Avainsana: ajattelin tänään

Kategoriat
Hassua Nostalgia Oma elämä

10 TV Shows to Know Me -haaste

Kirjoitus on alun perin julkaistu 22.3.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: merkitykselliset tv-sarjat.

Kuvat: NBC, Fox, Comedy Central, ABC, MTV3

Tovi takaperin (saattoi olla pari kuukautta tai pari vuotta sitten, aika on menettänyt merkityksensä) Twitterissä kiersi haaste ”10 TV Shows to Know Me”.  Siinä piti listata kymmenen sarjaa, jotka kertovat minkälainen tyyppi olet.

Mun piti tehdä 10 TV Shows to Know Me -postaus silloin pari kuukautta / vuotta sitten, mutta jäi kaiken sälän alle. Teen sen siis nyt, vain pari kuukautta tai pari vuotta myöhemmin. Enkä valitettavasti kirjoittanut muistiin, kuka kyseisen haasteen pari kuukautta tai vuotta sitten aloitti, joten en voi kreditoida häntä (juttuideoiden ylöskirjaamissysteemini taitaa kaivata päivitystä… ).

Tarkan tai vähemmän tarkan harkinnan jälkeen listani on tässä. Se on puoliksi ikisuosikkejani ja puoliksi sarjoja, joihin mulla on nostalgiasyistä tunneside.

1. Parks and Recreation

Jos olet lukenut tästä blogista edes yhden satunnaisen postauksen, hyvin suurella todennäköisyydellä tiedät, että rakastan Parks and Recreationia. Puhun siitä jatkuvasti, kyllästymiseen asti. Parks and Rec on suosikkisarjani, eikä se koskaan lakkaa ilahduttamasta minua. Jos joku sarja kuvaa, millainen tyyppi minä olen ja mistä minä pidän, se on Parks and Rec.

2. New Girl

Rakastan myös New Girliä. Se on sarja, jota todennäköisimmin katson, kun maailma musertaa ja kaikki kaatuu päälle. Tai siis katsoin ennen kuin se poistui Netflixistä. Mun tekee mieli siteerata Nick Milleriä vähintään kerran päivässä.

3. Happy Endings

Happy Endings kuuluu hyvin vahvasti ikisuosikkieni listalle. Ongelma vain on se, ettei sarja ole vuosiin ollut katsottavissa Suomessa. Eihän ole? Noh, niin tai näin, ah-MAH-zing koko homma. Genreä täydellisen hölmö, ja kulttikomedian status vain lisää rakkauttani.

4. Broad City

Joo joo, ihan kohta lopetan tuhlaamasta listan sijoja höpsöihin komedioihin. Mutta heitän sinne vielä Broad Cityn. Koska rakastan sitäkin.

5. Friday Night Lights

Friday Night Lights on yksi hienoimmista sarjoista koskaan. Jos pitäisi pyyhkiä mielestä joku sarja ja saisin katsoa sen uudestaan ensimmäistä kertaa, valitsisin FNL:n. Texas forever.

6. O.C.

Jos mun pitää valita yksi sarja teinivuosiltani, se on O.C. Mun täytyy kuulla vain ensimmäiset sävelet Phantom Planetin Californiasta, ja olen taas 14-vuotias fanittamassa Seth Cohenia. O.C. on sitä kamaa, johon mulla on ikuisesti tunneside. Ei se ole listalla, koska se olisi erityisen hyvä, vaan siksi, että se on tärkeä osa nuoruusvuosiani.

7. Alias

Sydney Bristow, ikuisesti. Alias on O.C.:n tavoin sarja, joka on tärkeä osa nuoruuttani. Olen iloinen, että teini-ikäisellä Maisalla oli Sydneyn kaltaisia tv-sarjaesikuvia.

8. 24

Jack Bauer. Ja se tikittävä kello. En enää jaksa 24:n kaltaisia ramboilusarjoja, mutta sarja pääsee listalle nostalgiasyistä. Ja kertoo kai sekin jotain minusta, että joskus jaksoin katsoa ramboilusarjoja.

9. Salatut elämät

Lisää nostalgiaa. En ole katsonut Salkkareita enää vuosikausiin, mutta se on joka tapauksessa erottamaton osa minun lapsuuteni ja nuoruuteni tv-muistoja. Ansaitsee siksi paikkansa listalla.

10. Frendit

Vielä yksi komedia. Koska en vain voi jättää Frendejä listalta. Frendit on Frendit, ja vaikka kuinka paljon nykyään valitan siitä, sarja on aina tärkeä ja merkityksellinen minulle.

PS. Mitä jäi listan ulkopuolelle? Ainakin Gilmoren tytöt, se olisi ollut sijalla 11. Ja SNL! Sovitaan, ettei sketsikomedia kuulunut tälle listalle. Kulttuurisesti oman nuoruuteni merkittävimpiä sarjoja oli Sinkkuelämää, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut kaikkein suurin fani. Ted Lasso? Ehkä ei, on liian tuore suosikki. Katsotaan viiden vuoden päästä uudestaan. HIMYM? You know what you did, ysikausi. Fleabag ehkä? Veronica Mars mahtuisi top20:een. Samoin jenkki-Office. Ja SPN. Schitt’s Creek myös. Ja hei, Hart of Dixie! Minä rakastan sitä täydellisen höpsöä sarjaa!

Unohdankohan nyt jonkun tärkeän…?

LUE MYÖS:

12.4.2019 30 vuotta ja 30 tv-muistoa
22.11.2018 Kiitoskirje tv-sarjoille
Sarja- ja leffakohtauksia, joita ajattelen usein
Kategoriat
Dokumentit Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: sarja, johon en olisi koskaan halunnut tutustua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.3.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Volodomyr Zelenskyi, Evan Rachel Wood ja Nick Miller.

Kuvat: Kvartal 95, HBO Max

Anteeksi mutta mitä hittoa. 20. maaliskuuta? Voisin vannoa, että pari päivää sitten oli helmikuu. Time flies when you’re stressing about literally everything, ilmeisesti.

Koska pääsin loppuun Parks and Recin uusintakierroksella numero 5490, on pitänyt viime päivinä löytää muuta sisältöä blokkaamaan ikäviä uutisia. Joten viime aikojen suosikkiasioita! Ensimmäisen toimivuus ikävien uutisten blokkaajana on tosin kyseenalainen. Ja kolmas on ikävää mutta tärkeää.

Kansan palvelija / Yle Areena

Disclaimerit tällaisessa yhteydessä ovat varmasti melko turhia, mutta sanotaan nyt silti: voi kuinka toivon, etten olisi koskaan kuullutkaan ukrainalaiskomediasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу). Haluaisin, että sen päätähti ja käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi olisi vain joku eurooppalaisen maan presidentti, jonka nimeä ehkä kysytään joskus pubivisassa. En minä tällä tavalla halunnut häneen tutustua.

Olosuhteissa ei ole mitään hyvää, pelkästään pahaa, mutta suuren kysynnän vuoksi Yle Areenaan palannut Kansan palvelija on joka tapauksessa ollut hauska tuttavuus. Hyvä muistutus, että hauskoja ja hyviä sarjoja tehdään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Käsittämättömän julmassa tilanteessa maailman huomion ja ihailun osakseen saanut Zelenskyi esittää sarjassa historianopettajaa, josta tulee yllättäen Ukrainan presidentti. Eipä voi ainakaan moittia sarjaa epäuskottavasta juonesta, kun pari vuotta myöhemmin sarjapresidentistä tuli oikea presidentti. Eikä vain presidentti, vaan kansaansa sankarillisesti johtava sodanajan presidentti.

Olen viihtynyt Kansan palvelijan parissa oikein mainiosti*, mutta hetkittäin se saa myös vähän surulliseksi. En pysty olemaan ajattelematta, että onko tämä ja tuo kuvauspaikka nyt raunioina ja miten kaikkien näiden näyttelijöiden on käynyt.

*edit. 23.3. olen katsonut sarjaa nyt pidemmälle, ja pitää tulla lisäämään yksi asia: en ihan kauheasti fiilistele misogynistisiä ja seksistisiä vitsejä, joita sarjassa on ikävän paljon. Tai siis en yhtään fiilistele niitä. Miinusta niistä.

Kansan palvelijan ensimmäinen kausi ja samanniminen elokuva Yle Areenassa.

Minx / HBO Max

Heei, tää on hauska! Jos nyt tuomion voi antaa kahden ekan jakson perusteella. Ja pitää kai mainita myös se, että minähän katsoisin mitä vain, minkä pääosassa on armas Nick Millerini.  Siis näyttelijä Jake Johnson. Jonka yleisestä hyvän tyypin aurasta kertoo se, että hän esittää Minxissä pornolehtikeisaria, mutta toisin kuin voisi kuvitella, kyseinen Doug ei ole lainkaan limainen tuttavuus. Siis ainakaan niiden kahden jakson perusteella!

HBO Max tosin mainostaa Minxiä näin: Minxin tapahtumapaikkana toimii 1970-luvun Los Angeles. Sarja keskittyy Joyceen, vakavaan nuoreen feministiin, joka yhdistää voimansa limaisen kustantajan kanssa luodakseen ensimmäisen eroottisen lehden naisille.

Eikä ole limainen! Ainakaan kovin limainen. Vai olenkohan  jäävi, koska olen Nick Miller -fan clubin jäsen? Noh, ihan sama. Minx vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta ja leppoisalta hyvän mielen komedialta. Taas sitä kamaa, jota kaipaan tähän synkkyyteen.

Kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottaviksi perjantaina. Uusia jaksoja tippuu viikoittain.

Phoenix Rising / HBO Max

Ja sitten jotain ei-lainkaan-leppoisaa, mutta tärkeää. Näyttelijä-aktivisti Evan Rachel Wood käsittelee Amy J. Bergin ohjaamassa kaksijaksoisessa dokumentissa ”matkaansa kotiväkivallan uhrista henkilöksi, joka sai muutettua käytäntöjä, joilla suojellaan muiden selviytyjien oikeuksia”.

Ei helpoin katsottava, mutta jos joku on hienoa niin se, kun kaltoinkohdeltu nainen löytää voimansa, nousee ylös ja taistelee.

The Bubble / Netflix / tulossa 1.4.

Tämä Judd Apatowin komedia vaikuttaa täydellisen hölmöltä. Täydellisen hölmö sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkigenrejen listalla. Ja hei, Harry Trevaldwyn! Somesuosikkejani. Say no more.

PS. En jaksanut katsoa Inventing Annaa loppuun, mutta olen katsonut ainakin viisi kertaa tämän SNL:n sketsin.

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua

Turhia, iloisia asioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: valonpilkahdukset.

Kuva: BBC

Ja taas on hetki, kun leppoisat sarjahöpinäni tuntuvat täysin yhdentekeviltä. En tiedä mitä voisin sanoa. Paitsi sen, että olen helvetin vihainen. Ja surullinen. Mutta enimmäkseen vihainen. Vihainen siitä, että sieluton ja raukkamainen kusipää voi sieluttomuudessaan ja raukkamaisuudessaan aloittaa perusteettoman sodan. Tuosta noin vain, sormia napsauttamalla, muuttaa miljoonien ihmisten elämän, koska… koska miksi? Koska kukaan ei halannut häntä lapsena? Koska joku sanoi hänelle joskus rumasti? Koska kuvittelee että on ”vahva johtaja”? Vaikka todellisuudessa on kaikkea muuta.

Voisiko Geneven sopimukseen lisätä pykälän siitä, että jos joku ihmisyyttä vailla oleva despootti yrittää paikata puuttuvia senttejään ydinasekoodeja heiluttelemalla, hänen pitäisi edes olla eturintamassa taistelemassa eikä linnoittautua bunkkeriin? Voidaan kutsua sitä Zelenskyi-pykäläksi.

En ole koskaan sen kummemmin ajatellut niitä 1300 kilometriä, jotka erottavat Suomen ja Venäjän. Tämä on tietysti valtaisa etuoikeus. Rauhan ajan lasta eivät ole sotien haamut kiusanneet. Nyt minä ajattelen niitä kilometrejä. Ja olen taas helvetin vihainen. Ja surullinen. Peloissanikin. Ja sitten taas helvetin vihainen. Miksi edes pitää miettiä skenaariota, että mitä jos Kremlin Sauronin silmä päättääkin kääntyä luoteeseen? Miksi yksi (1) julma ja rikkinäinen mielipuoli saa aiheuttaa niin paljon tuskaa, surua ja pelkoa miljoonille ja miljoonille ihmisille. Ja mikseivät ne perusteettomasti itsenäiseen valtioon komennetut sotilaat vain voisi olla kuuntelematta mielipuolta ja lopettaa? Taistele itse, Vlad, jos haluat, we out. Täysin naiivi ajatus, tiedän. Mutta tuollaisia ajatuksia mun päässä pyörii.

En oikeasti ole sitä mieltä, että leppoisat höpinät, kuten nyt vaikka tämä blogini, ovat tällaisina aikoina täysin yhdentekeviä. Siis verrattuna lähes kaikkeen muuhun ovat tietysti äärettömän epätärkeitä, mutta ainakin mun on pakko yrittää synkkyden keskellä tarrata iloon ja valoon. Ja leppoisaan höpinään. Kaikki käsittelevät näitä juttuja omalla tavallaan, kestävät synkkyyttä omilla valonpilkahduksillaan. Minä katson Parks and Reciä ja nauran samoille vitseille, joille olen nauranut viisituhatta kertaa ennenkin. Sitten selaan Twitteriä ja luen uutisia, olen vihainen, surullinen ja vihainen. Ja katson taas Parks and Reciä.

Mun ei oikeastaan ollut tarkoitus kirjoittaa mitään edellä mainittua. Oikeasti halusin vain kirjoittaa sitä leppoisaa höpinää, kirjoittaa suosikkiasioista kuten ennenkin. Koska eiköhän kaikki saa tällä hetkellä tarpeeksi synkkyyttä ilman että joku random sarjabloggaaja kirjoittaa leppoisassa höpinäblogissaan että vähän pelottaa ja ahdistaa ja fuck you sinä sieluton idiootti, joka palatsisi suojassa leikit sairasta shakkia ihmisten elämillä.

Turhista, iloisista asioista, niistä minä halusin kirjoittaa. Joten niistä minä nyt kirjoitan. Minun valonpilkahduksistani.

Turhia asioita, jotka tuovat mulle iloa:

Encanton soundtrack! Loistavuutta. Itse leffaahan en ole nähnyt, mutta who cares. Tiedän silti, että me ei mainita Brunoo.

Tää on soinut mun päässä viimeisen viikon ajan:

Tämä höppänä Succession-sketsi by Ben Cahn.

Se, että mainion Starstruckin kakkoskausi on tulossa! Se on jo julkaistu Briteissä ja on tulossa HBO Maxiin, mutta julkaisupäivä toistaiseksi TBD.

Ja että The Marvelous Mrs. Maiselin neloskausi alkoi Amazon Primellä. En oikeastaan enää kauheasti pidä siitä, mutta on silti kivaa katsoa sitä ja valittaa. Ylipäätään on kiva välillä valittaa niinkin turhista asioista kuin tv-sarjoista. Ja pyöritellä silmiä niille – se vasta onkin kivaa!

Täydellinen turha ja iloinen asia: kun Arsenal voittaa lisäajan viidennellä minuutilla syntyneellä maalilla.

John Mulaney isännöi taas SNL:ää. 😀

Öööö ei lainkaan suosikkiasia: mun all time suosikki comfort show eli New Girl on poistunut Netflixistä, ainakin Suomessa. Mitä?! Juuri kun sitä kaivataan kaikkein eniten. Mutta siis suosikkiasia: Zooey Deschanel, Hannah Simone ja Lamorne Morris ovat aloittaneet New Girl -podcastin Welcome to Our Show. Kuuntelen sitten sitä.

Videot lapsista ja koiranpennuista. Tai kissanpennuista. Tai vanhoista koirista tai kissoista, ihan sama.

Ikuisesti tämä (aina kun on synkkää, katson tämän ja hetken aikaa on vähemmän synkkää):

Ali Wongin uusi Netflix-spesiaali Don Wong.

Glennon Doylen kirja Kesytön. En oikeastaan jaksa minkäänlaista self help -höpinää (siis henkilökohtaisesti koska olen minä), mutta jotenkin pidän silti tästä kyseisestä kirjasta. Eihän se siis suoranaisesti mikään self help -kirja olekaan, vaan Doylen ”omakohtainen kertomus elämän ja identiteetin hajoamisesta ja uudelleenrakentamisesta”. Oli miten oli, minäkin olen päättänyt olla gepardi. Joo, tuo oli viittaus kirjaan.

Late Night with Seth Meyersin Day Drinking -videot.

Netflixiin tullut Brooklyn Nine-Ninen seiskakausi.

Ja Peanut M&M’sit.

PS. Punainen risti: näin voit auttaa Ukrainan kriisin uhreja.