Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.10.2022 Lilyssä.
Suosikkiasiat: karma, nostalgia ja Derry Girls.
Hyvää Midnights-päivää kaikille, jotka sitä viettävät! Olen tylsä ja sanon, että ensikuuntelun jälkeen mun suosikki on Karma. Ja Vigilante Shit! Kuten olen sanonut, mikään ei ole hienompaa kuin vääryyttä kokenut nainen joka on löytänyt voimansa . Team Taylor 4-ever!
Muita viime aikojen suosikkiasioitani (eli kaikki se kama, josta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aikaisemmin):
Derry Girls / Netflix
Okei, itkin. Derry Girlsin kolmas ja viimeinen kausi oli — kuten koko sarja — täyttä taikaa. Höpsö ja hauska, mutta sitten jostain takavasemmalta iskeekin sydämeen. Oikeasti, yksi parhaista asioista joita olen katsonut naismuistiin. Ja aidosti parhaita sarjoja ystävyydestä. Plus sitten kun pubivisasssa kysytään Pitkänperjantain sopimuksesta meitsi haldaa. Höpsöt komediasarjatkin voivat olla kovin sivistäviä.
Chuck + Veronica Mars / Amazon Prime
Mulla on välillä tapana dissata Amazon Primeä, mutta annan nyt pisteitä ystävällemme Jeffille. Koska pyh ja pah Mahtisormukset, Primeen on tullut nostalginen teinisuosikkini Veronica Mars ja ei-enää-niin-teinivuosien-suosikki mutta nostalginen yhtä kaikki Chuck. Ja vielä kaikkine kausineen. Kyllä kiitos. Tv-sarjanostalgia on parasta. Ei tarvitse käyttää energiaa uusiin sarjatyyppeihin tutustumiseen. Tai aloittaa sarjaa tietämättä miten se loppuu. Ehkä se loppuukin ihan väärällä tavalla. Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, Veronica Mars ja Chuck eivät saa puhtaita papereita mitä loppuihin tulee (enkä nyt puhu Veronica Marsin parin vuoden takaisesta paluukaudesta, olen päättänyt ettei sitä koskaan tapahtunutkaan).
Toinen asia josta ainakaan Chuck ei saa puhtaita papereita: naisten kunnioittava kuvaaminen. Kovin on male gazea koko homma. Ei ole näemmä kaikkein parhaiten aikaa kestänyt sarja. Toisaalta senkin vuoksi on kiva katsoa sarjoja joita on katsonut 10 tai 15 tai 20 vuotta sitten: näkee että sentään jotain kehitystä on tapahtunut, vaikka ei leffat, sarjat ja muu viihde täydellistä ole vieläkään.
Jeff, saisinko Primeen vielä Aliaksen ja Happy Endingsin?
Mila Kunis
Katsoin sen Luckiest Girl Alive -leffan Netflixistä. En mitenkään superisti pitänyt siitä, mutta kai se ihan kelvollinen oli. Muistelisin, että olisin pitänyt kirjasta enemmän. Siinä koko syvällinen leffa-analyysini. Mutta jos en ollutkaan leffan suurin fani, niin minusta tuli leffan pressikiertueen seurauksena sen päätähden fani. En ollut aiemmin tajunnut, että Mila Kunis on huipputyyppi. Katsoin muutamia Milan Luckies Girl Alive -haastatteluita, ja kuuntelin hänen vierailunsa Conan O’Brien Needs a Friend -podcastissa. Vaikuttaa hauskalta, aidolta ja fiksulta tyypiltä. Sellaiselta miellyttävältä, tavalliselta ihmiseltä joka nyt sattuu olemaan julkkis. Tekee ilmeisesti paljon hyväntekeväisyyttäkin. Pääsee suosikkityyppien listalleni.
Emma Chamberlain X Architectural Digest
Suosikkityypeistä puheen ollen, Emma Chamberlain on sitä ilmeisen monelle. Mun täytyy myöntää etten kaikessa millenniaaliudessani ole täysin selvillä miten ja miksi hän on alunperin maineeseen noussut. Tai siis tiedän että on tubettaja, mutta en tiedä miksi juuri hänestä on tullut niin menestyvä someajan julkkis. Ilmeisesti hänkin on hauska, aito ja fiksu tyyppi, joten nostan hattua ja iloitsen nuoren ihmisen ässäilystä. Omistaa nykyään kahvifirmankin, joka nyt on ääricoolia 21-vuotiaalle.
Anyways, halusin puhua Emma Chamberlainin kodista, jota hän esitteli tovi takaperin Architectural Digestissa. En mitenkään superpaljon haikaile maineen ja mammonan perään, mutta en pistäisi pahakseni jos saisin joskus asua tuollaisessa kodissa. Kuinka hurmaava ja persoonallinen mesta! Architectural Digestin Open Door -videot ovat yksi YouTube-kuoppa, johon aika ajoin putoan.
Priscilla / Helsingin Kaupunginteatteri
No oliko vähän hauska tapaus! Musikaalit rocks, musikaalit joita katsoessa vain hymyilyttää rocks vielä kovemmin. Enkä koskaan lakkaa ihailemasta kuinka taitavia ihmisiä onkaan olemassa.
PS. Perjantaisuunnitelmani (sori olen käyttänyt tämän läpän jo):
