Kategoriat
Hassua Tyypit

Julkkikset, jotka eivät saa olla idiootteja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 17.1.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Dave Grohl

Pari päivää takaperin selasin Twitteriä ja huomasin, että Dave Grohl trendaa. Twitter, tuo paholaisen keksintö ja aikasyöppö, kertoo aina mitkä aiheet ja tyypit puhuttavat käyttäjiä maailmalla. Ja nyt puhutti Dave Grohl. Nirvanan rumpali, Foo Fightersin laulaja-kitaristi, all-around rocktähti ja musiikkilegenda.

Twitter on mitä on ja ihmiset – varsinkin julkkikset – on mitä on. Siksi valmistaudun usein lukemaan ikäviä asioita kun joku tyyppi trendaa. Kokemus on opettanut. Joku kiva tyyppi onkin paljastunut totaaliseksi kusipääksi. Julkisuuteen on noussut ikäviä tekstiviestejä. Joku onkin rasisti. Joku on pidätetty. Joku on kuollut! Ikäviä asioita.

Niiden parin sekunnin ajan ennen kuin sain selville miksi Dave Grohl trendasi, ajattelin vain että ”voi ei, ei Dave Grohl!!”. Olin varma että se on jotain ikävää. Ja olisin joko surullinen tai pettynyt, koska ikävät tekstiviestit tai kusipää tai kuolema tai muuta ikävää.

Dave Grohl on mun kirjoissa yksi niistä julkkiksista, joka ei saa paljastua kusipääksi. Se olisi isku tietysti Foo Fighters -fanina, mutta ennen kaikkea se olisi isku ihmisenä, joka haluaa uskoa ihmisistä hyvää. Jos rockin mukavin mies Dave Grohl, ei-koskaan-kuule-huonoja-asioita-hänestä Dave Grohl, all-around hyvä tyyppi Dave Grohl olisikin kusipää, niin voisiko kenenkään hyvyyteen enää luottaa. Noin niinku vähän ylidramatisoidusti sanottuna.

Joidenkin julkkisten törttöilyt ja kusipäisyys ovat täysin yhdentekeviä. Sitten on Dave Grohlin kaltaisia mukavalta vaikuttavia, itselle merkityksellisiä tyyppejä, joiden kusipäisyys iskisi kovaa.

Omalle ”voi ei, ei xx” -listalleni kuuluvat Dave Grohlin lisäksi ainakin…

Jennifer Garner: arvon Sydney Bristow, aina ja ikuisesti tv-sarjasankarini. Seuraan Jenniferiä Instagramissa ja hän vaikuttaa supermukavalta ja symppikseltä tyypiltä. Kamalaa, jos saisinkin tietää että hän hylkäsi kissanpennun lumihankeen tai jotain muuta ikävää. Mistä näistä Hollywood-tähdistä tietää, mutta haluan uskoa että Jennifer on oikeastikin hyvä tyyppi. Sellainen tavallinen, samaistuttava, ystävällinen ihminen, joka nyt vaan sattuu olemaan tunnettu näyttelijä.

Michelle ja Barack Obama: en suostu uskomaan, että Michelle ja Barack Obama voisivat olla oikeasti idiootteja. Eihän se ole mahdollista! Eihän?? He vaikuttavat niin mainioilta ihmisiltä; fiksuilta, empaattisilta, ystävällisiltä ja hauskoilta. Ja heidän avioliittonsakin näyttäytyy ulospäin niin kovin onnelliselta. Mikä isku olisikaan, jos kaikki olisi teatteria.

Arsène Wenger: noniin. Arsenal-faneilla (ryhmä, johon valitettavasti kuulun) on tietysti paljon sanottavaa Wengeristä. Siis Arsenalin monivuotisesta managerista. Oli menestyksen vuodet, The Invincibles49, 49 undefeated… ja sitten ne ei-niin-menestyksen vuodet. Mutta ei nyt mennä niihin. Mennään siihen, kuinka ex-pelaajilla tuntuu aina olevan vain hyvää sanottavaa mr Wengeristä. Sanokaa mitä sanotte Wengeristä managerina, ihmisenä hän vaikuttaa voittajalta. Sielu ja sydän paikoillaan. Boss, älä paljastu ikäväksi ihmiseksi. Haluan uskoa, että olet se ranskalainen herrasmies, hyväsydäminen isähahmo, antiikin filosofeja siteeraava loistotyyppi jonka kuvittelen sinun olevan.

Tom Hanks: uskoakseni maapallo lähtisi radaltaan jos TOM HANKS, Hollywoodin mukavin ihminen, olisikin  oikeasti ikävä tyyppi. Keanu Reeves on samaa kategoriaa.

John Mulaney: joskus kun mulla on tylsää, katson koomikko John Mulaneyn talk show -haastatteluja. Ne ovat aina hauskoja ja John Mulaney vaikuttaa aina hyvältä tyypiltä. Tässä joku aika sitten Mulaney trendasi Twitterissä – syy oli se, että hän oli mennyt vieroitukseen kokaiini- ja alkoholiriippuvuuden vuoksi. Ja kuin osoituksena sille, että moni muukin pitää häntä hyvänä tyyppinä, Twitter oli täynnä tsemppiviestejä. Hyvän tyypin ei täydy olla täydellinen. Kunhan on hyvä tyyppi, se riittää. Ja todellakin haluan uskoa että John Mulaney on hyvä tyyppi.

Dan Levy: jos on luonut Schitt’s Creekin, yhden kaikkien aikojen sydäntä lämmittävimmistä komediasarjoista ja puhunut julkisuudessa kuinka tv-viihdettä voi tehdä ilman ikäviä asioita, sopii kai olettaa että on reaalimaailmassa yhtä mukava kuin se luomansa tv-todellisuus. Jos Dan Levy, siis Schitt’s Creekin David Rose, olisikin ikävä tyyppi… no, eihän hän ole! Päätän ettei ole.

Amy Poehler: olenko kertonut, että Parks and Recreation on suosikkisarjani? Ai olen, viisi miljoonaa kertaa? Ai niin usein, että olen käyttänyt tuon vitsin jo aiemmin?  Noh, meni jo. Rakastan Parks and Reciä, rakastan Amy Poehleria ja olisi hyvin kova isku, jos Amy olisikin ikävä tyyppi. Tahraisi vähän koko Parks and Reciä. Siksi toivon myös, että Aubrey PlazaAdam Scott ja Nick Offerman olisivat hyviä tyyppejä.

Never meet your heroes…

Unohdinko jotain?

Aivan, se syy miksi Dave Grohl trendasi? Oli hänen syntymäpäivänsä ja jengi twiittasi siitä, kuinka mukava, sympaattinen, all-around hyvä tyyppi / rocktähti / musiikkilegenda, kiltti ja ystävällinen, lahjakas ja karismaattinen hän on.

Luojan kiitos.

Joku muistutti siitä kerrasta, kun Dave Grohl kirjoitti Cornwallin kaupunginhallitukselle vetoomuksen harrastelijabändin puolesta. Kaupungin asettamat melurajat estivät teini-ikäisiä muusikoita harjoittelemasta.

Joku twiittasi tämän loisteliaan Everlong-taltioinnin.

Minä olisin voinut muistella sitä Foo Fightersin keikkaa Kalasatamassa 2011. Sitä, johon liittyy vain hyviä muistoja.

PS. Hyvä luoja kuinka paljon haluaisinkaan Foo Fightersin keikalle JUST NYT. Keskelle ihmismerta huutamaan I’VE GOT ANOTHER CONFESSION TO MAKE.

Kaikille keikkoja ja ihmismassoja kaipaaville suosittelen ja toisaalta en suosittele Foo Fightersin Live At Wembley Stadium 2008 -videoita.  Ovat loistavia, mutta just nyt tekevät myös vähän surulliseksi. Koska milloin seuraavaksi?

It’s times like these you learn to live again, kai.

PPS. Hei Dave Grohl ja muut, saatte te välillä olla idiootteja. Eikö me kaikki olla sitä joskus?! Kunhan olette 99-prosenttisesti mukavia, ystävällisiä, normaaleja hyviä tyyppejä ja hyväsydämisiä, reiluja ihmisiä. Ettekä itseänne täynnä olevia, ikäviä tekstiviestejä lähetteleviä, kissoja lumihankeen jättäviä kusipäitä.

Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

Vuoden 2020 tärkeimmät sarjani (eli päänsärkysarjat ja ikuisesti parhaat)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat. Ja se, että vuosi 2020 on ihan kohta ohi.

Kuvat: NBC, The CW, Comedy Central, Netflix, Fox.

Tein tovi sitten oman listani vuoden 2020 parhaista sarjoista. Se löytyy täältä.

Listalla oli hienoja, kehuttuja ja tyylikkäitä sarjoja – Mustaa kuningatartaThe BoysiäUnorthodoxia… siltä kuitenkin puuttui henkilökohtaisella tasolla kaikkein tärkeimmät sarjat. Ei sillä, kyllä mainitut laatusarjatkin minua viihdyttivät ankeana vuonna 2020, mutta tyylikäs ja tärkeä ovat silti eri kamaa.

Siispä tämän tympeän, erikoisen, pelottavan, ahdistavan vuoden viimeisenä postauksena: vuoden 2020 tärkeimmät sarjani:

Aloitan kategoriasta, joka on nimeltään:

Päänsärkysarjat

Kärsin ikävän ison osan vuodesta kroonistuneesta jännityspäänsärystä. Se oli ja on perseestä, noin kauniisti ilmaistuna. Nyt homma on jotenkuten hallinnassa, thank god, mutta on muuten viheliäinen vaiva. Kun koko ajan vain koskee päähän, välillä pelottavan kovaa.

Vaikka liikuntaa tarjotaan lääkkeeksi tähänkin vaivaan, välillä on ollut jaksoja kun olen vain halunnut kirota päänsärkyjumalia peiton alle hautautuneena kylmäpussi otsallani. Näinä hetkinä seuranani on ollut:

Supernatural (The CW, Amazon Prime): jos mun pitäisi tiivistää vuoteni 2020 johonkin yksittäiseen sarjaan, se sarja olisi Supernatural. Aloin katsoa sitä kolmetuhatta vuotta sitten viime huhtikuussa. Oli ensimmäinen aalto, eristäytymistä, pelottavaa päänsärkyä. Jakso toisensa jälkeen SPN:ää (sitä on yhteensä 15 kautta, 327 jaksoa), ja jossain kohtaa oli tullut kesä, sai olla taas vähän vapaammin eikä päätäkään enää koskenut niin paljon – hetkeen.

Supernaturalia kunnolla ymmärtääkseen pitää minusta ymmärtää sitä valtavan intohimoista, kansainvälistä ja lojaalia faniyhteisöä,  joka sarjalla on. On kaikessa sekopäisyydessään suosikkini, mitä tulee tv-sarja-fandomeihin. Ei sarja niiiiin hyvä ole, mutta fandom lisää siihen jotain maagista.

Mulla olisi mahdollisesti paljon sanottavaa SPN:n tovi sitten ilmestyneestä päätösjaksosta, mutta ehkä en nyt mene siihen. Sen sijaan kerron suosikkivuorosanani koko sarjasta.

Se on tämä, hyvin spesifisti minuun iskevä, täydellisen meta Chuckin lause neloskaudelta:

I mean, horror is one thing, but being forced to live bad writing?  

Ja jokainen kerta, kun Dean sanoo ”Sammy”.

Broad City (Comedy Central): kesän pahimman päänsärkyjakson aikana minua viihdyttivät Abbi ja Ilana.  Katsoin kaikki kaudet, kaikki jaksot, ja jossain kohtaa päänsärkykin oli taas helpottanut. Harmittavasti tällä hetkellä sarjaa ei enää löydy Yle Areenasta, kesällä tuli kaikki tuotantokaudet katsottavaksi. Buu, Broad City takaisin! Rakastan, rakastan, rakastan Broad Cityä. Sarja tekee minut aina iloiseksi. Höpsön absurdia huumoria, feminismiä ja kaiken voittavaa ystävyyttä.

Emily in Paris (Netflix): olihan ne nyt viihdyttävät 10 jaksoa. Eskapismi-TV kunniaan! Joskus huonompikin sarja voi olla hyvä, jos sen katsoo oikealla hetkellä. Olen vakaasti sitä mieltä, että Emily in Parisista tuli yksi vuoden hittisarjoista, koska sen julkaisuaikana kaikki oli synkkää ja pelottavaa. Höttöinen sarja toi sopivasti vaihtelua ikävään todellisuuteen – oli se todellisuus sitten pandemiaa tai päänsärkyä.

Toinen vuoden 2020 tärkeimmät sarjat -kategorioista on:

Ikuisesti parhaat

New Girl (Fox, Netflix): aina kun kaipaan lämmintä hyvän mielen sarjaa, katson New Girliä. Vuonna 2020 mainittua sarjatyyppiä kaipasi melko usein, joten olen katsonut New Girlin läpi. Olen viihdyttänyt itseäni myös kuvittelemalla, miten apartment 4D:n asukkaat pärjäisivät pandemiassa. Tai lähinnä miten Schmidt pärjäisi pandemiassa. Sivuhuomiona: keväällä sain iloa myös mainitun Schmidtin näyttelijän Max Greenfieldin kotikoulu IG-videoista. Ja USA:n vaalien aikaan ilahdutti tämä.

PS. Nick Miller 4ever!

Parks and Recreation (NBC, Amazon Prime): olen maininnut tässä blogissa noin 95 miljoonaa kertaa, että Parks and Rec on kaikkien aikojen suosikkisarjani. Edelleen totta. Vähemmän yllättäen Parks and Rec oli henkilökohtaisella tasolla äärimmäisen tärkeä sarja saatanallisena vuonna 2020. The Fight (kausi 3, jakso 13) toimi, vaikka ympärillä tapahtui kaikkea pelottavaa. Snake Juiceee!!

Frendit (NBC, Sub): Subilta on tullut aina arkisin seiskasta alkaen kaksi jaksoa vanhoja Frendejä. On tullut tavaksi avata telkkari, ja antaa RachelinMonicanPhoebenJoeynChandlerin ja Rossin pyöriä taustalla. Jotain lohtua ne kai tuo, kaikki ne miljoona kertaa kuullut vitsit.

Saturday Night Live (NBC, YouTube): ja sitten kun mikään muu ei toimi, katson YouTubesta vanhoja SNL-sketsejä. Mulla on omat suosikkini, joita katson uudestaan ja uudestaan. Amy Poehler -fanina palaan esimerkiksi tasaisin väliajoin tähän vuosia vanhaan loisteliaaseen Sarah Palin -räppiin (jonka aikana Amy oli ihan viimeisillään raskaana, synnytti tasan viikon päästä):

Siinä ne. Eli kiitokset Dean, Sam, Abbi, Ilana, Emily, Nick Miller et al., Rachel Green et al., Pawnee ja Studio 8H – olitte erityisen tärkeitä vuonna 2020.

Ja kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet Suosikkiasioita.

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi 2021 on kaikin puolin kivempi kuin edeltäjänsä.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Sarjat Tyypit

Roolinsa vanki

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.12.2020 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Jack Bauer

Kuvat: Netflix / Designated Survivor, FOX / 24

Olin aikoinaan hyvin suuri 24-fani. Puhutaan siis siitä tv-sarjasta. CTU, terroristijahteja, salajuonia, agentteja, dramaattisesti tikittävä kello…

Ja Jack Bauer.

Jack Bauer oli ja on mun suosikki fiktiivisiä tyyppejä. Kenties hieman ongelmallinen suosikkityyppi kaiken sen ylettömän väkivallan ja muun moraalisesti kyseenalaisen ramboilun vuoksi, mutta suosikkityyppi joka tapauksessa. Ja siis pelastihan Jack Bauer Yhdysvallat uudestaan ja uudestaan kaikilta mahdollisilta joukkotuhoaseilta ja maailmanlopun suunnitelmilta. Tarkoitus pyhitti keinot, kai.

If you don’t tell me what I want to know, then it’ll just be a question of how much you want it to hurt.

Ja sen sellaista.

Katsoin Jack Bauerin ässäilyjä aina pikkuveljeni kanssa. 24:lla ja Jack Bauerilla on ehkä senkin vuoksi erityinen paikka sydämessäni. Actioniin ja ässäilyihin kiedottua nostalgiaa koko sarja. Muistan, kuinka tuijotettiin sarjaa yläkerrassamme – jakso per viikko tietysti. Jaksot päättyivät aina superdramaattiseen paljastukseen tai raivostuttavaan cliffhangeriin. Sitten ruutuun lävähti se digitaalinen kello. Ja lopussa Jack Bauer pelasti kaikki.

Sivuhuomio: mun on täysin mahdotonta kutsua Jack Baueria miksikään muuksi kuin Jack Baueriksi. En voi edes kirjoittaessa käyttää Jack Bauerista pelkästään etu- tai sukunimeä. Eikä Jack Bauer ole myöskään hän. Vaan Jack Bauer on aina Jack Bauer. Etunimi, sukunimi, molemmat tarvitaan.

Olen miettinyt Jack Baueria paljon viime päivinä. Syy: olen katsonut Netflixistä Designated Survivor –draamasarjaa. Sehän on jo pari vuotta vanha, mutta jotenkin randomisti päädyin katsomaan sitä. Herra ties miksi.

Designated Survivor on ihan pätevä sarja. Se nappasi oikein tehokkaasti mukaansa, ja nyt mun on katsottava sitä, jotta saan tietää kuka on syypää pommi-iskuun, jossa kuoli koko Yhdysvaltojen hallinto. Kaikki paitsi Jack Bau…. Tom Kirkman. Kaikki paitsi joku Jack Bauerin näköinen jamppa nimeltään Tom Kirkman. Valittu selviytyjä, josta tehtiin presidentti.

Tom Kirkmania esittää Kiefer Sutherland. Siis Jack Bauer. Siis näyttelijä, joka tunnetaan etenkin Jack Bauerin roolistaan. Okei vähän siitäkin, että melkein meni naimisiin Julia Robertsin kanssa, mutta Julia Roberts päätti suhteen kolme päivää ennen häitä. Ja vähän siitä, että on Donald Sutherlandin poika. Mutta kaikkein eniten Jack Bauerista.

Takaisin Designated Survivoriin. Ihan pätevä sarja, kuten sanoin. Paitsi yksi melko suuri ja katsomiskokemukseeni negatiivisesti vaikuttava ongelma: en kykene näkemään Tom Kirkmania. Näen vain Jack Bauerin. Tai oikeastaan jonkun onnettoman viiden pennin version Jack Bauerista.

Aina kun Tom Kirkman on ruudussa, ajattelen Jack Baueria.

”Jack Bauer olisi kyllä jo ratkaissut tämän salaliiton!”

”Antakaa Jack Bauerin kuulustella pahiksia!”

”Olisit vähän enemmän kuin Jack Bauer, Tom.”

Poloinen Tom ei voi voittaa. Ja siis Tom on oikein hyvä tyyppi, ehkä jopa liiankin hyvä. Mainio vahinko-presidentti: rehellinen, lojaali, fiksu. Hyvä isä, hyvä aviomies, hyvä esimies, hyvä armeijan ylipäällikkö. Hyvä kaikkea. Mutta ei Jack Bauer.

Yhdessä kohtauksessa tämä presidentiksi joutunut Tomppa kertoi, ettei ole koskaan lyönyt ketään. Täysin automaattisesti suustani pääsi ”hah, niin varmaan”. Koska Jack Bauer ei muuta teekään kuin lyö ihmisiä.

Mitä enemmän katson Designated Survivoria, sitä kirkkaammin tajuan, että Kiefer Sutherland on mun päässä ikuisesti Jack Bauer. Sori Kiefer. Olet roolisi vanki.

Jack Bauer forever.

Designated Survivorin kolme kautta katsottavissa Netflixissä. Ihan hyvä se on! Ei tosin mikään 24… (24 taitaa olla ainakin Viaplayssä.)

PS. Hyvä lukija, olen tuskallisen tietoinen siitä, että käytin juuri 2981 merkkiä kirjoittaakseni yhtään mihinkään liittymättömän postauksen Jack Bauerista, tv-sarjahahmosta, joka ei ole ollut millään lailla relevantti vuosikymmeneen. Olen pahoillani. Jos kuvittelit, että tämä kirjoitus jossain kohtaa olisi muuttunut ajankohtaiseksi ja fiksuksi populaarikulttuurin analyysiksi, pahoittelut että jouduit pettymään.

Kuten Jack Bauerin, myös minun oli itsepintaisesti ja vimmaisesti saatettava loppuun se, minkä aloitin. Vaikka sivullisia ehkä saattoikin sattua.

You can add that (=tämän tekstin lukemisen) to your list of regrets, sanoisi Jack Bauer.

PPS. Menin vahingossa – VAHINGOSSA – spoilaamaan yhden merkittävän juonenkäänteen, joka tapahtuu oletettavasti Designated Survivorin kakkoskaudella. Okei hyvä on, ihan tarkoituksella yritin spoilata yhtä toista asiaa – siis sitä, että kai Emily ja Aaron alkavat jossain kohtaa seurustella – ja siinä samassa vahinkospoilasin tämän ison juonenkäänteen. Hyvä uutinen on se, että en tykännyt siitä juonikuviosta lainkaan, joten voin lopettaa sarjan katsomisen. Kunhan nyt eka saan selville, kuka räjäytti Capitolin.