Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

The Crown ja prinsessa Diana -dilemma

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.11.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja (?): The Crown (Netflix)

Kuva: Netflix

Olen katsonut The Crownin neloskautta. Tietysti. Se on hyvä. Paljon, paljon parempi kuin epätasainen ja tylsä kolmoskausi.

Jännä juttu, että tuloksena on parempaa sarjaviihdettä, kun prinssi Philipin keski-iänkriisin sijaan keskitytään Margaret Thatcherin ja prinsessa Dianan kaltaisiin ikoneihin.

Mulla on joka tapauksessa myös melko suuri ongelma neloskauden kanssa. Se liittyy ennen kaikkea mainittuun Walesin prinsessaan, Dianaan, jota sarjassa esittää Emma Corrin.

En vain pääse yli siitä tunteesta, että Dianan  muistoa häväistään ja häntä hyväksikäytetään viihteen takia – taas kerran.

The Crown on tietysti aina kertonut oikeista ihmisistä ja pohjautunut oikeisiin, historiallisiin tapahtumiin, välillä pienin, toisinaan suurin taiteellisin vapauksin. Jotenkin Dianan mukaantulo vain alleviivaa sitä, että nyt puhutaan ihan oikeasti oikeista ihmisistä. Osin varmaan siksi, että aletaan olla jo niin lähellä nykyhetkeä. Kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin avio-ongelmat sun muut aiempien kausien vuosikymmeniä vanhat draamat ovat tuntuneet kovin kaukaisilta, mutta Diana… Diana oli vielä elossa kun minä olen syntynyt. Ja minä olin ehtinyt toiselle luokalle, kun hän kuoli.

Sitten on itse se kuolema. Jos prinsessa Diana olisi saanut ansaitsemansa onnellisen lopun, ei ehkä tuntuisi niin pahalta katsoa hänen nuoruusvuosiensa ja avioelämänsä suruja ja vaikeuksia. Voisi olla vaan, että ”onpa surullista, mutta ainakin hän on nyt onnelinen”. Mutta kun koko maailma tietää, miten traagisesti hänen tarinansa päättyi. Ja kuinka yksi osatekijä kuolemaan oli ihmisten ja median kyltymätön uteliaisuus häntä kohtaan.

Neloskausi rikkoo sydäntä lisää Dianan puolesta. Koska kaikista The Crownin ottamista taiteellisista vapauksista huolimatta on selvää, että ainakin osa suruista ja vaikeuksista oli totta.

Ehkä tätä ei pitäisi ottaa niin vakavasti. Viihde viihteenä, fiktio fiktiona ja sitä rataa. The Crown ei ole faktapohjainen dokumentti. Mun päässä vain välkkyy ne valokuvat Williamista ja Harrysta prinsessa Dianan – äitinsä – hautajaisissa. On vaikeaa olla miettimättä, miltä heistä tuntuu, kun heidän äitinsä traagista elämää pengotaan jälleen kerran viihteen varjolla. Kun jo minustakin tuntuu pahalta.

The Crownin 10-jaksoinen neljäs kausi tuli Netflixiin 15. marraskuuta.

PS. Onko The Crownia mahdollista katsoa ilman jatkuvia Google-taukoja? Joka jakso keskeytyy ainakin kerran; Louis Mountbatten, IRA, Sarah Spencer, Margaret Thatcher, prinsessa Anne olympialaisissa, Falklandin sota, Michael Fagan, Charles ja lumivyöry, prinsessa Margaretin kuoleman, Windsorien suku… jatkuvaa googlettamista. Välillä tuntuu kuin olisi luennolla.

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: shakkia ja yliampuvan romanttista draamaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: ilmeisesti mikä tahansa, mikä tarjoaa vaihtoehdon ikävien uutisten lukemiselle. Ja John Oliver.

Kuva: Netflix

Ystävät, hyvää marraskuuta. Kiva, että voi alkaa lasketella kohti joulua ilman huolen häivää. Tulevat päivät ovat taatusti leppoisia. Tiistaikin vallan huoleton, ei mitään maailmanpoliittisesti merkittäviä tapahtumia tai muuta stressaavaa.

Pieni kysymys tosin, ei liity mitenkään  mihinkään, kunhan pohdin: onko uutiset mahdollista haastaa oikeuteen emotionaalisesta häirinnästä?

Tuossa pari kirjoitusta takaperin lässytin jotain ylevää siitä, kuinka kissanpennut ja komediasarjat auttavat pitämään mielen kasassa, kun oikealta ja vasemmalta puskee pandemiaa ja oransseja valtionpäämiehiä, jonka harhaisilla egonpönkityspuheilla kiusaan itseäni.

Saattaa olla, että olen aika ajoin unohtanut lässytykseni ja uponnut koko ajan enemmän ikävien uutisten suohon. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä pinnalla. Pelastusrenkaita ovat heitelleet ainakin upea shakkidraama (?) ja ihan liian romanttinen ja dramaattinen rakkaustarina.

Eli pari viime aikojen suosikkiasiaa:

Musta kuningatar / Netflix

Netflixin tuore minisarja Musta kuningatar (Queen’s Gambit) oli taas sitä kamaa, jota oli valmistautunut vihaamaan. Se vaikutti liian synkältä ja liian tylsältä ja… en tiedä, liian hienolta ja liian tyylikkäältä ja liian Laatudraamalta isolla L-kirjaimella. Ja hyvä jumala, miten shakin pelaamisesta muka saisi mitenkään kiinnostavan sarjan? (En pidä shakkia tylsänä, vaan hienona mutta liian monimutkaisena.)

Mutta kappas vaan, Musta kuningatar oli oikein kiehtova ja koukuttava sarja. Ehkä vähän levisi loppua kohden ja pari shakkikohtausta tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kaikkineen loistavat seitsemän jaksoa. Sarja oli juuri oikealla tavalla hieno ja tyylikäs ja Laatudraama isolla ällällä. Koskettavakin. Menneisyyden demoniensa kanssa kamppailevaa shakin ihmelasta esittävä Anya Taylor-Joy oli pääosassa täydellinen.

Crash Landing on You / Netflix

Kirjoitin viimeksi, että olin alkanut katsoa Netflixistä löytyvää korealaisdraamaa Crash Landing on You’ta. Olen nyt katsonut sarjan loppuun ja tuomioni on seuraava: sarja iski sieluuni ja sydämeeni reiän, enkä ole vielä päässyt siitä yli. Ihan vain vähän ylidramatisoidusti sanottuna. Oikeasti, syytän tätä saatanallista vuotta 2020 siitä, että en edes juurikaan pyöritellyt silmiäni kyseiselle, yliampuvan romanttiselle ja dramaattiselle sarjalle. Siinä tapahtui kaikkea epärealistista, hupsua ja aivan liian romanttista, sellaista, jolle tavallisesti pyörittelen silmiäni minkä ehdin. Ja nyt olin vain että ”hitot Etelä-Korean ja Pohjois-Korean skismoista, antakaa Se-rin ja Jeong-hyeokin olla yhdessä ja onnellisia!!”. Kuka minä olen? Ei haitannut edes se, että jaksot olivat kilometrin pituisia.

Ilmeisesti kaikki oikean elämän ikävyys on tehnyt sen, että olen täysin valmis liputtamaan fiktiivisen rakkaustarinan puolesta, oli se kuinka siirappinen tahansa. Kai sitä haluaa uskoa johonkin kauniiseen ja hyvään, vaikka sitten fiktiiviseen kauniiseen ja hyvään.

Enköhän palaa ennalleni, kun ei enää tee mieli lyödä päätä seinään joka kerta kun avaan Twitterin.

New York Timesin Election Distractor

Kauniista ja hyvästä puheen ollen… suositus New York Timesin Election Distractorille. Oli sitten vaalistressiä tai pandemiastressiä tai mitä tahansa stressiä. Election Distractor tekee hyvää; se muistuttaa, että maailma on oikeasti hyvä ja kaunis, hauska ja ihmeellinen. Tai ainakin tarjoaa pienen pakohetken kaikesta ikävästä.

Sydämen suunnitelman ekstrajakso / Netflix

Tämä on tuleva suosikkiasia: mainiosta ranskalaiskomediasta The Hook Up Planista eli suomalaisittain Sydämen suunnitelmasta tulee perjantaina 6.11. katsottavaksi spesiaalijakso. Siinä tutut hahmot yrittävät selvitä erään pandemian aiheuttamasta karanteenista. En ole jaksanut vaivautua näiden eristäytymisten aikana kuvattujen pandemiasarjojen kanssa, mutta tätä odotan. Sydämen suunnitelma on huippu sarja, harmittoman hauska ja sympaattinen.

John Oliver

Ja tämä:

Kohti sitä huoletonta tiistaita!

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Netflix-tärppi: Crash Landing on You (eli ratkaisu kahden ruudun ongelmaani)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.10.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Crash Landing on You (Netflix)

Kuva: Netflix

Mulla on äärimmäisen huono tapa selata puhelinta (Twitteriä, Instagramia, uutisia…) kun katson esimerkiksi Netflixiä. En osaa enää keskittyä pelkästään yhteen ruutuun. Ihan sama vaikka olisi joku loistava sarja käynnissä, samaan aikaan on täysin välttämätöntä lukea New York Timesin artikkeli venäläisestä siivojanaisesta, joka vahingossa voitti kylänsä pormestarinvaalit. Tai testata, tunnistanko supertähtien lapset (14/14, true story). Tai muuta tärkeää.

Nyt tulin kuitenkin ilmoittamaan, että olen löytänyt ratkaisun tähän äärivakavaan kahden, pahimmillaan kolmen ruudun ongelmaani (köh #firstworldproblems köh).

Ratkaisu on katsoa monimutkaista, paljon juonikuvioita, takaumia ja käänteitä sekä miljoona hahmoa sisältävää, saippuasarjahtavaa eteläkorealaista draamaa.

Kuten Netflixistä löytyvää Crash Landing on You’ta. Loistava sarja! Uusin koukutukseni ja mainiota lääkettä keskittymisongelmaani.

Koska en *toistaiseksi* ymmärrä koreaa, en voi lukea siivoojapormestarista ja samanaikaisesti kuunnella puolella korvalla, mitä  sarjassa tapahtuu. On pakko keskittyä ja seurata tekstityksiä.

Jos kyseessä olisi joku yksinkertaisempi vieraskielinen sarja, pienet Twitter-sivuaskeleet eivät vielä haittaisi. Mutta kyseisessä Crash Landing on You’ssa on vieraan kielen lisäksi mutkia ja käänteitä ja kuoppia, kolme miljoonaa toisiinsa kietoutuvaa juonikuvioita, salaisuuksia, romantiikkaa, perhedraamaa ja mysteereitä, kavaltajaa ja perijätärtä ja salakuljettajaa ja tappajarekkaa ja salakihlattua ja…. en tiedä, taatusti unohdan jotain. Ja olen vasta neljännessä jaksossa, yhteensä jaksoja on 16.

Pakko keskittyä, muuten en ymmärtäisi yhtään mitään.

Vaikka yllä oleva kuvaus olikin jo varsin kattava ja ymmärrettävä, kerrottakoon nyt vielä mistä Crash Landing on You kertoo. Tai ainakin mistä se alkaa, en tiedä mitä kaikkea jäljellä olevien kahdentoista jakson aikana ehtii vielä tapahtua. (Kaikki viittaa siihen, että ehtii tapahtua monia, monia asioita.)

Eteläkorealainen perijätär – oikeastaan mieluummin bisnesmoguli – Yoon Se-ri (Son Ye-jin) on riippuliitämässä. Tornado iskee! Myrskytuulet heittävät Se-rin luonnollisesti Pohjois-Koreaan, mikä on o-ou ja o-nou koska… no koska Pohjois-Korea on Pohjois-Korea ja eivät siellä mitenkään erityisemmin silittele salaa rajan ylittäneiden naapureidensa päitä. Kapteeni Ri Jeong-hyeok (Hyun Bin) on partioimassa ja löytää puuhun takertuneen Se-rin. Sitten käänne, käänne, mysteeri, takauma, takauma, romanttinen hetki!, kihlattu, komediaa, draamaa, iloa, surua…. Crash Landing on You’ssa, kaverien kesken CLOYssä, on kaikkea! Rakkaustarina nyt ennen muuta (oletan). Tietysti.

Nyt olen päässyt jo varsin hyvin kartalle eri hahmoista ja juonikuvioista. Ainoa täydellinen mysteeri on se, mistä hitosta pohjoiskorealaiseen pikkukylään riippuliitokledjuissaan jumiutunut Se-ri saa kaikki jatkuvasti vaihtuvat vaatteensa. (Torilta, typerys, torilta. t. vitosjaksoon edennyt Maisa.)

Pohjois-Korea on luonnollisesti vähän vaikea aihe, mitä tulee viihteeseen ja komediaan. Crash Landing on You on tietysti fiktiota ja on ainakin toistaiseksi suurimmaksi osin ohittanut kaikkein ikävimmät poliittiset kuviot, pakkotyöleirit, nälänhädän ja muuan diktaattorin. BBC:n mukaan käsikirjoitustiimissä oli mukana Pohjois-Koreasta loikannut Kwak Moon-wan, ja sarja on saanut kehuja for its well-researched and nuanced portrayal of North Korea. BBC:n  artikkelissa sarjaa kehuvat myös pari muuta Pohjois-Koreasta loikannutta.

Eli vaikka Crash Landing on You tarjoilee hyvin, hyvin silotellun ja täysin fiktiivisen kuvan Pohjois-Koreasta, on siinä kuvauksessa jotain totuuspohjaakin. Ihan tavallista arkea kai Pohjois-Koreassakin vietetään. Kai?

Crash Landing on You katsottavissa Netflixissä.

PS. Kun nyt Korean niemimaalla ollaan, toinenkin niille suunnille sijoittuva Netflix-tärppi. Katsoin  supersuositusta eteläkorealaisesta tyttöbändi Blackpinkistä kertovan dokkarin Blackpink: Light Up the Sky. Mielenkiintoista kamaa! Tosin koska K-pop on mulle melko vieras ala, olisin ehkä kaivannut syvällisempää kartoitusta koko genrestä, YG Entertainmentistä ja siitä koneistosta, joka bändejä jauhaa. No, ne dokkarit on sit erikseen.

Niin tai näin, mielenkiintoinen dokkari ja onhan tämä nyt hiton koukuttava kappale: