Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Kaikkea muuta kuin joululeffoja (eli 20 sarja- ja leffatärppiä joulun välttelyyn)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: joulu. Tästä postauksesta huolimatta.

Kuva: Apple TV

Joo joo, joulu sitä ja joulu tätä. Samat iänikuiset Yksin kotona -leffat,  It’s a Wonderful Lifet ja Joulupukin kuumat linjat, samat joulukonsertit telkkarissa kuin viime joulunakin.

Jouluna saa katsoa muutakin kuin joululeffoja!

Ehkä jotain tältä täysin – täysin! – randomilta, suurin piirtein epäjouluiselta sarja- ja leffalistaltani? Tunnetaan myös kaikki ne sarjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa omaa postaustaan plus randomit sarjat ja leffat, joita välillä ajattelen -listana.

Acapulco / Apple TV+

Sisältää joulujakson, muttei anneta sen häiritä; Apple TV+:n Acapulco on loistava! Sitä paitsi sijoittuu Meksikoon, joten on sopivasti kesäfiilistä ja aurinkoa mukana. Oikeasti, vahva suositus. Just sellainen lämmin hyvän mielen sarja, jollaisia pitäisi olla paljon enemmän. Ja joita just nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan. Samaa kategoriaa kuin niin ikään Apple TV+:n Ted Lasso: vitsit ovat kohdillaan, muttei koskaan ilkeitä.

Sarja on myös koukuttavasti rakennettu: ilmeisen rikas Maximo (Eugenio Derbez) kertoo siskonpojalleen tarinan köyhästä nuoruudestaan ja työstään luksushotellissa. Ei kuulosta kummoiselta, mutta vannon, että koko homma yllättää iloisesti. Kaikki se kasariestetiikkakin…. täydellistä! Jos pidät Jane the Virginistä, pidät taatusti Acapulcostakin.

Sarjaa ei toistaiseksi ole uusittu kakkoskaudelle. Heitän iPhoneni seinään jos niin ei tapahdu.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Tämän leppoisan ranskalaiskomedian kolmas kausi tulee Netflixiin 1. tammikuuta. En edes tiennyt, että sarja jatkuu vielä. Ei nyt ihan joululomaksi ehdi, mutta olkoon sitten odottamassa uutena vuotena. Kaksi ekaa kautta kuitenkin katsottavissa, just sopivan höttöistä sisältöä. Tyylikäs Pariisi ja tyylikkäitä pariisilaisia, ei ainuttakaan joulupukkia. Muistaakseni.

Emily in Paris / Netflix

Heeii, Pariisista puheen ollen! Trailerin perusteella 22. joulukuuta saapuvalla kakkoskaudella ollaan kevät- / kesätunnelmissa, joten epäilen olevan oikein pätevää joulun-välttely-katsottavaa.

Pilalle lellityt / Netflix

Tämä ranskalaisleffa tarjosi oikein viihdyttävän puolitoistatuntisen. Ei nyt mikään Amélie, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla.

tick, tick… boom! / Netflix

Musikaalifaneille. Tai Andrew Garfieldin faneille.

Cruel Summer / Amazon Prime

Teinidraamaa, rikosmysteeriä, epäluotettavaa kertojaa, 1990-lukua ja oikein koukuttavia juonenkäänteitä. Toimii. Nimessä summer, joten ei lunta eikä joulukuusia.

Station Eleven / HBO Max

Osuu aiheensa puolesta vähän turhan lähelle kurjaa nykyhetkeä – ”sarja kertoo tuhoisan influenssan selviytyjistä, jotka yrittävät jälleenrakentaa ja luoda uuden maailman pitäen kiinni menetetyn maailman parhaista osista” – mutta on ilmeisen onnistunut versio ilmeisen vaikuttavasta ja kehutusta, Emily St. John Mandelin kirjoittamasta samannimisestä romaanista.

Banshee / HBO Max

Kaipaatko täysin ylimitoitettua sarjaväkivaltaa (siis oikeasti, ei pelkästään mun mittareilla), liiallisuuksiin meneviä seksikohtauksia ja jossain edellä mainittujen välissä ihan kohtuullista draamaa ja semikoukuttavia juonikuvioita?

Tsekkaa Banshee!

Sarja on väkivaltainen. En voi liikaa korostaa, kuinka väkivaltainen. Ja verinen. Väkivaltaa on niin paljon ja se on niin graafista, että se alkaa nopeasti syömään tehoa itse itseltään. Toisaalta vaikka kuinka kuvittelin turtuneeni jatkuvaan väkivaltatykitykseen, Banshee onnistui silti tasaisin väliajoin shokeeraamaan hyvin ällöttävillä kohtauksillaan. Kelasin aika monen ällön tappelu- / tappokohtauksen yli, koska camoon, oliko tuokin tarpeellista näyttää, Banshee!

Koko homma vaikuttaa siltä, että sarjan tuottajat ovat saaneet hyvän diilin stunttinäyttelijöiden käytöstä, tekoverestä ja kaiken maailman leikkipyssyistä.

En oikeastaan tiedä, miksi edes kirjoitan tästä sarjasta. En minä sitä suosittele! Nauru- ja kissanpentuindeksi on hyyyyvin alhainen!!

Kaiken ällöyden ja tarpeettoman väkivallan ohella sarja on myös kuvattu ja leikattu superärsyttävällä tavalla. Se poukkoilee miten sattuu ja on vähän liian rakastunut takaumiin.

… mutta silti, joku sarjassa kiehtoi. Tarina oli kai tarpeeksi koukuttava; 15 vuoden jälkeen vankilasta vapautuva mies tekeytyy pikkukaupungin sheriffiksi. Heitetään sekaan naimisissa oleva ex-rakas (jolla sattumoisin on 15-vuotias tytär), gangstereita, kaunoja, yksi sekopäinen pääpahis ja monta sekopäistä sivuosapahista, amisseja ja alkuperäiskansaa, timantteja ja kartelleja ja agentteja…. ja iso mysteeri; kuka tämä sheriffiksi ryhtyvä ”Lucas Hood” edes on? Ja milloin hänen salaisuutensa paljastuu?

Eli tiivistys: liikaa väkivaltaa, ärsyttävästi editoitu, en suosittele, katsoin silti.

Mutta hei, joulusta tai joulumielestä ei tietoakaan!

(Olen pahoillani merkkimäärästä, kill your darlings ja sitä rataa. Mun kai oli vain saatava tämä sydämeltäni.)

The Boys / Amazon Prime

Okei, en maininnut yhtä merkittävää tekijää, miksi edes koskaan aloitin Bansheen: siinä on pääosassa uusiseelantilaisnäyttelijä Antony Starr, joka on mainio kusipääsupersankari Amazon Primen The Boysissa. Toinen hyvin väkivaltainen ja verinen sarja, joka ei muistuta tipan tippaa joulusta! The Boys on näistä huomattavasti laadukkaampi, ja sitä voin aidosti suositella – jos graafinen väkivalta suolenpätkineen ja muine ällötyksineen ei haittaa. Mutta on The Boysissa on paljon muutakin. Ja Antony Starrin Homelander on aidosti yksi kiehtovimmista sarjapahiksista naismuistiin. Hauskaa, että Antony Starr – joka Instansa perusteella vaikuttaa leppoisalta ja vähän hönöltä – on päätynyt esittämään kahta väkivaltaista roistoa, jotka esittävät sankareita. Toki Lucas Hood kai jossain määrin onkin sankari. Homelander on vain moraaliton kusipää.

The Boysin kolmoskauden pitäisi ilmestyä jossain kohtaa vuotta 2022. Yksi syy siihen, miksi edelleen maksan Amazon Primestä.

The Bold Type / Yle Areena

Josko sitä bingettäisi vaikka tämän oikein kelvollisen komediadraaman? Kaikki viisi kautta ovat Yle Areenassa. Siinähän sitä joulun pyhät kuluvat.

Selling Tampa / Netflix

Kyllä! Selling Sunset -spinoffia tässä kaivattiinkin! Sanoo hän täysin tosissaan. Siis oikeasti. Plus Tampa eli aurinkoa.

Samassa juonessa / Netflix

Haluan vain huomauttaa, että tämä viime vuosien rom com -parhaimmistoon kuuluva leffa kestää uusintakatselun. Eli pyh pah Yksin kotona ja Die Hard, joululeffaksi kelpaa tämäkin. Vaikkei joulusta tietoakaan. Mutta katso mitä katsot. Joulunakin.

Kuinka hukata kundi 10 päivässä / Netflix

Joulu on vallan hyvä aika katsoa taas tämä rom com -klassikko.

Skam / Yle Areena

Haluan huomauttaa, että myös  Skam kestää uusintakatselun.

Aikuiset / Yle Areena

Kesä!

For All Mankind / Apple TV+

En saanut tästä avaruusdraamasta otetta, mutta ehkä en vain yrittänyt tarpeeksi. Sarjaa on kehuttu paljon.

Being the Ricardos / Amazon Prime

Nicole Kidmanin tähdittämä Lucille Ball -leffa tuli juuri Amazon Primeen. Sopiihan sitä jouluna vaikka oppia vähän lisää tämän vaikutusvaltaisen komediennen elämästä I love Lucyn taustalla.

O.C./ HBO Max

O.C. on tullut HBO Maxiin! Kuuletteko jo sen? Ti-di-di-di-dii, tiidi-di-di-diii! Hyvä on, joulua ei pääse täysin pakoon (#chrismukkah), mutta ainahan joulujaksojen yli voi hypätä (joskin ovat O.C.:ssa aika hyviä). Seth Cohen on aina ja ikuisesti yksi suosikkihahmoistani. Ja se, että tosielämässä Seth Cohen ja Blair Waldorf (siis näyttelijät Adam Brody ja Leighton Meester) ovat naimisissa, on yksi julkkiksiin liittyvistä suosikkiasioistani.

One Tree Hill / HBO Max

Toinenkin teinivuosieni merkittävä teinisarja, One Tree Hill eli Tunteet pelissä, löytyy nyt HBO Maxilta. Olen jossain vaiheessa lopettanut One Tree Hillin katsomisen eikä sillä ole samanlaista paikkaa nostalgisoivassa sydämessäni kuin O.C.:llä, mutta onhan siinä draamaa ainakin tarjolla. Ja Brooke Davis rocks!

Parks and Recreation / Netflix, Amazon Prime

Tiedetään, milloin en puhuisi Parks and Recistä. Mutta mitä sitcomeihin ja epäjouluiluun tulee, Parks and Rec on toimivaa katsottavaa. Joulu ja muut juhlapäivät ovat tavallisesti vahvasti esillä sitcomeissa, mutta Parks and Recissä joulujaksoihin ei juurikan ole panostettu. Siis sillä tavalla kuin komedioissa monesti on.

PS. Jos sitä nyt kuitenkin…

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: kaksi ankeaa, hyvää sarjaa (ja kaksi tulevaa suosikkia?)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 17.9.2021 Lilyssä.

Suosikkiasioita: no komediat silti!

Kuvat: Apple TV+, Netflix, Freeform / Amazon Prime

En tiedä, olenko tässä blogissa jeesustellut tarpeeksi sillä, että minä en jaksa ikäviä ja synkkiä sarjasisältöjä. Jos en ole, jeesustelen vähän lisää: pari vuotta takaperin kyllästyin totaalisesti kaikkiin hiton Criminal Mindseihin ja Luthereihin ja muihin tympeisiin, ahdistaviin ja pelottaviin sarjoihin, jotka vain saavat menettämään yöunensa. Päätin tuolloin, että en enää halua täyttää päätäni sarjamurhaajilla ja ällöttävillä rikosmysteereillä vaan sarjoilla, joissa on mahdollisimman korkea NKI (nauru- ja kissanpentuindeksi).

Liekö se tämä syksy vai mikä, mutta olen nyt vähän lipsunut jalosta päätöksestäni; viime aikoina olen katsonut sarjoja, joiden NKI on ikävän alhainen. Toki vetoan tässä jättämääni takaporttiin: jos katson ikäviä sarjoja, ainakin niiden pitää olla hyviä. Noh, tässä kaksi viime aikoina katsottua alhaisen NKI:n hyvää sarjaa. Ja vähän muutakin sälää.

Quicksand – suurin kaikista / Netflix

Noniin. En minä tiedä, miksi päädyin katsomaan tämän kovin synkän ruotsalaisdraaman. Tai tiedän, Netflixin algoritmien vuoksi. Katso yksi synkkä sarja, algoritmit tyrkyttävät kymmenen lisää. Tässä tapauksessa syytän Netflixin algoritmeja yritysvakoilusta, pari vuotta vanha Quicksand lävähti etusivulle heti sen jälkeen kun olin katsonut Amazon Primen Cruel Summerin (siitä lisää kohta).

Quicksand oli näistä se ikävämpi. Se kertoo teinityttö Majasta (Hanna Ardéhn), sellaisesta ”parempien piirien” tyttärestä, jota vastaan nostetaan murhasyyte järkyttävästä teosta. Sarja kaipaa vahvat sisältövaroitukset: väkivallan ja seksuaalisen väkivallan vuoksi nyt ainakin. Koko homma on vähän vaikea katsoa. Koko ajan tekee mieli huutaa, että ”juokse, juokse, juokse Maja, juokse pois hänen luotaan”. Ei auta. Mutta siis hyvin ja koukuttavasti tehdyt kuusi jaksoa, vaikka aihe on inhottava. Suosittelen, kunhan perään katsoo jotain kivempaa. Tai toinen mulla toimiva kikka: menee näyttelijöiden Instagramiin katsomaan kuinka hauskaa kaikilla oli kyseisen ikävän sarjan kuvauksissa. 😀

PS. Koska algoritmien lisäksi Netflixin someviestintä tekee jatkuvasti töitä, tiedän nyt että Quicksandin miespääosaa esittävä Felix Sandman (oikein hyvä, kammottava roolisuoritus) oli aiemmin FO&O-poikabändissä Young Royalsin Simonin eli Omar Rudbergin kanssa. Tiedän myös, että eräs Young Royalsin kalakohtaus viittaa kyseiseen bändiin. Tuollaisilla asioilla täytän pääni. Koska mitä sitä matemaattisilla kaavoilla tekisikään.

Cruel Summer / Amazon Prime

Selvisin reilu viikko sitten kahden viisaudenhampaan poistosta. Itse asiassa ei ollut paha ollenkaan, olin pelännyt paljon pahempaa. Mutta kyllähän sitä pari päivää oli vähän arka suu. Anyways, mun viisaudenhampaanpoistosarjani (?) oli Amazon Primen Cruel Summer -teinidraamatrilleri. Aloitin sen operaatiopäivänä, kun piti saada jotain muuta ajateltavaa. Ja jatkoin, kun olin raahautunut verta vuotavan suuni kanssa takaisin kotiin. Oikein pätevä ja koukuttava sarja viemään ajatukset muualle. Voin kyllä suositella Cruel Summeria, vaikkei olisikaan viisaudenhampaan poisto edessä. Tosin sisältövaroitukset tähänkin, sisältää kohtauksia groomingista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sarja kertoo kahdesta teinitytöstä, Katesta (Olivia Holt) ja Jeanettesta (Chiara Aurelia). Kate katoaa ja Jeanette ”varastaa” tämän elämän. Kun Kate vuoden päästä löydetään, syyttää hän Jeanettea roolista katoamisessaan. Jaksot hyppivät Katen ja Jeanetten näkökulmien välillä ja sijoittuvat samoihin päiviin kolmen vuoden ajalla. On epäluotettavaa kertojaa, mysteeriä ja teinidraamaa. Ja kaiken ikävän ohella ysäriä; tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1993-1995.

Sarjasta on tulossa toinen kausi. En ole oikein varma mitä ajattelen siitä. Tuntuu vähän turhalta, mutta ehkä olen väärässä. Ja onpa joku syy, miksi edelleen maksan Amazon Primestä.

Ted Lasso 208 / Apple TV+

Saisinko puhua Ted Lassosta? Tarkemmin sanottuna Ted Lasson kakkoskauden kasijaksosta? Pitää tosin ennen sitä myöntää: olen ollut ihan vähän pettynyt Ted Lasson kakkoskauteen. Ei se huono ole, ei ollenkaan. Se on vain ollut vähän all over the place. Joku harmonia siitä puuttuu. Mutta niin, se kasijakso. Mitään spoilaamatta haluan sanoa, että se yksi hetki Jamien (Phil Dunster) ja Royn (Brett Goldstein) välillä oli hyvin mahdollisesti suosikkihetkeni koko sarjasta. Iski sydämeen. Pisteitä kaikille!

Tämä George Harrisonin kappalekin oli loistava valinta kyseiseen kohtaukseen:

Maid / Netflix / tulossa 1.10.

Olenko se vain minä vai näyttääkö Netflixin tuleva Maid-draama todella hyvältä? Sarja pohjautuu Stephanie Landin elämäkertateokseen Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive, joten odotan kaiken ilmeisen ankeuden lisäksi inspiroivaa tarinaa nuoren äidin tahdosta rakentaa tyttärelleen parempi elämä. Trailerin perusteella vaikuttaa vähän siltä, että Margaret Qualley tulee potentiaalisesti saamaan palkintoehdokkuuksia roolisuorituksestaan. Hänen äitiään esittää tosielämän äitinsä Andie MacDowell.

The Problem / Apple TV+ / 30.9. alkaen

Toinen tuleva sarja, jota odotan: The Problem with Jon Stewart. Koska Jon Stewart rocks! On elänyt hiljaiseloa jo tarpeeksi pitkään. Ja koska sarja kuulostaa Apple TV+:n versiolta Last Week Tonight with John Oliverista. Tiedetään, John Oliver ei olisi John Oliver ilman Jon Stewartia. Mutta silti.

PS. Onneksi Sex Educationin kolmoskausi tuli just Netflixiin, ainakin siinä on korkea NKI! Hukutan ikävät asiat katsomalla  Otisin ja Ericin sydämellistä ystävyyttä.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat

Viime aikoina katsottua (eli kelvolliset, kamalat ja koukuttavat sarjat)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.9.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat! Hyvät ja huonot.

Kuvat: Amazon Prime & Netflix

Ensinnäkin: hyvää syyskuuta! Mainio kuukausi.

Toiseksi: terveiset arvon kaimalleni (oletan, nimimerkin perusteella), jonka kanssa kävin keskustelua Netflixin Rahapajasta eli La casa de papelista tovi sitten julkaistun postauksen kommenteissa. Tapahtui nimittäin niin, että tulin kipeäksi. Eli oli yhtäkkiä aikaa mutta ei energiaa mihinkään järkevään. Tämä johti siihen, että Rahapajasta tulikin nopeasti tsekattava sarja; olen nyt katsonut kaikki neljä kautta. Siihen meni reilu viikko. Melko hyvä suoritus, jaksot ovat melko pitkiä. Makasin sohvalla ja tykitin sarjaa jakso toisensa jälkeen. Ja sitten ne jo loppuivatkin. Nyt mun päässä soi bella ciao, bella ciao, bella ciao ciao ciao ja odotan uusia jaksoja. Näin myöhäisheränneenä odotus ei ole kauhean pitkä, sillä vitoskauden eka osa julkaistaan tulevana perjantaina.

Olit muuten oikeassa: kaksi ekaa kautta oli parempia kuin kaksi jälkimmäistä. Mutta siis joo, koukuttavaa kamaa olivat nekin. Tietysti vihasin sitä yhtä tapahtumaa neloskauden lopussa. Ja muutenkin alkoi jossain kohtaa vähän puuduttaa se yletön asesekoilu ja järjetön ramboilu. Olen enemmän sellaista peace and love -tyyppiä, enkä jaksa liiallista väkivaltaa ja konekivääreitä. Trailerin perusteella ramboilu yltyy vitoskaudella, mutta koska olen nyt vuosia myöhässä pudonnut tähän Rahapaja-kuoppaan, onhan sekin katsottava.

Kolmanneksi: olen viime aikoina katsonut Rahapajan lisäksi muutamat loppukesän uudet julkaisut. Ovat olleet asteikolla ihan ok–hyvä luoja en kestä tätä sarjaa miksi katson tätä. 

Aloitan ihan ookoosta:

The Chair (Johtaja) / Netflix

Sandra Oh’n tähdittämä draamakomedia oli… noh, ihan ok. Ihan ok. Sandra Oh oli tietysti loistava koska on Sandra Oh, ja katsoin kaikki jaksot suhteellisella menestyksellä, mutta siihen se jäikin. Sarja on saanut paljon kehuja – ihan aiheesta! – mutta mun mielestä siinä oli myös ongelmia. Lähinnä se, että sarja oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen. Oli iso nippu tärkeitä teemoja, mutta niiden purkamiseen ei käytetty kunnolla aikaa ja jäivät siksi vähän etäisiksi. Sarjassa on vain kuusi jaksoa, ja homma loppui vähän yllättäen ja kesken kaiken. Kun olisi pitänyt painaa lisää kaasua, sarja olikin jo ohi ja päällimmäisenä mieleen jäi lässähtänyt loppu.

Mutta pidin minä The Chairista enemmän kuin…

Modern Love (kausi 2) / Amazon Prime

Olen aiemminkin dissanut Amazon Primen Modern Lovea. Kyseessä on siis New York Timesin samannimisesta, erilaisten ihmisten kirjoittamista esseistä koostuvasta juttusarjasta inpiraationsa saanut antologiasarja, jossa käsitellään rakkautta eri muodoissaan. NYT:n juttusarja (ja podcast) on oikein mainio ja sydämellinen, mutta sarja ei vain onnistu koskettamaan minua. Ei ykköskaudella eikä nyt. Ongelma on siinä, että se yrittää niin kovasti olla koskettava että koskettavuus tuntuu päälleliimatulta. Alkaa vain ärsyttämään kaikki se laskelmoitu itkusisältö. Mieluummin luen tai kuuntelen oikeiden ihmisten kirjoittamat oikeat esseet kuin katson niistä väännettyjä tekokoskettavia jaksoja.

Mutta pidin minä Modern Lovesta enemmän kuin…

Nine Perfect Strangers / Amazon Prime

Hyvä luoja että en kestä Nicole Kidmanin ja Melissa McCarthyn tähdittämää Nine Perfect Strangers uutuussarjaa! Ja tiedän, että tämä on nyt hieman hätiköity ja epäreilu kritiikki, sillä sarjasta on ilmestynyt vasta neljä jaksoa. Olen kuitenkin katsonut ne kaikki. En tiedä miksi. Minua ärsyttää sarjassa kaikki. Kaikki! Kaikkein eniten Kidmanin esittämä ”mystinen” wellness-guru Masha. Ärsyttävä hahmo! Ja ärsyttävä sarja! Miksi olen katsonut sitä?

PS. Viime päivien ilahduttavin sarjauutinen: Yle Areenaan tulee 27.9. This Way Up -sarjan kakkoskausi. Ykkönen oli just hyvä, joten odotan innolla kakkosta.

LUE MYÖS: