Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Kesäistä katsottavaa (eli leppoisia ja höttöisiä sarjasuosituksia)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.6.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: leppoisat kesäsarjat

Kuvat: Apple TV+, Amazon Prime, HBO Max

Katson kesäisin aina leppoisaa höttöä. Tai noh, katsonhan minä leppoisaa höttöä ympäri vuoden, mutta kesäisin leppoisuus ja höttöisyys ovat vieläkin tärkeämpiä kriteereitä. Hellekeleillä ei pysty käsittelemään successioneita.

Tässä yhdistelmä viime aikojen suosikkiasioita ja leppoisaa ja höttöistä kesäkatsottavaa. Toim. huom. höttöinen on mun sarjasanakirjassa painavan ja ankean vastakohta 😀

The Lake / Amazon Prime

Leppoisa ja höttöinen kanadalaiskomedia on täydellinen kesäsarja, josta tuli juuri toinen tuotantokausi. Siinä on Julia Stiles ja Orphan Blackista tuttu Jordan Gavaris riitelevinä sisarpuolina, höttöistä ja leppoista perhedraamaa, yleistä sekoilua ja suhdekiemuroita. Ja kaikki tapahtuu tietysti järvellä, joten homma paketoidaan kauniilla kanadalaismaisemilla (siinä melotaan joka paikkaan!) Jaksot ja kaudet eivät ole liian pitkiä, joten ei edes vaadi suurta sitoutumista. Ei mikään PARAS KOMEDIASARJA IKINÄ, mutta just pätevä kun kaipaa helppoa hyvän mielen sarjaa.

Tom Jones / Yle Areena

Leppoisa ja höttöinen pukudraama. Jossa on huvittavan himbo pääosamies. Ja mukavan moderni ote pukudraamaksi. Ja luonnollisesti rakkaustarina! Ja muuten vain leppoisaa ja höttöistä meininkiä. Plus napakat neljä jaksoa — mun kirjoissa aina plussaa koska en jaksa keskittyä liian pitkiin sarjoihin.

Perustuu Henry Fieldingin The History of Tom Jones, a Foundling -klassikkoromaaniin (1749), joten menee selkeesti myös yleissivistävänä sarjakokemuksena. Taiteellisista vapauksista viis.

Platonic / Apple TV+

Pidän tästä uudesta Apple TV+:n komediasta. Se on laadukas ja vähän kaoottinen, pääosissa tähtistatuksen Rose Byrne ja Seth Rogen. He esittävät vanhan ystävyytensä uudelleenlämmittäviä bestiksiä, jotka sekoilevat menemään pienessä neljänkympin kriisissä. Sylvia on perhearkea pyörittävä kotiäiti, Will avieroaan sureva baarinomistaja. Pisteitä siitä, että sarjan nimenkin mukaisesti nainen ja mies esitetään ystävyyden kautta, eikä millään muulla edes vihjailla. Virkistävää, leppoisaa laatuhöttöä ja hauskaa kamukomediaa. Ja just mainiota kesäkatsottavaa.

Taylor

Anteeksi, olenko ainoa joka on kehittänyt pienen pakkomielteen Taylor Swiftiin ja The Eras Touriin? Minähän olen aina ollut Taylorin puolella, mutta tämä Eras Era on jotenkin niin nostalgiaa ja ylpeyttä täynnä, että piilo-Swiftie minussa on ottanut vallan.

Säestän työpäiviäni Folklorella ja Evermorella, juoksen Reputationin tahdissa. Instagramia ja Twitteriä käytän nykyään ensisijaisesti #TSTheErasTour-fiilistelyyn 😀 Sorry not sorry. Viikonloppuisin kuuluu luonnollisesti tsekata, mitkä ovat olleet edellisillan surprise songit. Tiedän, mitkä olisivat omat surprise song -valintani; Change ja Long Live, nostalgiasyistä. Ja Dear John koska olisi eeppistä.

Tämähän ei liittynyt mitenkään postauksen otsikkoon, kunhan piti saada sydämeltä. Eteenpäin.

The Righteous Gemstones / HBO Max

Ei muuta kuin että tämä huvittava ja loistelias komedia palaa pian (19.6.) kolmannelle kaudelleen. Praise the Lord. Mun kesäsarjojen ykkönen.

PS. Aloitin kirjoittamaan postausta The Idolista, mutta ehkä jätän julkaisematta. Tämän blogin nimi on kuitenkin Suosikkiasioita.

PPS. Okei ei ole leppoisaa eikä höttöistä, mutta aloin siitä huolimatta katsoa HBO Maxin How to Create a Sex Scandal -dokkarisarjaa. Se on… aikamoinen tapaus.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikoina katsottua: ärsyttävän hyvät, yhdentekevät ja ne, joita en katsonut loppuun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: Amazon Prime, HBO, Netflix

Tadaa! Olen katsonut viime aikoina erinäisiä sarjoja vaihtelevalla menestyksellä.

Succession / HBO Max

Reilu kuukausi sitten julkaisin kirjoituksen, jossa ulisin jotain sen suuntaista, että en mä ny tiedä pidänkö oikeasti Successionista. Pari päivää kyseisen postauksen jälkeen julkaistiin Successionin viimeisen kauden kolmas jakso Connor’s Wedding. Ja tuota… unohtakaa se mun ulina! Tai älkää, kai minä edelleen allekirjoitan sen, mutta hitto! Hyvä luoja miten hieno jakso. Ja nyt Succession on viikko toisensa jälkeen tykittänyt niin hienoja jaksoja, että allekirjoittaneen Succession-ulisijan on ollut vain pakko myöntää, että laatusarja mikä laatusarja. Fuck off, Succession, viet kaiken pohjan mun ulinalta; olet jo niin ärsyttävän hyvä, että minä alan aidosti pitää sinusta.

Barry / HBO Max

Mun maanantai-iltojen suurin kysymys parin viime viikon aikana: Succession vai Barry, kumpi ensin? Hoi HBO, kuka keksi, että kaksi ylähyllyn sarjamonsteria julkaistaan samana päivänä? On käynyt niinkin, että ehdin katsoa toisen vasta tiistaina. Que horror! En oikein osaa sanoa mitään järkevää Barrysta. Se on viimeisellä kaudellaan ollut niin hyvä ja outo ja surullinen ja hieno ja täydellinen ja sielua murskaava etten pysy mukana. Olen vihannut sitä ja rakastanut sitä, ja puolet ajasta en ole edes tajunnut mitä minä katson. Olen aidosti pari kertaa jäänyt suu auki tuijottamaan tv-ruutua ja kyselemään, että ”tapahtuiko tuo oikeasti?”

Joten Bill Hader, ole hyvä, saat kaikki pisteet. Tai vaihtoehtoisesti fuck you, Bill Hader. Barryn katsominen on kuin olisi vuoristoradassa; välillä on hauskaa ja leppoisaa ja sitten bang bang bang ja olet pää alaspäin ja haluat pois, mutta vuoristorata vain jatkuu etkä tiedä mikä mutka tulee seuraavaksi. Sitten se loppuu ja olet että ”no en minä tahdo enää tuohon kyytiin”, mutta viikon päästä olet taas laskemassa sitä hiton turvakaarta syliisi ja vaunu lähtee raksuttamaan eteenpäin, paitsi että se on eri vuoristorata kuin edellisellä viikolla etkä taaskaan tiedä mitä odottaa ja sitten bang bang bang ja taas ollaan pää alaspäin.

Oikeasti. Miten tahansa tämä sarja tuleekin päättymään, se ei tule olemaan kaunista. Can’t wait.

Beef / Netflix

Mun suurin biiffi — heh — Beefin kanssa on se, että se on liian pitkä. Kuusi jaksoa olisi ollut aivan tarpeeksi. Toiseksi suurin biiffi on se, että olen huono katsomaan myötähäpeää aiheuttavia sarjoja ja Beef on täynnä myötähäpeän hetkiä. Aloin katsoa sarjaa suurin odotuksin, koska se on kerännyt niin paljon ylistystä, mutta on ollut vaikeuksia päästä eteenpäin neljännestä jaksosta. Siis onhan se hyvä! Mutta ehkä en kuitenkaan rakasta sitä?

The Diplomat / Netflix

Aivan pätevä sarja… jos ei pidä sitä totuudenmukaisena kuvauksena suurvaltojen ulkopolitiikasta. Ja jos — toisin kuin minä — jaksaa keskittyä suurvaltojen (muka) ulkopolitiikkaan. Olen päässyt kutosjaksoon — vaivoin. ”Eikö riitä, että yritän pysyä kärryillä oikean elämän politiikasta ja kansainvälisistä kriiseistä”, minä mutisen, kun laahustan jaksosta toiseen ja pyörittelen silmiäni.

Eli siis joo… ehkä mun pitäisi vain luovuttaa ja katsoa Kuningatar Charlottea (jota en ole vielä aloittanut, mutta joka on kai ihan hyvä?)

Citadel / Amazon Prime

Kaipaatko täysin yhdentekevää toimintasarjaa, jossa tapahtuu paljon isoja asioita mutta millään ei ole mitään väliä koska olet vain että ”ihan sama”? Suosittelen Citadelia! Se on yhdentekevä! Siinä on Richard Madden ja Priyanka Chopra Jonas, jotka ovat muistinsa menettäneitä superagentteja. Ihan sama. Kai sitä pitäisi olla heidän puolellaan, mutta ihan sama. On joku pahislafka, joka halunnee tuhota maailman koska on pahislafka, mutta ihan sama. En jaksa keskittyä mihinkään, koska ihan sama. Hei, Stanley Tucci, miten sinäkin olet ihan sama? Ainoa asia, joka ei ole ihan sama, on se kamerakikkailu. Se ei ole ihan sama, koska vihaan sitä.

Ted Lasso / Apple TV+

Halusin vain sanoa, että rakastin kolmoskauden ysijaksoa. Koko sarjan suosikkijaksoni? Ehkä. Oli kuin yksi iso lämmin halaus, ja minä kaipaan Ted Lassolta lämpimiä halauksia. Oikeastaan se on koko Ted Lasson olemassaolon tarkoitus. Succession ja Barry voivat olla kuinka hyviä tahansa, mutta ne eivät koskaan tunnu lämpimiltä halauksilta.

The Marvelous Mrs. Maisel / Amazon Prime

En mitenkään erityisemmin ole pitänyt käynnissä olevasta viimeisestä kaudesta. Katson silti. Olemme päässee jo näin pitkälle, kai sitä on raahauduttava loppuun asti. Vähän pelkään, miten sarja käsittelee sen erään nimeltä mainitsemattoman tosielämän tragedian, jonka oletan olevan tulossa.

PS. Koska olen hitonmoinen glory hunter mitä tulee Euroviisuihin, olen tietysti aivan messissä. Mun suosikkibiisi on Itävallan Poe Poe Poe Poe Poe Poe -renkutus. Joka ei tietenkään ole soinut mun päässä pari päivää. Ei tietenkään. There isn’t a ghost in my boooody.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Musiikki Muu kulttuuri

Netflix-tärppi: Itkettävän hyvä Matilda: Musikaali

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.1.2023 Lilyssä.

Suosikkileffa: Matilda: Musikaali (Netflix)

Kirjoitus sisältää viittauksia elokuvan juoneen mutta ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: Netflix

Tärkeä ilmoitus vuoden 2023 alkuun: katsoin Netflixin tuoreen Matilda: Musikaalin ja rakastin sitä. Tämä oli tärkeää, sillä Matilda on niitä henkilökohtaisesti merkityksellisiä tarinoita, joihin mulla on ikuinen tunneside.

Lapsena rakastin Matilda-kirjaa, sitten rakastin vuoden 1996 Matilda ja lasten kapina -elokuvaa. Satuun perustuvaa ja Netflix-uutuuden taustalla olevaa Matilda-musikaalia en ole valitettavasti koskaan nähnyt, mutta rakastan silti sen kappaleita. Tarinankertojaan eli Roald Dahliin mulla on nykyään ristiriitainen suhde, mutta itse tarina on aina ollut tärkeä.

Onneksi Netflix teki oikeutta Matildalle  — ja ymmärtääkseni myös musikaalin teatteriversiolle.

Hyvin, hyvin hauska, hyvin liikuttava katsomiskokemus.

Jaa, että minkälainen liikuttava katsomiskokemus?

Kiitos kysymästä, tällainen:

Liikutuin ekasta kappaleesta, jossa lapset laulavat my mummy says I’m a miracle.

Liikutuin, kun Matilda (mainio Alisha Weir) tuli ruutuun ja lauloi kuinka vanhempiensa mukaan hän on kaikkea muuta kuin miracle.

Sitten tuli Naughty ja liikutuin taas. Koska:

Just because you find that life’s not fair, it
Doesn’t mean that you just have to grin and bear it.
If you always take it on the chin and wear it,
Nothing will change.
Even if you’re little you can do a lot, you
Mustn’t let a little thing like ’little’ stop you.

Tim Minchinin kappaleet ovat ihania!

School Song (kuinka fiksut lyriikat!) ja olin että ”apua kuinka lahjakkaita lapsia!” ja liikutuin. Punabaskerinen tyttö Hortensia eli näyttelijä/tanssija Meesha Garbett on ansiosta noussut someilmiöksi. (Ei voi olla sattumaa, että Hortensia näyttää ihan Violet Beauregardelta.)

Agatha Trunchbull (Emma Thompson) oli kamala, tietysti, ja liikutuin kun lapset olivat yhdessä häntä vastaan.

When I Grow Up se vasta liikuttava olikin!

Sitten vanhemmat olivat ilkeitä Matildalle ja pari kyyneltä.

Quiet iski tunteisiin ja olin että ”go Alisha Weir, sinä nuori lahjakas ihminen”.

Lashana Lynch oli oikein hyvä, liikuttava miss Honey.

Kun Matilda itki, minä itkin.

Sitten lapset pitivät toistensa puolia ja se oli liikuttavinta ikinä.

Ja sitten itkin välittömästi, kun Revolting Childrenin ensimmäinen sävel kajahti ilmoille (minä rakastan Revolting Childreniä!).

Eli joo… oikein mainio itku… siis leffakokemus. En minä mitään muuta toivonutkaan.

Matilda: Musikaali Netflixissä.

PS. Koska Matilda teki leffamusikaalin niin mainiosti, seuraavaksi toivon samaa Mean Girls -musikaalin tulevalle leffaversiolle. Kappaleet ovat timanttia, suositus soundtrackille. Annan jo etukäteispisteitä siitä, että Broadwayllä roolissa nähty Reneé Rapp nähdään Regina Georgena myös leffassa. Reginan pahiskappaleet ne vasta timanttia ovatkin (tässä alkuperäisen Reginan eli Taylor Loudermanin versiona):

LUE MYÖS: