Avainsana: Netflix-vinkki

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2023 parhaat sarjat (ja ne, joita jään kaipaamaan)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 29.12.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2023!

Kuvat: Apple TV+, Disney+, ABC, Showtime, Netflix, HBO Max, Prime Video

Sarjavuosi 2023 pakettiin!

Vuoden 2023 parhaat sarjat

The Last of Us / HBO Max: Hei, se, joka onnistuu koukuttamaan allekirjoittaneen sarjalla, joka perustuu videopeliin ja sisältää – itseäni lainaten – jotain hiton sieniöttiäisiä ja ahdistavaa ankeutta ja pandemiaa ja väkivaltaa ansaitsee kaiken ylistyksensä.

Succession, kausi 4 / HBO Max: Joo joo, kuinka tylsä valinta. Ja joo joo, tiedän, että olen ulissut Successionista enkä oikeasti ole varma, pidänkö edes koko sarjasta. Mutta! Noh, neloskausi nyt vaan oli melko hieno. Siis tosi hieno. Connor’s Wedding on se yksittäinen jakso, joka mulle on jäänyt kaikkein parhaiten mieleen vuodesta 2023. Ja päätösjakso oli täydellisen epätäydellinen. Valitsen siis olla kuuntelematta sarjanillittäjä-Maisaa. Sen sijaan kuuntelen sarjafiilistelijä-Maisaa ja päätän, että Succession ansaitsee paikkansa parhaiden listalla.

Fellow Travelers (Kumppanukset) / SkyShowtime: Iskee sydämeen ja on täynnä ikäviä asioita; homofobiaa, rasismia, ennakkoluuloja, poliittista suhmurointia, 1980-luvun AIDS-kriisistä puhumattakaan. Lähtökohtaisesti en jaksa ikäviä ja surullisia sarjoja, mutta Matt Bomerin ja Jonathan Baileyn tähdittämä minisarja on niin vangitseva ja hyvin tehty, että katson ikävistä asioista huolimatta. Koska ikävyyksien keskellä on kuitenkin vuosikymmeniä kestävä rakkaustarina. Kirjoitushetkellä Suomen SkyShowtimessa on vielä kaksi jaksoa julkaisematta, mutta uskallan silti heittää sarjan jo nyt vuoden parhaiden listalle.

Slow Horses, kausi 3 / Apple TV+: Vakoojatrillerien eliittiä kolmannellakin kaudella. Pelkästään tunnuskappale on jo timanttia.

Abbott Elementary / Disney+: Leppoisa, hyvin tehty hyvän mielen komedia täynnä fiksua huumoria ja teräviä vitsejä. En minä muuta tarvitse!

Class of ´07 / Prime Video: Tämä hupsu aussikomedia tyttölukion luokkakokoukseen iskevästä maailmanlopun hyökyaallosta oli alun perin positiivisten yllättäjien listalla, mutta sitten muistin, että minähän määrittelen itse Parhaat sarjat -kriteerini. Joten hitot, ylennän Class of ’07:n virallisesti parhaiden sarjojen joukkoon! Mulla oli hyvin hauskaa sen parissa, se olkoon riittävä kriteeri. Sarjat, joissa on hauskaa ja fiksua sekoilua ovat aina suosikkiasioitani.

Positiiviset yllättäjät

Gen V / Prime Video: Spin-offit ovat vaikeita eivätkä yleensä ole kovin hyviä. Prime Videon täysin sekopäisen supersankariparodian The Boysin spinari Gen V selvisi haasteesta erinomaisesti. Yhtä sekopäistä, ällöä, väkivaltaista ja outoa menoa kuin The Boysissa, mutta seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

The Night Agent / Netflix: Tämänkaltaiset, melko geneeriset toimintasarjat eivät koskaan voita merkittäviä palkintoja. Silti: jokuhan The Night Agentissa meni oikein, koska se oli Netflixin vuoden katsotuin sarja. En ole sataprosenttisen varma, mikä se joku oli (koska päällisin puolin sarja tuntuu… noh, geneeriseltä toimintasarjalta), mutta yhtä kaikki; oikein viihdyttävä ja koukuttava tapaus.

Shrinking / Apple TV+: Muistelin pitäneeni tästä Jason Segelin ja Harrison Fordin tähdittämästä komediasta oikein paljon, mutta sitten tsekkasin, mitä olin kirjoittanut siitä blogissani aiemmin. Ja:

Terapeutit taatusti katsovat Jason Segelin tähdittämää uutuuskomediaa silmiään pyöritellen – minäkin pyörittelen vähän silmiäni vaikken olekaan mielenterveyden ammattilainen. Silti: se on toistaiseksi ollut aivan pätevää katsottavaa. Ei mitään woah, rakastan tätä ikuisesti -kamaa, mutta pätevää joka tapauksessa. Ehkä vähän ontto ja jotenkin päälleliimatun sarjamainen. Siis tiedättekö; tässä nyt katson sarjaa, nämä ovat hahmoja, kaikki on käsikirjoitettua.

Älkää kuunnelko helmikuista Maisaa, ihan hyvä se oli! Siinä on yrmeä terapeutti Harrison Ford! Ja Jessica Williams!

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

The Bear / Disney+: No siis kun kaikki kehuvat sitä maasta taivaisiin, mutta minä olen vain että ”haluan pois täältä keittiöstä, on liian kuuma ja kaikki ovat vihaisia toisilleen”. (Katsoin kaksi jaksoa eli saattaa olla, etten antanut The Bearille kunnon mahdollisuutta.)

Daisy Jones & The Six / Prime Video: Eihän tää nyt huono ollut, mutta halusin pitää siitä paljon enemmän. Kaikki hahmot (okei, lähinnä Billy ja Daisy) ärsyttivät minua.

Barry, kausi 4 / HBO Max: Harteillani on aina istunut sekä enkeli että demoni mitä tulee Barryyn. Enkeli on sitä mieltä, että kyseessä on loistava sarja, demoni vihaa sitä. Tai ehkä osien pitäisi olla toisinpäin? Ihan sama! Pointti on se, että muutan mieltäni jatkuvasti: välillä pidän Barrystä, sitten en voi sietää sitä. Näköjään olen nyt Team Demoni, koska en oikein jaksanut Barryn objektiivisesti oikein mainiota päätöskautta. Olikohan se vähän liian outo mulle? En tiedä, joku siinä mätti. Ja siis se yksi juonikuvio! Mitä?! Not cool.

Beef / Netflix: Sataprosenttisesti it’s not you, it’s me -tilanne; Beef on loistava, mutta en vaan kestänyt kaikkea myötähäpeää, jota se sai minussa tuntemaan.

Vuoden 2023 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

Reservation Dogs / Disney+: Okei, note to self vuodelle 2024: ennen kuin perut Disney+-tilauksesi, katso nyt hitossa ensin tämä superkehuttu komediasarja. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan teinijoukon sekoiluista kertova sarja päättyi kolmoskauteen – ilmeisen onnistuneeseen sellaiseen, koska on ollut monella vuoden parhaat listalla.

Jury Duty / Prime Video: En ole tarpeeksi cool fiilistelemään tätä.

The Curse / Showtime (SkyShowtime tammikuu 2024): Enkä todellakaan ole tarpeeksi cool fiilistelemään ilmeisen loistavaa Nathan Fielderin luomaa ja tähdittämää satiirista mustaa komediaa. Mutta ehkä mun pitää yrittää, siinä on Emma hiton Stonekin! Sarja ei ole tullut Suomessa vielä katsottavaksi, vaan alkaa 5. tammikuuta SkyShowtimella, joten ehdin vielä päättää, että olenkin cool.

Dead Ringers / Prime Video: En ole tarpeeksi kauhufani fiilistelemään tätä (Rachel Weisz tekee ilmeisen hienon roolityön gynekologikaksosina).

I’m a Virgo / Prime Video: Kuulostaa hyvin absurdilta — neljä metriä pitkä teinipoika on kasvanut piilossa katseilta, mutta sitten hänet löydetään ja hän kokee maailman kauneuden ja kurjuuden ensimmäistä kertaa – mutta tarina kertoo, että on oikeasti tosi hyvä, omaperäinen ja sydämellinen sarjahelmi.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Lessons in Chemistry / Apple TV+: Hoi Apple TV+, markkinoikaa sarjojanne! Ei riitä, että heittelette dollareita Oscar-voittajiin, jos kukaan ei tiedä sarjoista, joita kyseiset Oscar-voittajat tähdittävät. Brie Larson ja ilmeisen mainio kirjasta sarjaksi -sovitus, eikä kukaan puhu siitä?

Silo / Apple TV+: Edelleen, Apple TV+, tiedän, että teillä on rahaa, heitelkää niitä dollareita myös sarjojenne markkinointikampanjoihin. Olen lukenut paljon hyvää tästä dystooppisesta scifi-murhamysteeristä, jossa myrkyllistä maailmaa paennut yhteisö asuu maanalaisissa siiloissa.

Kuningatar Charlotte / Netflix: Okei, olenko tehnyt virheen jättäessäni tämän Bridgerton-spinarin katsomatta? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, se on laadukas ja kiehtova rakkaustarina.

Rain Dogs / HBO Max: Hei, miten tämä on mennyt aivan ohi? Muistan maininneeni kuukausitärpeissä, mutta en koskaan edes yrittänyt katsoa. Rain Dogs on ”epätavallinen rakkaustarina, jonka osapuolina ovat työväenluokkainen yksinhuoltajaäiti, hänen 10-vuotias tyttärensä sekä etuoikeutettu homomies”.

Myös näitä on kehuttu: The Diplomat (Netflix), Swarm (Prime Video), A Small Light (Disney+), Somebody Somewhere (HBO Max), The Fall of the House of Usher (Netflix), Fargo (HBO Max), Top Boy (Netflix), Heartstopper (Netflix).

Vuonna 2023 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Ted Lasso / Apple TV+: No siis… football is life (oikeasti olen sitä mieltä, että kolme kautta oli just hyvä, mutta olisin tehnyt muutaman asian toisin päätöskaudella).

Starstruck / HBO Max: Kolme kautta oli tällekin tapaukselle just hyvä, ehkä jopa jo liikaa, ja sarja päättyi mielestäni tosi onnistuneesti. Silti: Jessien sekoiluja oli kiva seurata. Olisin katsonut neljännenkin kauden – ja samalla kyseenalaistanut, miksi se tehtiin. Eli joo, aika aikaansa kutakin, kai.

Shadow and Bone / Netflix: En sillai kaipaamaan-kaipaamaan, koska katsoin koko hommaa sivusilmällä ja 75 prosenttia ajasta en ymmärtänyt, mitä tapahtuu. Mutta olihan se nyt Netflixiltä vähän ikävästi tehty, että menivät kuoppaamaan Shadow and Bonen – oikein pätevän teinifantasiasarjan – kesken kaiken kakkoskauden jälkeen. Mites se yksi kaiffari siellä vankilassa? Ja Kazin ja Inejin slow burn? Ja oletettavasti jotain jotain jotain niistä taikatyypeistä? Jäi paljon avoimia kysymyksiä!

PS. Perinteinen Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria tulee omaksi postauksekseen. Lopetin paljon sarjoja myös vuonna 2023 😀

Edit. Löytyy täältä.

LUE MYÖS:

Suosikkisarja just nyt: The Last of Us, vihdoin ja viimein
Succession-dilemma
Suosikkisarja just nyt: Class of ’07 – maailmanloppu, hauskasti
Vuoden 2023 sarjat, joita en katsonut loppuun
Kategoriat
Hassua Leffat

Erään romanttisen komedian anatomia: geneerisen kamala joululeffa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 23.12.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: keskinkertaiset rom comit.

Koska perinteet ovat tärkeitä: Erään romanttisen komedian anatomian jouluedition vol. 4!

Käytin ainakin 25 minuuttia tämän vuoden keskinkertaisen jouluteemaisen rom comin valintaan. Mistä minä voin tietää, mikä Netflixin miljoonasta geneerisestä jouluromanssista on hyvä huono jouluromanssi? Maalauksellinen joulu, Onneksi on joulu, Joulu majatalossa, Jouluinen toive… kuulostatte kaikki täydelliseltä silmien pyörittely -materiaalilta.

Olin jo valitsemassa Jouluisen toiveen, koska pyhä Hallmark sentään miten kamalan geneerisen täydellinen juoni: Newyorkilainen markkinointipäällikkö yrittää pelastaa kotikaupunkinsa joulufestivaalin komean maanviljelijän avustuksella kunnioittaakseen isosetänsä viimeistä toivetta.

Mutta sitten iskin silmäni Jouluruokaa ja rakkautta -leffaan, enkä päässyt yli sen järkyttävästä nimestä enkä siitä, että pääosanaisen roolihahmon nimi on Molly Frost. Molly Frost! Tietysti jouluisen rom com -naisen nimi on Molly hiton Frost. Kas kun ei Sandy Claus.

Molly hiton Frost on huonosti menestyvä pitopalveluyrittäjä, joka ”suostuu kokkaamaan paikallisen säätiön joulugaalaan ja tulee löytäneeksi odottamattoman yhteyden järjestäjän komean sukulaispojan kanssa”.

Ei ehkä niin geneerisen kamala täydellinen juoni kuin Jouluisessa toiveessa, mutta ehkä me pärjäämme.

HUOM. TÄMÄ TARPEETTOMAN PITKÄ KIRJOITUS SISÄLTÄÄ MELKO LAILLA KOKO ELOKUVAN JUONEN TIIVISTETTYNÄ MUKAHAUSKOIHIN, SARKASTISIIN LÄPPIIN. ELI VAHVA SPOILER ALERT.

Jingle Bells, Jingle Bells, Let’s Go!

(Traileri)

ROM COM -NAINEN!

Jingle Bellseistä puheen ollen, aloitamme Jingle Bell Rockilla. Täydellisen geneerinen kappalevalinta täydellisen geneeriseen joululeffaan. Varoitan, että tulen todennäköisesti käyttämään sanaa geneerinen kolmetuhatta kertaa tämän kirjoituksen aikana. Geneerisyys roikkuu vahvasti ilmassa.

Ystävämme Molly hiton Frostin pitopalveluyrityksen nimi on Molly’s Menu Magic. Ei nimi miestä tai naista tai pitopalveluyritystä pahenna, mutta camoon, Molly. Tuoko oli paras, mihin pystyit? Tai ehkä vika on minussa, koska jotenkin mieleen nousee vain kaksimielisiä ajatuksia.

Mollya esittää kanadalaisnäyttelijä Merritt Patterson, joka Goolen kuvahaun perusteella on oikein kaunis ja mielenkiintoisen näköinen nainen. Netmark (Netflix+Hallmark) helvetissä hänestä on imetty kaikki mielenkiintoisuus ulos, ja hän näyttää vain… geneerisen joululeffan geneeriseltä pääosanaiselta. Vaalea tukka, punainen takki, valkoinen hammasrivistö ja tyhjät silmät. Hänen luonteensa on… noh, tiedättekö ne kohtaukset, jossa pikkukaupungin kaunis nainen astelee torilla, ja koko kylä tervehtii ja hymyilee, ja nainen tervehtii ja hymyilee takaisin? Molly Frost on se nainen.

Elokuvan pahis on Molly’s Menu Magicin arkkivihollinen Bradford Brothers, pitopalveluyritys, joka vie kaikki hyvät keikat Mollyn nenän edestä. Onko paha, jos olen Bradford Brothersien puolella?

Mollylla on kollega/alainen/bff, jolla on punaiset hiukset. Emme tiedä hänen nimeään, mutta se ei haittaa, sillä punaiset hiukset riittävät rom com -bestiksen taustatarinaksi. (Kollega-punapää teki sellaisen charcuterie board -hässäkän, ja anteeksi, mutta mielestäni se näytti kamalalta.)

Ystävät, ikäviä uutisia! Leffaa on kulunut kolme minuuttia, ja vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että tämä on huono-huono rom com, ei hyvä-huono rom com. Olen myös täysin vakuuttunut, että minäkin voisin olla geneerisen joululeffan näyttelijä.

Leffan tapahtumapaikkana on geneerinen pikkukaupunki. Oletan, että olemme jossain päin Kanadaa, koska leffa on kanadalainen. Periaatteessa aika sama, tärkeintä on tietää, että emme ole New Yorkissa. Geneerisessä pikkukaupungissa tapaamme Mollyn veljen, jolla on vaaleanruskea villakangastakki. Veli villakangastakin tehtävänä on edistää juonta kahden asian verran:

1. Saamme tietää, että Molly valitsee pitopalveluyrityksensä perheen perinteisen joulureissun sijaan. Olisi ollut rantatalo ja kaikkea tarjolla, mutta pitopalveluyritys on ”aina ollut unelmani, en vain voi epäonnistua”.

2. Saamme tietää, että Mollyn edellinen suhde päättyi ikävästi. Uskokaa minua, yksityiskohdat eivät ole tärkeitä. Tai no, tämä on oleellinen yksityiskohta ottaen huomioon leffan juonen: ex-poikaystävä ei koskaan halunnut maistaa uusia ruokia.

Tämä leffa on muuten täynnä tällaisia vuorosanoja: ”Jos saan Molly’s Menu Magicin menestymään, olen yhtä iloinen kuin lapsi jouluaamuna”.

ROM COM -MIES!

Ikäväkseni tai ilokseni voin kertoa, että en pidä rom com -miehestämme. Hänestäkin on imetty kaikki persoonallisuus ulos ja jäljellä on geneerinen rom com -mies. Antakaa kun kerron hänestä: hän on rikas. The End.

Rom com -miehen nimi on Carson Harrison. Carson on “tapahtumavalokuvaaja”.

Tapahtumavalokuvaaja-Carson elää jet set -elämää kuvaten tapahtumia ympäri maailmaa. Selkee. Nyt hän on kuitenkin tullut kotiin, koska hänen tätinsä Jean Harrison – stereotyyppinen rikas vanhempi nainen – on järjestämässä joulugaalaa.

Jean on Harrison-säätiön toimitusjohtaja. Jean on myös vakuuttunut, että Carson on seuraavana vuonna nousemassa säätiön johtoon. Carsonin mielestä ”joku serkuista sopisi paremmin”.

Ja niin tiedämme noin 10 minuutin kohdalla, miten tämä elokuva päättyy: kosmopoliitti Carson tajuaa ”mikä elämässä on oikeasti tärkeää” ja jää geneeriseen pikkukaupunkiin koska Molly ja rakkaus ja Harrison-säätiö. Mikseivät geneeriset rom comit koskaan pääty niin, että tyypit valitsisivat uransa? Tai niin, että he tajuaisivat, että on mahdollista valita molemmat?

Jeanillä on btw hovimestari Robert. Oletan, että Robert on oleellinen tämän elokuvan kannalta. Päätyy yhteen Jeanin kanssa tai jotain (rom com -sääntöjen mukaan kukaan ei saa jäädä ilman romanttista kumppania).

Carsonin vanhemmista ei puhuta mitään. Eivät kai ole tärkeitä. Ehkä ovat kuolleet. Okei, tietysti ovat kuolleet, rom com -joulupykäläthän vaativat vähintään yhden kuolleen vanhemman. Mieluusti kuolleen äidin.

Harrisonit ovat muuten joku hiton sukudynastia tässä pikkukaupungissa. Carson ei halua kertoa kenellekään, että on Harrison, koska… en tiedä, kai hänellä oli joku pätevä syy. Aivoni ei suostunut vastaanottamaan tietoa siitä syystä.

Joulugaalaa valmistelevan Jeanin pitopalvelu ottaa loparit, koska Jean on niin vaativa.

Joulugaala on kahdeksan päivän päästä. No sehän on aivan tarpeeksi, jotta Carson ja Molly ehtivät rakastua toisiinsa palavasti!

Okei joo, spoiler alert: Robert the hovimestari ja täti Jean tulevat lopputeksteihin mennessä tajuamaan, että rakastavat toisiaan. Tämän juonikuvion tajuamiseen riitti yksi painava silmän liike Carsonilta.

TIME TO SHINE, MOLLY’S MENU MAGIC!

Täti Jeanin vaihtoehdot uudeksi pitopalveluksi ovat Molly’s Menu Magic ja ne penteleen Bradford Brothersit. Siis ne, joita emme ole vielä tavanneet, mutta joista emme pidä.

Okei, tiivistelmä: Molly tapaa Jeanin, Molly fiilistelee kuinka ”sukunne on tehnyt uskomattoman paljon yhteisön hyväksi”. Harrison-säätiön joulugaala on luonnollisesti ”vuoden päätapahtuma”. Sitten Jean järkkää haastattelun kokkaustestin muodossa. Testin aikana Molly erehtyy luulemaan paikalle pölähtävää Carsonia apukokikseen Tayloriksi (kollega-punapää oli kiireinen, joten hankki sijaisen). Molly laittaa Carsonin silppuamaan sellereitä….

Aaaargh! Anteeksi, mutta saanko vielä vaihtaa leffaa?? Näillä kahdella Netmark-puupökkelöllä on kemiaa yhtä paljon kuin… no en tiedä, yhtä paljon kemiaa kuin kahdella ihmisellä, jolla ei ole lainkaan kemiaa.

Apukokki-Taylor eli siis oikeasti Carson on tietysti täysin kädetön keittiössä.

Carson luonnollisesti hurmaantuu Mollysta, mutta sitten hovimestari Robert (oikeasti ”kiinteistönhoitaja”) saapuu paikalle ja salaisuus paljastuu. Taylor onkin Carson HARRISON. Iik.

Taylor muuten saapuu paikalle jossain vaiheessa, mutta Netmarkilta loppui budjetti emmekä koskaan tapaa häntä. Apukokki Taylor, olit suosikkini.

Jotain jotain jotain, Molly saa työn koska Carson kehuu häntä Jeanille. Oli jo palkkaamassa hiton Bradford Brothersit. Jotain jotain jotain, kollega-punapää utelee Mollylta Carsonista.

”Hän on söötti. Älä väitä, ettei hän ollut mielestäsi komea”, kollega-punapää kiusoittelee ja tiedättekö mikä geneeristen rom comien ongelma on? Ne ovat sellaisella stereotyyppisellä eye roll -tavalla järjettömän heteronormatiivisia. Riittää, että on yksi geneerinen rom com -mies ja yksi geneerinen rom com -nainen, ja kaikki vain päättävät, että geneerinen mies ja geneerinen nainen kuuluvat yhteen.

Jean päättää, että Carson on vastuussa illallisesta. Eli Molly ja Carson pääsevät / joutuvat tekemään yhteistyötä.

HEIIII, OMG, TAPAAMME BRADFORD BROTHERSIN! Hän nimensä on Leo. Leo, olen suuri fani. Leolla on viikset. En tiedä, miksi se tuntui tärkeältä yksityiskohdalta. Saisinko elokuvan Leosta? Se olisi parempaa viihdettä (Leo on oikeasti geneerisen kamala rom com -vihollinen).

Näillä ihmisillä ei taida olla oikeita ongelmia, koska tarvitsevat pitopalvelusotaa elämäänsä.

LET’S BONDAILLAAN!

Nyt olemme saapuneet siihen pisteeseen, jossa Molly ja Carson bondailevat. Valitettavasti mun on jälleen lainattava parin vuoden takaista itseäni: Tuntuu että katson elokuvaa. Näyttelijäsuoritukset ovat niin kliseisen elokuvamaisia.

Olen vakuuttunut, että nämä kaksi ihmistä on palkattu valitsemalla heidät geneeristen rom com -näyttelijöiden katalogista.

CHRISTINA! Mollyn kollegan nimi on Christina.

Hahahaha, tiedättekö, kuinka monta vierasta Harrison-säätiön joulugaalaan on tulossa? 25. Siis KAKSIKYMMENTÄ VIISI. Mitä hittoa, 25 ihmisen ”gaala” on ”vuoden päätapahtuma”??? Selvä homma!

Hoi valokuvaajat, kyssäri: jos olette tapahtumavalokuvaajia, onko teillä 1) agentti ja 2) mahdollisuus työskennellä ympäri maailmaa erilaisissa luksustapahtumissa? Carsonin tapauksessa vastaus molempiin kysymyksiin on ”kyllä”. Ei kai siinä sit.

Välituomio: Leffaa on mennyt puoli tuntia ja olen valmis työntämään pääni uuniin. Ehdotus: voisiko paljastua, että Bradford Brothers -Leolla ja punapääkollega Christinalla on salasuhde? Ehkä Christina voisi alkaa sabotoida Mollya tai jotain muuta kivaa?

Sivujuonteena tässä hommassa on se, että Jean muistelee lämmöllä isoisänsä valmistamia saksanpähkinäkermakaramelleja, joiden resepti on hukkunut. Tuskin menen kovin paljon metsään, jos väitän, että Molly onnistuu jossain vaiheessa valmistamaan Jeanille niitä karkkeja.

Välihuomio: Minusta on kiehtovaa, kuinka kanadalaiset tunnistaa tavasta, jolla he sanovat sanan about. AbOut

Carson ja Molly jatkavat bondailemistaan, ja minä jatkan taistelemista sitä tunnetta vastaan, että haluaisin tunkea haarukan silmääni.

Mollyn supersalainen keksimauste (?) on loppunut ja syystä X tämä tarkoittaa sitä, että Mollyn ja Carsonin on lähdettävä maaseudulle. Hakemaan supersalaisia ainesosia tai jotain.

Automatkalla Carson ulisee taas, kuinka vaikeaa on olla Harrison. Käyttää työssään nimeä Carson Jacob. Koska kyllä, tietysti tämän geneerisen pikkukylän sukudynastia tunnetaan ympäri maailmaa. Camoon kaverit, ette te nyt mitään Kennedyjä ole! Teidän joulugaalaanne on tulossa 25 ihmistä, luoja sentään.

Supersalaisen keksimausteen supersalaisia aineisosia Molly hankkii Thomasilta, vanhalta sedältä, joka asuu… wait for it … joulukuusifarmilla! Täydellistä, miljoona klisee-pistettä!

Tauko: Kuuntelin Taylor Swiftin Christmas Tree Farmin. Fun fact! Tiesittekö, että Taylor vietti lapsuutensa joulukuusifarmilla?

Nyt olen kirjoittanut muistiinpanoihini vain: EYE HITON ROLL, TÄMÄ ELOKUVA KOSKEE MINUA FYYSISESTI. En enää muista, mihin viittasin. Onko sillä edes väliä?

Punapää-Christina muuten tapasi Carsonin about kolmen sekunnin ajan, mutta ehti siinä ajassa tehdä syväanalyysin ja on vakuuttunut, että Carson on oikea mies Mollylle.

Molly ei ole yhtä vakuuttunut, koska Carson ”syntyi kultalusikka suussa ja minä olen raatanut 15-vuotiaasta asti”. Ooookkei, en tiennytkään, että meidän kuuluisi suhtautua Mollyyn köyhä tyttörukka -tavalla. Eikö Mollyn perhe ollut menossa joulun viettoon ”rantataloon”? Ei kuulosta köyhien jutuilta, mutta mistä minä mitään tiedän.

HARRISON FOUNDATION!

Molly raijaa Carsonin Harrison-säätiön monitoimitaloon, koska haluaa näyttää, mitä kaikkea säätiö on tehnyt yhteisön hyväksi. Pyörittelen silmiäni koko monitoimitalovierailun ajan. Eli me kaikkihan tiedämme, että Carson ottaa lopulta vastaan Harrison-säätiön toimitusjohtajan pestin, eikö niin? Niin tässä tulee tapahtumaan.

Nyt Carson ja Molly juovat kuumaa siideriä ja Molly kertoo, kuinka hänen lapsuutensa teekutsuilla oli dinosauruksia. Koska hän oli erilainen kuin muut tytöt. Tietysti, hänhän on rom com -nainen. Rom com -naiset ovat aina erilaisia kuin muut tytöt.

Jeanin järkkäämä hiljainen huutokauppa gaalaa varten on vaarassa, koska antiikkiesineitä ei saatukaan. Mutta no worries, Molly keksii, että voivat huutokaupata Carsonin valokuvia (25 ihmisen hiljainen huutokauppa oletettavasti tuo suuren potin). Carsonin valokuvat ovat…. mikä on se sana, jota haen? Aivan, geneerinen. Carsonin valokuvat ovat geneerisiä maisemakuvia, sellaisia, joita voi tilata Deseniolta.

Joulugaalan aattona punapää-Christina ja Molly käyvät tämän keskustelun:

Christina: Taidat todella pitää hänestä, älä yritä kieltää sitä.

Molly: Hän on kyllä fiksu, hauska ja hurmaava. En osannut odottaa sitä.

Christina: Et ole ennen ollut noin ihastunut. Tietääkö hän tunteistasi?

Molly: Hän on asiakkaamme.

Christina: Jutelkaa mistelinoksan alla. Voit näyttää hänelle todelliset tunteesi.

Molly: Hän ei voi olla suhteessa työnsä takia, enkä halua tuhlata enää yhtään aikaa.

Christina: Elämä on liian lyhyt siihen, että jättää tärkeimmän asian sanomatta.

Maisa: EYE ROLL EYE ROLL EYE HITON ROLL. Nyt olen täysin vakuuttunut myös siitä, että näyttelemisen lisäksi pystyisin kirjoittamaan kässärin geneeriseen rom comiin.

JOULUGAALAN AIKA!

Carson kertoo Mollylle, kuinka on tavannut paljon ihmisiä, ”mutta sinä olet kaikista vaikuttavin”. Selkee.

Melkein suudelma, mutta paikalle pölähtää Carsonin agentti Isabella – joka ilmeisesti sattui olemaan tässä geneerisessä pikkukaupungissa? Selkee.

Ystävät hyvät, antakaa kun kerron mitä tässä tulee tapahtumaan. Isabella-agentilla on supermahtava työkeikka Carsonille, Carson pohtii sitä hetken, mutta tulee siihen tulokseen, että jotkut asiat ovat tärkeämpiä. Hänestä tulee siis Harrison-säätiön uusi toimitusjohtaja.

Se supermahtava työkeikka on ”Aliyah Tracin joulujuhlat Berliinissä”. Selkee. Hyvä luoja että vihaan tätä elokuvaa.

Carson ei halua lähteä, koska joulugaala. Isabella on, että ”okei, lähdetään aamulla gaalan jälkeen”. Molly kuulee keskustelun ja päättää kehittää ongelman, koska ilmeisesti ihmisillä ei saa olla uraa. Joulugaala sujuu mainiosti, Jean kehuu Mollya ja ruokaa ja kaikki on täydellistä. Paitsi sitten Molly liukenee paikalta puhumatta Carsonille, koska on vakuuttunut, että Carson lähtee Berliiniin eikä jää tähän onnettomaan pikkukylään naisen takia, jonka on tuntenut kaikki kahdeksan päivää.

(Unohdin kertoa, että Molly vaihtoi kokkauskledjunsa punaiseen mekkoon. Koska rom com -joulupykälien mukaan rom com -joulunaiset saavat pukeutua vain punaisiin mekkoihin.)

(Unohdin myös kertoa, että agentti Isabella oli tilannut Carsonille yksityiskoneen sitä Berliinin-keikkaa varten. Selkee.)

LOPPUNÄYTÖS!

Carson on lähtemässä Berliiniin, mutta sitten Jean pitää tälle ”tee sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi” -puheen.

Ja siis joo, ennen sitä hovimestari Robert ja Jean olivat päätyneet mistelinoksan alle ja Robert kosi Jeania. TIETYSTI. En jaksanut enää edes pyöritellä silmiäni.

Carson on, että ”hitot urastani, minä valitsen kahdeksan päivää tuntemani geneerisen Mollyn ja tämän pikkukaupungin koska RAKKAUS”.

Kahdeksan päivää, tyypit, kahdeksan päivää. Ihan sama.

Sydänsuruissaan rypevä Molly käy viemässä karkkeja Jeanille (luonnollisesti Molly on onnistunut selvittämään Jeanin isoisän makeisten reseptin). Jean tekee karamellitilauksen (on muuten jouluaatto, mutta ei kai sillä väliä), pyytää tuomaan ne joulutorille Harrison-säätiön kojulle.

Tiedättekö, kuka on siellä kojulla?

Joo.

Yksi geneerinen rom com -mies, joka kertoo, että on ottanut vastaan pestin Harrison-säätiön toimitusjohtajana. Ja kertoo, että ”viime viikon aikana aivan erityinen tyyppi on näyttänyt elämän uuden linssin läpi”.

Hyvä luoja. Tietysti meidän pitää kestää vielä näiden kahden Netmark-puupökkelön geneerinen rom com -suudelma, jota säestää geneerinen rom com -musiikki. Selkee.

Kaikkea hyvää, puupökkelöt. Toivottavasti olette geneerisen onnellisia!

PS. HYVÄÄ JOULUA!

LUE MYÖS:

Erään romanttisen komedian anatomia: Lindsay Lohan, tietysti!
Erään romanttisen komedian anatomia: ihan liian järkevä ja sydämellinen joululeffa!
Erään romanttisen komedian anatomia: jouluedition!
Kategoriat
Leffat Suosittelen

Viisi leffavinkkiä (ja kaksi leffaa, joita en voinut sietää)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.11.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: rom comit.

Kuvat: Amazon Prime & Netflix

Jatkan sarjabloggaustaukoni aikana kertyneen backlogin purkamista. Nyt ohjelmassa kolme kuukautta vanhoja ajatuskeloja katsomistani leffoista. Luonnollisesti olen katsonut vain järkeviä elokuvia, joten ajatuskelanikin ovat äärimmäisen järkeviä.

Red, White and Royal Blue / Amazon Prime

Ihan vähän petyin Red, White and Royal Blue -leffaan. Siis oikein hyvä, oikein sydämellinen, oikein romanttinen leffa se on. Tietysti, koska se on lämmin rom com, jossa Englannin prinssi ja Yhdysvaltojen presidentin lapsi rakastuvat. On enemies to loversia (ikuisesti paras rom com trope), salasuhdetta, presidentinvaaleja ja monarkian painavia odotuksia. Ja Nicholas Galitzine ja Taylor Zakhar Perez olivat mainiot Henry ja ACD.

Tein kuitenkin sellaisen virheen, että pari viikkoa ennen leffaa luin sen pohjalla olevan Casey McQuistonin kirjan uudestaan. Ei olisi kannattanut. Koko leffan ajan huutelin kohtausten, hahmojen ja vuorosanojen perään, jotka leffasta oli jäänyt pois. Ihan ymmärrettävästi, ei 400 sivua pysty tunkemaan kahden tunnin leffaan. Silti. Henryn ja Alexin rakkaustarina tuntui kovin hätäiseltä, koko leffa eteni liian nopeasti ja muutamassa asiassa ei ollut mitään järkeä. Ja miksen saanut enempää sähköposteja? Ne olivat suosikkiasiani kirjassa. Voidaan kai kaikki olla yhtä mieltä siitä, että tämän olisi pitänyt olla kuusijaksoinen minisarja. Siis selkeesti. Olisin halunnut kunnon slow burn enemies to loversin. Ja lisää niitä överiromanttisia sähköposteja. Ihan sama vaikka eivät olisi taipuneet ruudulle yhtä hyvin kuin sivuille.

Tärkeintä: olen oppinut, että Nicholas Galitzine on Arsenal-fani, ja nyt olen Team Nicholas Galitzine. Taatusti loistelias ura edessä, vaikuttaa hyvin lahjakkaalta näyttelijältä — yhden rom comin perusteella. Latasi Henryyn niin paljon tunnetta ja loisteliaita mikroilmeitä, että minäkin olin valmis ryntäämään Kensingtonin palatsiin.

(Muistin juuri, että olen katsonut myös sen kamalan Purple Hearts -leffan, jossa oli Nicholas Galitzine. En varmaan ehtinyt huomioida hänen näyttelijänlahjojaan sitä katsoessa, koska oli niin kiire pyöritellä silmiä.)

Kelce / Amazon Prime

En tiedä mitä yritätte vihjailla, ainahan minä olen ollut kiinnostunut amerikkalaisesta jalkapallosta. Ihan rakkaudesta lajiin katsoin Philadelphia Eaglesin sentteristä Jason Kelcestä kertovan dokkarin. Tällä ei ollut MITÄÄN tekemistä sen hypoteettisen poptähden kanssa, joka mahdollisesti seurustelee tai on seurustelematta Jasonin pikkuveljen Travis Kelcen kanssa. Ei mitään tekemistä. Go Birds!

….

Mutta siis oikeasti: oli mainio dokkari, suosittelen lämpimästi. Yllättävän koskettava ja hyvin tehty sporttidokkari. Ei sisällä poptähtiä, vaan intiimin kuvauksen Jason Kelcen potentiaalisesta viimeisestä NFL-kaudesta. En tiedä mitä odotin, mutta en todellakaan sitä, että dokkarin katsottuani olen sataprosenttisesti Team Jason Kelce. Ja Team Kylie Kelce, Jasonin vaimo oli koko homman MVP. Hyvin sympaattisia tyyppejä — ja oli se dokkarissa vilahteleva Traviskin ihan pätevän oloinen kaveri. Jos sillä nyt olisi mitään väliä hypoteettisen poptähden hypoteettisen rakkauselämän näkökulmasta.

The Other Zoey / Amazon Prime

Anteeksi mutta vihasin tätä elokuvaa, enkä tiedä miksi. Onkohan aivoni rikki? Se on epäuskottava, hupsu rom com, jossa kauniit ihmiset säätävät menemään. Aivan meikäläisen kamaa siis. Siinä on suosittu jamppa joka menettää muistinsa ja romanttista rakkautta välttelevä vähän liian fiksu tyttö, joka päätyy feikkaamaan suositun jampan tyttöystävää koska tietysti päätyy. Camoon! Miten en pitänyt tuosta? Ehkä ongelma oli se, että leffan olisi pitänyt olla joko kolme pykälää parempi tai kolme pykälää huonompi. Nyt se oli vaan plääh.

You Are So Not Invited To My Bat Mitzvah / Netflix

Tää oli hyvä! Oli se sitten teinileffa tai Adam Sandler -leffa, pidin kovasti. Ja ehkä itkin. Tavoitti jotain tärkeää tyttöydestä kaikessa kauneudessaan ja kamaluudessaan. Kaikki leffastarbat saavat palkata nepo baby -lapsiaan elokuviinsa, jos kyseiset lapset suoriutuvat duunistaan yhtä hyvin kuin Sunny ja Sadie Sandler.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea / Netflix

Kyllä kiitos. Aina sanonut, että puolitoista tuntia on oikea pituus leppoisalle leffalle. Unohdan koko elokuvan än yy tee nyt*, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että mulla oli oikein miellyttävät puolitoista tuntia sen seurassa. Romanttiset elokuvat elävät tai kuolevat pääparinsa mukana, ja Haley Lu Richardson ja Ben Hardy menivät heittämällä  ensimmäiseen kategoriaan.

*Edit. Joitakin viikkoja tai kuukausia myöhemmin: en enää muista hahmojen nimiä. Mutta muistan, mitä leffassa tapahtui, joten läppäsi ei pitänyt paikkaansa, menneisyyden M.

PS. Leffan englanninkielinen nimi on Love at First Sight. Miten se ei ole Love at First FLIGHT? Mikä missattu tilaisuus.

Valitse rakkaus / Netflix

Tämä on En katsonut loppuun -osastoa. Olisi voinut kuvitella, että interaktiivinen rom com, jossa ”katsojalla on lemmen ohjakset käsissään” olisi aivan mun juttu. Mutta kappas vain, en jaksanut välittää. Kyllästyin 10 minuutin jälkeen. Hei rom comit, olette olemassa jotta saan katsoa leppoisaa aivot narikkaan -kamaa! En minä halua olla vastuussa siitä, ”valitseeko Cami vakituisen poikaystävän, karkuun päässeen heilan vai hurmaavan rocktähden”. Minä haluan, että joku muu tekee ne ihanan ennalta-arvattavat oikeat valinnat. Mun tehtävä on pyöritellä silmiä ja huutaa kolmen minuutin jälkeen ”me kaikki tiedetään mitä tässä leffassa tapahtuu I love it”.

Women Talking / Amazon Prime

Sori, pieni 180 asteen käännös tunnelmassa; mulla ei ole huonoja eikä edes hyviä läppiä Women Talking -leffasta. Se ei ole otollinen leffa vitsailuun. Sarah Polley käsikirjoittama ja ohjaama Oscar-palkittu draama oli varsin vaikuttava katselukokemus; syrjäisen mennoniittiyhteisön naiset saavat tietää yhteisön miesten huumanneen ja raiskanneen heitä toistuvasti. Naiset kokoontuvat tekemään päätöksen: jäädä ja taistella vai lähteä. Ihan ansiosta kerännyt ylistystä, oli hieno tapaus. Mutta… saanko kääntää tunnelman takaisin vitsailuun jos vitsailun kohteena olen minä itse? Mulla on usein ongelmia katsoa kriitikoiden ylistämiä, palkittuja, hienoja, vakavia, taiteellisia elokuvia. Siis objektiivisesti ymmärrän niiden hienouden ja osaan arvostaa niitä, mutta subjektiivisesti tekisi mieli mieluummin katsoa jotain hassua ja kevyttä. Sellaista, jolle saan pyöritellä silmiäni ja nauraa, en ahdistua ja kokea maailmantuskaa. Ehkä se on tämä maailman nykytila — surullisia ja ahdistavia uutisia toisensa jälkeen — jonka vuoksi kaipaan viihteeltäni iloa ja valoa (palautin tunnelman vitsailusta vakavaan).

Yhtä kaikki: hieno elokuva. Mutta ei kiva elokuva.

LUE MYÖS:

Lakko, blogitiedote ja epämääräisiä suosikkiasioita
Viime aikoina katsottuja sarjoja (ja niitä, joita en katsonut loppuun)
Olin väärässä rakkausromaaneista (ja kuuma kirjatärppi)