Avainsana: draama

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Rikossarjoista parhaat (tyypiltä, joka vihaa rikossarjoja)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.7.2019 Lilyssä.

Suosikki-inhokkiasia: rikossarjat

Seuraa nolohko fakta minusta.

Kun käyn nukkumaan, katson lähes joka ilta sänkyni alle. Pitää nähkääs tarkistaa, ettei siellä ole ketään ylimääräistä. Joskus saatan olla jo silmät kiinni peiton alla, kun koen pakottavaa tarvetta sängynalus-tsekkaukseen.

Tämä tapa ei – kuten voisi ehkä kuvitella – juonna lapsuuteeni. En ole traumatisoitunut lapsuusajan mielikuvitushirviöistä. Ehdin nukkua jokseenkin 29 vuotta ilman sängyn alle kuikuilua.

Ei, minun pelkoni sai alkunsa vasta aikuisiällä, noin vuosi takaperin. Se alkoi Lutherista. Jep arvon Idris Elba ja kumppanit, syytä teitä yörauhani rikkomisesta.

Lutherissa (BBC:n rikossarjassa siis) on kohtaus, jossa nainen murhataan yöllä omassa sängyssään. Sekopäinen murhamies on piiloutunut naisen sängyn alle ja möyrii sieltä esiin naisen nukkuessa. Tämä ällöttävä fiktiivinen murhahetki on jumahtanut mieleeni eikä lähde sieltä enää pois. Seurauksena sängynalus-tsekkaukset.

(Olen pahoillani jos nyt tartutin pelkoni kehenkään. Voi lohdutuksena sanoa, ettei sänkyni alla ole KOSKAAN ollut yhtäkään murhaajaa. Pölyä kyllä, murhaajia ei.)

Vielä jokunen vuosi sitten katsoin paljon enemmän rikossarjoja kuin nyt. Katsoin Criminal Mindsia ja sen koko ajan kammottavammaksi meneviä murhamysteereitä. Katsoin Beckejä ja Wallandereitä. Murhia murhien perään. Olin jo alkanut tympääntyä ahdistaviin ja pelottaviin rikossarjoihin, mutta tapaus Luther oli viimeinen niitti. Kuppi meni nurin, kamelin selkä katkesi. Tein itseni kanssa sopimuksen: en enää katso liian ahdistavia, pelottavia, murhia ja muita rikoksia täynnä olevia sarjoja. Jos alitajuntaan jää merkki kaikesta katsotusta, en halua mieleni olevan täynnä sarjamurhaajia ja kuolevia lapsia.

Haluan mieluummin, että mieleni on täynnä naurua ja kissanpentuja. Ja Amy Poehleria.

Rikon sopimustani aina aika ajoin, mutta rikossarjojen katseluni on joka tapauksessa vähentynyt huomattavasti. Jos nykyään törmään Criminal Mindsiin, vaihdan kanavaa. Saatan alkaa seuraamaan jotain ruotsalaista rikosdraamaa, mutta jos homma menee ällöksi ja ahdistavaksi, suljen telkkarin. Ennen oli ällön ja ahdistavankin uhalla pakko katsoa loppuun, jotta saa tietää murhaajan. Yritin katsoa Lutherin viimeisen kauden (juu en ole täydellinen tyyppi lainkaan), mutta en päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Se oli kaikkea, mitä olin alkanut sarjoissa vihata: liian ahdistava, liian synkkä, liian pelottava, liian väkivaltainen. Ärsytti, että edes menin aloittamaan sen katsomisen. Olisi pitänyt jo tietää paremmin, nyt pelkään myös kaksikerrosbussien yläkertoja.

Koska tiedän, että väistämättä rikon sopimustani, olen tehnyt alasopimuksen. Jos ja kun rikossarjoja katson, niiden täytyy ainakin olla todella hyviä rikossarjoja. En minä minkään tusinatavaran vuoksi halua yöuniani menettää.

Kaikesta jeesustelustani huolimatta on sanottava, että todella hyviä rikossarjoja on onneksi olemassa. Ja vaikka todella hyvissäkin rikossarjoissa on melko alhainen nauru- ja kissanpentuindeksi, välillä katson niitä ihan mielelläni. Kunhan saan vastapainoksi Frendejä ja Parks and Reciä.

Tämä koko kirjoitus oli tarpeettoman pitkä johdanto itse aiheeseen eli suosikkirikossarjoihini! Kyllä, olen just se toope, joka ensin julistaa kuinka vihaa jotain ja sen jälkeen ylistää. Oh well. #notallcrimeseries

Näistä rikossarjoista minä olen pitänyt:

Broadchurch

Brittiläinen Broadchurch (2013-2017) on mun kirjoissa paras koskaan tehty rikossarja. Tai ainakin sen ensimmäinen kausi on, kaksi seuraavaa ovat hyviä muttei ykkösen veroisia.

Ykkösessä on taitavasti rakennettu pienen pojan murhamysteeri, loppuun asti kestävä jännitys, upeita rannikkomaisemia ja mainiot näyttelijät; sittemmin Oscar-palkittu Olivia Colman, oma suosikkini David Tennant ja toinenkin Tohtori, riipaisevasti poikansa menettänyttä äitiä esittävä Jodie Whittaker. Ei ole väkivaltaa jolla mässäillä, vain yksi murha, jota Colmanin ja Tennantin esittämät ylikonstaapeli Ellie Miller ja rikoskomisario Alec Hardy pala palalta ratkovat.

Top of the Lake

On muuten visuaalisesti upea sarja, Top of the Lake siis. Uuden-Seelannin kauniisiin maisemiin kätkeytyy ruma mysteeri, joka alkaa 12-vuotiaan tytön katoamisesta. Viime vuosikymmenen kehutuimpiin tv-näyttelijöihin lukeutuva Elisabeth Moss on Australiasta kotikonnuillaan vieraileva rikostutkija, joka alkaa tutkimaan tapausta. Seurauksena on ahdistavaa meininkiä, mutta kiistatta hyvä sarja.

Top of the Lake: China Girl -kakkoskaudella on eri mysteeri ja näyttelijöiden joukossa muuan Nicole Kidman.

Sarja löytyy käsittääkseni ainakin HBO Nordicilta.

Nousuvesi

Nousuvesi (ruots. Springfloden) on suosikkini viime vuosien miljoonista ja miljoonista ruotsalaisista rikossarjoista. Nuori poliisiopiskelija Olivia Rönning (Julia Ragnarsson) saa kesätehtäväksi tutkia mysteeriksi jäänyttä avointa murhatapausta, ja sen ratkaisemisesta tulee hänelle pakkomielle. Aikoinaan kyseisen murhan tutkinnasta vastasi hänen edesmennyt isänsä. Sarja pitää otteessaan ja onnistuu yllättämäänkin.

Kakkoskausikin oli ihan pätevä uusine mysteereineen.

Millennium-trilogia

Loppuun tylsä valinta.

Hollywood-versioinnista en tiedä, mutta onhan alkuperäinen Millenium-trilogia nyt mainio sarja. Monivaiheisen mysteerin lisäksi se pitää loppuvaiheillaan sisällään yhden kaikkien aikojen tyydyttävimmistä kohtauksista, kun SPOILER ALERT! oikeussalissa paha saa vihdoin ja viimein palkkansa. Noomi Rapacen esittämä Lisbeth Salander on badass parhaasta päästä.

Tullut miljoona kertaa telkkarista ja löytyy myös Netflixistä.

PS. Rikossarjan määritelmäni kaipaa tarkennusta. Sellaiset sarjat kuin vaikkapa White Collar, Lucifer, Hawaii 5-0 ja Veronica Mars eivät mun kirjoissa ole rikossarjoja. Tai ovat, mutta eivät rikossarja-rikossarjoja, enemmänkin rikos- ja poliisisarjoiksi naamioitua leppoisaa hömppää, joissa on murhista ja muista ikävistä jutuista huolimatta melko korkea nauru- ja kissanpentuindeksi. Rikossarja-rikossarjoissakin saattaa olla huumoria, mutta kokonaisuutena meininki on synkkää, surullista ja ahdistavaa. Sellaista, ettei mikään määrä läpänheittoa auta kääntämään NJKI:tä positiiviseksi. Neljän sarjan listani koostuu nimenomaan rikossarja-rikossarjoista, muussa tapauksessa Veronica ja Neil Caffrey olisivat ehdottomasti mukana.

PPS. Otan vastaan suosituksia ei-traumatisoivista rikossarjoista. Hiton Luther…

Kategoriat
Hassua Sarjat

20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.4.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja, jota en ole koskaan katsonut: Game of Thrones

Kirjoitus sisältää mahdollisesti juonipaljastuksia Game of Thronesin joiltakin tuotantokausilta. Tai sitten ei.

Kuva: HBO

Game of Thronesin viimeinen, kahdeksas tuotantokausi alkoi vihdoin ja viimein. Hurraa ja halleluja, tätä on odotet – eikun oho, enhän minä katso Game of Thronesia.

Törmäsin pari päivää sitten meemiin, jonka sisältö meni suurin piirtein näin: tiedät, jos joku EI katso Game of Thronesia, hän nimittäin kertoo sen.

Touché, arvon meemi, touché.

Silti, kerta kiellon päälle: minä en ole nähnyt yhtäkään jaksoa HBO:n megasarja Game of Thronesia. En koskaan aloittanut katsomaan sitä ja nyt tuntuu liian myöhäiseltä. Missasin ekan lohikäärmekyydin, ei tullut talvea minulle.

Siihen nähden, etten ole nähnyt jakson jaksoa, tiedän yllättävän paljon Game of Thronesista. Tai ainakin luulen tietäväni. On melko vaikeaa olla törmäämättä GoT-juttuihin, onhan se kuitenkin yksi vuosituhannen merkittävimmistä ja seuratuimmista sarjoista. Mulla on myös outo tapa lukea jaksotiivistelmiä sarjoista, joita en itse katso. Game of Thrones on yksi tällainen sarja. Luen, vaikka en kunnolla tajua mistä puhutaan. Vuosien varrella olen oppinut vaikka mitä.

Tässä lista asioista, jotka tiedän / oletan tietäväni Game of Thronesista vaikka en ole koskaan katsonut Game of Thronesia:

1. Sarja perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. George R. R. Martin on vanhahko jamppa, jolla on iso parta.

2. When you play the game of thrones, you win or you die on sanonta, joka liittyy sarjaan. Tämän opin Parks and Recistä.

3. Iron Throne on vakuuttavan näköinen, miekoista tehty valtaistuin. Tämänkin opin Parks and Recistä.

Sivuhuomio: Parks and Recin Iron Throne -kohtaus (kausi 6, jakso 14) on LOISTAVA, oli sitten katsonut Game of Thronesia tai ei 😀

4. Oletan, että koko sarjan idea on se, että kaikki haluaisivat päästä hallitsemaan valtakuntaa X eli istua Iron Thronella, rautavaltaistuimella, mutta eipäs se niin helppoa olekaan ja siksi vähän soditaan ja tapetaan toisiaan. Keskenään kilpailevia kuningaskuntia, vanhoja kaunoja yms.

5. WINTER IS COMING. En minä tiedä… ilmeisesti valtakuntaan X on tulossa talvi.

6. Westeroos! Westeroos on…. yksi niistä kilpailevista kuningaskunnista? Kyllä, lukitsen vastauksen.

7. Eli on siis yksi iso valtakunta, jota hallitsee hän, ken istuukaan Iron Thronella. Sitten on monia pienempiä kuningaskuntia. Ei kuitenkaan riitä, että hallitsee pientä kuningaskuntaa, kaikki haluavat hallita koko valtakuntaa. Game of Thrones = eri hallitsijasukujen peli siitä, kuka saa hallita kaikkia.

8. Jossain kohtaa melko sarjan alussa nuori, vaaleatukkainen juniorikuningas myrkytettiin juhlissa ja hän kuoli. Oliko tämä juniorikuningas juuri saanut haltuunsa Iron Thronen ja sen vuoksi hänet murhattiin?

9. Starkien perhe. Sophie Turnerin esittämä Sansa Stark ja Maisie Williamsin hahmo Arya Stark ovat sisaruksia. On myös hahmo nimeltä Ned Stark. Heidän veljensä kenties? Myös Richard Madden liittyy jotenkin Starkeihin, mutta veikkaan että hänen roolihahmonsa on jo kuollut.

10. Arya Stark oli jossain vaiheessa hurjalla kostoretkellä ja tappoi porukkaa. Väittäisin myös, että Arya pystyi jotenkin vaihtelemaan kasvojaan tai jotain muuta omituista. Aryalla oli lemmikkisusi, joka kuoli? No jollain oli lemmikkisusi, joka kuoli! Tai ainakin oli susi, en ole varma kuoliko se. Vai oliko se susi?

11. Mother of Dragons,  Daenerys Targen..? Targaryen (googletin) eli Emilia Clarke hengailee lohikäärmeiden kanssa ja hänellä on blondi peruukki. Tavoitteleeko Emilia Clarkekin Iron Thronea? Miksei hän vain laita lohikäärmeitään murskaamaan kaikkia vihollisia?

12. Kit Harington on Jon Snow. Jon Snow kuoli jossain vaiheessa mutta ei sitten kuollutkaan. Jon Snowlla on päällään musta turkistakki, joten ehkä talvi jo tulikin. Jon Snow liittyy jotenkin Yövartioon. Oletan, että Yövartio on joukko wannabe-poliiseja, jotka kiertelevät öisin kylillä varmistamassa ettei pahikset pääse iskemään kun muut nukkuvat.

13. Jon Snowlla ja Emilia Clarkella oli kuuma seksikohtaus. Samalla kun se oli kuuma, se oli myös yök koska Jon Snow ja Emilia Clarke olivatkin sukulaisia keskenään.

14. Sarjassa näyttelee Alfie Allen, laulaja Lily Allenin pikkuveli. Ei mitään käryä, onko Alfie Allenin roolihahmo edelleen elossa ja kuka Alfie Allenin roolihahmo on.

15. Sarjassa näyttelee myös tanskalainen Pilou Asbæk, joka on minulle tuttu Vallan linnakkeen Kasper Juulina. GoT:ssa Pilou Asbækin roolihahmo on ? Greyjoy. Luulen, että Greyjoyt ovat myös yksi niistä hallitsijasuvuista, jotka tavoittelevat Iron Thronea. Luulen myös, että Pilou Asbækin hahmo ? Greyjoy on ilkeä tyyppi. Sarjan sankari sen sijaan on ehkä Jon Snow. Tai vaihtoehtoisesti Arya Stark.

16. Valtakunta X:n toinen tanskalaisvahvistus on Nikolaj Coster-Waldau. Hänen roolihahmonsa on Jamie Lannister. Myös Lannisterit lienevät yksi valtakunta X:n merkittävimmistä perheistä. Jamie Lannisterin vaimo? sisko? äiti? on Cersei Lannister. Luulen, että Lannisteritkin ovat vähemmän mukavia tyyppejä. Eli Greyjoyt ja Lannisterit ovat pahiksia, Jon Snow ja Starkien perhe hyviksiä? Emilia Clarkea en osaa sijoittaa tälle hyvis-pahis-asteikolle.

17. Melisandre on punahiuksinen noita, joka puhuu synkkiä. Tämä opin alla olevasta Late Night with Seth Meyersin sketsistä.

18. Game of Thronesissa on  ihan liikaa hahmoja ja koskaan ei tiedä, kuka kuolee.

19. Paaaljon seksikohtauksia, välillä vähemmän kivoja sellaisia. Paljon väkivaltaa, välillä hyvin graafista sellaista.

20. Sarja päättynee siihen, että joku saa lopullisesti haltuunsa Iron Thronen ja muut kuolevat tai joutuvat alistumaan tämän tyypin valtaan.

Ja vielä…

21. Allekirjoittaneella on mahdollisesti ihan pieni FOMO siitä, ettei seuraa sarjaa. Allekirjoittanut ei kuitenkaan voi aloittaa sen katsomista nyt, koska siinä tapauksessa pitäisi katsoa seitsemän kautta, yhteensä 67 jaksoa. Kun pitäisi käydä töissä ja lenkillä ja ruokakaupassa ja venytellä ja pestä ikkunat… ei sovi koukuttua sarjaan jonka katsominen veisi ikuisuuden.

22. Allekirjoittanut pohtii, sopiiko GoT-junaan hypätä näin viimeisen kauden kunniaksi kesken matkaa, suoraan vikalta tuotantokaudelta. Pohjatiedot ovat kuitenkin loistavasti hallussa, kuten edeltä voi huomata.

Toisaalta ehkä odotan vain näitä spin-offeja:

WINTER IS COMING!

PS. Muita supersuosittuja sarjoja, joita en ole koskaan katsonut:

  • Breaking Bad
  • The Sopranos
  • House of Cards
  • Twin Peaks
  • Stranger Things
  • True Detective
  • The Handmaid’s Tale

LUE MYÖS:

4.6.2018 The Handmaid’s Tale ja telkkari-FOMO
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

15 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2019

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.1.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Uudet sarjat!

Kuvat: Netflix, Showtime, Hulu, Amazon Prime, Comedy Central

Mitä katsoa vuonna 2019? Tässä tarjolle 15 mielenkiintoiselta vaikuttavaa uutuussarjaa, jotka nähdään telkkarissa/suoratoistopalveluissa tänä vuonna.

Minä olen leppoisten hyvän mielen sarjojen ystävä, joten lista on komediapainotteinen. Löytyy sieltä vähän draamaa ja rikoksiakin. Ja yksi mahdollisesti täysin tarpeeton uusi versio vanhasta suosikistani.

Lista on myös melko suoratoistopalveluihin keskittyvä. Toisaalta Suomesta käsin voikin olla hankalaa seurata vaikkapa NBC:n sarjoja. Onneksi niitä tippuu ensiesityksiensä jälkeen usein esimerkiksi Netflixiin ja välillä telkkariinkin asti. Myös Suomessa vähemmän käytetyn Hulun sarjoja nähdään välillä muissa suoratoistopalveluissa ja tv:ssä (kuten esimerkiksi Hulun suurin hitti The Handmaid’s Tale).

Ja viimeinen disclaimer: en ole kaikkein paras suomalaisten sarjojen tuntija, joten niitä ei listalta löydy. Ihan varmasti vuonna 2019 ilmestyy myös loistavia Suomi-sarjoja! Tässä kuitenkin yhdysvaltalaissarjoja höystettynä muutamalla brittitapauksella.

(mikä / mistä tulee / milloin alkaa – jos julkaisupäivä tiedossa)

Good Omens / Amazon Prime / 31.5.

Olenko kertonut, kuinka paljon pidän David Tennantista? Ai olen, tässä kirjoituksessa? Ei haittaa, kerron uudestaan: David Tennant = suosikkityyppi. Pidän David Tennantista hyyyvin paljon. Siis näyttelijänä, mistä minä tiedän minkälainen kusipää hän oikeassa elämässä on (pliis David Tennant, älä ole kusipää oikeassa elämässä). (David Tennantista puhuttaessa/kirjoittaessa mun pitää ilmeisesti käyttää hänen koko nimeään: David Tennant [fun fact: David Tennantin oikea nimi on David John McDonald]).

David Tennantin vuoksi olen melkein sortunut katsomaan Doctor Whota, vaikka scifi ei kiinnosta lainkaan. Ja David Tennantin vuoksi yksi tämän vuoden kiinnostavimmista uutuusarjoista on Amazon Primen Good Omens, vaikka fantasia ei varsinaisesti ole mikään suosikkiasiani. Koska oikeasti, David Tennant sarkastisena demonina maailmanlopusta kertovassa komediassa? Kyllä kiitos.

Good Omens on kuusiosainen minisarja, joka pohjautuu Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittamaan teokseen Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (julk. 1990). Kuten sanottu, en ole mikään kaikkein suurin fantasiafani, mutta jos olen oikein ymmärtänyt kyseinen kirja on genressään hyvin rakastettu ja saavuttanut jonkinasteisen kulttistatuksen. Suomeksi se on julkaistu nimellä Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset.

Sarjassa David Tennantin esittämä demoni Crowley lyöttäytyy yhteen enkeli Aziraphalen (Michael Sheen) kanssa – kinastelevan kaksikon pitäisi estää lähestyvä maailmanloppu. Minä katson huumorin ja David Tennantin takia, mutta Mad Men -faneja saattaa kiinnostaa se, että arkkienkeli Gabrielina nähdään muuan Jon Hamm.

Shrill / Hulu / 15.3.

Sitten jotain ihan muuta. Shrill on koomikko-aktivisti-toimittaja Lindy Westin teokseen Shrill: Notes from a Loud Woman pohjautuva komedia, jonka pääosassa on Saturday Night Livestä tuttu Aidy Bryant. Bryantin esittämä Annie on ”toimittaja, joka haluaa muuttaa elämäänsä – mutta ei vartaloaan”. Kuusiosaista sarjaa on kuvattu feministiseksi, kehopositiiviseksi ja voimaannuttavaksi. Toivottavasti sarja tulee Hulun kautta nähtäväksi muuallekin.

Modern Love / Amazon Prime / 18.10.

The New York Timesissa ilmestyy viikoittain Modern Love -niminen palsta, jossa käsitellään – kappas vaan! – rakkautta eri muodoissaan. Amazonin Modern Love on kolumneista inspiraationsa saanut antologiasarja, ja koska sitä kuvaillaan romanttiseksi komediaksi, oletan että se sisältää paljon kivoja tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja muista mukavista jutuista. Kahdeksanosaisen sarjan tarinoissa on mukana melko vakuuttava nippu tähtiä, IMDb:n mukaan ainakin Anne Hathaway, Tina Fey, Andy Garcia, Catherine Keener, Julia Garner, Cristin Milioti, Dev Patel ja John Slattery.

The Politician / Netflix / 27.9.

En ole nähnyt Dear Evan Hansen -musikaalia, mutta rakastan sitä silti. Ainakin sen kappaleita, olen kuunnellut soundtrackin läpi noin viisimiljoonaa kertaa (vahva suositus). Tony-palkinnon voittanut musikaali on pyörinyt Broadwaylla joulukuusta 2016 lähtien, ja alkuperäiset näyttelijät ovat pikkuhiljaa siirtyneet uusien projektien pariin. Nimiroolista Tonyn voittanut Ben Platt veti viimeisen näytöksensä marraskuussa 2017 ja on sittemmin puuhannut muun muassa omaa levyään ja The Politician -nimistä komediasarjaa (ja pian mahdollisesti Dear Evan Hansen -elokuvaa).

Netflixissä nähtävän The Politicianin juonesta ei ole juurikaan hiiskuttu julkisuuteen. Se tiedetään, että Platt esittää Payton-nimistä nuorta wannabe-poliitikkoa. Taustat ovat kuitenkin kunnossa, joten odotukset ovat korkealla. Sarjan ovat luoneet muun muassa Gleestä tutut tv-velhot Ryan Murphy, Brad Falchuk ja Ian Brennan. Näyttelijäkaartista puolestaan löytyy Plattin lisäksi Zoey Deutch, Jessica Lange, Gwyneth Paltrow, Dylan McDermott, January Jones ja Laura Dreyfuss. Nimekästä sakkia siis. Plattin (ja muidenkin näyttelijöiden) musiikkitaustan huomioon ottaen voisi kenties odottaa jotain musikaalimeininkejä myös?

Umbrella Academy / Netflix / 15.2.

Luojan kiitos, supersankareita! On niin kovin vähän niistä kertovia leffoja ja sarjoja.

Netflixin Umbrella Academy pohjautuu My Chemical Romance -yhtyeestä tutun Gerard Wayn kirjoittamaan sarjakuvaan. Minä en ole kaikkein suurin supersankarifani, mutta ehkä sarja yllättää. On siinä ainakin Ellen Page ja varsin mielenkiintoiselta kuulostava juoni; teini-ikäisinä hajonnut supersankarijoukkio palaa yhteen, kun heidän adoptioisänsä kuolee. Nyt he ovat kolmekymppisiä ja alkavat selvittää isänsä kuolemaa. Ja ilmeisesti myös maailma pitäisi pelastaa.

(Jos supersankarit ja sarjakuvat kiinnostavat, HBO:n Watchmen on myös tulossa tänä vuonna)

The Other Two / Comedy Central / 24.1.

28-vuotiaan Caryn (Drew Tarver) ja kolmekymppisen Brooken (Heléne Yorke) 13-vuotiaasta pikkuveljestä tulee uusi teinisensaatio. Kiva homma ja kaikkea, mutta kun kaksikon omat elämät ovat melkolailla sekaisin. Sarjan ovat luoneet SNL:n entiset pääkäsikirjoittajat Chris Kelly ja Sarah Schneider. Molly Shannon on innokas stage mom.

Black Monday / Showtime(HBO) / 20.1.

Pörssikurssit romahtivat ympäri maailman 19. lokakuuta 1987. Nyt tuosta katastrofaalisesta mustasta maanantaista lienee kulunut jo tarpeeksi aikaa, että sille voi jo vähän nauraa. Showtimen mustassa (heh) komediassa on ainakin loistavat näyttelijät: Don Cheadle, Regina Hall ja Andrew Rannells. Ja kasarimeininki on aina huvittavaa katseltavaa.

Abby’s / NBC / 28.3.

Abby (Natalie Morales) perustaa takapihalleen laittoman baarin. Odotuksia nostattaa se, että sarjan tuottajatiimistä löytyy komedianero Mike Schur (Parks and Rec, The Office, The Good Place, Brooklyn Nine-Nine). Toivottavasti on jotain muutakin kuin perus sitcom.

Chernobyl / HBO / 6.5.

Minisarja suomalaisille hyvin tutusta ydinvoimalakatastrofista. Oletan, että autenttisuutta haetaan muutoin kuin venäjän tai ukrainan kielen kautta, sillä pääosissa ovat Jared Harris, Stellan Skarsgård ja Emily Watson.

The Perfectionists / Freeform / 20.3.

Minä en koskaan jaksanut keskittyä Pretty Little Liarsiin, mutta sarjan suuret fanijoukot lienevät riemuissaan spin-offista. Kuulemma mysteereitä ja murhia tässäkin (vai oliko Pretty Little Liarsissa edes murhia?). Pretty Little Liarsista mukana menossa ainakin Mona (Janel Parrish) ja Alison (Sasha Pieterse).

Sex Education / Netflix / 11.1.

Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta.

Russian Doll / Netflix / 1.2.

Tiedättehän Groundhog Day -leffan, jossa Bill Murray elää saman päivän uudelleen ja uudelleen? Russian Doll -sarjassa Bill Murrayn kohtalo lankeaa Natasha Lyonnelle. Lyonnen esittämä newyorkilainen Nadia jumahtaa looppiin, jossa hän käy aina uudelleen samoissa juhlissa ja lopuksi kuolee. Draamakomedian tekijätiimistä löytyy suosikkityyppien suosikkityyppini Amy Poehler, jonka vuoksi aion katsoa ainakin ekan jakson vähän tylsältä kuulostavasta premissistä huolimatta.

Roswell, New Mexico / The CW (HBO) / 15.1.

Sarjassamme ei uusia ideoita, kierrätetään siis vanhoja. Silloin kun minä olin nuori (eikö näin saa sanoa jos on jo melkein kolmekymmentä?), meitsi fiilisteli sitä aitoa ja alkuperäistä Roswellia. Sitä, jossa oli Shiri Appleby, Jason Behr, Majandra Delfino ja Brendan Fehr. Mutta koska Hollywood gonna Hollywood, The CW marssittaa ruutuun päivitetyn version. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä mistä on kyse. Tässäkin versiossa on Liz, Max ja Michael, mutta tarina on erilainen. Tai jotain. Epäilyttää vahvasti… ehkä siksi koska olen jäärä, jonka mielestä ainoat oikeat Liz ja Max ovat minun nuoruuteni Liz ja Max.

!! Oh I am what I am, I’ll do what I want but I can’t hide. And I won’t go, I won’t sleep, and I can’t breathe, until you’re resting here with me. And I won’t leave, and I can’t hide, I cannot be until you’re resting here…. !!

Catch-22 / Hulu / 17.5.

George Clooney palaa sarjamaailmaan! Joseph Hellerin samannimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva minisarja kertoo sodasta ja byrokratian kiemuroista. Ja siitä kuuluisasta catch-22:sta. Clooney on sarjan näyttelijä-ohjaaja-tuottaja, muissa rooleissa muun muassa Kyle Chandler, Christopher Abbott ja Hugh Laurie.

The Act / Hulu / 20.3.

Tositarinoihin pohjautuvan true crime -sarjan ensimmäinen kausi kertoo äidistä, joka uskotteli oman tyttärensä olevan vakavasti sairas. Ja (fyysisesti täysin terveestä) tyttärestä, joka päätyi murhaamaan äitinsä. Pääosissa Patricia Arquette ja Joey King. Sarja pohjautuu Michelle Deanin kirjoittamaan Buzzfeedin artikkeliin Dee Dee Wanted Her Daughter To Be Sick, Gypsy Wanted Her Mom Murdered (artikkeli luettavissa täällä). Ei ihan meitsin sarjoja, mutta true crime -fanit varmasti tykkäävät.

PS. Vanhat suosikit, joita odotan:

  • Veep, seitsemäs (ja viimeinen) kausi / HBO / 31.3. (vain seitsemän jaksoa, buu!)
  • Broad City, viides (ja viimeinen) kausi / Comedy Central / 24.1.
  • The Crown, kolmas kausi / Netflix / ?
  • GLOW, kolmas kausi / Netflix / kesäkuussa?
  • Brooklyn Nine-Nine, kuudes kausi / NBC / 10.1.

Vanhat suosikit, joita minä en ole katsonut, mutta joku muu saattaa odottaa:

  • Game of Thrones, kahdeksas (ja viimeinen) kausi / HBO / 14.4.
  • Stranger Things, kolmas kausi / Netflix / 4.7.
  • Big Little Lies, toinen kausi / HBO / kesäkuussa
  • True Detective, kolmas kausi / HBO / 13.1.
  • Jane the Virgin, viides (ja viimeinen) kausi / The CW / 27.3.