Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.9.2021 Lilyssä.
Suosikkiasia: sarjat! Hyvät ja huonot.
Ensinnäkin: hyvää syyskuuta! Mainio kuukausi.
Toiseksi: terveiset arvon kaimalleni (oletan, nimimerkin perusteella), jonka kanssa kävin keskustelua Netflixin Rahapajasta eli La casa de papelista tovi sitten julkaistun postauksen kommenteissa. Tapahtui nimittäin niin, että tulin kipeäksi. Eli oli yhtäkkiä aikaa mutta ei energiaa mihinkään järkevään. Tämä johti siihen, että Rahapajasta tulikin nopeasti tsekattava sarja; olen nyt katsonut kaikki neljä kautta. Siihen meni reilu viikko. Melko hyvä suoritus, jaksot ovat melko pitkiä. Makasin sohvalla ja tykitin sarjaa jakso toisensa jälkeen. Ja sitten ne jo loppuivatkin. Nyt mun päässä soi bella ciao, bella ciao, bella ciao ciao ciao ja odotan uusia jaksoja. Näin myöhäisheränneenä odotus ei ole kauhean pitkä, sillä vitoskauden eka osa julkaistaan tulevana perjantaina.
Olit muuten oikeassa: kaksi ekaa kautta oli parempia kuin kaksi jälkimmäistä. Mutta siis joo, koukuttavaa kamaa olivat nekin. Tietysti vihasin sitä yhtä tapahtumaa neloskauden lopussa. Ja muutenkin alkoi jossain kohtaa vähän puuduttaa se yletön asesekoilu ja järjetön ramboilu. Olen enemmän sellaista peace and love -tyyppiä, enkä jaksa liiallista väkivaltaa ja konekivääreitä. Trailerin perusteella ramboilu yltyy vitoskaudella, mutta koska olen nyt vuosia myöhässä pudonnut tähän Rahapaja-kuoppaan, onhan sekin katsottava.
Kolmanneksi: olen viime aikoina katsonut Rahapajan lisäksi muutamat loppukesän uudet julkaisut. Ovat olleet asteikolla ihan ok–hyvä luoja en kestä tätä sarjaa miksi katson tätä.
Aloitan ihan ookoosta:
The Chair (Johtaja) / Netflix
Sandra Oh’n tähdittämä draamakomedia oli… noh, ihan ok. Ihan ok. Sandra Oh oli tietysti loistava koska on Sandra Oh, ja katsoin kaikki jaksot suhteellisella menestyksellä, mutta siihen se jäikin. Sarja on saanut paljon kehuja – ihan aiheesta! – mutta mun mielestä siinä oli myös ongelmia. Lähinnä se, että sarja oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen. Oli iso nippu tärkeitä teemoja, mutta niiden purkamiseen ei käytetty kunnolla aikaa ja jäivät siksi vähän etäisiksi. Sarjassa on vain kuusi jaksoa, ja homma loppui vähän yllättäen ja kesken kaiken. Kun olisi pitänyt painaa lisää kaasua, sarja olikin jo ohi ja päällimmäisenä mieleen jäi lässähtänyt loppu.
Mutta pidin minä The Chairista enemmän kuin…
Modern Love (kausi 2) / Amazon Prime
Olen aiemminkin dissanut Amazon Primen Modern Lovea. Kyseessä on siis New York Timesin samannimisesta, erilaisten ihmisten kirjoittamista esseistä koostuvasta juttusarjasta inpiraationsa saanut antologiasarja, jossa käsitellään rakkautta eri muodoissaan. NYT:n juttusarja (ja podcast) on oikein mainio ja sydämellinen, mutta sarja ei vain onnistu koskettamaan minua. Ei ykköskaudella eikä nyt. Ongelma on siinä, että se yrittää niin kovasti olla koskettava että koskettavuus tuntuu päälleliimatulta. Alkaa vain ärsyttämään kaikki se laskelmoitu itkusisältö. Mieluummin luen tai kuuntelen oikeiden ihmisten kirjoittamat oikeat esseet kuin katson niistä väännettyjä tekokoskettavia jaksoja.
Mutta pidin minä Modern Lovesta enemmän kuin…
Nine Perfect Strangers / Amazon Prime
Hyvä luoja että en kestä Nicole Kidmanin ja Melissa McCarthyn tähdittämää Nine Perfect Strangers uutuussarjaa! Ja tiedän, että tämä on nyt hieman hätiköity ja epäreilu kritiikki, sillä sarjasta on ilmestynyt vasta neljä jaksoa. Olen kuitenkin katsonut ne kaikki. En tiedä miksi. Minua ärsyttää sarjassa kaikki. Kaikki! Kaikkein eniten Kidmanin esittämä ”mystinen” wellness-guru Masha. Ärsyttävä hahmo! Ja ärsyttävä sarja! Miksi olen katsonut sitä?
PS. Viime päivien ilahduttavin sarjauutinen: Yle Areenaan tulee 27.9. This Way Up -sarjan kakkoskausi. Ykkönen oli just hyvä, joten odotan innolla kakkosta.
LUE MYÖS:
