Avainsana: Prime Video

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

17 sarjatärppiä toukokuuhun 2022

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: HBO Max, Netflix, Hulu, Disney+

Hei vaan ja hyvää toukokuuta. Kohta voin kai alkaa taas heittää huonoa läppää parvekekukista. Pahoittelut etukäteen. Se nyt vaan saattaa olla niin, etten ole yhtään parempi puutarhuri tänä vuonna.

Noh, unohdetaan kukkaset hetkeksi ja otetaan toukokuun sarjatärpit tähän väliin. Minä odotan eniten Conversations with Friendsiä.

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Conversations With Friends / HBO Max / 15.5.

Hoi Sally Rooney -fanit, Conversations With Friends -sarja on tulossa! Menestysromaaniin pohjautuva minisarja alkaa Hululla ja BBC:llä 15.5. ja on Suomessa alkamassa toukokuun aikana HBO Maxilla. Alkamispäivä vielä TBA. edit. myös 15.5.

Normal People -sarja oli jättihitti, joten samaa sopii odottaa myös Rooneyn esikoisromaanin sarjaversiosta. Sen takaa löytyy sama parivaljakko kuin Normal Peoplesta, ohjaaja Lenny Abrahamson ja käsikirjoittaja Alice Birch. Myös Sally Rooney itse on jälleen mukana tuottajana ja käsikirjoittajana.

Rooleissa nähdään Alison Oliver (Frances), Sasha Lane (Bobbi), Joe Alwyn (Nick) ja Jemima Kirke (Melissa).

The Time Traveler’s Wife / HBO / 16.5.

Aikamatkustusta ja romantiikkaa! Mitäpä sitä muuta.

Audrey Niffeneggerin vuonna 2003 julkaistusta bestselleristä on jo tehty leffa, siinä Henry DeTamblena ja Clare Abshirena nähtiin Eric Bana ja  Rachel McAdams. HBO:n sarjassa rooleihin hyppäävät Theo James ja Rose Leslie.

The Staircase / HBO Max / 6.5.

Kenties hieman true crimeä toukokuuhun? Tappoiko aviomies vaimonsa vai oliko kyseessä onnettomuus?

Colin Firthin ja Toni Colletten tähdittämä minisarja The Staircase pohjautuu Jean-Xavier de Lestraden samannimiseen dokumenttisarjaan – ja koko homma siis tosielämän tapahtumiin Michael ja Kathleen Petersonista. Kyseinen, alunperin jo vuonna 2004 ranskaksi ilmestynyt ja sittemmin uusia jaksoja saanut dokkarisarja löytyy kokonaisuudessaan Netflixistä nimellä Murhaportaat?

Peribrittiläinen skandaali / Yle Areena / 1.5.

Ensin oli Hugh Grantin tähdittämä Perienglantilainen skandaali, nyt tulee Claire Foylla ja Paul Bettanylla varustettu Peribrittiläinen skandaali.

”Tositapahtumiin perustuva minisarja sijoittuu 60-luvun Iso-Britanniaan ja kertoo Argyllin herttuaparin skandaalimaisesta avioerosta ja siihen johtaneista tapahtumista”, Yle Areena kertoo.

Tarina kertoo, että Claire Foy on roolissaan loistava.

Life & Beth / Disney+ / 18.5.

”Odottamaton ja äkillinen tapaus pakottaa Bethin kohtaamaan menneisyytensä, jolloin hänen elämänsä mullistuu pysyvästi. Bethille alkaa selvitä, miten hänestä tuli se, joka hän tällä hetkellä on, ja kuka hän haluaa tulevaisuudessa olla”, Disney+ kuvaa Amy Schumerin tähdittämää komediadraamaa.

How I  Met Your Father / Disney+ / 11.5.

How I Met Your Father taitaa olla vähän vähemmän legen — wait for it — dary kuin HIMYM, mutta… noh en tiedä… hyvä että Hilary Duffilla on töitä? Kai se ihan kelvollinen on? Tyydyttävä? Okei ehkä pitäisi vain katsoa HIMYM. Miinus pari vikaa kautta.

Toisaalta huonotkin sarjat voivat olla ihan viihdyttäviä. Tai jos lopetetaan dissaaminen ja päätetään, että HIMYF on awesome instead.

Obi-Wan Kenobi / Disney+ / 27.5.

…..

(ehkä mahdollista etten ole nähnyt yhtään Star Wars -leffaa… sallikaa minun silti yrittää kuulostaa tyypiltä, joka todellakin tietää mistä puhuu)

Ewan McGregor palaa kuuluisaan rooliinsa jedimestari Obi-Wan Kenobina. Ja Hayden Christensen nähdään tietysti pimeälle puolelle hypänneenä Anakin Skywalkerina – siis sithlordi Darth Vaderina. Tarina alkaa kymmenen vuotta Revenge of the Sith -elokuvan tapahtumien jälkeen.

The Essex Serpent / Apple TV+ / 13.5.

Sarah Perryn samannimiseen, Viktorian ajan Englantiin sijoittuvaan romaaniin pohjautuvassa sarjassa Claire Danes esittää Coraa, ”a woman relishing her recent freedom from an abusive husband, who moves from London to a small village in Essex and becomes intrigued by the idea that it might be haunted by a mythological sea serpent”. Mukana myös muun muassa Tom Hiddleston.

Clark / Netflix / 5.5.

Enpä ole koskaan selvittänyt, mistä termi Tukholma-syndrooma on peräisin. Onneksi Netflix sivistää minua uuden Clark-minisarjansa kanssa.

Tukholma-syndrooman innoittajan, pankkiryöstäjä Clark Olofssonin roolissa nähdään Skarsgårdin näyttelijäsukuun kuuluva Bill Skarsgård.

Vaikuttaa melko…. kaoottiselta? Hyvässä vai pahassa, en ole varma.

The Pentaverate / Netflix / 5.5.

Komedialegenda Mike Myers miljoonassa eri roolissa. Ken Jeong, Keegan-Michael Key, Jennifer Saunders ja Debi Mazar. Ja salaseura! Mikä voisi mennä pieleen?

”Vuosisatojen ajan maailman tapahtumiin vaikuttanutta salaseuraa uhkaa sisäinen vaara. Onnistuuko kanadalainen toimittaja pelastamaan heidät – ja maailman?”

The Lincoln Lawyer / Netflix / 13.5.

Michael Connellyn romaanista on jo tehty  Matthew McConaugheyn tähdittämä leffa, nyt on sarjan vuoro. Lincolnin takapenkiltä oikeutta jakavana  Mickey Hallerina nähdään sarjaversiossa Manuel Garcia-Rulfo.

Sarjassa nähdään myös muun muassa  Neve Campbell, Becki Newton ja Christopher Gorham.

PS. Christopher Gorhamista puheen ollen, käsi ylös jos katsoit joskus vuosituhannen vaihteessa Popular-nimistä teinisarjaa. Olikohan sen suomenkielinen nimi Suositut? Siinä oli kaksi teinityttöä — toinen suosittu ja toinen ei — joiden vanhemmat menevät naimisiin. Christopher Gorham oli sen ei-suositun tytön kaveri. Ehkä. Suositun tytön nimi oli Brooke ja häntä esitti Leslie Bibb. Kaikenlaista kamaa sitä yhden ihmisen tv-sarjahistoriaan mahtuukin…

Savage Beauty  / Netflix / 12.5.

Jatkuvalla loopilla uusia, usein vähemmän hyviä sarjoja ulos puskevasta Netflixistä voidaan vitsailla, mutta on suoratoistojättiläisen toiminnassa hyviäkin puolia. Kuten se, että Netflix on alkanut yhä enemmän kansainvälistämään julkaisupolitiikkaansa. Eteläafrikkalainen draamasarja Savage Beauty on tästä hyvä esimerkki. Sarjaa tähdittää eteläafrikkalainen laulaja-näyttelijä Rosemary Zimu.

Now & Then / Apple TV+ / 20.5.

Apple TV+ on myös alkanut panostaa kansainvälisiin tuotantoihin. Now & Then on kaksikielinen trilleri viidestä ystävyksestä, joiden menneisyydestä löytyy synkkä salaisuus.

Jatkuvat sarjat

Hacks, toinen kausi / HBO Max / 13.5.

Olen tainnut kirjoittaa jotain sen suuntaista, etten pitänyt Hacksista niin paljon kuin olin kuvitellut. Ehkä totta, mutta odotan silti kakkoskautta.

Stranger Things, neljäs kausi vol 1 / Netflix / 27.5.

Pitäisiköhän mun vihdoin ja viimein hypätä Stranger Things -junaan? Olen kovin myöhässä.

Kuka tappoi Saran, kolmas kausi / Netflix / 18.5.

Dios mío, tämä meksikolainen sekasotku jatkuu yhä. Lupaavat, että tämä on viimeinen kausi.

The Wilds / Amazon Prime / 6.5.

Miksi en ole katsonut Amazon Primen The Wildsia? Kakkoskauden traileri näyttää mainiolta! Ja mahdollisesti vähän spoilasi ykköskautta, joten SPOILER ALERT SPOILER ALERT jos sarja ei ole tuttu.

PS. Oikeasti, mun parvekelaatikoissa on yhä viime kesän mullat. Onko se huono? Jos vaan lykkään uudet kukkaset vanhoihin multiin? Kuolevat kuitenkin.

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

Sarjojen tärkein kriteeri (eli Inventing Annasta, Reacheristä ja viihdyttävyydestä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Viihdyttävät sarjat.

Kuvat: Netflix & Amazon Prime

Mulla on nykyään huono sietokyky sellaisiin sarjoihin, joiden parissa en viihdy. Viihtyminen on pääasia, kun päätän mihin tuhlaan ja en tuhlaa aikaani. En jaksa kahlata läpi jotain superkehuttua Laatusarjaa, jos se lähinnä tylsistyttää minua. Ennen jatkoin usein kahlaamista, koska pitäähän mun tietää miten tämä loppuu. Nykyään olen että se ja sama, next. Siis useimmiten. Välillä kahlaan edelleen – osin tämän bloginkin takia. Pitäähän mun tietää, mitä dissaan. 😀

Olen viime päivinä tsekannut kaksi uutuussarjaa. Toinen viihdytti, vaikka paperilla se vaikutti hyvin epäviihdyttävältä ja toinen tylsistytti (tai tylsistyttää), vaikka paperilla se vaikutti superviihdyttävältä.

Reacher / Amazon Prime

Aina viihdyttävien sarjojen ei tarvitse olla sitä ominta minua. Siis leppoisia komedioita, hyvän mielen sarjoja tai sarkastisia satiireja. Amazonin Reacher pitää sisällään paljon sellaista kamaa, jota en tavallisesti jaksa. Lähinnä liiallista väkivaltaa ja muuta yletöntä ramboilua. Mutta minä viihdyin sen parissa mainiosti. Sarja on hyvin tehty, koukuttava ja mikä tärkeintä, se ei ota itseään liian vakavasti. Lee Childin kirjasarjasta tuttu Jack Reacherin hahmo on aiemmin nähty valkokankailla Tom Cruisen esittämänä (olenko jo maininnut, etten voi sietää Tom Cruisea?).

Moni kirjasarjan fani pettyi aikoinaan Cruisen pestaamiseen, sillä kirjoissa Reacheriä kuvaillaan isoksi ja lihaksikkaaksi miesvuoreksi (siis ei ehkä juuri noilla sanoilla, mutta you get the point). Ja 170-senttinen Cruise on melko kaukana siitä. Sarja-Reacherin pääosassa nähtävä Alan Ritchson saikin heti alkuun pisteitä oikeanlaisesta olemuksestaan. Siis 188 sentin pituudestaan ja yleisestä miesvuorimaisuudestaan. Ja ilmeisesti Reacher-fanit ovat noin muutenkin olleet tyytyväisiä hänen suoritukseensa. Itse en voi ottaa kantaa, sillä en ole lukenut yhtään Reacher-kirjaa. Mutta sarjalle pisteitä! Olisin katsonut enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.

Tiivistelmä: Buu Tom Cruise, jee Alan Ritchson ja suositus oikein viihdyttävälle Reacherille. Sarja uusittiin pikatahtia kakkoskaudelle, joten viihdyttävät ramboilut jatkukoon!

Inventing Anna / Netflix

Ja sitten tämä Netflix-uutuus. Huoh. Mulla oli korkeat odotukset Inventing Annasta, megatuottaja  Shonda Rhimesin (Greyn anatomia, Scandal, Bridgerton, How to Get Away with Murder…) luomasta ja tuottamasta minisarjasta. Sarjan taustalla on kiehtova tositarina venäläissaksalaisesta Anna Delveystä (oikealta nimeltään Anna Sorokin), joka huijasi itsensä New Yorkin seurapiireihin esiintymällä rikkaana perijättärenä. Ja joka sittemmin jäi kiinni ja passitettiin rikoksistaan vankilaan. Sarja pohjautuu toimittaja Jessica Presslerin artikkeliin How Anna Delvey Tricked New York’s Party People – suosittelen, mainio juttu.

Mutta itse sarja… jos nyt sillä viihdyttävyys-aspektilla arvioidaan, pakko myöntää että olen pettynyt. Enkä edes kovin vähää. Sarja vaikuttaa heittävän potentiaalinsa hukkaan. Noin kiinnostava tarina, noin tylsä toteutus! Pääosassakin superlahjakas Julia Garner – jonka Anna-aksentti saattaa muuten kuulostaa melko ärsyttävältä, mutta on itse asiassa hyvin lähellä totuutta.

Hyvä on, olen katsonut vasta kolme jaksoa, joten ehkä tämä ininä on ennenaikaista ja epäreilua. Mutta luoja että on ollut työlästä tarpoa niiden kolmen jakson läpi. Tuntuu, että olisin katsonut sarjaa paljon pidempään kuin kolme tuntia. Sarja on ihan liian pitkä (yhdeksän vähintään tunnin mittaista jaksoa) ja siinä on ihan liikaa turhaa sälää. Tai siis ainakin niissä kolmessa ekassa jaksossa oli.

Ei minua kiinnosta sarjan toimittajahahmo Rachelin (Anna Chlumsky) ja tämän aviomiehen (Anders Holm) parisuhde ja tuleva lapsi. Tai vielä sitäkin turhempana, Annan lakimiehen (Arian Moayed) ja tämän vaimon (Caitlin FitzGerald) parisuhdekeskustelut (sain tosin iloa Succession-jälleennäkemisestä). Kill your darlings, hyvät ihmiset! Jaksot olisivat ihan hyvin voineet olla 30-45-minuuttisia, jos ylimääräinen sälä olisi jätetty leikkauspöydälle.

Sitten se päätös rakentaa sarja niin vahvasti toimittajan ympärille…  en pitänyt siitä ratkaisusta. Ja munhan toimittajana pitäisi pitää siitä, että toimittajan työtä arvostetaan ja nostetaan keskiöön. Ongelma on vain siinä, että – ja sanon tämän täysin ammattikuntaani arvostaen – lopputulos, siis tarina, on usein huomattavasti kiinnostavampi kuin työ tarinan takana. Ja jos tämä tarina kiinnostaa, suosittelen ennemmin Jessica Presslerin artikkelia kuin taiteellisia vapauksia ottavaa Inventing Annaa.

Nyt mun pitää enää päättää, viihdyttääkö sarja edes sen verran, että jaksan jatkaa kahlaamista vielä kuusi (6!) ylipitkää jaksoa.

PS. Jos olisin tehnyt ystävänpäiväpostauksen kuten piti, mutta en ehtinyt, olisin siinä suositellut Amazon Primen mainiota rom com -uutuutta I Want You Back. Ei yritä millään lailla keksiä pyörää uudestaan, vaan on juuri sitä, mitä minä romanttisilta komedioiltani kaipaan: hauska, lämmin ja hyvällä tavalla ennalta-arvattava. Ja viihdyttävä tietysti, päivän teemaan sopien. Plus pääosassa on Jenny Slate, josta pidän kovasti.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2021 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2021!

Kuvat: HBO, HBO Max, Netflix, Apple TV+, FX, Hulu, Channel 4

Sarjavuosi 2021 pakettiin! Oli edeltäjänsä tavoin omituinen, surullinen ja ahdistava pandemiavuosi, mutta ainakin sarjat olivat hyviä. Ja niitä oli paljon! 2021 oli myös se vuosi, jolloin sorruin hankkimaan HBO Maxin. Olen siis vihdoin ja viimein mukana Succession-hypessä! Vuoden 2021 henkilökohtainen huippuhetkeni, mitä sarjoihin tulee… 😀

Vuoden 2021 parhaat sarjat

Succession (HBO Max): Kuinka tylsä valinta! Minkä sille mahtaa, Succession on loisteliasta Laatudraamaa isolla ällällä. En yleensä pidä sarjoista, joiden hahmot ovat kamalia, mutta Succession on yksinkertaisesti niin hyvä ja hyvin tehty, että en edes välitä kamalista ihmishirviöistä. Ja  kyllähän Royn perheessä on kaiken kamaluuden lisäksi jotain inhimillistäkin. Sarjassa ei ole heikkouksia; käsikirjoitus, näyttelijät, musiikki, kuvaus… kaikki toimii. Eikä pelkästään toimi, vaan loistaa. On vaikuttavaa, miten pienetkin yksityiskohdat on mietitty viimeisen päälle täydellisiksi. Kolmoskauden aikana jupisin vähän sen tylsyydestä, mutta kauden kaksi viimeistä jaksoa osoittivat kaiken jupinan turhaksi. Olivat UPEITA.

We Are Lady Parts (Channel 4 / Yle Areena): Koska (myös) vuosi 2021 oli melko surullinen ja ahdistava, leppoisille hyvän mielen komedioille oli tilausta. Aina parempi, jos ne leppoisat hyvän mielen komediat ovat yhtä hyviä kuin sydämellinen brittikomedia We Are Lady Parts.

Starstruck (HBO Max): Sama kuin yllä. Luoja ja päätähti Rose Matafeo saa pisteet vuoden 2021 parhaasta rom comista. Starstruck on hurmaava ja hauska hyvän mielen sarja. Joskus se riittää (mun kohdalla aika usein).

Young Royals (Netflix): Sarjassamme kyllä ruotsalaiset osaa; mainio teinisarja, joka nyt vain sattuu kertomaan nuoresta kuninkaallisesta. Aito ja ihana, täynnä mainioita nuoria näyttelijöitä. Huippua, että tulee kakkoskausikin.

Suosikkisarja just nyt: Netflixin koukuttava Young Royals

I May Destroy You (HBO Max): Tiedetään, viime vuoden sarjatapaus, mutta minä katsoin sen vasta pari kuukautta sitten. Joten pääsee 2021-listalleni. Kaikki ylisanat taitaa olla jo käytetty, joten sanotaan tämä: sarja meni ihon alle – hyvällä ja huonolla tavalla. Ja jäi sinne. Kaikista vuonna 2021 katsomistani sarjoista suosittelen kaikkein eniten tätä Michaela Coelin mestariteosta.

Positiiviset yllättäjät

Acapulco (Apple TV+): Ihmiset, katsokaa Acapulco! Se on ihana! Positiivisen yllättäjän malliesimerkki; en odottanut mitään, rakastin. Väriterapiaa ja iloa ja virtuaalinen lomamatka Meksikoon samassa paketissa.

The Sex Lives of College Girls (HBO Max): Ei kai pitäisi olla yllättynyt siitä, että Mindy Kalingin luoma komedia on loistava, mutta The Sex Lives of College Girls yllätti silti positiivisesti. Raikkaan epätäydellisiä naishahmoja ja hauskaa meininkiä noin muutenkin.

Maid (Netflix): Margaret Qualley on aiheesta kerännyt ylistystä hienosta roolisuorituksestaan.

Shadow and Bone (suom. Varjo ja riipus, Netflix): Genressään aidosti hyvä tekele, vaikka en ehkä olekaan kohderyhmää. Jos olen oikein ymmärtänyt, sarja toi mainiosti yhteen kaksi erillistä, Leigh Bardugon Grishaverse-kirjauniversumin  tarinakokonaisuutta, Six of Crowsin ja Shadow and Bonen. 

Kastanjamies (Netflix): Tanskalaisjännäri piti otteessaan. Nordic noiria parhaimmillaan.

Cruel Summer (Amazon Prime): koukuttava teinidraamamysteeri. Kakkoskausikin tulossa, joskin pidän sitä vähän turhana.

Bo Burnham: Inside (Netflix): Venytän nyt vähän sarjan käsitettä, koska Bo Burnhamin ”komedia”spesiaali Inside ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden 2021 parhaiden listalla. Mun päässä soi usein monet Insiden kappaleista, esimerkiksi alla oleva Welcome to the Internet.

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

Hacks (HBO Max): Minä odotin tätä draamakomediaa hyvin, hyvin paljon. Mulla oli siitä korkeat odotukset, koska sitä oli ylistetty joka puolella. Ja kyllä minä siitä pidinkin! Oikeasti. Hacks on laatusarja laatunäyttelijöillä (JEAN SMART!!). Mutta… en tiedä… odotin kai sen olevan hauskempi, kertoohan se komediasta ja hauskoista ihmisistä. Oli kuitenkin minusta enemmän draamasarja komediasta kuin komediasarja komediasta, jollaista odotin. Olen vähän ihmetellyt arvosteluja, joissa sarjaa on kuvailtu superhauskaksi. Minusta Hacks ei ollut sitä, ja siksi ihan vähän petyin. Edelleen: ei missään nimessä huono sarja! Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, miksi sitä kehutaan. Ja olen yhtä kaikki iloinen, että sarja saa jatkoa.

Sarjatärppi HBO Maxiin: kovasti kehuttu Hacks

The White Lotus (HBO Max): Ihan vähän en voinut sietää hypetettyä The White Lotusta. Siis sehän on hyvä! Ehdottomasti… mutta en vain jaksanut välittää mistään tai kenestäkään. Okei, paitsi Belindasta. #justiceforbelinda

Ted Lasso (Apple TV+): Minä RAKASTAN Ted Lasson ykköskautta. Se on aidosti yksi parhaita asioita, joita olen viime vuosina katsonut. Ja kakkoskausi on ehdottomasti hyvä. En vain saanut siitä samanlaista otetta kuin ykkösestä. Tietysti oli tärkeää syventää hahmoja, ja tuoda puhtaan komedian rinnalle synkempiäkin sävyjä, suruakin. Ymmärrän kyllä käsikirjoittajia. Samalla se hyvän mielen sarja -aspekti, joka tekee Ted Lassosta Ted Lasson, hieman kärsi.

Suosikkisarja just nyt: maagisen hyvä Ted Lasso

The Chair (Netflix): Sandra Oh on tietysti loistava pääroolissa koska on Sandra Oh, mutta sarjasta jäi mulle jotenkin sekalainen kuva. Toteutus ontui.

Vuoden 2021 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

Reservation Dogs (FX / Disney+): Monilla listoilla vuoden 2021 paras komedia. Melkein pitäisi hankkia Disney+ vain Reservation Dogsin takia.

WandaVision (Disney+): Toinen Disney plussasta löytyvä kehuttu sarja. Agatha! Siinä kaikki, mitä tiedän. Ja sitcom-kliseitä, senkin tiedän! Okei ja sen, että WandaVision aloitti MCU:n Phase Fourin, ilmeisen onnistuneesti.

Mare of Easttown (HBO Max): Eikö riitä, jos olen katsonut Murdur Durdurin? 😀

Girls5Eva (Peacock): Musikaalimeininkiä, musikaalitähtiä, Sara Bareilles, Busy Philipps, ysärinostalgiaa, tyttöbändinostalgiaa, popkulttuuriviittauksia, fiksuja vitsejä… ja ihan väärä suoratoistopalvelu, sillä NBC:n Peacock ei ainakaan toistaiseksi näy Suomessa.

Yellowjackets (Showtime / Paramount+): Mysteeri! Kiinnostaa.

The Underground Railroad (Amazon Prime): Tämä ylistetty minisarja ei ole helpoin lähestyttävä, mutta eihän orjuudesta kertovien sarjojen ja elokuvien pidäkään olla. Colson Whiteheadin samannimiseen romaaniin pohjautuva, Barry Jenkinsin luoma ja ohjaama draama on kerännyt laajalti kehuja siitä, miten käsittelee vaikeaa aihettaan. Ja visuaalisesti taitaa olla vuoden 2021 ehdotonta eliittiä.

Lupin (Netflix): Mulla ei ole mitään järjellistä selitystä siihen, miksen ole edelleenkään katsonut kovasti kehuttua ja pidettyä Lupinia. Siinä on karismaattinen päätähti (Omar Sy), ilmeisen koukuttava tarina, pidän Oceans-leffoista (mun päässä Lupin on kuin tyylikkään ranskalainen Oceans 11), ranskalaiset leffat ja sarjat ovat yleensä loistavia… ehkä pääsen mukaan sitten, kun kolmoskausi julkaistaan.

The Great (Hulu / HBO Max): Odottamassa sarjat, jotka haluan katsoa -listallani.

The Other Two (Comedy Central / HBO Max): Hoi Suomen HBO Max, missä viipyy The Other Two?? Alun perin Comedy Centralilla alkanut komedia muutti kakkoskaudeksi HBO Maxiin, mutta eipä ole Suomessa vielä näkynyt.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Only Murders in the Bulding (Hulu / Disney+): Kaksi komedialegendaa (Martin Short + Steve Martin), Selena Gomez, leppoisaa meininkiä, huumoria ja ilmeisen onnistunut murhamysteeri. Kakkoskausikin tulossa.

Midnight Mass (Netflix): EI KIITOS. Sanoo hän, joka ei voi sietää pelottavia sarjoja. Mutta siis ilmeisesti pisteitä jälleen kerran  Mike Flanaganille.

Sarjat, joita ilmankin olisin pärjännyt

Sex/Life (Netflix): Noniin. Olisin pärjännyt vallan hyvin, jos en olisi kuullut yhtään vitsiä siitä yhdestä suihkukohtauksesta. Tai nähnyt sitä suihkukohtausta.

Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Squid Game (Netflix): Tämä on kai vähän kiistanalainen lausunto, mutta olisin ollut ihan fine jos en olisi koskaan mennyt katsomaan tätä koko vuoden puhutuinta sarjaa. Kaikki se väkivalta… ei kiitos. Yritän edelleenkin saada inhottavia kohtauksia pois päästäni. Ja samaan aikaan ymmärrän, miksi sarjasta tuli megahitti.

Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Squid Game

Vuonna 2021 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Brooklyn Nine-Nine (NBC / Netflix): Okei. Tiedän, että olen huudellut tässä blogissa jotain sen suuntaista, ettei Brooklyn Nine-Nine kuulu suosikkisarjoihini. Tämä kai pitää jossain määrin paikkaansa, mutta se ei kuitenkaan estä minua kaipaamasta Jake Peraltaa ja kumppaneita.

Dickinson (Apple TV+): Täysin ennenaikainen valinta, sillä olen vasta ykköskaudessa. Mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että jään kaipaamaan Hailee Steinfeldin mainiosti tähdittämää fiksua komediasarjaa.

PS. Vuoden parhaat sarjat -postauksessa on perinteisesti ollut myös Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria. Mutta lopetin vuonna 2021 niin monta sarjaa, että saavat oman postauksensa.