Kategoriat
Kirjat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: JVN+GoT ja hypnoottisen hieno tanssivideo

Kirjoitus on alun perin julkaistu 24.4.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuvat: Gay of Thrones/Funny or Die, Miss Congeniality/Warner Bros, The Royal Family Dance Crew, FXX/You’re the Worst.

Oho, tuli kevät. Ehdoton suosikkiasia, kevät on vuodenajoista paras. Eikä vain siksi, että minä olen syntynyt silloin. Keväällä kaikki tuntuu mahdolliselta. Mieli kirkastuu, kun valo lisääntyy.

Ja mitä pukeutumiseen tulee, kevät (tarkemmin sanottuna 25.4.) on parasta aikaa, sehän opittiin jo klassikkoelokuvasta Miss Kovis:

Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Pelkkä kevyt takki riittää! Samaa mieltä, Miss Rhode Island, samaa mieltä.

Lämpimistä kevätpäivistä pitäisi kai nauttia ulkona. Ja olen minä nauttinutkin, lenkkeillyt menemään vaikka kuinka. Keväällä saa kuitenkin myös katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen (AINA saa katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen!).

Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet muun muassa nämä:

1. JVN + GoT + Funny or Die = 😀

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka mulla on pieni (okei melko iso) FOMO sen vuoksi, etten ole edelleenkään katsonut jakson jaksoa vuosituhannen merkittävintä sarjaa, Game of Thronesia. Jutun julkaisun jälkeen olen ottanut merkittävän askeleen kohti väistämätöntä (siis sitä, että todellakin alan katsomaan Game of Thronesia ja todellakin koukutun): menin putoamaan pienoiseen GoT-videoiden YouTube-kuoppaan. Olen oppinut – ja spoilannut tulevaisuuden Game of Thronesia katsovalta itseltäni – vaikka mitä! Nyt tiedän esimerkiksi sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja tuota… tsiisus. Not cool, GoT, not cool.

Kaikkein paras Game of Thrones -aiheinen YouTube-löytö on kuitenkin Funny or Dien Gay of Thrones. Tätä nykyä Queer Eyesta tuttu Jonathan Van Ness on jo kolmannesta kaudesta lähtien recapannut GoT-jaksot varsin omintakeiseen tyyliin ja nämä videot ovat hyvin mahdollisesti paras asia koko internetissä. Ei minun tarvitsekaan alkaa katsoa Game of Thronesia, JVN of House Good Hair kertoo kaikki oleelliset juonenkäänteet. Bonuksena ällöt väkivaltakohtaukset saavat kivan huumorikuorrutteen.

Vikan kauden eka jakso by Jonathan alla, kakkosjakso täällä. Game of Thronesia näkemättäkin väitän, että paljon hauskempaa sisältöä kuin itse sarja.

”Let me get this straight, HBO gave Game of Thrones a new intro but Sarah Jessica Parker had to wear the same goddamn tutu for six years?!” 😀

2. The Royal Family Dance Crew

Eiku sori, paras asia koko internetissä onkin The Royal Family Dance Crewn tanssivideot! Olen täydellisen koukussa niihin, etenkin alla olevaan esitykseen. Kuinka taitavia voikaan ihmiset olla! Minulle ei ole suotu lainkaan rytmitajua, mutta tuon videon jälkeen tekee melkein mieli ilmoittautua tanssikurssille.

The Royal Family Dance Crew on uusiseelantilaisen The Palace Dance Studion kuuluisa kruununjalokivi, palkittu hip hop -tanssiryhmä, jota luotsaa koreografi Parris Goebel. Videon esityksellä superlahjakas ryhmä voitti taas yhden tanssikisan lisää. Sold, hypnoottisen upeaa menoa. Olen katsonut videon parissa päivässä luvattoman monta kertaa.

Video löytyy täältä ja lisää The Royal Familyn ja muiden The Palacen ryhmien tanssivideoita täältä.

3. Normal People (Sally Rooney)

Rakastin, vaikka ensin luulin etten tykkäisi lainkaan. Irlantilaiskirjailija Sally Rooneyn Normal People (2018) kertoo Mariannesta ja Connellista, rakkaudesta ja ystävyydestä, kasvamisesta ja sydänsuruista, menneisyyden haamuista ja itsensä löytämisestä, vallasta ja vapaudesta ja irti päästämisestä.

Sally Rooney, nyt 28, palkittiin vuonna 2017 Sunday Timesin Vuoden nuorena kirjailijana. Ei ihme, hänellä on taito kirjoittaa niin kovin kauniisti, kertoa paljon parilla hassulla sanalla ja sivulauseella.

Normal People on hänen toinen teoksensa, palkittu debyytti Conversations with Friends julkaistiin 2017. Se on suomennettukin, suomenkielinen nimi on Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019, suom. Kaijamari Sivill).

Minä laitoin Conversations with Friendsin heti varaukseen kun olin lukenut Normal Peoplen. Luulen, että pidän siitäkin.

4. You’re the Worst (Netflix)

Olen tässä kirjoituksessa julistanut, kuinka lopetin katsomasta You’re the Worstia, koska ”sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä”. 

No juu, totta, eivät ole mukavia ei, sehän se pointti onkin. Kun pääsee yli JimmynGretchenin ja Lindsayn kamaluudesta, You’re the Worst on oikeasti mainio sarja, synkällä tavalla hauska ja ihanan kamalan sarkastinen. Ja kaiken kamaluuden taustalla You’re the Worst on tietysti rakkaustarinakin, anti-rom-com rom-com. Toka kausi on aiheensa puolesta vähemmän hauska, mutta tärkeä.

Olen iloinen, että annoin sarjalle uuden mahdollisuuden, pidän siitä jälleen. Kaikessa kamaluudessaan.

Netflixissä on neljä kautta, viides ja viimeinen esitettiin Yhdysvalloissa alkuvuoden aikana.

Lue lisää: Kun rakkaus loppuu – eli sarjat, joiden katsomisen lopetin

5. Dixie Chicks: Not Ready To Make Nice

Kenties ihmettelet, miksi suosikkilistaltani löytyy yli kymmenen vuotta sitten julkaistu kappale. Siksi, koska opin vasta nyt kyseiseen kappaleeseen liittyvän tarinan ja se tarina on suosikkikamaa (ja on kappalekin toki hyvä).

Dixie Chicks on yhdysvaltalainen countrypop-yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2003 iski kuitenkin skandaali. Yhtyeen laulaja Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat lukuisia tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Valtavan kohun keskellä Natalie Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 Dixie Chicks julkaisi Not Ready To Make Nice -kappaleen. Ja miten loistelias kappale se olikaan, täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Mikä parasta, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa Vuoden kappaleesta. Well played, Dixie Chicks!

Näin reilu vuosikymmen myöhemmin, pisteitä Natalie Mainesille siitä, että pysyi tiukasti mielipiteensä takana, eikä antanut ulkopuolelta tulleen paineen musertaa itseään. Ei ollut varmasti helppoa.

6. Alias Reunion!

Ikuisena Alias-fanina mieltäni lämmittää tämä Jennifer Garnerin taannoin julkaisema IG-kuva:

Jennifer Garner (=ehdoton suosikkityyppini) on muuten loistava Instagram-seurattava. Hänen Pretend Cooking Show -videonsa ovat hurmaavia. Pelkkää rakkautta Sydney Bristow <3

PS. Vielä yksi suosikkiasia: kuulitteko, että Netflix on testaamassa Random Episode -nappia. Täydellistä. Nappi siis valitsee sattumanvaraisesti jakson jota katsoa. Ei ehkä toimi kaikkien sarjojen kohdalla, mutta vaikkapa Frendit on loistava random episode -sarja. Hollywood Reporterin mukaan nappi on tällä hetkellä testissä Androidin Netflix-sovelluksessa, eikä välttämättä tule koskaan laajempaan käyttöön. Toivottavasti tulisi, minä ainakin käyttäisin. Aina ei jaksa itse valita minkä Frendien jakson katsoisi viidettä sadatta kertaa.

Kategoriat
Musiikki Suosittelen

Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa

Kirjoitus on julkaistu alun perin 18.9.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: Tsemppibiisit

Kyllä vain, parhaista parhainta musiikkia on tietysti tsemppibiisit! Ne kappaleet, joita kuuntelee kun on surullinen tai vihainen, voimaton tai ärsyyntynyt, väsynyt kaikkeen ja kaikkiin. Kun velloo itsesäälissä ja omassa surkeudessaan ja kaipaa piristystä. Kun on paha mieli. Tai kun haluaa vain tanssia ympäriinsä välittämättä mistään turhista jutuista.

Tsemppibiisit eivät tietenkään ole maaginen lääke kaikkiin elämän murheisiin, mutta niillä voi silti olla valtavasti voimaa. Ne voivat kannatella ikävinä hetkinä, piristää ja ilostuttaa ja auttaa jaksamaan. Antaa itsevarmuutta, kun sitä eniten tarvitsee. Kasata särkyneen sydämen vähän ehjemmäksi ja tuoda juuri ne oikeat lohdutuksen sanat kun mieli on maassa.

Mun henkilökohtainen suosikkitsemppibiisi on Jimmy Eat Worldin The Middle. Koska olen muutenkin nostalgisointiin taipuvainen tyyppi, mun muutkin ikisuosikit ovat peräisin omilta teinivuosiltani.

Ikisuosikkien lisäksi omilta tsemppibiisilistoiltani löytyy paljon naismuusikoiden esittämiä voimakappaleita. On Katy Perryä ja BeyoncéaChristina Aguileraa ja Kelly Clarksonia… tsemppibiiseissä parasta on, ettei niiden täydy olla coolien ja katu-uskottavien artistien cooleja ja katu-uskottavia kappaleita (ja siis varmasti coolit ja katu-uskottavat underground-artistit tekevät loistavia tsemppibiisejä – minä en vain tunne niitä). Tärkeintä on, että ne tuovat lohtua, iloa, itsevarmuutta ja hyvää mieltä. Tai mitä ikinä nyt sattuukaan tsemppibiiseiltä milloinkin tarvitsemaan.

Alla 75 hyväksi havaittua tsemppibiisiä. Äärimmäisen analyyttisen ja tieteellisesti pätevän prosessin jälkeen olen jakanut listani kuuteen alakategoriaan:

  1. Kun ei meinaa jaksaa
  2. Voimanaisten voimabiisejä
  3. Todellakin pääsen yli susta! (eli tsemppibiisejä sydänsuruihin)
  4. Kun vain kaipaa iloisia jammailubiisejä 😀
  5. Itsevarmuusboostin tarpeessa?
  6. Really Don’t Care (eli kun muiden idiotismi ottaa päähän)

Kappaleiden linkit vievät YouTubeen.

Kun ei meinaa jaksaa

Voimanaisten voimabiisejä

Todellakin pääsen yli susta!

Kun vain kaipaa iloisia jammailubiisejä

Itsevarmuusboostin tarpeessa?

Really Don’t Care

PS. Suuri tsemppibiisilista löytyy myös Spotifysta.

Kategoriat
Musiikki Muu kulttuuri Suosittelen

Pieni opas Broadwayn hittimusikaaleihin

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.5.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: musikaalit! (insert jazz hands here)

Aaah, musikaalit! Rakkautta! Musikaalit kuuluvat suosikkiasioihini siitäkin huolimatta, että olen eläessäni nähnyt niitä tasan kolme (nyt puhun siis teatterista, en musikaalileffoista). Yhdellä Lontoon reissulla näin Wickedin, pari vuotta sitten Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliotin ja viime lokakuussa oltiin katsomassa Hartwall-areenalla kiertueversio West Endin Catsista (tulee vieläkin kylmät väreet kun ajattelen livenä kuultua Memorya. Melko vaikuttavaa, sanoisin).

Mun bucket listillä on päästä näkemään musikaali Broadwaylla. Koska New Yorkin matkaa ei toistaiseksi ole kuitenkaan suunnitteilla, tyydyn fanittamaan musikaaleja etäältä. Onneksi on soundtrackit. Ja YouTube.

Viimeisten parin vuoden aikana musikaalit ovat nousseet kunnolla populaarikulttuurin keskiöön. Niillä on toki aina ollut oma vannoutunut fanikuntansa, mutta vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen megahitti Hamiltonin myötä musikaalit ja musikaalien tähdet jyräsivät satasella viihdemaailman kirkkaista kirkkaimpiin parrasvaloihin. Hamiltonista tuli ilmiö ja teatterista supercoolia. Nyt suosituimpien Broadway-musikaalien esitykset on loppuunmyyty kuukausiksi eteenpäin ja lipuista saa maksaa itsensä kipeäksi.

Hamiltonin ympärillä on edelleen iso hype, vaikka se onkin pyörinyt jo hyvän tovin ja alkuperäiset tähdet ovat siirtyneet eteenpäin. Se ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto – Broadwaylla pyörii tälläkin hetkellä monia muitakin it-musikaaleja.

Jos olisin New Yorkissa – ja jos mulla sattuisi olemaan rajattomasti rahaa – menisin katsomaan ainakin nämä viisi supersuosittua musikaalia. Jos pitäisi valita yksi, valitsisin Dear Evan Hansenin. Se on täynnä niin kauniin koskettavia kappaleita, että sydän murtuu ja parantuu yhtä aikaa.

Hamilton: An American Musical

Musikaalin käsikirjoittaja / säveltäjä / sanoittaja: Lin-Manuel Miranda

Missä: Richard Rodgers Theatre

Liput: SUPERKALLIIIIIITA! Ja suuuuupervaikeita saada käsiinsä. Edelleenkin, vaikka musikaali sai ensi-iltansa jo 2015. Normilippujen hinnat lähtevät 199 dollarista (n. 167 €), huippupaikoista saa maksaa pahimmillaan 749 dollaria*. Siinä on parituntisella teatterielämyksellä hintaa. Väittävät olevan sen arvoista.

Miksi: Hamilton on ilmiö, joka mullisti teatteritaidetta. Räppiä ja Yhdysvaltojen historian kantaisiä, ilmeisen voittava yhdistelmä.

Soundtrackin helmi: You’ll Be Back. Sekopäisen pahiksen sekopäinen tunnuskappale. And when push comes to shove, I will send a fully armed batallion to remind you of my love / da da da da da. 😀 Jos kaipaa jotain muuta kuin hulluja tappouhkauksia, tsekkaa My Shot, se vangitsee koko musikaalin olemuksen mainiosti (linkin vievät Spotifyihin, josta löytyy alkuperäisten näyttelijöiden Original Broadway Cast Recording – suosittelen! Kappaleita on paljon, koska musikaalin koko dialogi käydään laulamalla ja räppäämällä).

PS. Hamiltonista pääsee nauttimaan vähän lähempänäkin, se nimittäin rantautui viime vuonna Lontoon West Endille. Kovasti kehuttu sitäkin. Oma tuotantonsa pyörii myös Chicagossa ja lisäksi kiertueversio vie musikaalia ympäri Yhdysvaltoja. Näytöksiin voi muuten saada halvan lipun jos onni potkaisee: netissä voi jättää yhteystietonsa Hamilton-lottoon, jossa voi voittaa kaksi 10 dollarin/punnan arvoista lippua tulevaan näytökseen. Arpajaiset käynnistyvät aina kaksi päivää ennen kutakin näytöstä ja arvonta tapahtuu näytöstä edeltävän päivän aamuna. Siinä on sitten aikaa lunastaa ja hakea liput itselleen. Eli jos satut olemaan jossain Hamilton-kaupungissa, osallistu arpajaisiin! Siinä ei menetä mitään, mutta voi saada tilaisuuden nähdä tavallisesti törkeän kallis musikaali pikkurahalla.

*hintatiedot on tsekattu Broadway.comista ja voivat vaihdella. Eri tahot myyvät tarjoushintaisia lippuja, mutta niiden kanssa on syytä olla varovainen.  Kaiken maailman koijarit yrittävät hyötyä musikaalien suosiosta myymällä feikkilippuja.

Dear Evan Hansen

Musikaalin käsikirjoittaja: Steven Levenson / sävellys ja sanoitus: Benj Pasek ja Justin Paul (Fun fact: samat herrat kirjoittivat valtaosan La La Landin ja The Greatest Showmanin alkuperäiskappaleista)

Missä: Music Box Theatre

Liput: Ei niin kalliita kuin Hamiltonin, mutta edelleen hyvin kalliita. Ja vaikeita saada. Etenkään muita kuin kalliita lippuja. Halvimmat liput 119 dollaria (n. 97 €), kalleimmat monta sataa dollaria. Ennakointi tärkeää.

Miksi: Universaalisti tärkeä tarina ja itkettävän kaunis soundtrack. Epäilen vahvasti, että Dear Evan Hansen on sanomallaan pelastanut ihmishenkiä.

Soundtrackin helmi: En osaa valita! Oikeasti, You Will Be Found, For Forever, Disappear, Waving Through a Window ja Requiem ovat kaikki niin kauniita ja merkityksellisiä kappaleita, että sydän musertuu. Vaikka ei koskaan saisi tilaisuutta nähdä musikaalia, suosittelen kuuntelemaan kappaleet, ne löytyvät ainakin Spotifysta ja YouTubesta. Jos spoilerit eivät haittaa, kannattaa myös googlata mistä musikaali kertoo. Kappaleet avautuvat silloin vielä paremmin.

Alla kappaleista ehkä se tunnetuin, Waving Through a Window. Esittäjänä musikaalin alkuperäinen Evan Hansen, Tony-palkinnon roolistaan saanut Ben Platt.

PS. Dear Evan Hansen oli viime vuoden Tony-palkintorohmu. Se putsasi palkintopöydän musikaalikategoriassa voittamalla yhteensä kuusi Tonya. Suosio jatkuu, vaikka alkuperäiset näyttelijät ovat yksi kerrallaan siirtymässä uusiin haasteisiin. Ben Platt jätti nimikkoroolin viime vuoden lopulla ja on sittemmin työstänyt muun muassa omaa albumiaan. Hänet on myös kiinnitetty Ryan Murphyn (GleeAmerican Horror Story…) esiasteessa olevaan komediasarjaan The Politicianiin.

Mean Girls

Musikaalin käsikirjoittaja: Tina Fey / säveltäjä: Jeff Richmond / sanoittaja: Nell Benjamin

Missä: August Wilson Theatre

Liput: halvimmat 79,50 dollaria (n. 65 €). Huippupaikat huippupäivinä (pe-su) huitelevat 300 dollarissa (n. 245 €).

Miksi: Koska mitä muuta kuin täyttä kultaa voi olla tuloksena, kun huipputyyppi Tina Fey muokkaa käsikirjoittamansa klassikkoleffan musikaaliksi.

Soundtrackin helmi: Original Broadway Cast Recording julkaistaan kokonaisuudessaan 18. toukokuuta. Kovin lupaavalta kuulostaa; ensimmäisenä julkaistut I’d Rather Be Me ja Apex Predator (molemmat alla) ovat hittikamaa. Ainakin meitsin päähän ne ovat jumahtaneet melko lahjakkaasti.

Edit! Okei, koko soundtrackin kuunneltuani voin kertoa, että se on timanttia! Ja nuo mainitut kappaleet ovat hyviä, mutta mun ehdottomat suosikit ovat Regina Georgen pahiskappaleet World Burn ja Someone Gets Hurt. Damn, roolissa nähtävä Taylor Louderman on todellakin Tony-ehdokkuutensa ansainnut!

PSJanis Ianin roolin tulkitseva Barrett Wilbert Weed on musikaalifanien suosikkityttö. Hänen valtava suosionsa pohjautuu kulttimusikaali Heathersiin (joka taas pohjautuu vuoden 1988 kulttileffa Heathersiin). Musikaali-Heathers ei koskaan päätynyt Broadwaylle asti, mutta se oli joka tapauksessa jättihitti. Weed esitti musikaalin pääroolissa Veronicaa ja kulttisuosio oli taattu. Ilmeisesti Mean Girlsin markkinointikoneistolla on Weedin suosio hyvin tiedossa, sillä mainitut I’d Rather Be Me ja Apex Predator -maistiaiset ovat nimenomaan hänen taidonnäytteitään (jälkimmäisessä toki mukana Cady Heronin roolin vetävä Erika Henningsen).

Waitress

Musikaalin käsikirjoittaja: Jessie Nelson / säveltäjä ja sanoittaja: Sara Bareilles

Missä: Brooks Atkinson Theatre

Liput: halvimmat 79,50 dollaria (n. 65 €). Lippuja saatavilla vähän helpommin kuin kolmeen edellä mainittuun. Kesäkuun puoliväliin asti pääosaa näyttelee telkkarista tuttu Katharine McPhee (ScorpionSmashAmerican Idol), mikä näkyy lippujen hinnoissa ja saatavuudessa.

Miksi: Saman nimiseen leffaan pohjautuva musikaali ei ehkä ole kaikkein räiskyvin tapaus, mutta sillä on sydäntä ja kaunis tarina kerrottavanaan.

Soundtrackin helmi: Ei voi olla mikään muu kuin Sara Bareillesin sydäntäsärkevä She Used To Be Mine (alla). Laulajana tunnettu Bareilles on muuten itsekin tähdittänyt Waitressin pääroolia.

PS. Waitress on voimaannuttavan feministinen paitsi tarinansa, myös tekijöidensä kautta. Se on yksi harvoista Broadway-tuotannoista, jossa kaikissa tärkeimmissä luovissa tekijärooleissa on nainen. Musikaalin taustavoimissa on säveltäjä-sanoittaja Sara Bareillesin ja käsikirjoittaja Jessie Nelsonin lisäksi koreografi Lorin Latarro ja ohjaaja Diane Paulus.

Frozen

Musikaalin käsikirjoittaja: Jennifer Lee / sävellys ja sanoitus: Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez

Missä: St. James Theatre

Liput: Alkaen 82,50 dollaria (n. 67 €). Huippupaikoista saa tässäkin tapauksessa maksaa kunnolla.

Miksi: No c’moon, Frozen! Let it gooooooooo! Kaikkien aikojen tuottoisimman animaatioleffan musikaaliversion on pakko olla hyvä… okei, todellisuudessa arvostelut eivät ole olleet pelkkää ylistystä; ilmeisesti musikaali voisi ainakin kriitikoiden mielestä olla parempikin. Uskoisin, että musikaali ajaa joka tapauksessa asiansa, jos ei takerru ongelmakohtiin kuten hentoiseen juoneen.

Soundtrackin helmi: Luonnollisesti Let it go. Musikaalia varten tehdyt uudet kappaleet eivät arvostelujen mukaan päihitä leffassakin kuultuja hittejä. Yksi uusi kappale on kuitenkin nostettu esille ja onhan tämä Monster (alla) ihan kelpo musikaalinumero. Kappaleen esittää musikaalin Elsa, Broadway-tähti Caissie Levy.

PS. Musikaalin Anna eli näyttelijä Patti Murin nousi huhtikuussa otsikoihin, kun hän paljasti Instagramissa joutuneensa vetäytymään näytöksestä paniikkikohtauksen vuoksi. ”Even Disney princesses are terrified sometimes”, Murin kirjoitti ja sai osakseen paljon kiitosta avoimuudesta ja tärkeän aiheen esille nostamisesta.

Eikö mikään näistä inspiroi? No worries, Broadwaylla on valinnanvaraa. Klassikko-osastolta voi tsekata vaikkapa WickedinThe Phantom of the OperanThe Lion KinginChicagonBook of Mormonin tai Kinky Bootsin (ja mennä sitten katsomaan elokuussa ensi-iltansa saavan Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots -version). Löytyy Disneynkin versioimat Aladdin ja Anastasia, superkehuttu ja paljon Tony-ehdokkuuksia kerännyt SpongeBob SquarePantsCome From Away on ilmeisen suosittu sekin, samoin Hello, Dolly! Elokuussa ensi-iltansa saa puolestaan muuan Pretty Womanin musikaaliversio.

Hurraa musikaalit! Osaisinpa laulaa, tanssia ja näytellä, sitten voisin olla musikaalitähti minäkin 😀