Kategoria: Suosittelen

Suosituksia kansalle!

Kategoriat
Musiikki Muu kulttuuri Suosittelen

Pieni opas Broadwayn hittimusikaaleihin

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.5.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: musikaalit! (insert jazz hands here)

Aaah, musikaalit! Rakkautta! Musikaalit kuuluvat suosikkiasioihini siitäkin huolimatta, että olen eläessäni nähnyt niitä tasan kolme (nyt puhun siis teatterista, en musikaalileffoista). Yhdellä Lontoon reissulla näin Wickedin, pari vuotta sitten Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliotin ja viime lokakuussa oltiin katsomassa Hartwall-areenalla kiertueversio West Endin Catsista (tulee vieläkin kylmät väreet kun ajattelen livenä kuultua Memorya. Melko vaikuttavaa, sanoisin).

Mun bucket listillä on päästä näkemään musikaali Broadwaylla. Koska New Yorkin matkaa ei toistaiseksi ole kuitenkaan suunnitteilla, tyydyn fanittamaan musikaaleja etäältä. Onneksi on soundtrackit. Ja YouTube.

Viimeisten parin vuoden aikana musikaalit ovat nousseet kunnolla populaarikulttuurin keskiöön. Niillä on toki aina ollut oma vannoutunut fanikuntansa, mutta vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen megahitti Hamiltonin myötä musikaalit ja musikaalien tähdet jyräsivät satasella viihdemaailman kirkkaista kirkkaimpiin parrasvaloihin. Hamiltonista tuli ilmiö ja teatterista supercoolia. Nyt suosituimpien Broadway-musikaalien esitykset on loppuunmyyty kuukausiksi eteenpäin ja lipuista saa maksaa itsensä kipeäksi.

Hamiltonin ympärillä on edelleen iso hype, vaikka se onkin pyörinyt jo hyvän tovin ja alkuperäiset tähdet ovat siirtyneet eteenpäin. Se ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto – Broadwaylla pyörii tälläkin hetkellä monia muitakin it-musikaaleja.

Jos olisin New Yorkissa – ja jos mulla sattuisi olemaan rajattomasti rahaa – menisin katsomaan ainakin nämä viisi supersuosittua musikaalia. Jos pitäisi valita yksi, valitsisin Dear Evan Hansenin. Se on täynnä niin kauniin koskettavia kappaleita, että sydän murtuu ja parantuu yhtä aikaa.

Hamilton: An American Musical

Musikaalin käsikirjoittaja / säveltäjä / sanoittaja: Lin-Manuel Miranda

Missä: Richard Rodgers Theatre

Liput: SUPERKALLIIIIIITA! Ja suuuuupervaikeita saada käsiinsä. Edelleenkin, vaikka musikaali sai ensi-iltansa jo 2015. Normilippujen hinnat lähtevät 199 dollarista (n. 167 €), huippupaikoista saa maksaa pahimmillaan 749 dollaria*. Siinä on parituntisella teatterielämyksellä hintaa. Väittävät olevan sen arvoista.

Miksi: Hamilton on ilmiö, joka mullisti teatteritaidetta. Räppiä ja Yhdysvaltojen historian kantaisiä, ilmeisen voittava yhdistelmä.

Soundtrackin helmi: You’ll Be Back. Sekopäisen pahiksen sekopäinen tunnuskappale. And when push comes to shove, I will send a fully armed batallion to remind you of my love / da da da da da. 😀 Jos kaipaa jotain muuta kuin hulluja tappouhkauksia, tsekkaa My Shot, se vangitsee koko musikaalin olemuksen mainiosti (linkin vievät Spotifyihin, josta löytyy alkuperäisten näyttelijöiden Original Broadway Cast Recording – suosittelen! Kappaleita on paljon, koska musikaalin koko dialogi käydään laulamalla ja räppäämällä).

PS. Hamiltonista pääsee nauttimaan vähän lähempänäkin, se nimittäin rantautui viime vuonna Lontoon West Endille. Kovasti kehuttu sitäkin. Oma tuotantonsa pyörii myös Chicagossa ja lisäksi kiertueversio vie musikaalia ympäri Yhdysvaltoja. Näytöksiin voi muuten saada halvan lipun jos onni potkaisee: netissä voi jättää yhteystietonsa Hamilton-lottoon, jossa voi voittaa kaksi 10 dollarin/punnan arvoista lippua tulevaan näytökseen. Arpajaiset käynnistyvät aina kaksi päivää ennen kutakin näytöstä ja arvonta tapahtuu näytöstä edeltävän päivän aamuna. Siinä on sitten aikaa lunastaa ja hakea liput itselleen. Eli jos satut olemaan jossain Hamilton-kaupungissa, osallistu arpajaisiin! Siinä ei menetä mitään, mutta voi saada tilaisuuden nähdä tavallisesti törkeän kallis musikaali pikkurahalla.

*hintatiedot on tsekattu Broadway.comista ja voivat vaihdella. Eri tahot myyvät tarjoushintaisia lippuja, mutta niiden kanssa on syytä olla varovainen.  Kaiken maailman koijarit yrittävät hyötyä musikaalien suosiosta myymällä feikkilippuja.

Dear Evan Hansen

Musikaalin käsikirjoittaja: Steven Levenson / sävellys ja sanoitus: Benj Pasek ja Justin Paul (Fun fact: samat herrat kirjoittivat valtaosan La La Landin ja The Greatest Showmanin alkuperäiskappaleista)

Missä: Music Box Theatre

Liput: Ei niin kalliita kuin Hamiltonin, mutta edelleen hyvin kalliita. Ja vaikeita saada. Etenkään muita kuin kalliita lippuja. Halvimmat liput 119 dollaria (n. 97 €), kalleimmat monta sataa dollaria. Ennakointi tärkeää.

Miksi: Universaalisti tärkeä tarina ja itkettävän kaunis soundtrack. Epäilen vahvasti, että Dear Evan Hansen on sanomallaan pelastanut ihmishenkiä.

Soundtrackin helmi: En osaa valita! Oikeasti, You Will Be Found, For Forever, Disappear, Waving Through a Window ja Requiem ovat kaikki niin kauniita ja merkityksellisiä kappaleita, että sydän musertuu. Vaikka ei koskaan saisi tilaisuutta nähdä musikaalia, suosittelen kuuntelemaan kappaleet, ne löytyvät ainakin Spotifysta ja YouTubesta. Jos spoilerit eivät haittaa, kannattaa myös googlata mistä musikaali kertoo. Kappaleet avautuvat silloin vielä paremmin.

Alla kappaleista ehkä se tunnetuin, Waving Through a Window. Esittäjänä musikaalin alkuperäinen Evan Hansen, Tony-palkinnon roolistaan saanut Ben Platt.

PS. Dear Evan Hansen oli viime vuoden Tony-palkintorohmu. Se putsasi palkintopöydän musikaalikategoriassa voittamalla yhteensä kuusi Tonya. Suosio jatkuu, vaikka alkuperäiset näyttelijät ovat yksi kerrallaan siirtymässä uusiin haasteisiin. Ben Platt jätti nimikkoroolin viime vuoden lopulla ja on sittemmin työstänyt muun muassa omaa albumiaan. Hänet on myös kiinnitetty Ryan Murphyn (Glee, American Horror Story…) esiasteessa olevaan komediasarjaan The Politicianiin.

Mean Girls

Musikaalin käsikirjoittaja: Tina Fey / säveltäjä: Jeff Richmond / sanoittaja: Nell Benjamin

Missä: August Wilson Theatre

Liput: halvimmat 79,50 dollaria (n. 65 €). Huippupaikat huippupäivinä (pe-su) huitelevat 300 dollarissa (n. 245 €).

Miksi: Koska mitä muuta kuin täyttä kultaa voi olla tuloksena, kun huipputyyppi Tina Fey muokkaa käsikirjoittamansa klassikkoleffan musikaaliksi.

Soundtrackin helmi: Original Broadway Cast Recording julkaistaan kokonaisuudessaan 18. toukokuuta. Kovin lupaavalta kuulostaa; ensimmäisenä julkaistut I’d Rather Be Me ja Apex Predator (molemmat alla) ovat hittikamaa. Ainakin meitsin päähän ne ovat jumahtaneet melko lahjakkaasti.

Edit! Okei, koko soundtrackin kuunneltuani voin kertoa, että se on timanttia! Ja nuo mainitut kappaleet ovat hyviä, mutta mun ehdottomat suosikit ovat Regina Georgen pahiskappaleet World Burn ja Someone Gets Hurt. Damn, roolissa nähtävä Taylor Louderman on todellakin Tony-ehdokkuutensa ansainnut!

PS. Janis Ianin roolin tulkitseva Barrett Wilbert Weed on musikaalifanien suosikkityttö. Hänen valtava suosionsa pohjautuu kulttimusikaali Heathersiin (joka taas pohjautuu vuoden 1988 kulttileffa Heathersiin). Musikaali-Heathers ei koskaan päätynyt Broadwaylle asti, mutta se oli joka tapauksessa jättihitti. Weed esitti musikaalin pääroolissa Veronicaa ja kulttisuosio oli taattu. Ilmeisesti Mean Girlsin markkinointikoneistolla on Weedin suosio hyvin tiedossa, sillä mainitut I’d Rather Be Me ja Apex Predator -maistiaiset ovat nimenomaan hänen taidonnäytteitään (jälkimmäisessä toki mukana Cady Heronin roolin vetävä Erika Henningsen).

Waitress

Musikaalin käsikirjoittaja: Jessie Nelson / säveltäjä ja sanoittaja: Sara Bareilles

Missä: Brooks Atkinson Theatre

Liput: halvimmat 79,50 dollaria (n. 65 €). Lippuja saatavilla vähän helpommin kuin kolmeen edellä mainittuun. Kesäkuun puoliväliin asti pääosaa näyttelee telkkarista tuttu Katharine McPhee (Scorpion, Smash, American Idol), mikä näkyy lippujen hinnoissa ja saatavuudessa.

Miksi: Saman nimiseen leffaan pohjautuva musikaali ei ehkä ole kaikkein räiskyvin tapaus, mutta sillä on sydäntä ja kaunis tarina kerrottavanaan.

Soundtrackin helmi: Ei voi olla mikään muu kuin Sara Bareillesin sydäntäsärkevä She Used To Be Mine (alla). Laulajana tunnettu Bareilles on muuten itsekin tähdittänyt Waitressin pääroolia.

PS. Waitress on voimaannuttavan feministinen paitsi tarinansa, myös tekijöidensä kautta. Se on yksi harvoista Broadway-tuotannoista, jossa kaikissa tärkeimmissä luovissa tekijärooleissa on nainen. Musikaalin taustavoimissa on säveltäjä-sanoittaja Sara Bareillesin ja käsikirjoittaja Jessie Nelsonin lisäksi koreografi Lorin Latarro ja ohjaaja Diane Paulus.

Frozen

Musikaalin käsikirjoittaja: Jennifer Lee / sävellys ja sanoitus: Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez

Missä: St. James Theatre

Liput: Alkaen 82,50 dollaria (n. 67 €). Huippupaikoista saa tässäkin tapauksessa maksaa kunnolla.

Miksi: No c’moon, Frozen! Let it gooooooooo! Kaikkien aikojen tuottoisimman animaatioleffan musikaaliversion on pakko olla hyvä… okei, todellisuudessa arvostelut eivät ole olleet pelkkää ylistystä; ilmeisesti musikaali voisi ainakin kriitikoiden mielestä olla parempikin. Uskoisin, että musikaali ajaa joka tapauksessa asiansa, jos ei takerru ongelmakohtiin kuten hentoiseen juoneen.

Soundtrackin helmi: Luonnollisesti Let it go. Musikaalia varten tehdyt uudet kappaleet eivät arvostelujen mukaan päihitä leffassakin kuultuja hittejä. Yksi uusi kappale on kuitenkin nostettu esille ja onhan tämä Monster (alla) ihan kelpo musikaalinumero. Kappaleen esittää musikaalin Elsa, Broadway-tähti Caissie Levy.

PS. Musikaalin Anna eli näyttelijä Patti Murin nousi huhtikuussa otsikoihin, kun hän paljasti Instagramissa joutuneensa vetäytymään näytöksestä paniikkikohtauksen vuoksi. ”Even Disney princesses are terrified sometimes”, Murin kirjoitti ja sai osakseen paljon kiitosta avoimuudesta ja tärkeän aiheen esille nostamisesta.

Eikö mikään näistä inspiroi? No worries, Broadwaylla on valinnanvaraa. Klassikko-osastolta voi tsekata vaikkapa Wickedin, The Phantom of the Operan, The Lion Kingin, Chicagon, Book of Mormonin tai Kinky Bootsin (ja mennä sitten katsomaan elokuussa ensi-iltansa saavan Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots -version). Löytyy Disneynkin versioimat Aladdin ja Anastasia, superkehuttu ja paljon Tony-ehdokkuuksia kerännyt SpongeBob SquarePants. Come From Away on ilmeisen suosittu sekin, samoin Hello, Dolly! Elokuussa ensi-iltansa saa puolestaan muuan Pretty Womanin musikaaliversio.

Hurraa musikaalit! Osaisinpa laulaa, tanssia ja näytellä, sitten voisin olla musikaalitähti minäkin 😀

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Varoitus: tulet rakastumaan tähän tv-sarjaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.4.2018 Lilyssä.

Suosikkisarja just nyt: The Marvelous Mrs. Maisel (Prime Video 2017)

Kuva: Prime Video

Olen rakastunut! Rakkauteni kohde on tv-sarja, The Marvelous Mrs. Maisel nimeltään. Herranen aika kuinka hurmaava tv-sarja. HURMAAVA! Enkä edes käytä sanaa hurmaava.

Oikeasti, jos et ole vielä ehtinyt tutustua Amazon Primen suht’ tuoreeseen draamakomediaan, juokse, älä kävele! Mene jo! Lupaan, että The Marvelous Mrs. Maisel tulee viemään sydämesi. Varoitus: sarjaa on tällä hetkellä tarjolla vain ensimmäisen kauden kahdeksan jaksoa, kakkoskautta pitää odotella vielä pitkä tovi (se on kuitenkin jo teossa, Amazon uusi sarjan pikavauhdilla).

Vuoteen 1958 sijoittuva sarja kertoo Miriam ”Midge” Maiselista, New Yorkissa asuvasta kotirouvasta, joka päätyy miehensä jättämänä ja humalaisen sattuman seurauksena tekemään uraa stand up -koomikkona. Rachel Brosnahanin esittämä Mrs. Maisel on saanut inspiraationsa uraauurtavista naiskoomikoista, muun muassa Joan Riversistä. Kaiken huumorin ja värikkyyden ohella sarjassa onkin vahva feministinen painotus, naispuolisen koomikon elo kun ei 1950-luvulla ollut kaikkein helpointa.

Ei niin yllättäen huippusarjan taustalla ovat huipputekijät. Sarjan on luonut muuan Gilmoren tyttöjen takaa löytyvä sarjavelho Amy Sherman-Palladino, joka on käsikirjoittanut ja ohjannut osan jaksoista ja toimii yhdessä miehensä Daniel Palladinon (#dreamteam) kanssa myös sarjan vastaavana tuottajana.

Mrs. Maiselissa onkin paljon samaa kuin Gilmore Girlsissä. Samaa lämmintä huumoria ja värikkyyttä, sama nopeatempoinen ja loppuun asti mietitty, valtavasti pieniä helmiä sisältävä dialogi, Stars Hollow’n asukkaista muistuttavat huiput ja vähän eksentriset henkilöhahmot. Ja vaikka Miriam Maisel vaikuttaa pilottijakson alussa ”vain” 1950-luvun pirtsakalta edustusrouvalta, jonka tehtävä on miellyttää aviomiestään, kulissien romahtaessa hänestä löytyy samanlaista paloa kuin Lorelai Gilmoresta, samanlaista tahtoa kapinoida odotuksia vastaan. Ja toisin kuin 2000-luvun Lorelailla, 1950-luvun Miriamilla on vastassaan vanhempiensa lisäksi koko ympäröivä yhteiskunta. Yhteiskunta, jonka mukaan naisen pitäisi hoitaa kotia, ei heittää läppää komediaklubilla. Ja yhteiskunta, jonka mukaan naisen tehtävänä on olla kaunis, ei hauska.

Kuva: Prime Video / Nicole Rivelli

Huippuunsa viritetyn dialogin ja huippunäyttelijöiden (upean Rachel Brosnahanin ohella muun muassa Palladinojen vakkarikasvo Alex Borstein ja Monk-sarjasta muistettava Tony Shalhoub) lisäksi The Marvelous Mrs. Maisel loistaa kaikilla muillakin osa-alueilla. 1950-luvun New York on rakennettu upeasti, puku-, lavastus- ja rekvisiittasuunnittelijoille iso hatunnosto. Sarja vyöryttää katsojan eteen jakso jaksolta ja kohtaus kohtaukselta huimaa visuaalista ilotulitusta. Ja sarjan soundtrack on sekin aivan loistava.

Joko juokset?

Kuva: Prime Video / Sarah Shatz

Lopuksi vinkkivitonen: sarjan ensimmäinen jakso on ainakin toistaiseksi katsottavissa ilmaiseksi – ja ihan laillisesti! – YouTubesta. Edit. Ei ole enää. Verkkokauppajätti Amazonin suoratoistopalvelu Primen saa puolestaan puolen vuoden ajaksi omakseen vain kolmen euron kuukausimaksulla. Ja käsittääkseni Prime tarjoaa myös kahden päivän ilmaista koejaksoa. Kyllähän siinä ajassa kahdeksan noin tunnin mittaista jaksoa katsoo!

PS. En ole yksin rakkauteni kanssa, Hollywood Foreign Press Association on samassa veneessä: The Marvelous Mrs. Maisel voitti juuri parhaan komediasarjan Golden Globen ja Rachel Brosnahan palkittiin samoissa kemuissa parhaasta naispääosasta komediasarjassa. Ei ihme, sekä sarja että Brosnahan ovat… noh, hurmaavia.

Kategoriat
Kirjat Suosittelen

Hurraa-huuto semihömpälle kirjallisuudelle (ja kolme kirjavinkkiä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.3.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: semihömppä kirjallisuus

Haluaisin kovasti olla tyyppi, joka on lukenut jokaikisen maailmankirjallisuuden klassikon, pystyy siteeraamaan lennosta Hemingwayta ja Shakespearea ja tuntee kaikki cooleista cooleimmat nykykirjailijat. 

Vaikka tykkäänkin leijua sillä, että olen opiskellut muutaman kurssin maailmankirjallisuutta yliopistolla ja sillä, että olen lukenut Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen, useimmiten olen kuitenkin melko kaukana tuosta päässäni rakennetusta kirjallisuusnörtti-ideaaliminästä. Ei lähe Hemingwayt, Moby Dick edelleen lukematta. Jotenkin onnistun toistuvasti sekoittamaan Mark Twainin ja Charles Dickensinkin. 

Yritän kyllä, lainailen kirjastosta sitkeästi jaloa ja intelligenttiä korkeakirjallisuutta. Ja voin ihan aidosti myöntää, että onhan suurin osa klassikoista klassikoita syystä. Rikos ja rangaistus ei ehkä ole kaikkien aikojen piristävin opus, mutta osasihan Fjodor-jamppa kirjoittaa!

Aina ei kuitenkaan jaksa lukea 1800-luvun venäläisten mestarien monitasoista proosaa, oli se kuinka taidokasta hyvänsä. Onneksi kirjallisuus on paljon muutakin kuin klassikoita. Ja lukeminen kannattaa aina, ihan sama onko kyseessä Rakastuneen himoshoppaajan salaiset sinkkuelämää unelmat vai James Joycen hiton Odysseus.

Kaikista korkeakirjallisuusambitioistani huolimatta fiilistelen kaikkein eniten semihömppää kirjallisuutta. Tiedättehän; kun kaunokirjallisuus laitetaan janalle, jonka toisessa, usein vähän ylenkatsotussa päässä on kepeä chick lit ja toisessa, yleisessä puheessa paljon arvostetummassa päässä Joycet ja Dostojevskit ja Tolstoit, semihömppä kirjallisuus on jossain ääripäiden välissä (okei okei, enemmän siellä chick litin puolella, askeleen päässä Sophie Kinsellasta). 

Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut.

Semihömppää lukemalla ei pääse raksimaan kirjoja yli luettujen klassikoiden listalta eikä siitä kysytä koskaan pubivisassa, mutta ei tarvitsekaan; sen ykkösjuttu on viihdyttää… ja samalla voi tuntea itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi verrattuna chick lit hömppäromanssien lukemiseen (edelleen, kaikella rakkaudella chick lit!). 

Eli hurraa-huuto ja kaunis kiitos semihömpälle kirjallisuudelle!

Tässä kolme semihömppää kirjaa, joiden lukemisesta nautin kovasti:

1. The Cows (Dawn O’Porter)

Ei, The Cows ei kerro lehmistä, vaan kolmesta lontoolaisnaisesta, joiden elämät kietoutuvat kummallisen sattumuksen seurauksena yhteen. Kirja tarttuu äärimmäisen tarkkanäköisesti (ja hauskasti) modernin länsimaisen naisen elämän koukeroihin; urakysymyksiin, ystävyyteen, rakkaushuoliin, äitiyteen, feminismiin, sosiaaliseen mediaan, lapsihaaveisiin, menetykseen. The Cowsissa nettideittaillaan ja kirjoitetaan blogia, ja otetaan samalla kantaa isoihin kysymyksiin. Kuten onko lapsia haluamaton nainen itsekäs. Tai missä menee julkisen nöyryytyksen rajat. Huippukirja, jonka parissa saa nauraa ja itkeä…  ja tuntea myötähäpeää ja myötätuntoa.

Fun fact: kirjailija Dawn O’Porter (ent. Porter) on telkkarista tuttu; hän on tehnyt Suomessakin esitettyjä dokkareita muun muassa postimyyntimorsiamista ja polyamoristisista suhteista. Toinen fun fact: Dawn O’Porter on naimisissa näyttelijä Chris O’Dowdin (mm. Bridesmaids) kanssa.

2. The Nest (Cynthia D’Aprix Sweeney)

Plumbin perheen sisarukset ovat kaikki omalla tavallaan sekaisin. Ja sitten kun odotettu perintö haihtuu savuna ilmaan, he ovat vielä vähän enemmän sekaisin. The Nest on huumoria, epäonnistumisia, vääntyneitä perhesuhteita, rahahuolia… vähän rakkauttakin. Sopivan sekopäinen mutta samalla lämminhenkinen. Fiksu mutta hauska. Vahva suositus.

PS. Lue kirja, ennen kuin siitä tulee leffa! Amazon on hankkinut The Nestin oikeudet ja sitä ollaan muokkaamassa elokuvaksi. Leffaversion käsikirjoituksesta vastaa Emily V. Gordon, joka kirjoitti yhdessä puolisonsa Kumail Nanjianin (hey Silicon Valley!) muun muassa Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ansainneen The Big Sick -leffan. Se perustuu heidän rakkaustarinaansa.

3. Luckiest Girl Alive (Jessica Knoll)

Alkuun disclaimer ja pieni SPOILER ALERT: mikäli on kovin herkkä, tämä kirja kannattaa skipata.

Okei, Luckiest Girl Alive vaikuttaa alkuun mitä stereotyyppisimmältä chick lit -hömpältä. Päähenkilö on New Yorkissa asuva häitään järjestelevä naistenlehden toimittaja, luoja paratkoon! Mutta! Mun täysin legitiimin kirjallisuusteoriani mukaan kirja muuttuu hömpästä semihömpäksi, kun siinä on jotain muutakin kuin girl meets boy, but… -rakkaustarina. Ja tässä on. Nimittäin mysteeri, jota puretaan takaumilla. Hyvin koukuttava kirja!

PS. Tykkään lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja alkuperäiskielellään. En ainakaan pikaisella googlettelulla huomannut, että näitä kirjoja oltaisiin vielä käännetty suomeksi. Semihömppää ei ole onneksi vaikeaa ymmärtää. Edit! Luckiest Girl Alive -kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Onnentyttö, kiitos lukijalle korjauksesta.

PPS. Kuva ehkä paljastaa mistä lainaan suurimman osan kirjoistani. Helsingin Kirjasto Kympin Special Pokkari -hylly on mun ikisuosikki. Siellä on aina hyvää semihömppää tarjolla.