Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.11.2023 Lilyssä.
Suosikkiasia: Sarjat. Ja sarjabloggaaminen.
Ja niin päättyivät käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot, joten voin lopettaa jeesusteluni ja palauttaa Suosikkiasioita normaaliin päiväjärjestykseen. Eli kirjoittaa sarjoista ja leffoista. Tein siis heinäkuussa päätöksen olla kirjoittamatta sarjoista niin kauan kuin Hollywoodin pysäyttäneet SAG-AFTRA:n ja WGA:n lakot ovat käynnissä, koska… periaatteet? Solidaarisuus? En minä enää edes tiedä, se vaikutti hyvältä päätökseltä silloin? Heinäkuu sumensi järkeni? Ihan sama, meni jo. Ainakin annoin oman, täysin merkityksettömän panokseni taisteluun jättistudioita vastaan.
Sarjabloggaustaukoni aikana olen oppinut, että sarjabloggaus on oikein pätevä tapa pysyä kärryillä eri suoratoistopalveluiden sisällöistä. Yllättävää, tiedän. Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen ollut enemmän tai vähemmän pihalla siitä, mitä kuuluu katsoa ja milloin. Tai ainakin mun sarjojen katsominen on ollut huomattavasti vähemmän järjestäytynyttä kuin normaalisti. Siis: ”kappas, tällainen sarja alkoi nyt mistähän se kertoo” vs. ”tiesin että tämä sarja alkaa juuri tänä päivänä ja tiedän mistä se kertoo”.
Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen joka tapauksessa hyvin epäjärjestelmällisesti raapustanut muistiin ajatuksia niistä sarjoista ja leffoista, joita olen tämän järkevän tai ei-lainkaan-järkevän sarjabloggaustaukoni aikana katsonut. Meinasin painaa deleteä koko roskan kohdalla, koska mulla on pieni pakkomielle olla blogissani jollain tavalla ajankohtainen — ja kolme kuukautta vanhat ajatuskelat ovat kaikkea muuta — mutta… noh, liian monta merkkiä menisi hukkaan. Ja ne merkit pitävät sisällään ainakin kolme täysin kelvollista läppää, joten ei-ajankohtaisia ajatuskeloja it is!
Siis sarjoja, joita olen katsonut ja yrittänyt katsoa. Tai ollut katsomatta, vaikka olisi pitänyt. Ehkä.
Heartstopper / Netflix
The Summer I Turned Pretty / Amazon Prime
Niputettu yhteen, koska huolestuttavia uutisia: saattaa olla, että olen viimein tullut liian vanhaksi teinisarjoille. Hitto. Jos sovitaan, että tämä on joku kummallinen poikkeustapaus? Koska teinisarjat rocks ja ”liian vanha teinisarjoille” on konsepti, jota en todellisuudessa allekirjoita.
Niin tai näin, elokuussa katsoin / yritin katsoa Heartstopperin ja The Summer I Turned Prettyn kakkoskaudet huolestuttavan huonolla menestyksellä. Heartstopperin pääsin sentään (pienellä kelaustaktiikalla ups) loppuun. Sehän on loistava sarja — niin mieltä lämmittävä, että koko homma on yhtä lämmintä halausta. Haluan vain hyviä asioita kaikille sarjan nuorille ihmisille, mutta ne nuoret ihmiset ovat niin nuoria, että heidän nuoruutensa alleviivaa kuinka minä en olekaan enää niin nuori. Oli korostetun ”tämä sarja ei ole minua varten” -olo, kun katsoin sitä (olen silti iloinen, että se on olemassa).
(Vähän itkin Darcyn tarinalle. Darcy, you rock, todellakin haluan sinulle vain hyviä asioita!!) (Vähän itkin sille vikan jakson Charlie+Nick-kohtaukselle. Ei minua ole kivestä tehty!) (Vähän olin Team Ne Opettajat, koska he olivat sentään aikuisia ihmisiä 😀 ) (Elle ja Tori, paljon olen sitä mieltä, että olette edelleen huippuja!)
Ja sitten tapaus TSITP. En. Vain. Pystynyt. Katsomaan. Sitä. Loppuun. Luovutin kolmannen jakson jälkeen. Oliko kakkoskausi vähän trainwreck vai olenko vain liian vanha? Kummin vain; en voi sietää sitä kolmiodraamavenkoilua. Camoon, Belly, he ovat veljeksiä. Valitse yksi, hyvä luoja. Team Conrad, Team Jeremiah, ihan hiton sama. Tärkeämpi kysymys: kai se Bellyn BFF Taylor ja Steven jossain kohtaa päätyivät yhteen? Tai oikeastaan aika sama. Hekin ovat niin nuoria. Team Ne Äidit ja ystävyys! Team Se Rantatalo! Team Ne kolmetoistatuhatta Taylorin biisiä soundtrackilla!
Starstruck, kausi 3 / HBO Max
No siis… luonnollisesti pidän tästä sarjasta (etenkin ykköskaudesta), ja kolmoskausi oli ihan leppoisa päätös Jessien tarinalle. Vähän silti kyseenalaistan, oliko kausi tarpeellinen. Vallan hyvin olisi voinut loppua kakkoskauteen. Ehkä kolmonen toi sarjaan realismia? Mutta tarvittiinko me sitä realismia? (Itse asiassa pidin tavasta, jolla sarja loppui — kaikesta huolimatta.)
Gen V / Amazon Prime
Naiivisti ajattelin, että tämä The Boys -spinari ei olisi ihan niin raju kuin itse The Boys. Ajattelin, että olisi ikään kuin laimennettu The Boys, leppoisa teiniversio. Juup, ajattelin väärin, ihan yhtä sekopäinen, outo ja väkivaltainen se on. Mutta; aivan kuten The Boysissa, myös Gen V:ssä on jotain ihmeellistä kiehtovuutta, jonka vuoksi pidän siitä, vaikka periaatteessa vihaan kaikkea väkivaltaista, veristä, ällöä ja outoa kamaa. Mut siis… miljoona sisältövaroitusta. Kakkoskausi jo vahvistettu, joten väkivaltaisuudet ja outoudet jatkukoon.
Poker Face / SkyShowtime
Annan pisteitä SkyShowtimen Poker Facelle, koska haluan rikossarjani nykyään leppoisaan komediakääreeseen kiedottuna. Ja siis Natasha Lyonne. Aina hyvä.
Sarjat, jotka jätin kesken
Good Omens, kausi 2 / Amazon Prime: Oikein hyvä sarja. Jumiuduin kakkoskauden kakkosjaksoon. Älkää kysykö miksi. En tiedä. Ehkä kesä ei ollut allekirjoittaneelle oikea aika katsoa fantasiaa? Tosin ei syksykään saanut minua palaamaan.
Who Is Erin Carter / Netflix: Yritin. Epäonnistuin. Mysteeri ei kiinnostanut, lähinnä olin vaan että ”hei, kivat Espanja-vibat ja kiva asunto, Erin Carter”. Tai kuka ikinä oletkaan. Ei selvinnyt sen yhden jakson aikana, jonka katsoin. Eikä sekään, miksi ystävämme Erin ei ollut opiskellut katalaania edes auttavasti.
The Righteous Gemstones, kausi 3 / HBO Max: MINÄ PIDÄN THE RIGHTEOUS GEMSTONESISTA! YKSI VIIME AIKOJEN HAUSKIMMISTA SARJOISTA. EN MINÄ TIEDÄ, MIKSI JUMAHDIN KOLMOSKAUDEN KOLMOSJAKSOON.
The Afterparty, kausi 2 / Apple TV+: Apple TV:n vika, mitä menivät julkaisemaan sarjan jakson viikkotahdilla. Unohdin koko homman ekojen jaksojen jälkeen. Ja ne olivat aivan päteviä jaksoja, mutta viikko on pitkä aika odottaa seuraavaa aivan pätevää jaksoa. Näköjään olen kehittynyt ihmisenä sen verran, että pystyn aloittaa murhamysteerin katsomisen ja lopettaa sen kesken tietämättä kuka on syyllinen.
Sarjat, joita en edes aloittanut koska… reasons?
Sex Education, kausi 4 / Netflix: Olen kuullut huhua, että päätöskausi on ollut vähän pettymys? Mutta siis pitäisihän tämä nyt katsoa loppuun asti. Camoon M, yritä edes.
Beckham / Netflix: Luin kaikki dokkarisarjan paljastukset lehtiartikkeleista ja päätin että se riittää? Ja mulla taitaa nykyään olla joku ongelma David Beckhamin kanssa, vaikka ennen pidin hänestä. Tai vähintään suhtauduin häneen neutraalisti. Sori Becks, tiedän että tämä on varmasti järkytys sinulle. Ehkä ne oli ne Qatar-kytkökset, jotka saivat minut anti-Becksiksi.
Kaikki se valo jota emme näe / Netflix: Ensinnäkin: pisteitä siitä, että tätä on neljä jaksoa. Aivan tarpeeksi, haluan kaikki sarjani minisarjoina koska mulla on tunnetusti kultakalan keskittymiskyky. Toiseksi: olen ilmeisesti päättänyt, ettei mun tarvitse tuhlata aikaani edes niihin neljään jaksoon, koska kriitikot ovat lytänneet sarjan. Onko se oikeasti niin huono? Ehkä luen vain sen kirjan uudestaan.
Lessons in Chemistry / Apple TV+: Sarjabloggaustaukoni aikana ehdin unohtaa, että maksan kuukausimaksua Apple TV+:sta. En siis muistanut aloittaa Bonnie Garmusin hittiromaaniin pohjautuvaa ja Brie Larsonin tähdittämää Lessons in Chemistryä. Minä jopa valmistauduin tähän sarjaan lainaamalla kirjan ja kaikkea. Ei nyt keskitytä siihen, että en sitten ehtinyt lukea sitä ennen kuin piti palauttaa se kirjastoon.
The Buccaneers / Apple TV+: Hei mikä tämä on?? Kiinnostaa, pukudraama modernilla twistillä on aina hyvä lähtökohta. Tämän siitä saa, kun lopettaa sarjabloggauksen, ei enää tiedä mistään mitään.
Frasier / SkyShowtime: Frasier palasi liki kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon vihasin ja vihaan alkuperäistä Frasieria? Ai en? Nyt kerroin. Se on yksi niistä merkittävistä sarjoista, joiden suosiota en ole koskaan ymmärtänyt. Toki voi olla, että olin liian nuori arvostamaan sitä ekalla kierroksellaan. Mutta nyt olen 34-vuotias ja tiedän, että en edelleenkään pidä Kelsey Grammerista.
Wilderness / Amazon Prime: Jossain syyskuun kieppeillä meinasin aloittaa Primen uuden psykologisen trillerin. Lähinnä koska siinä on Jenna Coleman ja tunnuskappaleena Look What You Made Me Do (Taylor’s Version). Sitten tapahtui jotain ja päätin katsoa The Princess Briden. Oh well. As you wish, M.
One Piece / Netflix: Ei mitään käryä, mistä tämä kertoo. Ilmeisen suosittu?
PS. Leffat saivat oman postauksensa.
PPS. Koska mulla oli vähän vaikeuksia pitää periaatteistani kiinni loppuun saakka, lakon aikana tilasin muuan pikkustudio Disneyn muuan suoratoistopalvelun Disney plussaan. Mulla on siis myös Disney plus -asiaa! Saakoon sekin asia oman postauksensa. Spoileri: olen katsonut hyvin höpsöjä asioita.
PPPS. Hyvä WGA ja SAG-AFTRA, buu jättistudiot ja miljoonia tienaavat studiopomot, joiden ahneuden vuoksi lakot venyivät 148 ja 118 päivän mittaisiksi ja myllersivät suoraan tai epäsuoraan tuhansien ja tuhansien ihmisten elämän ja elinkeinon.
LUE MYÖS:
