Tekijä: Maisa

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Syksyn 2018 mielenkiintoisimmat uutuussarjat

Kirjoitus on julkaistu alun perin 12.9.2018 Lilyssä.

Suosikkipohdintaa: Mistä uutuussarjoista tulee hittejä?

Syksy. Lehdet putoavat puista, illat alkavat hämärtyä, saa kaivaa villapaidat esille… ja kaikkien kesäuusintojen jälkeen tv-kanavat ja suoratoistopalvelut alkavat puskea ulos uutuussarjoja! Hurraa!

On typeriä komedioita, joiden kaltaisia on nähty sata kertaa aiemminkin. On itseään vähän liian tärkeinä pitäviä draamasarjoja. Aina uusia poliisi- ja lääkärisarjoja, jotka yrittävät lunastaa paikkansa ihmisten sydämissä. On uusintaversioita vanhoista suosikeista. On hömppää ja laatua ja kaikkea siltä väliltä.

Vaikka olenkin nykyään melkoinen sarjajumittaja (eli katson samoja suosikkisarjojani uudestaan ja uudestaan), tykkään selata uutuussarjojen listoja, katsoa trailereita ja yrittää ennustaa, mitkä niistä ovat potentiaalisia menestyjiä. Tai ainakin potentiaalisesti minua kiinnostavia sarjoja.

Tämän syksyn trailerikierroksen jälkeen mun suosikiksi nousi hieman yllättäen Manifest, Lostia muistuttava lentokonemysteeri. Hyvin epätyypillinen valinta, koska katson tavallisesti lähinnä komedioita.

Jää nähtäväksi, mitkä syksyn uutuuksista tulevat oikeasti menestymään ja mitkä hiipuvat sarjojen hautausmaalle parin jakson jälkeen. Let the games begin!

Alla viisi mielenkiintoiselta vaikuttavaa syksyn sarjauutuutta.

(Mikä? / Mistä tulee? / Milloin alkaa?)

Camping / HBO / 14.10.

Girlsin Lena Dunhamin ja Jenni Konnerin uutuuskomedia. En eka innostunut. Elämäänsä kyllästyneitä kaupunkilaisia luontoretkellä, ajattelin. Mutta sitten tajusin, että David Tennant näyttelee yhtä pääosaa. Rakastan David Tennantia! Ja on siinä Jennifer Garnerkin.

Chilling Adventures of Sabrina / Netflix / 26.10.

Kun olin pieni, Sabrina, teininoita oli yksi suosikkisarjoistani. Leppoisa komedia puhuvine kissoineen ja Melissa Joan Harteineen taitaa vaan olla tästä Netflixin uutuusversiosta melko kaukana. Sabrina Spellmanin saappaat täyttää nyt Kiernan Shipka (Mad Men) ja meno on mitä ilmeisimmin hyvin paljon synkempää kuin vuosituhannen vaihteen Sabrinassa. Chilling Adventures of Sabrina pohjautuu samannimiseen sarjakuvaan, ei lapsuuteni telkkarisarjaan.

Kuva: Netflix

Forever / Amazon Prime / 14.9.

Sarjojen ja leffojen trailereita haukutaan usein siitä, että ne paljastavat liikaa, kertovat koko juonen. Foreverin kohdalla sitä moitetta on turha esittää, koska se paljastaa hyvin, hyvin, hyvin vähän. Homman juoni on kai se, että keski-ikäinen pariskunta kyllästyy tylsään elämäänsä. Sitten tapahtuu… jotain? Pitää myöntää, että sarja pääsee listalle hyvin pitkälti sen vuoksi, että siinä on Maya Rudolph ja Fred Armisen (SNL!). Tekijätiimistä löytyvät Alan Yang (Master of None) ja Matt Hubbard (Parks and Rec, 30 Rock) luovat myös uskoa.

Manifest / NBC / 24.9.

Ken onkaan kaivannut Lostia (en minä!), tässä uusi lentokonemysteeri. Lento nousee ilmaan, laskeutuu ja tsädam, se onkin ollut kadoksissa yli viisi vuotta. Kukaan koneessa olleista ei kuitenkaan ole vanhentunut päivääkään. Mitä on tapahtunut? Vaikuttaa trailerinsa perusteella mielenkiintoiselta, vaikka en hirveästi tämän tyyppisiä sarjoja enää seuraakaan. Lähtökohta on ainakin kiehtova, Lost ilman sitä kaikkea saaridraamaa. Sarjassa nähdään mm. Josh Dallas (Once Upon a Time).

God Friended Me / CBS / 30.9.

Okei, tämä on vähän villi kortti, mutta trailerin perusteella sarja vaikuttaa yhtä aikaa hurmaavalta ja täysin typerältä, joten on pakko lisätä se listalle. Ateisti-radiojuontaja alkaa saamaan viestejä… Jumalalta?! Jep, hurmaavaa vai typerää, jää nähtäväksi (oikeasti ennustan, ettei tämä sarja tule elämään jouluun asti).

PS. Jos ekat valinnat eivät osu maaliin, valitsen jonkun näistä.

  • Maniac / Netflix / 21.9.
  • The Romanoffs / Amazon Prime / 12.10.
  • Homecoming / Amazon Prime / 2.11.
  • Elite / Netflix / 5.10.
  • Happy Together / CBS / 1.10.
  • A Million Little Things / ABC / 26.9.
Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Kun rakkaus loppuu – eli tv-sarjat, joiden katsomisen lopetin

Kirjoitus on julkaistu alun perin 10.9.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: Tv-sarjat. Vaikka välillä niistä tuleekin huonoja / tylsiä / ei-katsomisen-arvoisia

Olen elämäni aikana katsonut monia tv-sarjoja. Hyviä ja huonoja ja keskinkertaisia, palkittuja laatusarjoja ja täyttä roskaa. Olen koukuttunut noloihin saippuasarjoihin, katsonut Emmerdalea ja Kaunareita ja Salkkareita ja Days of Our Livesia. Olen katsonut jakso toisensa jälkeen pelottavia rikossarjoja, vaikka en tykkää pelätä. Olen aina uudestaan miettinyt miksi ihmeessä katson lääkärisarjoja, vaikka joudun peittämään silmäni leikkaussalikohdissa.

Olen rakastunut lukuisiin sarjoihin; ensihuumassa päivän paras hetki on kun pääsee katsomaan seuraavan jakson. Olen nauranut ja itkenyt ja ärsyyntynyt, kuluttanut ihan turhaan aikaa, viihtynyt ja vaikuttunut. Olen katsonut tuotantokausia muutamissa päivissä, valvonut ruudun edessä yömyöhään koska ”vielä yksi jakso”.

Tv-sarjat on parasta! Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä nirsompi minusta tulee niiden suhteen. Enää ei kelpaa ihan mikä vaan, en jaksa katsoa huonoja sarjoja. Tai siis huonoja sarjoja mun omien standardien mukaan (eli yleensä ei-hauskoja, pelottavia, ahdistavia, tylsiä, itseään toistavia, ärsyttäviä ja stressiä aiheuttavia).

Joskus saatoin kahlata tv-sarjoja läpi vähän kuin velvollisuudentunteesta. Että kun oli tullut aloitettua niin katsotaan nyt loppuun vaikka ei oikeasti enää kiinnosta. Koska pitäähän mun tietää miten tämä päättyy. Nyt lopetan kahlaamisen heti, jos sarja ei enää miellytä.

Elämä on liian lyhyt huonoille tv-sarjoille – varsinkin kun niiden sijaan voi katsoa uudestaan ja uudestaan suosikkisarjojen suosikkijaksoja.

Tässä kymmenen tv-sarjaa, joiden katsomisen olen lopettanut kesken.

1. Greyn anatomia

Milloin lopetin? Kamelin selkä katkesi viimeistään siihen lento-onnettomuuteen, jossa oli mukana suurin piirtein koko sairaala. Eli kahdeksannen kauden jälkeen. Luultavasti kuitenkin jo ennen sitä, en muista ihan tarkkaan.

Miksi lopetin? Kuinka moni sarjan päähenkilöistä onkaan kuollut?! Ei mikään työyhteisö voi olla noin epäonninen! Epäuskottavat juonikuviot ja jatkuvat kuolemat alkoivat tympimään. Plus Meredith Grey on minusta ärsyttävä valittaja.

2. The Big Bang Theory

Milloin lopetin? Joskus kahdeksannen kauden kieppeillä. Joitain uudempia jaksoja olen kyllä nähnyt telkkarista.

Miksi lopetin? Ei vain enää iskenyt. Aika aikaansa kutakin, kai. Onhan sarja pyörinyt jo pienen ikuisuuden. 

3. This Is Us

Milloin lopetin? Ekan jakson jälkeen. 

Miksi lopetin? Tiedän, tiedän, moni RAKASTAA tätä sarjaa. Ja myönnetään, minä en ehkä antanut sille reilua tilaisuutta. Mutta en vaan jaksa tämänkaltaisia supertunteellisia itketyssarjoja. On kivempi nauraa. Silti välillä iskee pieni telkkari-FOMO, kun sarjaa kuitenkin hypetetään tosi paljon.

4. The Mindy Project

Milloin lopetin? Kolmannen kauden jälkeen. Teki kipeää, koska olen iso Mindy Kaling -fani (ja muuten Champions, johon mulla oli kova luotto: ei tarpeeksi hyvä alkuunkaan. Lopetin kolmen jakson jälkeen).

Miksi lopetin? Koska Dannysta tehtiin ikävä tyyppi. Ja tämä saattaa olla kovin epäsuosittu mielipide, mutta en koskaan oikein tykännyt Mindystä ja Dannysta yhdessä. Team Casey! 

Sivuhuomio: Olen oikeastaan vähän pettynyt itseeni, että lopetin sarjan em. syystä. Koska Mindyt (sekä Kaling että Lahiri) ovat huippuja, sen olisi pitänyt riittää. Ja sarjahan on oikeasti superhauska. Pitää ehkä harkita uudestaan. 

5. How to Get Away with Murder

Milloin lopetin? Tokan kauden jälkeen.

Miksi lopetin? Tämän sarjan kanssa taisi käydä niin, että spoilasin sen itse itseltäni. Luin kolmannen kauden recappeja etukäteen, enkä tykännyt lukemastani. Ja mun suosikkiparille Connorille ja Oliverillekin taisi tulla jotain ongelmia. 

6. Criminal Minds

Milloin lopetin? Joskus kymppikauden aikana. Mutta jo sitä ennen olin parin kauden ajan katsonut sarjaa vain silloin tällöin. 

Miksi lopetin? Kyllästyin pelkäämään. Tuotantokausi tuotantokauden jälkeen mitä kammottavimpia murhatapauksia… aina uusia sarjamurhaajia ja lapsentappajia. Ei kiitos. Plus en koskaan antanut anteeksi, että sarja tappoi sen naisen, joka oli Reidin sielunkumppani. FBI-agentitkin tarvitsevat rakkautta! 

7. Scorpion

Milloin lopetin? Tokan kauden jälkeen.

Miksi lopetin? Hmm. Ei ole antaa järkevää vastausta. Se ei kai vaan ollut enää tarpeeksi hyvä / minua kiinnostava sarja. Enkä jaksanut sitä jatkuvaa Walter+Paige -draamaa. Saisinko sarjan, jossa on vain Happy?

8. Suits

Milloin lopetin? Kolmannen kauden jälkeen.

Miksi lopetin? Kahlasin läpi sen tappavan tylsän Ava Hessington -kauden, sitten tuli stoppi. Ei edes Harvey Specter saanut minua jäämään. Eikä Donna. Alkoi kyllästyttämään se jatkuva milloinkaikkitajuaaetteiMikekäynytkäänHarvardia -venkoilu. 

Sivuhuomio: Vaikka en sarjaa enää katsokaan, Harvey 4ever! Jokainen tarvitsee elämäänsä vähän Harveyn viisauksia. Kuten:

  • Ever loved someone so much, you would do anything for them? Yeah, well make that someone yourself and do whatever the hell you want.
  • Don’t raise your voice, improve your argument.
  • The only time success comes before work is in the dictionary.
  • When you’re backed against the wall, break the goddamn thing down.

9. Shameless (US)

Milloin lopetin? Kolmannen kauden paikkeilla. Sen jälkeen olen muutaman kerran yrittänyt hypätä uudestaan mukaan, mutta aina parin jakson jälkeen luovutan. Sinänsä harmi, koska sarja on minusta aidosti hyvä. 

Miksi lopetin? Okei, tämä saattaa kuulostaa vähän tyhmältä, mutta suurin syy oli se, että jaksot ovat niin hiton pitkiä! Kertoo kai jotain mun keskittymiskyvystä, kun en jaksa katsoa noin tunnin mittaisia jaksoja. Mutta se on pitkä aika! Ja kun sarjassa tapahtuu paljon… se vain kävi kovin raskaaksi katsoa, myös sisältönsä puolesta. 

10. You’re the Worst

Milloin lopetin? Kakkoskauden jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt lopettaa jo ekan jälkeen.

Miksi lopetin? Ehkä nimestäkin voi päätellä, mutta sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä. Pari kautta heidän kamaluuttaan jaksoi, sitten se alkoi tympimään.

PS. Tämä nyt ei liity mitenkään yllä olevaan, mutta huomasin just, että Ansa vanhemmille on Netflixissä! Lindsay Lohan -versio siis. Huippua! Se oli mun suosikkileffa kun olin pieni, oli VHS-kasetti ja kaikkea.

Kategoriat
Ajattelin tänään Muu kulttuuri Sarjat

Viekö tiedostavuus ilon suosikkisarjoista? Tapaus Frendit

Kirjoitus on julkaistu alun perin 5.9.2018 Lilyssä.

Suosikkisarja: Frendit. Mutta…

Kuva: NBC

Rakastan Frendejä. Tv-sarjaa siis. Rakastan Frendejä kuin… no, kuin vanhaa, rakasta ystävää. Sellaista ystävää, jonka on tuntenut ikuisuuden ja joka vuosi toisensa jälkeen ilostuttaa ja saa nauramaan. 

Olen elämäni aikana katsonut Frendien tuotantokaudet läpi noin viisimiljoonaa kertaa. 

Katsoin sitä kun se tuli aikanaan telkkarista ekan kerran, katsoin jatkuvalla loopilla tulleita uusintakierroksia ja nyt se on mun vakkarivalinta, kun etsin Netflixistä jotain taustahälyä muun puuhailun oheen. 

Olen jo vuosia nauranut vitseille etukäteen, koska muistan ne ulkoa. Varmaan aika moni muukin. 

Harmi vaan, että meidän ikuisuuksia kestänyt ystävyyssuhde on viime vuosien aikana vähän säröillyt. Frendit ei tietenkään ole muuttunut mihinkään, joten ei se ole sen vika. Se heittää samaa läppää kuin aina ennenkin, on ihan samanlainen kuin aina ennenkin.

It’s not you, it’s me.

Vika on minussa. Ja vika on siinä, että maailma meidän ympärillä on muuttunut. 

Frendit on – luonnollisesti – aikansa tuote. Se tuli telkkarista vuosina 1994-2004, ja silloin moni sellainen asia meni huumorin varjolla läpi, mikä ei enää tänä päivänä menisi. Kuten nyt vaikkapa Fat Monica -vitsit. Ilkeämielinen lihavuudelle nauraminen ei ole ok, koska fat shaming = not cool, kaikkihan sen nykyään tietävät. Mutta Frendeissä ”lihava” Monica on kestovitsin aihe ja huumori revitään nimenomaan hänen painostaan ja syömisestään.

Läskivitsien lisäksi Frendit on nykystandardien mukaan ongelmallinen muillakin tavoilla. Naururaita pamahtaa päälle jokaisesta lesbo-sanasta, koska hah hah hah Rossin vaimo jätti hänet toisen naisen vuoksi ja homoseksuaalisuudelle sopii tietysti nauraa. Samoin Chandlerin isän transsukupuolisuudelle (Frendien kunniaksi on toki sanottava, että 1990-luvun televisiolle epätyypillisesti siinä oli sentään edustettuina kyseiset vähemmistöt – ongelma on siinä, minkälaisessa valossa heidät kuvattiin).

Homofobian ja transfobian lisäksi silmille hyppää seksismi ja jumahtaneet sukupuoliroolit. Kuten siinä jaksossa, kun Ross ei suvaitse sitä, että hänen tyttärensä hoitaja on mies. Tai kun hän kauhistuu, kun hänen poikansa rakkain lelu onkin Barbie.

Itse asiassa koko Rossin hahmo saa minut nykyään raivon partaalle. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus eivät ole kovinkaan miellyttäviä luonteenpiirteitä, arvon professori Geller. Luota tyttöystävääsi!

Nämä ongelmat ovat tietysti olleet olemassa aina. Kuten sanottu, Frendit ei ole muuttunut. Sama sarja, samat vitsit, samat juonikuviot. Ja ihan varmasti jotkut katsojat ovat tajunneet jo 1990-luvulla, että sarjassa haetaan huumoria välillä vähän kyseenalaisin keinoin. Minä en kuitenkaan tajunnut, en ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja aloin kiinnittämään tarkempaa huomiota siihen, minkälaista populaarikulttuuria kulutan. Myös yhteiskunta ympärillä auttoi avaamaan silmiä: nykyään esimerkiksi sosiaalinen media ja sen valveutuneet ja tiedostavat käyttäjät pitävät huolen siitä, ettei loukkaava sisältö mene läpi.  

Minäkin yritän parhaani mukaan olla valveutunut ja tiedostava. Ymmärtää rakenteita ja representaatioita ja valtasuhteita ja sitä, miten ne vaikuttavat niinkin triviaalilta tuntuvaan asiaan kuin tv-viihteeseen. 

Nykyään tiedostan, että Frendit on kaukana täydellisestä tv-sarjasta. Huomaan sen seksistisen huumorin ja diversiteettiongelman. Mutta toisaalta: onko järkeä arvostella lähes 15 vuotta sitten päättynyttä sarjaa käyttämällä ajan saatossa muuttuneita kriteerejä? Viekö tiedostavuus ja valveutuneisuus ilon tv-suosikeista, jotka ovat vuosien saatossa ilostuttanut ja naurattanut?

Tuli mieleen BBC Comedyn sketsi parin kuukauden takaa. You Woke? -niminen videopätkä löytyy esimerkiksi BBC Comedyn Facebook-sivulta. Sketsissä nauretaan milleniaaleille, jotka eivät osaa iloita mistään, koska ovat koko ajan niin kovin valveutuneita. Tukiryhmässä he saavat kotiläksyksi katsoa Frendejä.

On sketsissä varmasti joku totuuden siemen. Jatkuva tiedostavuuden korostaminen kääntyy luultavasti jossain pisteessä negatiiviseksi asiaksi, varsinkin jos sitä käyttää lyömäaseena vuosikausia sitten päättynyttä tv-komediaa vastaan. 

Oikein suhteutettuna tiedostavuus on kuitenkin ainoastaan hyvä juttu. On hyvä, että Frendien fat shaming, transfobia ja seksismi nostetaan esille, koska se tarkoittaa, että jotain on opittu. On hyvä, että kuluneet vitsit eivät enää naurata, koska eihän niille olisi koskaan kuulunutkaan nauraa.

Ja eihän Frendien ongelmallisuuden tiedostaminen tarkoita sitä, ettei sitä saisi enää katsoa! Minä katson ainakin. Nykyään vain ymmärrän, että vanha, rakas ystäväni on jumahtanut menneisyyteen.

PS. Frendit ei tietenkään ole ainoa 2000-luvun taitteen huippusuosittu tv-sarja, jonka ongelmallisuudesta on puhuttu paljon…

Kuva: iheartsexandthecity.tumblr.com