Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: …. 

Spoiler alert: kirjoitus sisältää viittauksia Netflixin Sex/Life-sarjan tapahtumiin.

Kuva: Netflix

Ilmeisesti koko maailma katsoi viikonloppuna Netflixin uutuusdraama Sex/Lifen. Pohjaan tämän empiirisen johtopäätökseni siihen, että sarja on Netflixin katsotuin vähän joka puolella, Suomessakin. Ja perjantaina sarja trendasi Twitterissä. Siis koko maailma selkeesti katsoi.

Pitihän se tsekata.

Ensin tärkein: vanha kaiffarini Jake hiton Taylor on yhdessä pääosassa! Crikey. Siis aussinäyttelijä Adam Demos. Jonka mahdollisesti ihan vähän teilasin tuossa tovi takaperin, kun kirjoitin Erään romanttisen komedian anatomiaa Falling Inn Love -rom comista. Saattaa olla, että kutsuin häntä ”viiden pennin Hemsworthiksi, joka ei ole kaikkein karismaattisin tapaus”.  Noh, olen nyt katsonut reilut viisi jaksoa Sex/Lifeä ja pysyn kannassani: Adam Demos ei ole kaikkein karismaattisin tapaus. Sex/Lifessa hän esittää rikasta levy-yhtiömoguli Bradia, joka on sarjan keskiössä olevan Billien (Sarah Shahi) ex-poikaystävä. Ja ilmeisesti jumalainen rakastaja, jota Billie ei kykene kahdeksan vuodenkaan jälkeen unohtamaan.

Meidän pitäisi uskoa, että Brad on niin uskomaton, unohtumaton ja seksikäs tyyppi, että hänellä on kahdeksan vuoden jälkeen ote Billiestä. Hmmm… tuollaisessa roolissa karisma on melko tärkeä juttu. Sori Jake Taylor!

Sex/Life on sellaista koukuttavaa roskaa, joka on niin huonoa, että se on jo viihdyttävää. Tai en tiedä onko se edes viihdyttävää… minä olisin ollut täysin valmis lopettamaan katsomisen jossain tokan jakson paikkeilla. Niin tai näin, mitään suurta ja ylevää Laatudraamaa ei kannata odottaa, paremminkin höttöistä ja huvittavaa draamasarjasaippuaa, jossa on about miljoona seksikohtausta ja hyyyyvin paljon alastomuutta.

Homman nimi on tämä: noin nelikymppinen (?) kahden lapsen äiti Billie alkaa haikailla entisen poikaystävänsä perään, kun ulkoapäin täydellinen lähiöelämä täydellisen aviomiehen Cooperin (Mike Vogel) ja kahden lapsen kanssa alkaa tylsistyttämään. ”Naisen villi seksihistoria ja nykyinen lapsiperhearki joutuvat törmäyskurssille, kun hänen fantasioissaan yhä pyörivä renttueksä palaa ryminällä hänen elämäänsä”, kertoi Neflix.

Periaatteessahan noista lähtökohdista voisi saada aikaan mielenkiintoista tarkkailua naiseudesta, seksuaalisuudesta ja lapsiperhearjen ja parisuhteen välillä tasapainottelusta, mutta Sex/Life ei kyllä sellaista tarjoa. Sen sijaan se tarjoaa loputtoman seksikohtausten sarjan ja Billien Carrie Bradshaw’lle vertoja vetäviä ”oivalluksia” ja sisäistä dialogia. Ja itseään toistavan kehän, joka menee suurin piirtein näin: Rakastan aviomiestäni! Brad kohteli minua huonosti! Mutta miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtausflashback. Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Mutta Brad! Miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Brad!

Tämän ei ole missään nimessä tarkoitus sheimata tai vihjailla, että sarjan seksipositiivisuus olisi huono juttu. Ei ole! Vannon, etten ole seksikohtauksia ja alastomuutta kammoksuva supersiveellinen kukkahattutäti. Jotenkin vain tuntui, että sarjassa oli nimensä mukaisesti hyvin paljon seksiä, mutta ei kovinkaan paljon elämää. Olisi kiinnostanut tietää enemmänkin Billien menneisyydestä ja motivaatioista – nyt ne jäivät kuumien seksikohtausten alle.

Ei seksikohtaukset tosin ole mikään suurin suosikkiasiani, myönnän sen. Se ei kuitenkaan liity siihen, että jotenkin vastustaisin niitä. En vastusta, mutta seksikohtaukset ovat niitä hetkiä, jolloin mun kohdalla sarjailluusio särkyy ja näen edessäni vain näyttelijöitä. Ja pohdin aina vain, että kuinkahan kiusallista seksikohtausten kuvaaminen on näyttelijöille, joita pyydetään milloin millekin mutkalle kameran edessä.

Vaikka otetaan tämä henkilökohtainen seksikohtausongelmani pois yhtälöstä, en minä silti pysty mitään ylistysvirttä Sex/Lifestä kirjoittamaan. Mutta päätetään silti positiiviseen. On Sex/Lifessä nimittäin hyvääkin. Se asettaa keskiöön naisen (ja vielä noin nelikymppisen naisen) halun, nautinnon ja seksuaalisuuden. Billien suostumus on vahvasti läsnä ja seksikohtauksia lähestytään naisen kautta. Sarjan taustalla onkin paljon naisia: Sex/Lifen inspiraationa on B.B. Eastonin teos 44 Chapters About 4 Men. Sarjan on luonut  Stacy Rukeyser, käsikirjoitustiimi on naisia täynnä ja kaikki kahdeksan jaksoa ovat naisen ohjaamia — Patricia RozemaJessika BorsiczkySamira Radsi ja Sheree Folkson ovat kukin ohjanneet kaksi jaksoa. Ja pääosassa Sarah Shahi on paras osa koko sarjaa.

Sex/Life, kahdeksan jaksoa Netflixissä.

PS. Okei, en voinut lopettaa positiiviseen. Koska kaikkein tärkein mitä hittoa unohtui. Sarjan tapahtumat alkavat, kun aviomies Cooper lukee Billien keittiönpöydälle jättämästä tietokoneesta word-dokumentti (?) päiväkirjaa, johon tämä on vuodattanut muistojaan kuumista seksiseikkailuista Bradin kanssa. Hei Billie, etkö ole kuullut salasanoista? Ja mitä hittoa menet lukemaan vaimosi päiväkirjaa, Cooper!

PPS. Ilmeisesti Sarah Shahi ja Adam Demos seukkaavat oikeassa elämässä. Nyt tiedetään sekin.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Neljä Netflix-tärppiä toukokuun loppuun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.5.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuva: Netflix

Joo joo aurinko! Mutta tässä blogissa ollaan vahvasti sitä mieltä, että sarjoja saa katsoa oli lämpötila mikä hyvänsä ja ulkona kuinka kesäistä tahansa.

Neljä Netflix-tärppiä toukokuulle siis:

(mikä / julkaisupäivä)

Halston / 14.5.

Ewan McGregor esittää muotisuunnittelija Halstonia Ryan Murphyn tuottamassa minisarjassa. Sarja pohjautuu Steven Gainesin kirjoittamaan teokseen Simply Halston. En tiedä Halstonista eli Roy Halston Frowickista (1932-1990) mitään muuta kuin nimen, mutta trailerin perusteella taisi olla melko vauhdikas elämä. Wikipedia kertoo bileistä Studio 54:ssa Liza Minellin ja Andy Warholin kanssa sekä Jackie Kennedylle suunnitelluista hatuista.

Kuka tappoi Saran kausi 2 / 19.5.

Meksikolainen mysteerisarja Kuka tappoi Saran oli ensimmäisellä kaudellaan oikein pätevä ja hyvin koukuttava. Vähän epäilyttää, miten mysteeri kantaa kakkoskaudelle. Annetaan tilaisuus.

Lucifer kausi 5, osa 2 / 28.5.

Okei, olen jossain postauksessani julistanut, etten enää jaksa Luciferiä. Koska minulle hyvin epätyypillisesti en fanita sarjan keskeistä romanssia Luciferin ja Chloen välillä.  Yleensä olen aina sarjaromanssien puolella! En tiedä miksen nyt. Yhtä kaikki, Luciferin vitoskauden toinen puolikas tulee katsottavaksi toukokuun lopulla ja ihan jopa odotan sitä. Jumala itse saapuu hämmentämään pakkaa. Dear old dad! Kuulostaa just mainiolta aivot narikkaan -sekasotkulta, jota ei tarvitse ottaa yhtään vakavasti. Jumalaa esittää Dennis Haysbert, joka on mulle aina 24:n presidentti David Palmer. Toivon vähän tylsiä Deckerstar-hetkiä ja paljon taivaallista perhedraamaa.

Master of None kausi 3 / 23.5.

Olen jotenkin unohtanut Master of Nonen, vaikka se on ihan laatukamaa. Muistan, että olen katsonut ekan kauden, mutta tokasta en ole varma. Enkä muista ekastakaan mitään. Paitsi sen, että Aziz Ansari on pääosassa. Ja että SNL:stä yhden kauden jälkeen potkut saanut Noël Wells esitti hänen tyttöystäväänsä. Tai jotain suhdesäätöä ainakin. Mutta ei siis mitään muistikuvaa yhdestäkään juonikuviosta. Loistava pohjustus! Oli tarkoitus kertoa, että Master of Nonen kolmoskausi tulee toukokuussa katsottavaksi. Tällä kaudella keskiössä ei olekaan Aziz Ansarin roolihahmo (Dev Sha, muistutti Wikipedia), vaan Lena Waithen esittämä Denise ja tämän vaimo Alicia (Naomi Ackie).

PS. Hyvä on, ihan jees tämä keli.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Tulista sarjarakkautta (eli miksei kukaan kertonut Outlanderista?!)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.4.2021 Lilyssä.

Suosikkisarja: Outlander (Netflixissä)

Kirjoitus sisältää juoniviittauksia Outlanderiin. Mutta toisaalta, seitsemän vuotta sitten alkanut sarja. Ehkä spoiler alertit ovat jo menneet vanhoiksi.

Kuva: Starz / Outlander

Asioita, joita on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin: on tullut oikeasti-oikeasti kevät ja mulla on ollut lyhyt ja tulinen sarjarakkaussuhde Outlanderin kanssa. Miten minä, sarjaromanssien ikuinen rakastaja, tajusin vasta nyt, että kyseinen aikamatkustusdraama pitää sisällään loisteliaan (ja hyvin kuuman) rakkaustarinan?! Siis oikeasti, pyh ja pah Bridgerton, jos kaipaa tulista brittiromanssia menneiltä ajoilta Outlander voittaa sata-nolla.

Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjasarjaan perustuva Outlanderhan alkoi jo vuonna 2014 ja Ylelläkin sitä on esitetty vuodesta 2015 lähtien. Tiedetään, olen myöhässä! Mutta en yleensä jaksa mitään aikamatkustuskikkailuja. En taas tiedä miksi ja miten päätin aloittaa sarjan (viisi kautta Netflixissä ja Viaplayssä), mutta hyvä luoja että olin koukussa kun sen aloitin.

Toisin kuin Jamien (Sam Heughan) ja Clairen (Caitriona Balfe) romanssi, meidän rakkaussuhteemme tosin hiipui melko nopeasti. Tai ainakin muuttui intohimoisesta tasapaksuksi. Ensimmäiset kyllästymisen merkit alkoivat vaivata jo kakkoskaudella. Sarjasta katosi heti taikaa, kun jylhä Skotlanti vaihtui hienostelevaan 1700-luvun Pariisiin. Ehkä kaipasin kilttejä ja tartaaneja. Ja tuulessa hulmuavia hiuksia. Kakkoskausi oli myös rakennettu niin, että tiesi ykkösjaksosta lähtien miten se päättyy. Yhtä kaikki, vähän kakkoskauden puolivälin jälkeen palattiin Skotlantiin ja homma toimi taas. Kohti Cullodenia…

Sivuhuomiona sanottakoon, että ykkös- ja kakkoskaudella oli yksi inhottavimmista sarjapahiksista naismuistiin. Jos olisin nähnyt Outlanderin ennen The Crownin kolmos- ja neloskausia, olisin todennäköisesti pitänyt prinssi Philipistä vieläkin vähemmän. En ehkä enää pysty suhtautumaan neutraalisti näyttelijä Tobias Menziesiin.

Diana Gabaldon kirjoittaa yhä Outlander-kirjoja, joten ainakin niissä tarina on vielä kesken. Ja sarjan kuutoskautta kuvataan parhaillaan, seiskakausikin tulossa. Pienen Pariisi-kivikon jälkeen Outlanderin ja mun suhde pysyi tulisena kolmoskauden kasijaksoon asti. Olen sittemmin katsonut jakson ja kohtauksen sieltä täältä uudemmilta kausilta, mutta en vain tajua miten ne pystyisivät mitenkään vetämään vertoja etenkään loistavan dramaattiselle ykköskaudelle. Kannattaako niihin tuhlata aikaa? Kun eivät enää ole Skotlannissakaan.

Oikeastihan tuntuu siltä, että Outlanderin luonnollisin lopetuskohta olisi ollut kakkoskauden jälkeen. Siis minähän olisin VIHANNUT sitä lopetusta, mutta olisin myös ymmärtänyt, miksi sarja olisi loppunut niin. Toki olisi jäänyt näkemättä eräs kirjapainossa tapahtunut jälleennäkeminen…

On muuten supertoimiva pääpari, näyttelijät Sam Heughan ja Caitriona Balfe. Helppo uskoa Jamien ja Clairen kaiken voittavaan rakkauteen, kun näyttelijöiden välillä on selvästi kemiaa.

Skottinäyttelijä Sam Heughanista puheen ollen…

Olen yrittänyt blogissani vetää sellaista linjaa, etten kommentoisi näyttelijöiden tai kenenkään ulkonäköä ja ulkoista olemusta edes positiivisessa mielessä. Koska se nyt on vaan melko turhaa.

Mutta Sam Heughan… sanotaanko nyt vaikka niin, että jos Skotlanti koskaan tekee mitään niin typerää, että maan pitää pyytää julkisesti anteeksi, laittaisin Sam Heughanin asialle. Kiltti päälle, se skottiaksentti ja ne koiranpentusilmät ja ”vannon Jeesuksen Kristuksen ristin ja pyhän rautani kautta, ettei Skotlanti koskaan enää tee mitään typerää”. Kaikki synnnit olisi annettu anteeksi! Saa käyttää, Skotlannin PR-ihmiset.

Ja vielä yksi juttu! Ja vannon oman pyhän rautani kautta, että näin oikeasti tapahtui. Kun olin siinä kolmoskaudella päättänyt, että kenties mun ja Outlanderin suhde on tullut tiensä päähän, suoratoistohyppelin Netflixistä Viaplayihin. Koska ehkä jotain muuta katsottavaa?  Ja minkä uutuussarjan mainos lävähti Viaplayllä silmilleni? Sam Heughanin tuottaman ja isännöimän Men in Kilts: A Roadtrip with Sam and Graham -sarjan. Siinä Sam ja Outlander-kollega ja maanmies Graham McTavish kiertävät Skotlantia pakettiautolla ja esittelevät maan tapoja, perinteitä ja kauniita paikkoja.

Olikohan tämä merkki sarjajumalilta, että mun ja Outlanderin pitäisi vielä yrittää?

Outlanderin viisi kautta Netflixissä. Kuudetta kautta kuvataan parhaillaan. Edit. Outlander on myös Viaplayssä. Ja HBO Nordicissa myös.

Men in Kilts: A Roadtrip with Sam and Graham katsottavissa Viaplayssä.

PS. Kuka sanoi, että sarjojen katsominen on turhaa? Todellakin tiedän nyt, missä ja milloin tapahtui Cullodenin taistelu, keitä olivat jakobiitit ja miksi Ylämaiden klaanijärjestelmä kiellettiin. Ja kuka oli Bonnie Prince Charlie. Että sitten kun pubivisassa kysytään 1700-luvun Skotlannin historiasta, meitsi haldaa.

Osaan gaelin kieltäkin! Tai ainakin tiedän, mitä tarkoittaa sassenach. Tiedän myös, että Sam Heughanilla on viskimerkki nimeltään The Sassenach. Tärkeä tieto tämäkin, selkeesti. Sláinte!

PPS. Pitääköhän mun nyt lukea Outlander-kirjatkin?

PPPS. Sitten kun maailma on joskus taas auki, haluan Skotlantiin.