Kategoriat
Ajattelin tänään Dokumentit Suosittelen

Mokasitko töissä? Katso Netflixin FYRE-dokkari!

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.1.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Kun omat virheet eivät tunnukaan niin suurilta

Kuva: Netflix

Hyvää maanantaita!

Tuntuiko työviikon aloitus hankalalta? Sätitkö itseäsi jonkun pikkuvirheen takia, tunsitko itsesi epäpäteväksi työntekijäksi? Kyseenalaistitko oman osaamisesi, epäonnistuitko jossain asiassa? Mokasitko?

Huoli pois, mokia ja epäonnistumisia sattuu kaikille! Ja jos et vakuutteluista huolimatta tunne oloasi päteväksi ja osaavaksi tyypiksi, katso Netflixin tuore dokkari FYRE: The Greatest Party That Never Happened (suom. FYRE: Luksusfestivaali, joka lässähti). Sen katsottuaan tuntee itsensä vallan loistavaksi työntekijäksi.

Moka? Mikä moka? Pyh ja pah, ainakaan en järjestänyt eeppisen epäonnistuneita ”luksus”festareita, joissa pieleen meni kaikki mahdollinen. Siis KAIKKI.

Virhe asiakkaan kanssa? Kirjoitusvirhe tärkeässä jutussa? Epäonnistunut työtapaaminen? Kokous helvetistä? Ihan sama, ainakaan en käyttänyt miljoonia ja miljoonia jonkun toisen rahoja, hyväksikäyttänyt satojen ihmisten työpanosta, huijannut, valehdellut ja tullut tuomituksi kuudeksi vuodeksi vankilaan törkeästä petoksesta.

FYRE -dokkari laittaa asiat kivasti perspektiiviin. Omat mokat tuntuvat kovin minimaalisilta kun niitä vertaa vuonna 2017 järjestettyyn – ja pikaisesti peruttuun – Fyre Festivaliin. Bahamalle suunnitellun festarin piti olla upea ja ainutlaatuinen elämys. Sitä promosivat Bella HadidinKendall Jennerin ja Emily Ratajkowskin kaltaiset supervaikuttajat. Mainosvideolla huippumallikatras paistatteli päivää luksusjahdilla. Meri kimmelsi, samppanjapullot poksuivat auki. Sosiaalinen media täyttyi mystisistä oransseista laatikoista: #fyrefestival! Liput maksoivat tuhansia ja tuhansia dollareita, niillä piti saada yksityiskoneita, merenrantahuviloita ja huippukokkien valmistamaa fine diningia. Eipä saanutkaan, sai katastrofaalisen kokemuksen keskellä ei mitään, onnettoman telttamajoituksen, kuivaa leipää ja huolen siitä, miten koskaan pääsee kaaoksen keskeltä kotiin.

Nuori yrittäjä Billy McFarland ja räppäri Ja Rule päättivät järjestää kaikkien aikojen bileet Bahamalla. Ei mennyt ihan putkeen. Termi epic fail taidettiin keksiä juuri Fyre-festivalia varten. Ja Rule pesi kätensä koko sopasta, Billy joutui vankilaan.

Dokkari näyttää, miten katastrofi pääsi syntymään. Ääneen pääsee moni työntekijä, jotka hekin joutuivat huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi. Moni yritti tehdä parhaansa, vaikka pomo oli täydellisen kyvytön. Eniten harmittaa paikallisten puolesta. Bahamalainen ravintolayrittäjä Maryann Rolle kertoo käyttäneensä ruokatarjoiluihin ja palkkojen maksuun 50 000 dollaria omia rahojaan, joita ei koskaan saanut takaisin. Dokkarin julkaisun jälkeen hänelle on kerätty rahaa GoFundMe:n kautta. Guardianin mukaan lahjoitussumma oli sunnuntaina noussut jo 80 000 dollariin. Jotain hyvääkin siis.

Surullisenkuuluisa festari on ollut viime päivät kovaa huutoa sosiaalisessa mediassa. Pari päivää ennen Netflixiä oman Fyre-dokkarinsa julkaisi Hulu. Fyre Fraud -dokkari sai itse McFarlandin selittelemään katastrofia, ilmeisesti tekijät maksoivat haastattelusta ison summan. Niin tai näin, Netflixin versiokin on vallan mainio. Sen tekemisessä oli mukana Jerry Media -yhtiö, joka oli osaltaan promoamassa myös itse festaria. Hieman kyseenalaista ehkä, mutta ainakin tuloksena on paljon sisäpiiritietoa siitä, miten koko sekasotku edes oli mahdollinen.

Jees, se kirjoitusvirhe siinä kolumnissani, se joka on harmittanut tähän päivään asti… se tyhmä kysymys jonka kysyin siltä tärkeältä tyypiltä… se virhe, jonka muistan vieläkin, vaikka sen tekemisestä on kulunut kohta kymmenen vuotta… pikkujuttuja! Töissä voisi mokata niiiiin paljon pahemminkin.

FYRE: The Greatest Party That Never Happened katsottavissa Netflixissä

Kategoriat
Ajattelin tänään Suosittelen Tyypit

Hurraa-huuto fiksuille ja inspiroiville teinitähdille

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.1.2019 Lilyssä.

Suosikkityypit: Marsai Martin ja muut inspiroivat teinit

Kuva: Little / Universal Pictures

Hurraa-huutoja ja Girl boss -pisteitä näyttelijä Marsai Martinille!

Black-ish-sarjasta tuttu Martin, 14 vuotta, tekee historiaa: hänestä on tulossa kaikkien aikojen nuorin tyyppi, joka on ollut vastaavana tuottajana Hollywoodin feature-elokuvassa (lähde: Popsugar). Kuinka huikeaa!

Entistä huikeampaa?

Martinin elokuva Little perustuu hänen kymmenvuotiaana kehittelemäänsä ideaan.

Ja on hän tietysti myös elokuvan pääroolissa yhdessä mainioiden Regina Hallin ja Issa Raen kanssa. Huikeaa x 3!

Huhtikuussa ensi-iltansa saavan leffan traileri julkaistiin viime viikolla (alla). Elokuvan on ohjannut Tina Gordon ja Martinin ideaan pohjautuvasta tarinasta vastaa Girls Trip -hittileffastakin tunnettu Tracy Oliver. Käsikirjoituksesta vastasivat Gordon ja Oliver yhdessä.

(Martinin meriittien ohella huikea juttu? On edelleen melko harvinaista, että Hollywood-tuotannon ohjaaja, käsikirjoittaja ja päätähdet ovat kaikki naisia, saati tummaihoisia naisia. Girl boss ja bosslady -pisteitä siis koko tiimille!)

Ehdoton suosikkiasia: nuoret ihmiset, jotka ässäilevät menemään tekemällä hienoja ja historiallisia juttuja. Näin aikuisen näkökulmastakin on superia seurata Marsai Martinin kaltaisia tekijätyyppejä, mutta vieläkin enemmän fiilistelen sitä, että lapset ja nuoret saavat heistä oman ikäisiään inspiroivia esikuvia.

Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikkien 14-vuotiaiden pitäisi tuottaa Hollywood-leffoja. Tai että heidän pitäisi verrata itseään maailman marsaimartineihin ja tuntea itsensä huonommaksi. Herran jestas, ei pidä! Teini-ikä on ihan tarpeeksi stressaavaa ilman että vertaa itseään yhtään kehenkään, saati hittisarjassa esiintyvään näyttelijälupaukseen.

Mutta ehkä joku teinityttö ajattelee Martinin saavutuksista luettuaan, että miksen minäkin voisi saavuttaa hienoja ja historiallisia juttuja, kun kerran Black-ishin Dianekin siihen pystyy. Kaikkien unelmat (tai mahdollisuudet) eivät ole samanlaisia, mutta yksi rajoja rikkova tyttö voi inspiroida muita nuoria yrittämään parhaansa, opiskelemaan ahkerasti, tavoittelemaan omia isoja juttujaan ja raivaamaan omia polkujaan. Ehkä Martinin esimerkki saa jonkun teinitytön uskomaan, että hänellä onkin valmiuksia paljon suurempiin asioihin kuin itse on uskaltanut edes kuvitella.

Se olisi hienoa se.

Minä en ole seurannut Black-ishia, komediasarjaa, jota Marsai Martin on tähdittänyt kymmenvuotiaasta asti. Sen verran kuitenkin tiedän, että Martinin lisäksi sarjassa on toinenkin äärimmäisen inspiroiva nuori tyyppi, 18-vuotias Yara Shahidi. Olen silloin tällöin väijynyt Shahidin Instagramia ja lukenut hänestä kirjoitettuja juttuja, ja siinäpä vasta esimerkillinen Hollywoodin nuorisotähti.

Harvardin yliopistoon hyväksytty Shahidi on rohkeasti mielipiteitään kertova aktivisti, joka on käyttänyt julkisuuttaan ja kolmen miljoonan seuraajan Instagram-tiliään positiivisesti hyvääkseen kannustamalla ikätovereitaan äänestämään ja olemaan poliittisesti aktiivisia. Hän on esimerkiksi perustanut EighteenX18 -kampanjan, jonka tarkoituksena on saada nuoret äänestämään jokaisissa vaaleissa. Shahidi myös puhuu paljon tasa-arvon ja feminismin kaltaisista tärkeistä teemoista ja tuo somessaan esille muun muassa Times Up – ja Black Lives Matter -liikkeitä.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että tämän hetken nuorten näyttelijöiden ja muiden teini-idolien joukossa on paljon fiksuja tyyppejä. On nuoria, jotka luovat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti omia juttujaan, kuten Marsai Martin (tai kuten 8-vuotias Brooklynn Prince – Hollywood Reporterin mukaan Florida Project -leffasta tuttu näyttelijä on tekemässä ohjaajadebyyttiään).

Ja sitten on nuoria, jotka käyttävät omaa julkista alustaansa oikeasti tärkeistä jutuista puhumiseen, kuten Yara Shahidi ja moni muu nuori näyttelijä, laulaja ja somevaikuttaja. Teini-ikäiset tähdet puhuvat Instagram-tileillään politiikasta ja luonnonsuojelusta, seksuaalivähemmistöistä, vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta ja mielenterveyteen liittyvistä asioista. Isoista ja tärkeistä teemoista, jotka ovat hankalia aikuisillekin. Samalla he osallistavat nuoria seuraajiaan ottamaan kantaa ja vaikuttamaan. Virkistävää – ja oikeasti merkityksellistä.

Voi olla, että minunkin nuoruuteni teini-idolit puhuivat tärkeistä asioista ja minä en vaan huomannut sitä. Tai ehkä olin kiinnostunut muista jutuista. Ehkä minua ei kiinnostanut mitä sanottavaa Seth Cohenilla oli. Tai sitten sosiaalinen media on tuonut mukanaan jotain hyvääkin – sen, että nuoret tähdet pystyvät ilmaisemaan ajatuksiaan ja mielipiteitään kuten itse haluavat. Ja käyttämään Instagramia, Twitteriä ja YouTubea megafoninaan innostaessaan ikätovereitaan tekemään samoin.

Some voi olla teineille ahdistusta ja epävarmuutta aiheuttava paikka, mutta on siinä jotain hyvääkin niin kauan kuin on Yara Shahidin kaltaisia inspiroivia tyyppejä (kunhan se inspiraatio ei käänny taas yhdeksi ahdistuksen ja epävarmuuden aiheuttajaksi).

PS. Maisa 14v ei tuottanut elokuvia tai puhunut politiikasta, mutta oli silti hyvä tyyppi. Historiaa tekevät teinitähdet ovat huippujuttu, mutta samoin ovat ihan tavalliset teinit jotka tekevät ihan tavallisia asioita.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Komediasarja, joka on saatava katsottavaksi Suomeen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.1.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Schitt’s Creek

Kuva: CBC

Mulla on vihkonen, johon kirjoittelen juttuideoita ja muita mielen päällä olevia asioita. Ennen joulua olin raapustanut (hyvin sotkuiseen) vihkooni seuraavanlaisen muistiinpanon:

OTA SELVÄÄ Schitt’s Creek.

Oli alkanut kiinnostaa mistä on kyse, niin monessa paikassa olin törmännyt tuohon hassusti nimettyyn kanadalaiseen komediasarjaan.

Ja koska olin varsin selväsanaisesti itseäni käskenyt, minähän OTIN SELVÄÄ Schitt’s Creek. Ja nyt haluaisin juosta kaduilla huutamassa tuntemattomille ihmisille, että OTA SELVÄÄ Schitt’s Creek sinäkin! Tyydyn kuitenkin kirjoittamiseen, on vähän kylmä ulkona.

Aloitetaan sillä, että kirjoitukseni on melko pönttö, jopa ärsyttävä. Schitt’s Creek ei nimittäin ainakaan toistaiseksi ole katsottavissa Suomessa (jos ei mennä hiukan harmaalle alueelle). Sitä ei löydy Netflixistä tai mistään muustakaan suoratoistopalvelusta eikä sarja parhaan ymmärrykseni mukaan ole minkään Suomessa näkyvän tv-kanavan ohjelmalistoilla (saa korjata jos on parempaa tietoa, olen mielelläni väärässä).

Muualla on paremmin: Kanadassa Schitt’s Creekiä voi käsittääkseni katsoa CBC:n nettisivuilta ja ilmeisesti se löytyy ainakin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Irlannin ja Australian Netflixeistä.

Olkoon tämä kirjoitus siis pieni henkilökohtainen kampanjani sen puolesta, että Schitt’s Creek saataisiin katsottavaksi myös Suomen Netflixiin. Tai mihin tahansa täällä käytettävissä olevaan suoratoistopalveluun tai täällä näkyvälle tv-kanavalle. Sarjan alkuperäinen koti CBC on Kanadan yleisradioyhtiö, ehkä esimerkiksi Ylellä olisi kamu kanadalaiskollegansa ohjelmaoikeuksien osastolla…

Koska oikeasti, Schitt’s Creek on loistava sarja, jonka pitäisi olla katsottavissa ihan kaikkialla. Se on täydellinen vastaisku niille kaikille synkkääkin synkemmille sarjoille, joita telkkari on täynnä. Sarja saattaa äkkiseltään vaikuttaa yhdeltä hölmöltä sitcomilta muiden joukossa, mutta yliampuvia vitsejä ja sarkastisia one-linereita heittelevän pinnan alla on suurella sydämellä varustettu hyvän mielen komedia täynnä rakkautta ja hyväksyntää. En edes liioittele kun sanon, että Schitt’s Creek on saanut sydämeni läikähtelemään ilosta monta kertaa.

On oikeastaan melkoinen taikatemppu saada sarja ja sen hahmot tuntumaan niin rakastettavilta. Päällisin puolin Schitt’s Creek nimittäin kertoo vähemmän mukavista tyypeistä. Rosen perhe, vanhemmat Johnny ja Moira sekä aikuiset lapset David ja Alexis joutuvat muuttamaan kämäiseen Schitt’s Creekiin, kun he menettävät mittavan omaisuutensa. Hienostelevat ja hemmotellut ex-ökyrikkaat pölähtävät pikkukylään kuin omistaisivat paikan… tai itseasiassa he omistavatkin, Johnny osti kylänpahasen Davidille vitsillä syntymäpäivälahjaksi vuosia aikaisemmin. Nyt se on ainoa asia, jota verovirasto ei halua. Seurauksena on hassuja kommelluksia, yhteentörmäyksiä ja yhden perheen yritys järjestää elämänsä uudelleen heille täysin poikkeavissa olosuhteissa. Plus pari kylmimmänkin sydämen sulattavaa tv-rakkaustarinaa (en voi enää kuunnella Tina Turnerin Simply the Bestiä hymyilemättä).

Kun pääsee hölmön nimen ja hieman huteran ykköskauden yli, Schitt’s Creek on pelkkää komediakultaa. Hahmot, jotka paperilla vaikuttavat itseään täynnä olevilta kusipäiltä ovatkin inhimillisiä ja sympaattisia tyyppejä, joille toivoo aidosti hyvää – tai niin aidosti kuin fiktiivisille hahmoille nyt voi toivoa. Sarja myös rakentaa epätäydellisten ihmisten kasvutarinat paremmin kuin moni kehuttu laatudraama.

Mun suosikkiasioihin kuuluvat komediat, joissa vitsit heitetään ilmaan vähän kuin sivulauseissa eikä niiden loistavuutta edes heti tajua. Schitt’s Creek on sellainen komedia. Se on loistavasti käsikirjoitettu – ja loistavasti roolitettu! Johnnya ja Moiraa esittävät Eugene Levy (American Pie) ja upea Catherine O’Hara (Yksin kotona) ovat mainioita, mutta Schitt’s Creekin loistavuudesta kertoo sekin, että kyseiset komediakonkarit antavat myös nuorempiensa loistaa. Kaikkia ja kaikkea arvostelevina sisaruksina nähtävät Annie Murphy (Alexis) ja Dan Levy (David) vetävät roolinsa varmasti joidenkin makuun täysin yli, mutta mun mielestä he ovat just sopivan hullunkurisia ja hurmaavia. Olen valmis liittymään kaikkiin mahdollisiin David ja Alexis Rose -faniklubeihin.

Schitt’s Creekin sympaattisuuspisteitä nostaa entisestään se, että sarjan ovat luoneet yhdessä Eugene ja Dan Levy, isä ja poika tosielämässäkin. Kaksikko toimii sarjan vastaavina tuottajina, ja Dan Levy (uusi suosikkityyppini) myös käsikirjoittaa sitä ja toimii showrunnerina. Perhefiiliksen täydentää sivuroolissa nähtävä Sarah Levy, Eugenen tytär ja Danin sisko. Eugene Levy ja Catherine O’Hara ovat puolestaan tuttuja vuosikymmenten takaa ja tehneet paljon töitä yhdessä. 1970- ja 1980-luvuilla he esiintyivät muun muassa Second City TV (SCTV) -komediasarjassa.

Kampanjapuheeni lopuksi kerrottakoon, että Schitt’s Creek on tällä hetkellä jo kaudessa numero viisi. Se alkoi 2015 ja oli pitkään pieni kanadalaishelmi, joka ei aiheuttanut valtavia aaltoja kotimaansa ulkopuolella. Hitaasti mutta varmasti se on hiipinyt laajempaan kansainväliseen suosioon (Netflixinkin avustamana), ja vastikään siitä tuli ensimmäinen kanadalaiskomedia, joka on ansainnut parhaan komediasarjan Critic’s Choice -ehdokkuuden.

Hoi Suomi-Netflix, Yle ja muut, milloin Schitt’s Creek saadaan katsottavaksi myös Suomeen?! Koska:

PS. Rakastan komediasarjoja, mutta niitäkin on niin kovin erilaisia. Esimerkiksi Veep on loistava, mutta en varsinaisesti toivo sen hahmoille mitään hyviä juttuja; he ovat kaikki jokseenkin kamalia ihmisiä. Mun silmissä Schitt’s Creekin vahvuus onkin se, että kaikessa epätäydellisyydessään ja ärsyttävyydessäänkin sen hahmoille toivoo pelkkää hyvää. Ja vaikka sarjassa viljellään sarkastisia vitsejä ja hahmot pyörittelevät silmiään milloin millekin, sen huumori ei ole millään tavalla ilkeää.

Samanlaista positiivista ja mieltälämmittävää meininkiä löytyy esimerkiksi näistä suosikeistani:

  1. Parks and Recreation – ikisuosikkini ja positiivisen komedian malliesimerkki. Älä tuomitse ekan kauden perusteella, se ei ole parasta Parks and Reciä. Katsottavissa ainakin HBO Nordicista ja Amazon Primestä.
  2. New Girl – hyvän mielen hömppää täynnä lämmintä huumoria ja sympaattisia tyyppejä. Kuusi kautta Netflixissä (toivottavasti viimeinen seitsemäs kausi tulisi sinne myös pian).
  3. Happy Endings – jonkun mielestä varmasti täysin överiksi vedetty sarja, mun mielestä yksi parhaista komedioista koskaan. Huono esimerkki, sillä en tiedä mistä tätä voisi katsoa.
  4. The Good Place – täysin epätäydellisiä hahmoja, mutta silti heille kaikille toivoo vain parasta – kuoleman jälkeiseen elämäänkin. Suomi-Netflixissä vasta eka kausi.
  5. Unbreakable Kimmy Schmidt – Ellie Kemperin esittämä Kimmy on positiivisen elämänasenteen sanansaattaja. Netflixin sarja, viimeiset jaksot tulossa 25. tammikuuta.