Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.2.2021 Lilyssä.
Suosikkiasia: sarjat, leffat ja April Ludgate.
Olisi kiva väittää, että päässäni risteilevät ajatuspätkät liittyvät aina päivänpolttaviin uutisiin tai johonkin muuhun järkevään. Ja välillä ne liittyvätkin! Mutta päässäni risteilee myös päähäni jumahtaneita kohtauksia suosikkisarjoistani ja -leffoistani. Siellä ne vievät tilaa aivokapasiteetistani ja putkahtavat mieleen aina välillä. Herra ties miksi.
Ajattelen usein ainakin näitä kohtauksia:
She’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her.
Okei, Parks and Rec. Suosikkisarjani. Mulla on monia, monia suosikkikohtauksia, mutta yksi jota ajattelen usein on alla oleva Aprilin ja Tynnyferin kohtaaminen. Aubrey Plazan esittämä April Ludgate on noin muutenkin yksi fiktiivisistä ikisuosikeistani, ja hänen normaalin ilmeettömän deadpan-tyylinsä välitön mukautuminen Tynnyferin (=hang on, it’s xanax o’clock 😀 ) hmmm… hieman erilaiseen tyyliin ei koskaan lakkaa naurattamasta minua. Rakastan Aprilin vuorosanoja she’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her. Ajattelen niitä usein.
Kaikkein eniten mieleeni nousee kuitenkin Snake Juice ja humalainen Ron Swanson. Ajattelen Snake Juice Ronia ainakin kerran viikossa.
Whyyy???! I don’t know.
New Girl, toinen suosikkisarjani. Sama homma, paljon suosikkikohtauksia, joiden pelkkä ajatteleminen saa minut iloiseksi. Liittyvät monesti Nick Milleriin. Tai Winstoniin.
Alla oleva kohtaus ei kokonaisuutena ole ykkössuosikkini, mutta Schmidtin ”Whyyyy?” ja Nickin tyynenrauhallinen vastaus ”I don’t know” nousevat tasaisin väliajoin mieleeni. En tiedä miksi. Mind works in mysterious ways, ilmeisesti.
Toinen täysin random New Girl -hetki, joka on juuttunut aivoihini on Nickin raivokohtaus oville. I will push if I wanna push. I hate doooors!! Aina ja ikuisesti jos mulla on oviongelmia (eikö meillä kaikilla ole joskus oviongelmia?) ajattelen tätä kohtausta ja kuinka I hate dooors too. 😀
Clear eyes, full hearts, can’t lose
Tämä ei ole yksittäinen kohtaus, mutta Friday Night Lightsin Coach Taylorin legendaarinen clear eyes, full hearts, can’t lose on porautunut päähäni ja muistuttaa olemassaolostaan etenkin silloin, kun kaipaan tsemppausta. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päässään pieni Coach Taylor, joka pitää kannustavan puoliaikapuheen aina tarvittaessa.
This game is not over, this battle is not over…
Jack & Rose ja mitä hittoa?!
Todellakin tiedostan, että Titanic ei olisi Titanic, jos Jack olisi pelastunut. Silloin tällöin huudan silti mielessäni, että ”tee nyt hitto vie tilaa sen kelluvan puupalasen päällä, Rose!! Hyvin mahtuisitte molemmat jos tiivistät!”
Sen jälkeen katson tämän YouTube-videon, jolla näyttelijä Keke Palmer sanoo kaiken tarpeellisen.
You have bewitched me
En ole kaikkein suurin Ylpeys ja ennakkoluulo -fani. Puhun nyt vuoden 2005 elokuvasta, jonka pääosassa on Keira Knightley. Kyseinen elokuva sisältää kuitenkin yhden kauneimmista ja kauneimmin kuvatuista romanttisista kohtauksista jonka tiedän. Se on se taso, jolla arvioin kaikkia romanttisia kohtauksia. Yleensä pidän enemmän hauskoista romanttisista kohtauksista ja pyörittelen silmiäni oikeasti romanttisille, ei-hauskoiksi-tarkoitetuille kohtauksille. Minua ei ole tehty sietämään ällöromanttisia, siirappisia rakkaudentunnustuksia.
Tämä kohtaus on poikkeus. En pyörittele silmiäni, kun herra Darcy (Matthew Macfadyen) sanoo ”You have bewitched me, body and soul, and I love… I love… I love you”. Ei, minä rakastan tätä kohtausta. Se on täydellinen esimerkki siitä, ettei romanttisen kohtauksen tarvitse aina päättyä suureelliseen elokuvasuudelmaan. Se on myös täydellinen ja aina ajankohtainen opetus ihan kaikille siitä, miten pitää toimia jos päättää yhtäkkiä julistaa rakkauttaan. ”My affections and wishes have not changed but one word from you will silence me forever”. Täydellistä. Sano mitä sanot, mutta sen jälkeen kaikki valta on sanojen vastaanottajalla.
The Last Golden Ticket
… it’s mine! Olen ehkä kertonut, että rakastan Jali ja suklaatehdasta. Yksi all time suosikki leffakohtauksistani on se, kun Jali löytää kultaisen pääsylippunsa. Ennen kaikkea rakastan lempeää kioskisetää. The Last Golden Ticket -kohtaus on sekin hitsautunut aivoihini ja ajattelen sitä hämmentävän usein. Etenkin lempeää kioskisetää. Koska maailmassa pitäisi olla enemmän lempeitä kioskisetiä.
I’ll show you how valuable Elle Woods can be
Tästä olen maininnut aiemminkin. Aina kun kaikki tuntuu menevän pieleen, päässäni alkaa pyöriä Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa luokkatoveriensa naureskelun kohteeksi joutunut Elle Woods päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. I’ll show you how valuable – lisää oma nimesi – can be! Tähän kuuluu oleellisesti myös se musiikki; I’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see.
PS. Mun on täysin mahdotonta tehdä tämän kaltaisia postauksia ilman että putoan YouTube-kuoppiin. Nyt putosin kuoppiin siellä ja täällä, mutta erityisesti Friday Night Lights -kuoppaan. Hyvä luoja että on hieno, hieno sarja. Harmi ettei taida olla juuri nyt minkään Suomessa näkyvän suoratoistopalvelun listoilla. Katsoisin heti alusta.
LUE MYÖS:
