Olin kyllä kuullut konservatiivisista ortodoksijuutalaisista, mutta heidän tavoistaan, perinteistään tai elämäntyylistään minulla ei ollut mitään käsitystä. Sarjatodellisuus on tietysti eri asia kuin oikea elämä, mutta Unorthodoxin jälkeen katsoin myös sen tekemisestä kertovan Making of -pätkän. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että tämä kyseinen sarjatodellisuus on ainakin niin lähellä oikeaa elämää kuin vain mahdollista. Sarjan tekijät alleviivasivat, kuinka tärkeää heille oli kuvata hasidijuutalaisuus mahdollisimman aidosti ja yksityiskohtaisesti. Taisivat onnistua. Yksi tärkeä yksityiskohta on kieli; Unorthodox on ensimmäinen pääosin jiddišinkielinen Netflix-sarja.

Luulin, että Unorthodox olisi tähän hetkeen liian synkkä ja ahdistava. No, saattaa se paikoin olla sitäkin, mutta se on myös kovin inspiroiva ja elämänmyönteinen. Ja koska matkustaa ei saa, sarja vie sopivasti New Yorkiin ja Berliiniin.

Unorthodox-minisarjan neljä jaksoa + Näin tehtiin Unorthodox katsottavissa Netflixissä.

PS. Iloa tuova suosikkiasia just nyt? John Krasinskin Some Good News ja Hamilton-musikaalin alkuperäisen Broadway-kokoonpanon mieltä lämmittävä Zoom-konsertti.