Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.10.2020 Lilyssä.
Suosikkisarja: Teenage Bounty Hunters / Netflix
Kuva: Netflix
Ensinnäkin: olen luullakseni syypää siihen, että Netflix jätti Teenage Bounty Huntersin uusimatta kakkoskaudelle. Tapahtui nimittäin seuraavaa: muutama päivä sitten selasin Netflixiä ja päädyin jostain kohtalon oikusta valitsemaan katsottavakseni tämän hölmöltä kuulostavan teinidraamakomedian. En tiennyt siitä yhtään mitään, satuin vain painamaan playtä sen kohdalla. Ja kappas, höntin nimen ja typerältä vaikuttavan juonen takana olikin oikein kiinnostava sarja. Olin heti valmis seuraamaan Sterlingin ja Blairin sekoiluja.
Sitten se iski, tympeä Netflix-viikatemies. Olin katsonut ensimmäistä jaksoa valehtelematta noin 30 minuuttia, kun luin Twitteristä (kyllä, olen pönttöpää, joka ei osaa keskittyä yhteen ruutuun) että sarja oli saanut kuoliniskun; ei kakkoskautta. Cancelled.
Luonnollinen johtopäätös tapahtuneesta on tietysti se, että universumi päätti rangaista minua jostain. Tai vaihtoehtoisesti osoittaa, ettei kannata kiintyä yhtään mihinkään, koska puff vaan ja se on poissa.
Olen pahoillani TBH!
Typerä universumi.
Toiseksi (ja nyt olen täysin vakavissani): Teenage Bounty Hunters on aidosti hyvä sarja, paljon parempi kuin juonen lukemalla tai trailerin katsomalla kuvittelisi. Välillä en tiennyt, onko se lintu vai kala, mutta jotain hyvin, hyvin kiinnostavaa ja kiehtovaa siinä on. Olisi ansainnut kakkoskauden.
Typerä Netflix.
Teenage Bounty Hunters kertoo nimensä mukaisesti teini-ikäisistä palkkionmetsästäjistä, kaksostytöistä Sterlingistä ja Blairista. Kuulostaa hölmöltä ja onkin hölmöä, mutta kun hölmöydestä pääsee yli, TBH on uniikki sarjahelmi. Siinä käsitellään uskontoa, politiikkaa ja seksiä raikkaalla ja odottamattomalla tavalla. Sterling ja Blair ovat esimerkiksi kristityn kotikasvatuksen saaneita ja käyvät kristillistä lukiota, mutta uskonto ei ole halpa vitsi. Ja toisaalta uskonto ei myöskään määritä sarjaa; hahmot ovat kristittyjä, sarja ei.
On muutakin hyvää: pääosissa nähtävät Maddie Phillips (Sterling) ja Anjelica Bette Fellini (Blair) ovat hurmaavia yhdessä ja erikseen ja 10-jaksoinen kausi sisältää monia yllättäviä käänteitä, joista osa pakottaa vähän kaivelemaan omia ennakkoluulojakin. Koko homma on yhdistelmä höpsöä teinisarjaa, koskettavaa kasvutarinaa, voimaannuttavaa girl poweria, coolia mysteeridraamaa ja omituista komediaa. Ei pitäisi toimia, mutta toimii. Sarja on fiksu, persoonallinen ja varsin ajankohtainenkin.
PS. En voi olla ainoa, jonka päässä soi Teenage Mutant Ninja Turtles. Tai oikeastaan mun päässä soi Teenage Weenage Ninja Turtles kuten lapsena kuvittelin rallatuksen menevän.
PPS. Teenage Bounty Huntersin ohella Netflixin viikatemies tappoi GLOWn, vaikka se oli jo uusittu neljännelle ja viimeiselle kaudelleen. Erään pandemian syytä toki, mutta ikävää silti. Olivat jo alkaneet kuvaamaan ja kaikkea. Pöh.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.10.2020 Lilyssä.
Sarjatärppi: Emily in Paris (Netflix)
Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.
Kuva: Netflix
Kaipaatko helposti pureskeltavaa, höttöistä hyvän mielen sarjaa, jonka todennäköisesti unohdat heti kun olet katsonut viimeisen jakson? Tsekkaa Netflixin uutuussarja Emily in Paris!
Kymmenen jaksoa vaaleanpunaiseen silkkipaperiin käärittyä, äärihöttöistä todellisuuspakoa.
Lily Collinsin tähdittämältä draamakomedialta ei kannata odottaa mitään syvällistä katsausta ihmiselon suuriin kysymyksiin. Se on mitä on: kliseinen, ennalta arvattava, epärealistinen ja kepeääkin kepeämpi hömppäsarja. Kaunista pintaa enemmän kuin painavaa sisältöä. Päälle vielä vähän tympeitä stereotypioita ranskalaisista.
Tässä tiivistelmä:
Parikymppinen yhdysvaltalaisnainen saa unelmaduunin Pariisista! Emily ei puhu ranskaa, mutta huoli pois, positiivisuudella pääsee pitkälle! Ranskalaiset ovat ilkeitä, tietysti! Mutta se positiivisuus! Emily hurmaa lopulta kaikki ja on tietysti maagisen hyvä työssään, jopa niin hyvä, että hänellä on varaa opettaa luksustuotteiden markkinointia ranskalaisille! Ranskalaisia miehiä! Ilkeä pomo! Kulttuurieroja! Kolmiodramaa! O-ou, ongelmia töissä! Ei huolta, Emily hoitaa! Kauniita vaatteita! Kaunis Pariisi! Seine, Eiffel-torni, leivonnaisia! Ooh la la! Magnifique!
Jos liikaa miettii, sarja on reikiä täynnä. Teki mieli pyöritellä silmiä monta kertaa.
Miksi ranskalaiset puhuvat keskenäänkin englantia?
Miten Emilyllä on varaa designer-vaatteisiinsa? Ja missä hän niitä säilöö?
Tietävätkö nämä markkinointi-ihmiset mitään markkinoinnista, viestinnästä ja sosiaalisesta mediasta?
Miksi sarja on ärsyttävyyteen asti Emilyn puolella?
Miksi kaikki hahmot ovat yksiulotteisia stereotyyppejä?
Miksi kolmiodraamasta puuttuu draama?
Miksi tiedän tasan tarkkaan, mitä tässä sarjassa tapahtuu?
Ja silti, kaiken tämän nillityksen jälkeen on myönnettävä, että oli oikein nautinnolliset ja viihdyttävät 10 jaksoa. Kun hiljennän sisäisen nillittäjäni, Emily in Paris on vallan pätevä sarja.
Yksi syy sarjan viihdyttävyyteen lienee se, että se julkaistiin varsin otolliseen aikaan.
Pandemia painaa päälle, syksy painaa päälle, huonot uutiset vyöryvät päälle. Synkkyydessä ja epävarmuudessa pieni todellisuuspako vaaleapunaiseen Pariisiin on oikein tervetullut keskeytys. Eipä sinne Pariisiin muutenkaan pääse. Mitä väliä englantia puhuvista ranskalaisista! Mekkoja, maisemia, kauniita ihmisiä, romantiikkaa, positiivinen Emily! Ooh la la! Magnifique!
Emily in Paris katsottavissa Netflixissä. 10 puolituntista jaksoa, joten nopeasti tsekattu. Pieni viikonloppuloma Pariisiin, anyone?
PS. Höttöisen Emily in Parisin vastapainoksi satuin katsomaan Netflixistä true crime -dokkarin American Murder: The Family Next Door. Woah! Se olikin sitten hyvin realistinen ja kaikin puolin surullinen ja järkyttävä.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.9.2020 Lilyssä.
Suosikkityyppi: S
Kuvat: BBC&Hulu / Normal People, Plan cœur / Netflix, Emily in Paris / Netflix, NBC / Friday Night Lights, Hulu / Four Weddings and a Funeral, CBC / Schitt’s Creek & Fox / New Girl
Mainitsin taannoin, että sisareni S on Suosikkiasioiden suurin cheerleader. Edelleen totta. Jos Lily jakaa jonkun mun kirjoituksen Facebookissa, S ottaa siitä screenshotin ja lähettää sen mulle WhatsAppissa saatesanoilla go babe. Pelkkää posia tämä homma ei ole, saan myös kritiikkiä. Lähinnä ”kirjoita lyhyemmin, kukaan ei jaksa lukea noin pitkiä juttuja”.
S on siitä mielenkiintoinen blogitsemppari, että häntä ei oikeastaan kiinnosta tämän blogin sisältö. Noin 98 prosenttia mun tv-sarjahöpinöistä ja -suositteluista on sellaista ihan sama -kamaa armaalle sisarelleni.
Olen joka tapauksessa kiitollinen jokaisesta go babesta ja rakkaudella annetusta kritiikistä. Siispä yritän nyt tarkoituksella osua siihen kahteen prosenttiin: suositella sarjoja S:lle.
Pohjatiedoksi neljä sarjaa, joita tiedän S:n jossain vaiheessa elämäänsä fanittaneen (tai ainakin katsoneen jollain tasolla kiinnostuneena): Gilmoren tytöt, Bold Type, Younger ja Greyn Anatomia.
Eli S on tuollaisten leppoisten ihmissuhdesarjojen ystävä. Tosin S:n todelliset tv-suosikit liikkuvat akselilla Huvila & Huussi, Toisenlaiset teiniäidit, Koko Suomi leipoo ja Ensitreffit alttarilla, mutta koska tunteelliset Suomi-realityt ja sisustussarjat eivät ole ominta alaani, keskityn Gilmoren tytöt -osastoon.
Emily in Paris / Netflix
Aloitan uutuudella. Lily Collinsin tähdittämä draamakomedia Emily in Paris tulee Netflixiin 2. lokakuuta. Sitä on kuvailtu hyvän mielen rom comiksi, ja trailerinsa perusteella se on höttöistä, kevyttä ja hauskaa ihmissuhdedraamaa. On siis kova luotto, että se osuisi S:n kovin rajattuun suosikkisarjaprofiiliin. Plus sen takana oleva Darren Star tunnetaan tietysti paitsi Sex and the Cityn, myös Youngerin luojana. Joten piste siitä meikäläiselle! Ja tuntuu sarjassa olevan vähän Bold Typestä tuttuja uravibojakin: yhdysvaltalainen Emily muuttaa Pariisiin saatuaan työtarjouksen markkinointifirmasta.
Sydämen suunnitelma / Netflix
Kun nyt Pariisi-linjalle lähdin…
Fun fact: S on kyllä nähnyt ihan ok määrän elokuvia, hän ei vain koskaan muista mitä. Tai jos muistaakin, ei ainakaan muista mitä niissä on tapahtunut. Yhden elokuvan ja sen tapahtumat S muistaa, Pretty Womanin.
Siispä tarjoilen käänteisen Pretty Womanin yhdistettynä höpsöön pariisilaiseen kamuiluun. Netflixissä on kaksi kautta herttaista Sydämen suunnitelmaa. Se on ranskalainen komedia sydänsuruissa rypevästä Elsasta, jonka kaverit päättävät piristää häntä palkkaamalla gigolon viemään murheet muualle. Seurauksena yllättäen mieltä lämmittävää rakkaussäätöä. Ja säätöä noin muutenkin. Just pätevä sarja jos ei ota liian vakavasti.
Hart of Dixie / ?
Hart of Dixie (suom. Sydänmailla) olisi hyvä suositus, jos se vain olisi katsottavissa jossain Suomessa (eihän se ole??). No, ansaitsee maininnan joka tapauksessa, yksi viime vuosien aliarvostetuimmista hyvän mielen draamakomedioista. Pikkukaupunkimeininkiä á la Gilmore Girls, höpsöä rakkausdraamaa… ja hei, pikkukaupungin lääkäridraamaa á la Everwood, yksi niistä sarjoista jonka S on myös elämänsä aikana jollain menestyksellä katsonut. Just hyvä haku olisi ollut! Tuttu päätähtikin, O.C.:nSummer eli näyttelijä Rachel Bilson. Hän esittää lääkäri Zoe Hartia, joka päätyy New Yorkista alabamalaiseen pikkukaupunkiin.
Heitän ilmoille toiveen Hart of Dixien paluusta johonkin Suomi-suoratoistopalveluun, sitten S voi upota Bluebelliin. PS. Zade 4ever!
New Girl / Netflix
Aliarvostetuista sarjoista puheen ollen. New Girl eli suomalaisittain Kolme miestä ja tyttö ei ole koskaan noussut sellaiseen komediasuosikkiasemaan, johon se kuuluisi. Vetää täysin vertoja Frendien ja How I Met Your Motherin kaltaisille superhiteille. Sisareni ei kylläkään ole mikään kaikkein suurin sitcom-fani, mutta kuka nyt ei vähän hassuttelua ja hölmöjä vitsejä elämäänsä tarvitsisi. On myös hyvä sarja, jos stressaa turhia työjuttuja tai muuta ikävää; New Girlin ystäväporukallakaan ei aina ole hommat täysin hallussa. Onneksi kaikkea ei aina tarvi ottaa niin vakavasti, ei edes aikuisuutta. Sarjassa opettaja Jess muuttaa kimppakämppään kolmen miehen kanssa. Nick, Schmidt ja Winston ovat vuorotellen ja yhtä aikaa mun suosikki fiktiivisiä tyyppejä. Sisältää myös mieltä lämmittäviä rakkaustarinoita sekä paljon ystävyyttä ja naurua.
Joten 1, 2, 3, 4, JFK!
Normaaleja ihmisiä / Yle Areena
Päättyneen kesän hitti, Sally Rooneyn romaaniin perustuva Normal People on S:n makuun ehkä inasen liian vakava, mutta heitän sen silti listalle. Connellin ja Mariannen dramaattista, lukiosta yliopistoon kantavaa eipäs, juupas -rakkaustarinaa ei ole turhaan kehuttu. Tästä puutuu sellainen höttöisen vaaleanpunainen tv-sarjojen taikapöly, jolla aiemmin mainitut sarjat on kyllästetty. Normal People on aidompaa ja karumpaa kuvausta ihmiselosta, ystävyydestä ja rakkaudesta.
Friday Night Lights / ?
Taas olisi pätevä suositus, mutta eipäs olekaan, koska sarja on näemmä poistunut Amazon Primestä ja C Moresta, joissa se on ainakin joskus ollut. What the hell, Jeff Bezos??
Jos nyt totta puhutaan, Friday Night Lights on myös sitä kamaa, joka saattaa olla vähän turhan painavaa ja vakavasti otettavaa draamaa S:lle, mutta koska en koskaan missaa tilaisuutta ylistää tätä 2010-luvun parhaiden sarjojen joukkoon kuuluvaa suosikkiani, listalle it goes.
Oli mulla tähän myös yksi ihan pätevä perustelu. S on kiinnostunut Yhdysvaltojen urheilukulttuurista, koulutusmeiningeistä, arkielämästä ja ihmisistä. Joten tidii, Friday Night Lights, sarja, joka kertoo teksasilaisen pikkukaupungin lukiosta ja lukion jenkkifutisjoukkueesta. FNL on paikoitellen raadollisen aidolta tuntuva kuvaus rikkoutuneista unelmista, karuista ihmiskohtaloista, pikkukaupungista ja sen asukkaista, jenkkifutiksesta, ystävyydestä, luokkaeroista, rakkaudesta, elämän nurjista puolista, teini-iän murheista… joo, eipä löydy taikapölyä tästäkään. Lähinnä vain pölyä.
Mutta valtavan hyvä ja hyvin tehty sarja, ikuinen suosittelu! (Jos unohdetaan eräs murhainen harha-askel.)
Jos ei muuta, tarjolla on tsemppipuheita Coach Taylorilta. Clear eyes, full hearts…
Oikeasti tarjolla on Tim Riggins, yksi historian parhaista tv-sarjahahmoista.
… can’t lose.
Four Weddings and a Funeral / Viaplay
Noniin, sori S, jossain kohtaa käännyin tuolle taikapölyttömälle ja vakavalle draamakadulle. U-käännös ja takaisin höpsöön, ei-itkettävään ihmissuhdesäätöön. Samannimisestä klassikkoleffasta inspiraatiota hakeva Four Weddings and a Funeral on 10-jaksoinen rom com -sarja, jossa seikkaillaan Lontoossa, rakastutaan ja erotaan ja järjestellään häitä ja hautajaisia. Noin niinku tiivistettynä. Ei mikään kaikkien aikojen paras tuotos, mutta ihan toimiva, jos ei liikaa mieti.
Schitt’s Creek / C More
Kun viimeksi kirjoitin Schitt’s Creekistä, S:kin jopa semisti innostui siitä. Suositus edelleen. Kuten mainittu, sisareni ei ole mikään kaikkein suurin sitcom -fani, mutta Schitt’s Creek on niin paljon enemmän kuin höpsö komedia. Se on iloa, valoa, naurua, rakkautta ja hyväksyntää puristettuna parinkymmenen minuutin jaksoihin. Se on maaginen sarja, jossa ei ole mitään ikäviä juttuja. Schitt’s Creekissä kaikki saavat olla just sellaisia kuin ovat ja se on okei kaikille muille. Tämä ei tarkoita, että sarja olisi millään tavalla tylsä ja hampaaton, kaikkea muuta.
C Moressa on tarjolla kaikki kuusi kautta. Ekat kolme jaksoa saa katsoa ilmaiseksi ilman tilausta.
The Marvelous Mrs. Maisel / Amazon Prime
Gilmoren tyttöjen luojan Amy Sherman-Palladinon viime vuosien palkintorohmussa The Marvelous Mrs. Maiselissa on samaa nopeatempoista ja fiksua dialogia kuin Lorelain ja Roryn seikkailuissa, sarja vain sijoittuu 2000-luvun Connecticutin sijaan 1950 ja -60-lukujen taitteen New Yorkiin.
Midge Maisel on kotiäiti, joka alkaa yllättäen tehdä uraa stand up -koomikkona. Sarjaa on tehty kolme kautta, joista jokainen on aiempaa huonompi. Mutta ainakin ykköskautta voin suositella! On myös visuaalisesti hyvin kiehtova ja taidokkaasti toteutettu sarja. Ei ehkä niin perinteistä S:ää, mutta joskus on hyvä astua laatikon ulkopuolelle.
Resident / ?
Greyn anatomia -huutoon vastaisin Residentillä. Se on lääkärisarja, jossa ensinnäkin on rooleissa arvon Logan Huntzberger (siis Gilmoren tytöistä tuttu Matt Czuchry) ja ystävämme vuosien takaa, Amy Abbott, Everwoodissa nähty näyttelijä Emily VanCamp siis. Ja toiseksi… no ei mulla oikeastaan ollut muuta, annan itselleni pisteitä tästä hyvin haetusta Gilmore Girls / Everwood / Greyn anatomia -kombosta. Ja miinustan pisteitä, sillä hiton sarja on poistunut Netflixistä. Eikä sitä enää ollut Ruudussakaan. No S, jos Resident tulee joskus katsottavaksi niin tiedä, kuinka täsmällisesti olen suodattanut sen suositteluun suosikkisarjaprofiiliisi verraten.
+Parks and Recreation / Amazon Prime
No et sinä siitä pidä, S, mutta olishan se kiva, jos olisit nähnyt pikkusiskosi all time suosikkisarjan.
PS. S:llä ei ole sisarensa tavoin aikaa katsoa kaiken maailman hömppäsarjoja, sillä hänen täytyy katsoa YouTubesta Yhdysvaltojen yliopistovoimistelua. Ja telinevoimistelua noin ylipäätään, laji on hyyyvin lähellä sisareni sydäntä. Eli viimeinen tärppi kaikille telinevoimistelun ystäville (S ehkä jo tietää); YouTubessa alkoi juuri dokumenttisarja Defying Gravity – The Untold Story of Women’s Gymnastics. Sarjassa entiset ja nykyiset voimistelijat (lähinnä yhdysvaltalaisvoimistelijat mutta myös Olga Korbutin ja Nadia Comănecin kaltaiset legendat) kertovat lajin hienoista, ei-niin-hienoista, vaikeista, upeista ja kaikista muista puolista omin sanoin. Sarjassa on kuusi osaa, joista kaksi ensimmäistä on tullut katsottavaksi perus-YouTubeen. Uusi jakso tulee viikoittain. Maksullisessa YouTube-premiumissa sarja on jo kokonaisuudessaan.
