Kategoria: Ajattelin tänään

Pohdintoja maailman menosta.

Kategoriat
Ajattelin tänään Oma elämä Sarjat

Itsearviointi ja vuoden 2022 luetuimmat postaukset

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: Suosikkiasioita

Vuosikatsaus 2022! Eli Suosikkiasioiden luetuimpien postauksien top kymppi. Ennen sitä pieni itsearviointi:

Julkaistuja juttuja yhteensä: 45. Vähemmän kuin viime vuonna (53) mutta siihen on syynsä: vuosien vuorotyön jälkeen aloitin keväällä normaalissa ysistä viiteen -duunissa. Vuorokaudessa on tietysti ihan yhtä monta tuntia ja viikossa yhtä monta päivää, mutta on ihan eri tavalla energiaa kirjoittaa päivällä ennen töitä kuin illalla töiden jälkeen. Tai siis: en minä enää työvuoron jälkeen jaksa! Kun oli iltavuoroja oli vaan pakko jaksaa tehdä töitä silloin, mutta nyt kun onkin illat vapaina… ja viikonloput vapaina… sitä on tehtävä ilta- ja viikonloppuasioita!

En siis voi antaa itselleni pisteitä ahkeruudesta ja tuotteliaisuudesta. Enkä IG-tekemisestä, koska olen vähän niin kuin luovuttanut sen suhteen. Ehkä minä sitten olen vain old school -bloggaaja, vaikka ilmeisesti blogit ovat olleet out jo 5+ vuotta. Noh, mulla on hauskaa kirjoittaa tätä höttöistä sarjablogia, olkoon se tärkeintä. Pisteitä siitä!

Nyt ne luetuimmat, kympistä ykköseen (linkit vievät postauksiin):

10. Suosikkisarja just nyt: Netflixin hurmaava Heartstopper

No se oli hurmaava!

9. Vuoden 2020 parhaat sarjat (ja ne, joita en katsonut loppuun)

Kuka minä olen kyseenalaistamaan hakukoneita ja klikkauksia, mutta mitenhän tämä parin vuoden takainen postaus on pärjännyt tänäkin vuonna näin hyvin?

8. Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Okei. Eli on siis juttuja, joita toivookin ihmisten lukevan ja löytävän vielä vuosien jälkeen. Sitten on tämä kesältä 2021 peräisin oleva, melko nopeasti kokoon raavittu postaus, jossa höpisen sarjasta josta en edes pitänyt! Sex/Life on sellaista koukuttavaa roskaa, joka on niin huonoa, että se on jo viihdyttävää… miten tuo lätinä nyt sopii blogiin jonka nimi on Suosikkiasioita, M!?!

7. Vuoden 2021 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)

No tämä nyt saakin olla luetuimpien listalla.

6. Disney+:n sarjat, jotka haluan nähdä (eli valmistautumista väistämättömään osa 2)

Ja surullinen totuushan on se, että mulla ei edelleenkään ole Disney plussaa. Tai ehkä se on ihan hyvä vaan. Disney+-postaus on vuodelta 2021, joten on ollut jo tovin tasainen suorittaja.

5. 33 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2022 (osa 1)

Perinteisten uutuussarjalistojen menestys lämmittää aina. 🙂 Vuoden 2023 -versiot ovat jo hautumassa.

4. 17 sarjatärppiä toukokuuhun 2022

Tämä on mysteeri, jota olen yrittänyt ratkaista koko vuoden. Aloitin siis tänä vuonna kirjoittamaan kuukausittaisia sarjatärppilistoja — se on ollut oikein hauskaa — ja jostain kumman syystä juuri tämä toukokuun versio on kerännyt paljon enemmän klikkejä kuin minkään muun kuukauden vastaava postaus. En aidosti tiedä miksi. Jos tietäisin, tekisin samat taikatemput joka kuukausi.

3. HBO Max saapui Suomeen (eli noin 20 sarjatärppiä)

HBO Max -lista on Disney+-listan tavoin peräisin vuodelta 2021.

2. Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa

Rakas Suuri tsemppibiisilistani on porskuttanut vuodesta 2018 lähtien. Pitäisi ehkä tehdä päivitetty versio, neljässä vuodessa on kertynyt paljon uusia tsemppibiisejä. Tosin ollakseni rehellinen, kuuntelen usein tuota hyväksi havaittua klassikkolistaani. Löytyy myös Spotifysta.

1. 20 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2022 (osa 2: Netflix)

Hurraa, Netflixiä ja uutuussarjoja kansalle! Netflix-versio vuoden 2022 uutuussarjalistasta on toista vuotta putkeen Suosikkiasioiden vuoden luetuin postaus. Paljon onnea, Netflix-lista.

Omat suosikkipostaukseni: Kaikki höttöiset Viime aikojen suosikkiasioita -postaukset ja täysin pönttö Tyhmiä asioita, joita en voi sietää. Ja 10 TV Shows to Know Me -haaste, koska omista suosikkisarjoistani kirjoittaminen on aina suosikkiasiani.

Oma inhokkipostaukseni: Sarjauniversumin mystinen päätös ja sekasotku. No koska se OLI sekasotku.

Loppusanat: Kaunis kiitos kaikille, jotka ovat eksyneet tänne tänä vuonna — oli se sitten vahingossa tai tarkoituksella tai jotain siltä väliltä. Ekstrakiitoksia, jos olet jättänyt sydämen ja ekstrakiitoksia ja kolmesataa kultatähteä, jos olet kommentoinut. Lämmittää aidosti mieltäni. Olette ansainneet perinteisen Leslie Knopen:

PS. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Olkoon vuosi 2023 leppoisa, rauhaisa ja täynnä kivoja juttuja kivoille ihmisille ja ikäviä juttuja ikäville ihmisille.

LUE MYÖS:

Inventing Anna, Euphoria ja muut vuoden 2022 sarjat, jotka jätin kesken
Vuoden 2022 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)
Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Oma elämä

Tyhmiä asioita, joita en voi sietää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.9.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: harmittomista asioista harmittomasti valittaminen.

Suosikkiasioita smuosikkiasioita. Välillä suosikkiasiani on valittaa tyhmistä asioista ja pyöritellä niille silmiäni. Ja sitten pyörittelen silmiäni sille, kuinka tyhmille asioille pyörittelen silmiäni. Koska on tietysti ihan oikein olla sietämättä — vihata — oikeasti vihaamisen arvoisia asioita, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on  käyttää energiaa tietovisojen kysymyksistä ja rasittavista mainoksista valittamiseen. Toisaalta kuka minä olen gatekeeppaamaan tunteitani.

Eli: 12 täysin pönttöä ja harmitonta ja kaikinpuolin naurettavaa asiaa, joita en voi sietää. Koska jatkuva löpinä suosikkiasioista ei anna totuudenmukaista kuvaa allekirjoittaneesta.

Pyöröovet. Hyvä luoja että vihaan niitä. Antakaa mun kävellä omaa tahtiani (eli hitonmoista pikakävelyä vaikka ei mulla kovin usein ole kiire).

Entä-kysymykset. Okei eli tiedättehän kuinka sanomalehdissä on päivittäisiä tietovisoja, 10 kysymystä ja vastaavaa. Nämä visat otetaan tietovisoja rakastavassa perheessäni hyvin vakavasti; jos kysymykset on huonosti laadittu, luvassa on valitusta. Kaikkein eniten valitusta aiheuttavat entä-kysymykset. Esimerkki HS:n Uutisgurusta 24.9.: Kenen ohjaajan esikoiselokuva oli Viimeiseen hengenvetoon? A) Eric Rohmerin B) Claude Chabrolin C) Jean-Luc Godardin ja sen jälkeen kysymys: Entä minkä maan kansalainen hän oli Ranskan lisäksi? A) Belgian B) Luxemburgin C) Sveitsin. Pahimpia ovat nämä, joissa entä-kysymys viittaa edeltävään kysymykseen näin suoraan. Vaadin entä-kysymysten lopettamista!

…. ja älkää edes kysykö, mitä ajattelen joko tai -kysymyksistä! Tai liian tarkkaa tietämystä vaativista numerokysymyksistä.

(Minähän olen itsekin ollut laatimassa kysymyksiä työvuoroissa, joten tiedän etteivät ne vain ilmaannu lehden sivuille, jonkun ne on sinne laadittava. Ymmärrän kiireen ja deadlinet ja sen, että peräkkäiset entä entä entät on helppo tapa saada kyssärit tehtyä. Tämä tieto ei estä minua valittamasta niistä. Enkä muuten ole koskaan tehnyt yhtäkään entä-kysymystä!)

Cantaloupe-melonin siemenet. Hyvä hedelmä, ällöttävät siemenet. Sivuhuomio (tämä tulee kuulostamaan äärettömän pöhköltä… kannattaako tätä edes kertoa…. noh, meni jo): aina kun näe cantaloupen siemeniä, ajattelen Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvaa. Vaatii mahdollisesti selitystä. Mun päässä cantaloupen siemenet näyttävät siltä kuin olisivat osa jotain inhaa lihansyöjäkasvia. Ja ilmeisen traumatisoituneessa päässäni lihansyöjäkasvit yhdistyvät Muumipeikko ja pyrstötähteen. Että sellaista.

Vesiliukumäet. Siis varsinkin sellaiset umpinaiset kidutusvälineet, jotka traumatisoivat minut lapsuudessani. Koska välillä vesi ei virrannut kunnolla ja vauhti loppui ja milloin takaa tulee joku iso aikuinen mies suoraan päälle ja loppuuko tämä putki koskaan happi loppuu apua apua apua minä vihaan tätä miten pääsen pois??? Eli siis joo, myös ahtaat paikat. Mutta eihän se ole tyhmä asia, jota ei voi sietää, on ihan järkevä asia jota todellakin saa olla sietämättä.

Ylikuratoidut IG-tilit. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat ne, joissa monesta kuvasta muodostuu yksi iso kuva. Eli yksi julkaisu saattaa olla vain tyyliin valkoinen laatikko.

(Myös vauvoille/lapsille tehdyt instatilit, mutta en tiedä saanko lapsettomana henkilönä kritisoida niitä.)

Hengarilenkit. Siis onhan niillä funktionsa, ainakin vaatekaupoissa. Vihaan niitä silti.

Lidlin self service -pikakassat. Miksi olette niin huonoja? Siis Lidl 4ever mutta Lidlin viivakoodinlukijat eivät ole ystäviäni. Ja it’s you, not me, koska K- ja S-marketeissa mulla ei ole mitään ongelmia.

Verisuren mainos. Se, jossa on ne kaksi naista lapsineen. Apua.

Jos kananmunat eivät ole symmetrisesti kennossa. Jos kuuden munan kennosta poistetaan kaksi munaa, molempia ei voi ottaa oikeasta reunasta. Toinen otetaan vasemmalta, toinen oikealta. Tai vaihtoehtoisesti molemmat keskeltä. Ihan sama, kunhan symmetria säilyy. Syytän äitiäni tästä vinksahtaneesta pakkomielteestäni.

Se pieni folioasia hammastahnatuubissa. Miksi sen irrottaminen on minulle niin vaikeaa?

Se, että Fazer tunkee Fazerin siniseen vihreitä kuulia ja lontoon rakeita ja rusinoita ja popcornia mutta ei saa aikaiseksi kunnon minttusuklaalevyä. Sitä pientä sokeritonta ei lasketa! Klassinen makupari, minttu ja suklaa. Camoon!

PS. Haluaisin, että mulla olisi joku hyvä syy siihen, miksi olen A) piirtänyt tussilla äkäisen naaman suklaamunan muoviasiaan, B) ottanut taideteoksestani kuvan ja C) säilyttänyt sen kuvan nähtävästi jo reilut neljä vuotta puhelimessani. Valitettavasti mulla ei ole vastauksia.

LUE MYÖS:

Asioita, jotka ärsyttävät tv-sarjoissa
Miksi pahikset ovat niin huonoja tappamaan ja muita tärkeitä tv-kysymyksiä
Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua

Turhia, iloisia asioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: valonpilkahdukset.

Kuva: BBC

Ja taas on hetki, kun leppoisat sarjahöpinäni tuntuvat täysin yhdentekeviltä. En tiedä mitä voisin sanoa. Paitsi sen, että olen helvetin vihainen. Ja surullinen. Mutta enimmäkseen vihainen. Vihainen siitä, että sieluton ja raukkamainen kusipää voi sieluttomuudessaan ja raukkamaisuudessaan aloittaa perusteettoman sodan. Tuosta noin vain, sormia napsauttamalla, muuttaa miljoonien ihmisten elämän, koska… koska miksi? Koska kukaan ei halannut häntä lapsena? Koska joku sanoi hänelle joskus rumasti? Koska kuvittelee että on ”vahva johtaja”? Vaikka todellisuudessa on kaikkea muuta.

Voisiko Geneven sopimukseen lisätä pykälän siitä, että jos joku ihmisyyttä vailla oleva despootti yrittää paikata puuttuvia senttejään ydinasekoodeja heiluttelemalla, hänen pitäisi edes olla eturintamassa taistelemassa eikä linnoittautua bunkkeriin? Voidaan kutsua sitä Zelenskyi-pykäläksi.

En ole koskaan sen kummemmin ajatellut niitä 1300 kilometriä, jotka erottavat Suomen ja Venäjän. Tämä on tietysti valtaisa etuoikeus. Rauhan ajan lasta eivät ole sotien haamut kiusanneet. Nyt minä ajattelen niitä kilometrejä. Ja olen taas helvetin vihainen. Ja surullinen. Peloissanikin. Ja sitten taas helvetin vihainen. Miksi edes pitää miettiä skenaariota, että mitä jos Kremlin Sauronin silmä päättääkin kääntyä luoteeseen? Miksi yksi (1) julma ja rikkinäinen mielipuoli saa aiheuttaa niin paljon tuskaa, surua ja pelkoa miljoonille ja miljoonille ihmisille. Ja mikseivät ne perusteettomasti itsenäiseen valtioon komennetut sotilaat vain voisi olla kuuntelematta mielipuolta ja lopettaa? Taistele itse, Vlad, jos haluat, we out. Täysin naiivi ajatus, tiedän. Mutta tuollaisia ajatuksia mun päässä pyörii.

En oikeasti ole sitä mieltä, että leppoisat höpinät, kuten nyt vaikka tämä blogini, ovat tällaisina aikoina täysin yhdentekeviä. Siis verrattuna lähes kaikkeen muuhun ovat tietysti äärettömän epätärkeitä, mutta ainakin mun on pakko yrittää synkkyden keskellä tarrata iloon ja valoon. Ja leppoisaan höpinään. Kaikki käsittelevät näitä juttuja omalla tavallaan, kestävät synkkyyttä omilla valonpilkahduksillaan. Minä katson Parks and Reciä ja nauran samoille vitseille, joille olen nauranut viisituhatta kertaa ennenkin. Sitten selaan Twitteriä ja luen uutisia, olen vihainen, surullinen ja vihainen. Ja katson taas Parks and Reciä.

Mun ei oikeastaan ollut tarkoitus kirjoittaa mitään edellä mainittua. Oikeasti halusin vain kirjoittaa sitä leppoisaa höpinää, kirjoittaa suosikkiasioista kuten ennenkin. Koska eiköhän kaikki saa tällä hetkellä tarpeeksi synkkyyttä ilman että joku random sarjabloggaaja kirjoittaa leppoisassa höpinäblogissaan että vähän pelottaa ja ahdistaa ja fuck you sinä sieluton idiootti, joka palatsisi suojassa leikit sairasta shakkia ihmisten elämillä.

Turhista, iloisista asioista, niistä minä halusin kirjoittaa. Joten niistä minä nyt kirjoitan. Minun valonpilkahduksistani.

Turhia asioita, jotka tuovat mulle iloa:

Encanton soundtrack! Loistavuutta. Itse leffaahan en ole nähnyt, mutta who cares. Tiedän silti, että me ei mainita Brunoo.

Tää on soinut mun päässä viimeisen viikon ajan:

Tämä höppänä Succession-sketsi by Ben Cahn.

Se, että mainion Starstruckin kakkoskausi on tulossa! Se on jo julkaistu Briteissä ja on tulossa HBO Maxiin, mutta julkaisupäivä toistaiseksi TBD.

Ja että The Marvelous Mrs. Maiselin neloskausi alkoi Amazon Primellä. En oikeastaan enää kauheasti pidä siitä, mutta on silti kivaa katsoa sitä ja valittaa. Ylipäätään on kiva välillä valittaa niinkin turhista asioista kuin tv-sarjoista. Ja pyöritellä silmiä niille – se vasta onkin kivaa!

Täydellinen turha ja iloinen asia: kun Arsenal voittaa lisäajan viidennellä minuutilla syntyneellä maalilla.

John Mulaney isännöi taas SNL:ää. 😀

Öööö ei lainkaan suosikkiasia: mun all time suosikki comfort show eli New Girl on poistunut Netflixistä, ainakin Suomessa. Mitä?! Juuri kun sitä kaivataan kaikkein eniten. Mutta siis suosikkiasia: Zooey Deschanel, Hannah Simone ja Lamorne Morris ovat aloittaneet New Girl -podcastin Welcome to Our Show. Kuuntelen sitten sitä.

Videot lapsista ja koiranpennuista. Tai kissanpennuista. Tai vanhoista koirista tai kissoista, ihan sama.

Ikuisesti tämä (aina kun on synkkää, katson tämän ja hetken aikaa on vähemmän synkkää):

Ali Wongin uusi Netflix-spesiaali Don Wong.

Glennon Doylen kirja Kesytön. En oikeastaan jaksa minkäänlaista self help -höpinää (siis henkilökohtaisesti koska olen minä), mutta jotenkin pidän silti tästä kyseisestä kirjasta. Eihän se siis suoranaisesti mikään self help -kirja olekaan, vaan Doylen ”omakohtainen kertomus elämän ja identiteetin hajoamisesta ja uudelleenrakentamisesta”. Oli miten oli, minäkin olen päättänyt olla gepardi. Joo, tuo oli viittaus kirjaan.

Late Night with Seth Meyersin Day Drinking -videot.

Netflixiin tullut Brooklyn Nine-Ninen seiskakausi.

Ja Peanut M&M’sit.

PS. Punainen risti: näin voit auttaa Ukrainan kriisin uhreja.