Avainsana: sarjavinkki

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Kyllä, Netflixin kohusarja on juuri niin kamala kuin on varoitettu

Kirjoitus on julkaistu alun perin 14.8.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: … tuota … hyvät tv-sarjat? Ja Netflix, harha-askeleistaan huolimatta.

Kuva: Netflix

Unohdetaan blogin positive vibes only -periaate hetkeksi.

Netflixin uudesta Insatiable -sarjasta on nimittäin hyvin vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa. Se on yksinkertaisesti kamala. KAMALA!

Eikä edes kamala sillä tavalla, että se muuttuu jo hyväksi. Pelkästään kamala.

Yhdestä asiasta sarjalle voi toki antaa pisteitä. Vaatii aika paljon lahjakkuutta tehdä sarja, joka loukkaa samanaikaisesti lihavia, seksuaalivähemmistöjä, konservatiiveja, kristittyjä, naisia ja hyvin todennäköisesti lähes kaikkia muitakin ihmisryhmiä.

Insatiablesta syntyi kohu jo ennen kuin se edes alkoi. Kun sarjan traileri julkaistiin, change.orgiin perustetiin vetoomus, jossa vaadittiin Netflixiä hyllyttämään koko tekele. Niin ei tapahtunut (Insatiable tuli Netflixiin 10.8.), mutta vetoomukseen kertyy edelleen allekirjoituksia, kirjoitushetkellä niitä on reilut 230 000 ja lisää tulee jatkuvasti.

Ei ihme, että ihmiset suuttuivat. Sarjan premissi on nimittäin suurin piirtein tämä: ylipainoinen lukiolaistyttö (normaalipainoinen ja monien kauneusihanteiden mukaisesti oikein nätti näyttelijä Debby Ryan fat suitissa) ajautuu tappeluun kodittoman miehen kanssa (ai miksi, saatat kysyä?? tietysti siksi, koska koditon mies yrittää varastaa tytön suklaapatukan). Koditon mies lyö tyttöä, Patty-nimeltään (koska Patty ja fatty rimmaavat kivasti). Pattyn leuka murtuu ja hän ei voi syödä kolmeen kuukauteen. Ja sitten tsadam, Patty onkin yhtäkkiä laiha (eli sarjan mukaan kaunis). Laiha-Patty haluaa kostaa kiusaajilleen. Seuraus: Patty osallistuu kauneuskilpailuihin näyttääkseen kaikille! Avukseen Patty saa teinitytön seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn lakimiehen (ja tietysti väärin syytetyn, koska mitä muutakaan #metoon aikakaudella kaivataan kuin tarinoita ahdistelusta valehtelevista naisista).

Seuraa joukko täysin absurdeja tapahtumia ja toinen toistaan loukkaavampia vuorosanoja. Mikä alkaa fat shamingistä, päättyy totaalikatastrofiin. En oikeasti valehtele kun sanon, että katsoin sarjaa suu auki ja ihmettelin, sanoiko tuo tyyppi oikeasti noin ja tapahtuiko tuo ja tuo juonikuvio juuri, vai kuvittelinko vain.

Okei, tässä välissä on ehkä tunnustettava, etten katsonut kaikkia jaksoja alusta loppuun (sitä on 12 ikuisuudelta tuntuvaa jaksoa!). Kestin juuri ja juuri puolitoista jaksoa, sitten silmistä alkoi vuotaa liikaa verta. Hyppelin loput läpi pikakelauksella. Sen (ja kaikkien lukemieni murskakritiikkien) perusteella pystyn kuitenkin väittämään, ettei sarja parannu missään vaiheessa. Se oikeastaan vain pahenee, keksii jatkuvasti uusia tapoja olla pöyristyttävän huono. Hei, vähän vitsejä pedofiliasta, joko naurattaa? Eikö? Korotetaan panoksia valeraskaudella! Demonilla? Ei naurata vai? Tehdään sitten komedian sijaan trilleri! Kidnappauksia ja murhia kaikille!

Mauttomien – ja ei-hauskojen – vitsien ohella Insatiable kyllä heittää ilmoille yritelmiä vilpittömyyteen. Niitä on kuitenkin kovin vaikea ottaa tosissaan, kun ympärillä on kaikki se kamaluus. Eikä vilpittömät (koskettaviksi tarkoitetut?) hetket oikein johdakaan mihinkään.

Kun oikein siristän silmiäni, pystyn kyllä näkemään, mitä sarjan tekijät ovat yrittäneet. He ovat halunneet tehdä edgyn teinisarjan. Vähän Carrieta, vähän Heathersia, vähän Tracy Flickiä. Teinityttö kostaa kiusaajilleen! Voimaannuttava tarina, mustaa huumoria! Ja kaikki ne mauttomat ja loukkaavat vitsit, hah hah hah. Ne ovat satiiria, ettekö tajua! Koko sarja on satiiria!

Ei mene läpi.

Kategoriat
Sarjat Tyypit

Some-vaikuttaja, jonka haluat tuntea: Jameela Jamil

Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.8.2018 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Jameela Jamil

Suosikkisarja: The Good Place (NBC 2016 -)

Kuvat: NBC / The Good Place

Fanituksen kohteeni just nyt: näyttelijä, aktivisti, some-vaikuttaja ja all-around badass Jameela Jamil. Jos nimi ei ole vielä tuttu, kehotan tutustumaan. Suuuper inspiroiva tyyppi nimittäin. Ja mitä mainioin ig-seurattava.
 
Radio- ja tv-juontajana uransa aloittanut britti breikkasi Yhdysvalloissa pari vuotta sitten, kun hän sai roolin komediasarja The Good Placessa (eka kausi Netflixissä, toinen tulossa sinne pian, kolmas alkaa Jenkeissä syksyllä, vahva suositus!). Kyseessä on Jamilin ensimmäinen duuni näyttelijänä – vaikea uskoa, sillä hän loistaa roolissaan Tahani Al-Jamilina, name-droppailevana it-tyttönä, jonka BFF on Beyoncé. 
 
Sivuhuomio: saat aikaiseksi hyvän The Good Place -juomapelin, kun otat huikan aina kun Tahani mainitsee milloin kenetkin tuntemansa julkkiksen. Sitä pelataan tietysti samppanjalla.

Tahani on paras osa jo muutenkin huippua The Good Placea, mutta Jameela Jamil on huipputyyppien huipputyyppi myös roolinsa ulkopuolella. Siis sellainen tyyppi, joka oikeasti päätyisi hyvään paikkaan. 

Hyvä paikka -pisteitä kertyy erityisesti hänen perustamastaan I Weigh -liikkeestä, joka kannustaa ihmisiä arvostamaan itseään ja taistelemaan epärealistisia ja haitallisia kauneusihanteita vastaan – tai oikeastaan unohtamaan koko kauneusihanteet ja näkemään itsensä ja elämänsä muuten kuin ulkonäön kautta.

I Weigh’n tarina menee jokseenkin näin: Jamil törmäsi Instagramissa kuvaan Kardashian-Jenner -klaanin sisaruksista. Jokaisen sisaruksen kohdalle oli merkitty kilomäärä; Kim painaa näin ja näin paljon, Kendall tämän verran. ”Näin naisia opetetaan arvottamaan itseään. Kilojensa mukaan”, Jamil kirjoitti raivostuneena Intagramissaan ja lisäsi sitten kuvansa, johon oli merkinnyt oman ”painonsa”: hyvät ystävät, rakastamansa työn, taloudellisen itsenäisyyden, naisten oikeuksien puolesta puhumisen ja muut seikat, jotka määrittävät häntä kilojen sijaan. Näin:

Jamil kehotti muita tekemään samoin ja pian #iweigh ja #fuckingkg levisivät sosiaalisessa mediassa. Syntyi I Weigh -instagramsivu, jossa Jamil julkaisee (pääosin) naisten tekemiä I Weigh -postauksia. Sivulla on pian 100 tuhatta seuraajaa. Some-vaikuttamista parhaimmillaan ja positiivisimmillaan!

Epärealistisia kauneusihanteita vastaan Jamil taistelee muillakin keinoilla. Hän on muun muassa äänekkäästi vaatinut lehtiä lopettamaan kuvien jälkikäsittelyn, eikä salli omia kuviaan photoshopattavan lainkaan. Ja vaikka I Weigh alkoi osaltaan Kardashianin sisarusten puolustamisesta, Kim Kardashian sai kuulla kunniansa kun hän mainosti ig-tilillään ruokahalua hillitseviä tikkareita. ”You are terrible and toxic influence on young girls”, Jamil twiittasi.

Jamil kertoi Bustlen haastattelussa, että häntä ajaa eteenpäin toive siitä, ettei lapset ja nuoret joutuisi kasvamaan samojen saavuttamattomien kauneusihanteiden kanssa kuin hän itse ja että naisten alistaminen, vähättely ja kiusaaminen loppuisi.

I consider myself kind of a Trojan horse in this industry because I want to expose the secrets and I want to change all the things about this industry that really hurt me and my friends when we were young. What I’m saying isn’t anything profound or controversial, I’m just telling people to stop treating women like shit. Please stop treating women like shit. We are 50 percent of the world and we made you and then fed you with our tits. Stop it.

Men are told to be succesful enough to date a supermodel, women are told just to be a supermodel. This is ridiculous. It’s so empty and boring.

Hear, hear! 

PS. Name-droppailu Tahanin tapaan on taidetta. Case in point nämä helmet The Good Placesta:

The only trolley I’ve ever been on is James Franco’s ironic trolley. It travels backwards from his penguin grotto to his garage of adult tricycles.

I haven’t been this upset since my good friend Taylor was rudely upstaged by my other friend Kanye, who was defending my best friend, Beyoncé.

I am an expert at mediating conflict, like when my friends Scary, Sporty, Posh and Baby had an issue with my other friend, Archbishop Desmond Tutu.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Sarjavinkki Yle Areenaan: The Bold Type on täydellisen feminististä tv-hömppää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.8.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: Feministinen tv-viihde

Suosikkisarja: The Bold Type

Kuva: Freeform

Kovin usein populaarikulttuurissa parikymppiset naiset kuvataan epävarmoiksi ja kipuileviksi ihmisraunioiksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Girls. Tuskin kukaan voi väittää, että Hannah ja kumppanit olisivat olleet kaikkein tasapainoisimpia tyyppejä. He sekoilivat ja mokailivat ja valittivat turhasta, olivat vähän lapsellisiakin. Ja se on tietysti ihan ok, kyllähän kaikki sekoilevat ja mokailevat tosielämässäkin.

Tosielämässä nuoret naiset kuitenkin sekoilun lisäksi myös loistavat työpaikoillaan, ovat monin tavoin järkeviä ja tasapainoisia aikuisia, pitävät huolta itsestään ja ovat kivoja kavereilleen. Noin niin kuin muutaman asian mainitakseni. Eihän parikymppisten naisten elämä ole pelkästään epäonnistumista ja ihmissuhdedraamaa!

Toinen ikävä naisia koskeva (tv-sarja)-stereotypia koskee kunnianhimoa ja menestymistä. Monesti populaarikulttuurissa naispuolisia johtajia kuvataan kylminä ja kovina kiipijöinä, jotka ovat valmiita puukottamaan muita naisia selkään päästäkseen itse rikkomaan lasikattoja. Paholainen pukeutuu Pradaan -leffan Miranda Priestley oli supermenestyvä päätoimittaja, joten tietysti hänen piti samalla olla pelottava kusipää.

Fiktio on aina fiktiota, mutta kuinka mukavaa onkaan löytää tv-sarja, jossa nuoret naiset ovat jotain muuta kuin neuroottisia, epätoivoisia ja jatkuvasti epäonnistuvia sekoilijoita ja jossa naisjohtajasta ei tehdä hirvittävää naispaholaista. Ja mikä kaikkein parasta, jossa naiset tukevat ja tsemppaavat toisiaan. Nostavat toisiaan ylös, ei revi alas.

Eli hurraa-huuto ja high five komediadraama The Bold Typelle (Freeform 2017-), feministisen tv-viihteen malliesimerkille. Vahva suositus, ensimmäinen kausi löytyy Yle Areenasta. Mainiota kesäkatsottavaa!

Kuva: Freeform

Yhdysvalloissa viime kesänä alkanut sarja kertoo kolmesta New Yorkissa asuvasta ystävyksestä. Jane, Kat ja Sutton (Katie Stevens, Aisha Dee ja Meghann Fahy) työskentelevät naistenlehti Scarletissa; sarjan alussa Jane on juuri saanut vakipestin feature-toimittajana, Kat on lehden sosiaalisen median päällikkö (koska todellakin 25-vuotias nuori nainen voi ässäillä menemään huippupestissä!) ja Sutton on muotitoimittajuudesta haaveileva assistentti.

On työmokia, sydänsuruja ja itsensä etsimistä, mutta sarja ei sorru kuluneisiin kliseisiin. Lehden (nais)päätoimittaja ei ole ikävä tyyppi, vaan kannustava johtaja. Se vähän tiukempi muotitoimittajanainen auttaakin nuorta assistenttiaan etenemään urallaan. Naiset eivät ole kateellisia toisen menestyksestä, vaan ovat toistensa suurimpia cheerleadereitä. Rakkaushuolet käsitellään järkevästi, eikä huonoihin suhteisiin jäädä vellomaan. Ja vaikka koko sarjassa on feministinen ote, miehetkään eivät ole yksiulotteisia idiootteja. Kuinka virkistävää!

En väitä, että The Bold Type olisi maailman täydellisin tv-sarja. Ei se ole, kaukana siitä. Se ei ole myöskään vaikkapa The Handmaid’s Talen kaltaista superpainavaa ja arvostettua telkkaria, vaan paremminkin kevyttä hyvänmielen hömppää. Mutta kerrankin siinä hömpässä naishahmojen annetaan olla päteviä, mukavia, ystävällisiä, kunnianhimoisia, menestyneitä, toisia naisia tukevia feministejä ja kaikkea muuta mitä tosielämän naisetkin ovat.

PS. The Bold Type on saanut inspiraatiota Cosmopolitanin entisen päätoimittajan Joanna Colesin elämästä. Coles toimii myös sarjan vastaavana tuottajana. Tekijätiimi on muutenkin naisia täynnä, joten feministinen tulokulma ei ole päälleliimattua ja laskelmoitua.