Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita, hyviä sarjauutisia ja YouTube-kuoppia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat ja YouTube-kuopat. Ja teininostalgia!

Kuvat: CBC / Schitt’s Creek, Viaplay / Älska mig, Netflix

Koska en näköjään kykene järkevään ja jäsenneltyyn kirjoitukseen, kaadan yhteen postaukseen niin viime aikojen suosikkiasioita, huippuja YouTube-kuoppia kuin hyviä sarjauutisiakin. Kaikkea sekalaista sälää siis viikon päätteeksi.

Nämä ovat ilahduttaneet ja koukuttaneet viime aikoina:

Älska mig (suom. Rakasta mua)

Muistan, että olen lukenut tästä ruotsalaisesta hittisarjasta ainakin Still life -blogista viisituhatta vuotta sitten (=viime marraskuussa). Ja muuallakin sitä on kehuttu kovasti. Ensimmäinen kausi oli Yle Areenassakin tovi sitten. Silti se oli jäänyt katsomatta.

No, nyt katsoin sen vihdoin ja viimein Viaplaystä. Oli kehujensa arvoinen, pidin siitä kovasti. Puhun nyt ykköskaudesta. Aloin ykkösen katsottuani katsoa myös kakkoskautta, mutta jätin sen kesken. Siinä missä ykköskausi oli kaikesssa traagisuudessaan kevyt, hauska ja romanttinen, kakkonen tuntui vain traagiselta. Kaikki tuntui menevän pieleen. Tai mistä minä tiedän, ehkä se muuttui jossain kohtaa taas hauskaksi. Muuttuiko?? Ne vajaat kaksi jaksoa, jotka kahlasin läpi, oli ihan liian painavia ja ankeita. Ykköskausi oli romanttista komediaa, kakkonen sitä, mitä romanttisten komedioiden pareille tapahtuu The Endin jälkeen. Murheita ja pettymyksiä. Enkä just nyt kaipaa niitä sarjaviihteeltäni. Ykköskaudelle silti peukku!

Hart of Dixie

Mulla on muutaman kuukauden ilmainen kokeilujakso Viaplayihin, ja mainitun Älska mig’n lisäksi olen hyödyntänyt sitä ainakin katsomalla Hart of Dixietä. Sarjan kaikki neljä kautta tuli helmikuun alussa katsottavaksi.

Hart of Dixie  on sitä kevyttä rom com -höttöä, jota kaipaan. Se  on täydellisen harmiton hyvän mielen sarja. Sellaista kamaa, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Sen kun uppoaa herttaiseen Bluebellin pikkukaupunkiin ja herttaisiin romansseihin. Mitään liian ikävää ei tapahdu. Ja mitä tulee sarjaromansseihin, Zoe ja Wade pääsevät mun ikisuosikkien listalle.

Seth & Summer

Hart of Dixien Zoe Hartista Summer Robertsiin. Ja erääseen YouTube-kuoppaan, johon satuin putoamaan taannoin. 2000-luvun alkuvuosien teininä O.C.:lla on ikuinen paikka sydämessäni, ja Seth ja Summer ovat mainitun suosikkisarjaromanssilistan kärkipäätä, ikuisesti.

Koska YouTube-algoritmit tuntevat minut pelottavan hyvin, päädyin jonkun mutkan kautta katsomaan Seth & Summer: All Scenes -listaa. Voi teininostalgiaa! Oikeasti, pyh ja pah angstailevat Ryan ja Marissa, Seth ja Summer ovat O.C.n paras pari.

Fun fact: tiesittekö että O.C.:n ja Hart of Dixien yhteys ei lopu Summer Robertsiin ja Zoe Hartiin eli näyttelijä Rachel Bilsoniin? Hart of Dixien Wadella eli näyttelijä Wilson Bethelillä ja Lemon Breelandilla eli Jaime Kingillä on pienet yhden jakson roolit O.C.:ssa. Tämän tajusin O.C.-kuopan pohjalla. Aina oppii uutta ja tarpeetonta.

30 Rock

Viaplayssä on myös 30 Rock, sitäkin olen katsonut. Sarja ei ole koskaan ole päässyt mun ikisuosikkien listalle, vaikka oikein mainio komedia onkin. Näin 2020-luvun silmillä katsoessa on jännä huomata, miten paljon vanhentuneita vitsejä vuosina 2006-2013 ilmestynyt komedia sisältää. Moni läppä ei menisi enää läpi.

Phoebe Bridgers

Koska en ole asiantunteva ja cool musadiggari, kuulin Phoebe Bridgersistä vasta pari viikkoa sitten kun hän oli esiintymässä SNL:ssä. Nyt olen kuunnellut paljon hänen musiikkiaan, on jotenkin tähän ankeaan ajanjaksoon sopivaa kamaa. Taitava lauluntekijä ja mielenkiintoinen tyyppi noin muutenkin.

Schitt’s Creek + Sub

Hei, hyvä sarjauutinen; Schitt’s Creek alkaa Subilla 17. maaliskuuta.

Sub esittää sarjaa keskiviikkoisin kolme jaksoa kerrallaan. Jaksot ovat katsottavissa myös mtv-palvelussa. Kevään ja alkukesän mittaan Subilla nähdään sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta, kertoivat tiedotteessa. Huippua!

Wednesday + Netflix

Ja tämä on mielenkiintoinen sarjauutinen: Netflix tiedotti, että The Addams Familyn ikoninen Wednesday saa oman sarjansa. Kahdeksanjaksoisen sarjan ohjaa Tim Burton. Sopii kai siis hilata odotuksia korkealle.

This “live-action coming-of-age comedy” will follow Wednesday of The Addams Family through her school years as a student at Nevermore Academy, where she “attempts to master her emerging psychic ability, thwart a monstrous killing spree that has terrorized the local town, and solve the supernatural mystery that embroiled her parents 25 years ago”, kertoi Vulture.

Mielenkiintoista nähdä, kuka täyttää Christina Riccin kengät.

Marsh Family

Viimeisenä mun suosikki YouTube-kuoppa just nyt: Marsh Family. Parasta, brittiperhe on käyttänyt lockdownit hyödykseen tekemällä huippuja koko perheen musiikkiesityksiä. Jo viime keväänä ilahdutti Marsh Familyn Les Mis -parodia ja nyt esimerkiksi alla oleva Total Eclipse of the Heart eli Totally Fixed Where We Are. Ja rokotedisinformaatiota vastaan taisteleva Have The New Jab on loistava sekin. Kuinka lahjakkaita tyyppejä! 😀

Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Sarja- ja leffakohtauksia, joita ajattelen usein

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat, leffat ja April Ludgate.

Olisi kiva väittää, että päässäni risteilevät ajatuspätkät liittyvät aina päivänpolttaviin uutisiin tai johonkin muuhun järkevään. Ja välillä ne liittyvätkin! Mutta päässäni risteilee myös päähäni jumahtaneita kohtauksia suosikkisarjoistani ja -leffoistani. Siellä ne vievät tilaa aivokapasiteetistani ja putkahtavat mieleen aina välillä. Herra ties miksi.

Ajattelen usein ainakin näitä kohtauksia:

She’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her.

Okei, Parks and Rec. Suosikkisarjani. Mulla on monia, monia suosikkikohtauksia, mutta yksi jota ajattelen usein on alla oleva Aprilin ja Tynnyferin kohtaaminen. Aubrey Plazan esittämä April Ludgate  on noin muutenkin yksi fiktiivisistä ikisuosikeistani, ja hänen normaalin ilmeettömän deadpan-tyylinsä välitön mukautuminen Tynnyferin (=hang on, it’s xanax o’clock 😀 ) hmmm… hieman erilaiseen tyyliin ei koskaan lakkaa naurattamasta minua. Rakastan Aprilin vuorosanoja she’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her. Ajattelen niitä usein.

Kaikkein eniten mieleeni nousee kuitenkin Snake Juice ja humalainen Ron Swanson. Ajattelen Snake Juice Ronia ainakin kerran viikossa.

Whyyy???! I don’t know.

New Girl, toinen suosikkisarjani. Sama homma, paljon suosikkikohtauksia, joiden pelkkä ajatteleminen saa minut iloiseksi. Liittyvät monesti Nick Milleriin. Tai Winstoniin.

Alla oleva kohtaus ei kokonaisuutena ole ykkössuosikkini, mutta Schmidtin ”Whyyyy?” ja Nickin tyynenrauhallinen vastaus ”I don’t know” nousevat tasaisin väliajoin mieleeni. En tiedä miksi. Mind works in mysterious ways, ilmeisesti.

Toinen täysin random New Girl -hetki, joka on juuttunut aivoihini on Nickin raivokohtaus ovilleI will push if I wanna push. I hate doooors!! Aina ja ikuisesti jos mulla on oviongelmia (eikö meillä kaikilla ole joskus oviongelmia?) ajattelen tätä kohtausta ja kuinka I hate dooors too. 😀

Clear eyes, full hearts, can’t lose

Tämä ei ole yksittäinen kohtaus, mutta Friday Night Lightsin Coach Taylorin legendaarinen clear eyes, full hearts, can’t lose on porautunut päähäni ja muistuttaa olemassaolostaan etenkin silloin, kun kaipaan tsemppausta. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päässään pieni Coach Taylor, joka pitää kannustavan puoliaikapuheen aina tarvittaessa.

This game is not over, this battle is not over…

Jack & Rose ja mitä hittoa?!

Todellakin tiedostan, että Titanic ei olisi Titanic, jos Jack olisi pelastunut. Silloin tällöin huudan silti mielessäni, että ”tee nyt hitto vie tilaa sen kelluvan puupalasen päällä, Rose!! Hyvin mahtuisitte molemmat jos tiivistät!”

Sen jälkeen katson tämän YouTube-videon, jolla näyttelijä Keke Palmer sanoo kaiken tarpeellisen.

You have bewitched me

En ole kaikkein suurin Ylpeys ja ennakkoluulo -fani. Puhun nyt vuoden 2005 elokuvasta, jonka pääosassa on Keira Knightley. Kyseinen elokuva sisältää kuitenkin yhden kauneimmista ja kauneimmin kuvatuista romanttisista kohtauksista jonka tiedän. Se on se taso, jolla arvioin kaikkia romanttisia kohtauksia. Yleensä pidän enemmän hauskoista romanttisista kohtauksista ja pyörittelen silmiäni oikeasti romanttisille, ei-hauskoiksi-tarkoitetuille kohtauksille. Minua ei ole tehty sietämään ällöromanttisia, siirappisia rakkaudentunnustuksia.

Tämä kohtaus on poikkeus. En pyörittele silmiäni, kun herra Darcy (Matthew Macfadyen) sanoo ”You have bewitched me, body and soul, and I love… I love… I love you”. Ei, minä rakastan tätä kohtausta. Se on täydellinen esimerkki siitä, ettei romanttisen kohtauksen tarvitse aina päättyä suureelliseen elokuvasuudelmaan. Se on myös täydellinen ja aina ajankohtainen opetus ihan kaikille siitä, miten pitää toimia jos päättää yhtäkkiä julistaa rakkauttaan. ”My affections and wishes have not changed but one word from you will silence me forever”. Täydellistä. Sano mitä sanot, mutta sen jälkeen kaikki valta on sanojen vastaanottajalla.

The Last Golden Ticket

… it’s mine! Olen ehkä kertonut, että rakastan Jali ja suklaatehdasta. Yksi all time suosikki leffakohtauksistani on se, kun Jali löytää kultaisen pääsylippunsa. Ennen kaikkea rakastan lempeää kioskisetää. The Last Golden Ticket -kohtaus on sekin hitsautunut aivoihini ja ajattelen sitä hämmentävän usein. Etenkin lempeää kioskisetää. Koska maailmassa pitäisi olla enemmän lempeitä kioskisetiä.

I’ll show you how valuable Elle Woods can be

Tästä olen maininnut aiemminkin. Aina kun kaikki tuntuu menevän pieleen, päässäni alkaa pyöriä Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa luokkatoveriensa naureskelun kohteeksi joutunut Elle Woods päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. I’ll show you how valuable – lisää oma nimesi – can be! Tähän kuuluu oleellisesti myös se musiikkiI’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see.

PS. Mun on täysin mahdotonta tehdä tämän kaltaisia postauksia ilman että putoan YouTube-kuoppiin. Nyt putosin kuoppiin siellä ja täällä, mutta erityisesti Friday Night Lights -kuoppaan. Hyvä luoja että on hieno, hieno sarja. Harmi ettei taida olla juuri nyt minkään Suomessa näkyvän suoratoistopalvelun listoilla. Katsoisin heti alusta.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Ajattelin tänään Nostalgia Sarjat

”Merenneitosarja”, heikkoja muistijälkiä ja 2000-luvun alun tv-nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Olen nähnyt elämäni aikana – reilussa 30 vuodessa – monta tv-sarjaa. Hyviä, keskinkertaisia, huonoja. Jotkut niistä ovat porautuneet muistiini – kenties siksi, että olen katsonut ne läpi kolme miljoonaa kertaa.

Jotkut olen unohtanut kokonaan. Oletettavasti. En kai voi olla varma että olen unohtanut jotain jos olen unohtanut sen. Tai jotain.

Sitten on sellaisia sarjoja, jotka muistan ja toisaalta en muista. Lapsuuden ja nuoruuden sarjoja, jotka ovat jättäneet niin hennon muistijäljen, että ne ovat muistissa vain pieninä epätarkkoina välähdyksinä. Muistan että olen katsonut niitä, muistan pieniä paloja sieltä täältä, ehkä jonkun näyttelijöistä. Siinä kaikki. En muista mitään tarkkaa juonikuviota tai kohtausta.

Koska nostalgia on ikuinen suosikkiasia, tässä hieman tv-nostalgiaa ja sarjavälähdyksiä 2000-luvun alkuvuosilta. Kolme sarjaa, jotka olen katsonut jossain kohtaa lapsuus- tai nuoruusvuosiani. Ehkä. Ainakin muistan ne hämärästi. Ja googletin ne, joten eivät ole oman mielikuvitukseni tuotetta vaan ihan oikeita sarjoja, joiden katsomiseen olen elämäni aikana tuhlannut minuutteja.

Pasadena

Kyllä, Wikipedia vahvistaa että tällainen sarja on ollut olemassa. Sitä esitettiin yhden kauden ajan vuonna 2001. Suomessa se näkyy tulleen Maikkarilta kesällä 2002. Olen kai katsonut sen silloin, 13-vuotiaana.

Sarjan nimi, Pasadena, viittaa tapahtumapaikkaan, Pasadenan kaupunkiin Kaliforniassa.

Muistan tytön, jonka nimi oli Lily. Hän oli päähenkilö. Sitten oli kahden perheen välistä tappelua. Ja Lilyllä oli joku poikaystävä, tai ainakin poikaystäväkandidaatti. Tekee kovasti mieli väittää että hänen nimensä oli Henry ja hänellä oli ruskeat hiukset.

Muistan myös uima-altaan. Kuoliko joku sinne? Joku kai kuoli, se oli se Pasadenan mysteeri. Ehkä. Näyttelijöistä muistan Balthazar Gettyn, lähinnä siksi että hän oli myöhemmin Aliaksessa.

Wikipedia kertoo: Pasadenan päähenkilö on Alison Lohmanin näyttelemä teini-ikäinen Lily McAllister, joka näkee tuntemattoman henkilön itsemurhan ja alkaa tutkia varakkaan perheensä salaisuuksia.

Ei mitään muistikuvia, miten sarja päättyi…

… löysin YouTubesta sarjan ekan jakson. Ei soita mitään kelloja. En edelleenkään muista mitään juonesta. Enkä nopealla selauksella nähnyt uima-allasta. Ja olin ihan satavarma, että Lily olisi ollut vaaleatukkainen. Ei ollut! Se pimpelipompeli-alkutunnari kuulosti etäisesti tutulta, siinä kaikki.

Fastlane

Jep, Wikipedian mukaan Fastlanekin on ihan oikea sarja eikä minun mielikuvitukseni tuotosta. Esitettiin vuonna 2002, kesti yhden kauden.

Luullakseni olen katsonut Fastlanea, mutta en pysty sanomaan mitään yksityiskohtaista sarjan juonesta. En yhtään mitään. Oli kai poliisisarja? Ja ehkä liittyi jotenkin autoihin, nimi ainakin viittaisi siihen. Yrittiköhän Fastlane ratsastaa vuotta aiemmin julkaistun ensimmäisen Fast & Furious –leffan suosiolla? Ei tainut onnistua, kun kesti vain yhden kauden. Fast & Furious -leffoja sen sijaan on tähän päivään mennessä julkaistu 5879.

Ainoa konkreettinen asia jonka muistan Fastlanesta on se, että pääosassa oli näyttelijä Peter Facinelli. Tuli sittemmin tuli tunnetuksi Twilight-leffoista, joten ihan hyvin hänelle kai kävi vaikka Fastlane oli floppi.

Wikipedia: Van Ray and Deaqon Hayes are two mismatched cops teamed together by shady, sexy police lieutenant, Wilhelmina ”Billie” Chambers, in a secretive undercover division of the Los Angeles Police Department. Operating with the motto ”Everything we seize, we keep. Everything we keep, we use,” their base of operations is the ”Candy Store”— a warehouse containing a fortune in confiscated cars, clothes, weapons and everything else needed to blend into the seedy criminal underworld of Los Angeles.

Candy Store. APUA. Miksi minä olen katsonut tuota?  Tai olenkohan edes? Vaikka luen kuvauksen, ei ole edelleenkään mitään muistikuvia yhtään mistään paitsi hämärästi Peter Facinellistä.

”Merenneitosarja”

Noniin. Muistan, että olen katsonut sarjaa, joka kertoi tytöstä, joka pystyi hengittämään veden alla. Väittäisin, ettei hänellä ollut pyrstöä kuten merenneidoilla yleensä, mutta oli kuitenkin jotain muuta kuin ihminen. Tyttö oli kovin kaunis. Pystyiköhän hän myös puhumaan tyyliin delfiineille tms.? Ehkä. Tämä merityttö ystävystyi joidenkin poikien kanssa. Sitten oli merentutkimuslaitos. Siinä kaikki. En muista sarjan nimeä.

Google-tauko.

Okei, Demi.fi-keskustelupalsta valisti minua, että sarjan nimi oli Ocean Girl. Olikohan sillä joku suomenkielinen nimi?? Palstalle kirjoittaneen mukaan sarjaa esitettiin Summerissa… paitsi että nyt kun asiaa selvittelin, niin ilmeisesti myös toista merenneitosarjaa, Ocean Girlin tavoin australialaista H2O:ta esitettiin Summerissa. Onko Summerissa ollut kaksi australialaista merenneitosarjaa? Tätä jälkimmäistä esitettiin Wikipedian mukaan kesällä 2007, 2008 ja 2010, siis mun Summeri-vuosien jälkeen. Eli Ocean Girl lienee Summerin OG-merenneitosarja. Ja on kai tullut joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Näin sen täytyy olla.

Wikipedia kertoo, että meritytön nimi oli Neri! En olisi muistanut.

Neri is a young girl with an affinity for water, the ability to swim long distances and super-human lung capacity. She lives alone on an otherwise deserted island, and sleeps in a nest in a tree. Early in the first season, Neri befriends two Australian boys; Jason and Brett Bates. The Bates brothers live in an elaborate underwater research and environmental protection facility called ORCA (Oceanic Research Center of Australia) located near Port Douglas, Queensland.

Ihan kelpo suoritus, muistini. Muistin tytön, pojat ja merentutkimuslaitoksen. Mitään muuta en sitten muistanutkaan.

Hei, spoiler alert — Neri oli avaruusolento! Ja hänellä oli sisko, Mera. Sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta, se esitettiin Australiassa alunperin vuosina 1994-1997.

PS. YouTubessa on Ocean Girlin kokonaisia jaksoja! Täydellistä. Kenties hieman nostalgiaa viikonloppuihinne? 😀