Kategoriat
Ajattelin tänään Muu kulttuuri Sarjat

Viekö tiedostavuus ilon suosikkisarjoista? Tapaus Frendit

Kirjoitus on julkaistu alun perin 5.9.2018 Lilyssä.

Suosikkisarja: Frendit. Mutta…

Kuva: NBC

Rakastan Frendejä. Tv-sarjaa siis. Rakastan Frendejä kuin… no, kuin vanhaa, rakasta ystävää. Sellaista ystävää, jonka on tuntenut ikuisuuden ja joka vuosi toisensa jälkeen ilostuttaa ja saa nauramaan. 

Olen elämäni aikana katsonut Frendien tuotantokaudet läpi noin viisimiljoonaa kertaa. 

Katsoin sitä kun se tuli aikanaan telkkarista ekan kerran, katsoin jatkuvalla loopilla tulleita uusintakierroksia ja nyt se on mun vakkarivalinta, kun etsin Netflixistä jotain taustahälyä muun puuhailun oheen. 

Olen jo vuosia nauranut vitseille etukäteen, koska muistan ne ulkoa. Varmaan aika moni muukin. 

Harmi vaan, että meidän ikuisuuksia kestänyt ystävyyssuhde on viime vuosien aikana vähän säröillyt. Frendit ei tietenkään ole muuttunut mihinkään, joten ei se ole sen vika. Se heittää samaa läppää kuin aina ennenkin, on ihan samanlainen kuin aina ennenkin.

It’s not you, it’s me.

Vika on minussa. Ja vika on siinä, että maailma meidän ympärillä on muuttunut. 

Frendit on – luonnollisesti – aikansa tuote. Se tuli telkkarista vuosina 1994-2004, ja silloin moni sellainen asia meni huumorin varjolla läpi, mikä ei enää tänä päivänä menisi. Kuten nyt vaikkapa Fat Monica -vitsit. Ilkeämielinen lihavuudelle nauraminen ei ole ok, koska fat shaming = not cool, kaikkihan sen nykyään tietävät. Mutta Frendeissä ”lihava” Monica on kestovitsin aihe ja huumori revitään nimenomaan hänen painostaan ja syömisestään.

Läskivitsien lisäksi Frendit on nykystandardien mukaan ongelmallinen muillakin tavoilla. Naururaita pamahtaa päälle jokaisesta lesbo-sanasta, koska hah hah hah Rossin vaimo jätti hänet toisen naisen vuoksi ja homoseksuaalisuudelle sopii tietysti nauraa. Samoin Chandlerin isän transsukupuolisuudelle (Frendien kunniaksi on toki sanottava, että 1990-luvun televisiolle epätyypillisesti siinä oli sentään edustettuina kyseiset vähemmistöt – ongelma on siinä, minkälaisessa valossa heidät kuvattiin).

Homofobian ja transfobian lisäksi silmille hyppää seksismi ja jumahtaneet sukupuoliroolit. Kuten siinä jaksossa, kun Ross ei suvaitse sitä, että hänen tyttärensä hoitaja on mies. Tai kun hän kauhistuu, kun hänen poikansa rakkain lelu onkin Barbie.

Itse asiassa koko Rossin hahmo saa minut nykyään raivon partaalle. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus eivät ole kovinkaan miellyttäviä luonteenpiirteitä, arvon professori Geller. Luota tyttöystävääsi!

Nämä ongelmat ovat tietysti olleet olemassa aina. Kuten sanottu, Frendit ei ole muuttunut. Sama sarja, samat vitsit, samat juonikuviot. Ja ihan varmasti jotkut katsojat ovat tajunneet jo 1990-luvulla, että sarjassa haetaan huumoria välillä vähän kyseenalaisin keinoin. Minä en kuitenkaan tajunnut, en ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja aloin kiinnittämään tarkempaa huomiota siihen, minkälaista populaarikulttuuria kulutan. Myös yhteiskunta ympärillä auttoi avaamaan silmiä: nykyään esimerkiksi sosiaalinen media ja sen valveutuneet ja tiedostavat käyttäjät pitävät huolen siitä, ettei loukkaava sisältö mene läpi.  

Minäkin yritän parhaani mukaan olla valveutunut ja tiedostava. Ymmärtää rakenteita ja representaatioita ja valtasuhteita ja sitä, miten ne vaikuttavat niinkin triviaalilta tuntuvaan asiaan kuin tv-viihteeseen. 

Nykyään tiedostan, että Frendit on kaukana täydellisestä tv-sarjasta. Huomaan sen seksistisen huumorin ja diversiteettiongelman. Mutta toisaalta: onko järkeä arvostella lähes 15 vuotta sitten päättynyttä sarjaa käyttämällä ajan saatossa muuttuneita kriteerejä? Viekö tiedostavuus ja valveutuneisuus ilon tv-suosikeista, jotka ovat vuosien saatossa ilostuttanut ja naurattanut?

Tuli mieleen BBC Comedyn sketsi parin kuukauden takaa. You Woke? -niminen videopätkä löytyy esimerkiksi BBC Comedyn Facebook-sivulta. Sketsissä nauretaan milleniaaleille, jotka eivät osaa iloita mistään, koska ovat koko ajan niin kovin valveutuneita. Tukiryhmässä he saavat kotiläksyksi katsoa Frendejä.

On sketsissä varmasti joku totuuden siemen. Jatkuva tiedostavuuden korostaminen kääntyy luultavasti jossain pisteessä negatiiviseksi asiaksi, varsinkin jos sitä käyttää lyömäaseena vuosikausia sitten päättynyttä tv-komediaa vastaan. 

Oikein suhteutettuna tiedostavuus on kuitenkin ainoastaan hyvä juttu. On hyvä, että Frendien fat shaming, transfobia ja seksismi nostetaan esille, koska se tarkoittaa, että jotain on opittu. On hyvä, että kuluneet vitsit eivät enää naurata, koska eihän niille olisi koskaan kuulunutkaan nauraa.

Ja eihän Frendien ongelmallisuuden tiedostaminen tarkoita sitä, ettei sitä saisi enää katsoa! Minä katson ainakin. Nykyään vain ymmärrän, että vanha, rakas ystäväni on jumahtanut menneisyyteen.

PS. Frendit ei tietenkään ole ainoa 2000-luvun taitteen huippusuosittu tv-sarja, jonka ongelmallisuudesta on puhuttu paljon…

Kuva: iheartsexandthecity.tumblr.com

Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Älä lue tätä kirjaa, jos haluat deittailla huoletta

Kirjoitys on julkaistu alun perin 3.9.2018 Lilyssä.

Suosikkikirja: You (Caroline Kepnes 2014)

En tykkää lukea trillereitä (koska en tykkää pelätä), mutta menin ja luin sellaisen silti. Ja vitsit, se oli kaikessa kamaluudessaan huippukirja, yhtä aikaa koukuttava ja ahdistava.

Caroline Kepnesin You (2014) on hypnoottisen hyvin kirjoitettu ”rakkaustarina” (hyvin suuret lainausmerkit tähän!!). Se kertoo Joesta, joka rakastuu Beckiin… tai oikeastaan ”rakastuu”, koska ei se mitään rakkautta ole. Lukija tietää, että Joe on psykopaattinen ja narsistinen stalkkeri. Harmi vaan, että poloinen Beck ei sitä tiedä.

You kuvaa kammottavan tarkkanäköisesti pakkomielteisen ihmisen järjenjuoksua. Se onnistuu myös varsin mallikkaasti kikkailemaan lukijan mielellä.

Minä olin kirjan luettuani täysin vakuuttunut siitä, että en muuten halua deittailla ja rakastua, koska mitä jos se deittikumppani onkin salaa sekopäinen psykopaatti enkä minä tajua sitä. Ajatukseni ovat sittemmin mahdollisesti hieman tasoittuneet (kyllä vain, valtaosa ihmisistä EI ole psykopaatteja!), mutta yksi kysymys jäi silti kalvamaan: kuinka hyvin sitä oikeasti voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu? Joku voi esittää kivaa, mutta onkin oikeasti täysi mulkku. Miten kivaa esittävän mulkun voi tunnistaa?

Mutta You’sta: mainiosti kirjoitettu trilleri, samaa meininkiä kuin esimerkiksi Gone Girlissä. Vahva suositus, varsinkin jos tykkää psykologisesta jännityksestä. Kannattaa vain varautua siihen, että kirjan jälkeen tuntuu hetken aikaa täysin mahdolliselta, että jokainen tapaamasi tyyppi voikin olla pusikoissa piileskelevä stalkkeri, joka kerää käyttämiäsi tamponeita.

PS. Ihan kohta tähän kammottavan vinoutuneeseen boy meets girl -tarinaan voi tutustua myös tv-sarjana. Hurraa, ihan kuin kirja ei kammottanut tarpeeksi!

You-telkkarisarja saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa ensi sunnuntaina (9.9.) maksullisella Lifetime-kanavalla, mutta Netflix on jo hankkinut sarjan kansainväliset esitysoikeudet. Se on tulossa sinne ilmeisesti syksyn aikana.

Sekopää-Joena sarjassa nähdään muuten itse Lonely Boy aka Dan Humphrey, näyttelijä Penn Badgley siis. Gossip Girlissä Dan oli sentään vähän vaarattomampi stalkkeri…

You’n toinen teinisarja-alumni on Pretty Little Liarsin Shay Mitchell, joka esittää Beckin ystävää Peach Salingeria.

Jep, vaikuttaa kammottavalta myös sarjana. Ja silti ainakin Lifetime luottaa You’n vetovoimaan, kakkoskausi on nimittäin jo tilattu vaikkei yhtäkään jaksoa ole vielä esitetty.

Kategoriat
Sarjat Tyypit

2000-luvun nostalgiaa! Reality-klassikko The Hills palaa (koska miksi ei?)

Kirjoitus on julkaistu alun perin 23.8.2018 Lilyssä.

Suosikkisarja: … ei tästä jutusta huolimatta ole The Hills. Paitsi noin niin kuin nostalgiamielessä 😀

Kuva: MTV

No ny o!

The Hills are alive! MTV elvyttää reality-klassikko The Hillsin.

Pieni nostalgiatrippi 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle: The Hills (ja sitä ennen Laguna Beach) oli se The Reality-sarja. Ainakin mulle, 2000-luvun alun teinille, joka onnistui löytämään telkkarista MTV:n.

Vuosina 2004-2006 esitetty Laguna Beach: The Real Orange County syntyi tietysti O.C.:n jälkimainingeissa. MTV hyödynsi maailman parhaan teinisarjan suosion ja esitteli maailmalle O.C.:n ”oikeat teinit” – siis Laguna Beachin luksusalueella asuvat ökyrikkaat lukiolaiset. Ja niin populaarikulttuurin aikakirjoihin astelivat muun muassa nykyisin omia bisneksiään vakuuttavasti pyörittävät Lauren Conrad ja Kristin Cavallari, Laguna Beachin it-tytöt ja toistensa pahimmat viholliset.

Sivuhuomio: olin todellakin #TeamKristin, syistä joita en vieläkään ymmärrä (tätä nykyä olen #TeamKristin&TeamLauren, koska molemmat ovat inspiroivia girl bosseja).

Laguna Beachiä seurasi The Hills, Laurenin – LC:n siis – spin-off. Ja taas maailma sai lisää reality-julkkiksia; The Hillsin ansiosta muun muassa #Speidi pyörii edelleen juorusivuilla ja julkkisgaaloissa.

Samaista kaksikkoa (eli Heidi Montagia ja Spencer Prattia) on myös osaltaan kiittäminen reality-historian parhaasta riidasta. Heidi vs. Lauren ja YOU KNOW WHAT YOU DID!

The Hills tarjosi myös tämän maailman täydellisimmän giffattavan kyyneleen:

Ja ken katsoikaan tätä täysin aitoa, ei-tietenkään-yhtään-käsikirjoitettua reality-draamaa tietää kyllä, kuka lähtikään Pariisiin ja kuka ei – ja mistä syystä.

Okei, eksyin nostalgiapäissäni hieman aiheesta. Eli The Hillsin paluu! MTV ilmoitti maanantaina, että sarjalle on tekeillä jatkoa. Valitettavasti päätähti Lauren (joka lähti sarjasta viidennellä tuotantokaudella ja korvattiin Laguna Beachin aikaisella arkkivihollisellaan Kristin Cavallarilla) ei ole tekemässä huikeaa tositelkkari-comebackia – bisnekset ja perhe-elämä pitävät kuulemma kiireisenä.

Cavallariakaan tuskin sarjassa nähdään, hänellä on omat firmansa, jenkkifutaava aviomies, kolme lasta ja realitysarja E:llä.

Mutta Heidi, Spencer, Audrina Patridge, kasa vähemmän tärkeitä sivuhenkilöitä ja tuoreimman tiedon mukaan myös se kaikkein samaistuttavin tyyppi eli Whitney Port tekevät kaikki paluun. Reality-tv:n kuninkaalliseen sukuun kuuluvan Brody Jennerin osallistuminen on tätä kirjoittaessa vielä epävarmaa. Edit. kyllä vaan, mukana on Brodykin.

Voipi joka tapauksessa olla, että uusi The Hills on vähän vähemmän hengailua Hollywoodin pintaliitokuppiloissa ja enemmän bisnestapaamisia ja leikkipuistoja; päähenkilöt ovat nimittäin nyt päälle kolmekymppisiä perheenäitejä ja -isiä yrityksineen.

Koska mitä muuta maailma tarvitsee kuin lisää realityohjelmia! The Hills: New Beginnings nähdään MTV:llä ensi vuonna. Apua.

Uutisesta lähtien päässäni on soinut the rest is still unwritten. Vahinko kiertämään.

PS. The Hillsin uudet jaksot eivät liikuta minua mihinkään suuntaan, mutta toinen huhuttu reboot kiinnostaa: TVLinen mukaan Veronica Marsille (2004-2007) olisi suunnitteilla jatkoa. Sivuston mukaan suoratoistopalvelu Hulu ja sarjan tekijät ovat lähellä sopimusta kahdeksan jakson mittaisesta kaudesta. Kristen Bellin tähdittämä rikosdraama on mun kirjoissa yksi aliarvostetuimmista ja ihan liian lyhytikäisistä tv-sarjoista, joten hurraa tälle huhulle (nelisen vuotta sitten ilmestynyt Veronica Mars -elokuva ei selkeästi riittänyt). Veronica on parhaista parhain telkkari-badass.