Kategoria: Leffat

Leffavinkkejä ja suosikkileffoja!

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: Netflix x3 ja Skins-avautuminen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Jenna, Harry ja Meghan. Ja kai Jack, koska ei se sun vika ollut! 😀

Kuva: Netflix

En tiedä ovatko nämä suosikkiasioita vai aivan kelvollisia asioita, mutta asioita kuitenkin.

Wednesday / Netflix

Pitkään Netflixin katsotuimpana sarjana kiikkunut Wednesday ei ole saanut kaikkia kriitikkoja puolelleen; sitä on kutsuttu muun muassa pelottavan tylsäksi ja huonolaatuiseksi (toisaalta myös täydelliseksi). Minä pidin siitä! Aivan riittävän viihdyttävät kahdeksan jaksoa — koko homma on sopivan höttöinen ja leppoinen ja sellainen, ettei sitä onneksi tarvitse ottaa liian vakavasti. Joku öttiäinen ja pari murhaa, vuosien takainen mysteeri ja teinidraamaa. Ja oikein karismaattinen ja lahjakas Jenna Ortega pääroolissa. Hyvin pelitti, vaikka mysteerit olivat lopulta melko ennalta-arvattavia. Joskus riittää, että saa kivan katsomiskokemuksen. Sitä paitsi on aina hienoa, kun sarjoissa ja leffoissa on teinisankareita, jotka ovat tasan omia itsejään, olivat sitten kuinka ”outoja” tahansa.

Lady Chatterleyn rakastaja / Netflix

Joo joo, ihan kelvollinen elokuva: seksikohtaus, seksikohtaus, seksikohtaus, pari yritystä käsitellä vakavia yhteiskunnallisia asioita, seksikohtaus, seksikohtaus, ilmeisesti rakkaustarina, seksikohtaus, seksikohtaus, pientä draamaa. Mutta! Saisinko puhua hetken elokuvan toisesta pääosan esittäjästä Jack O’Connellista? Koska anteeksi vaan hyvä Jack, olet osallinen yhteen kaikkien aikojen traumatisoivimmista tv-sarjamuistoistani. Koko parituntisen Lady Chatterleyn rakastajan ajan mietin vain Skinsin neloskautta ja Cookia ja Freddietä ja sitä hiton psykiatria, kellaria ja sitä, kuinka paljon vihasin sitä koko juonikuviota ja vihaan edelleen, reilun vuosikymmenen jälkeen. Skins nyt tietysti oli täynnä kaikkea ikävää, mutta EN MINÄ MITÄÄN NIIN IKÄVÄÄ OLISI HALUNNUT TODISTAA. Hitto vie, minä luulin katsovani teinidraamaa! Anteeksi kaikille jotka eivät tiedä mistä puhun, mutta te jotka tiedätte: enhän ole ainoa, jonka Skinsin neloskausi traumatisoi?! En koskaan pystynyt jatkaa sarjan katsomista sen jälkeen. En edes tiedä, palattiinko Cookiin ja kellariin enää muilla kausilla.

Okei takaisin Lady Chatterleyn rakastajaan: ainakin nyt osaan vastata, kun pubivisassa kysytään minkä klassikkoteoksen päähenkilöt Constance Reid ja Oliver Mellors ovat. En sen merkittävyydestään huolimatta ollut lukenut D. H. Lawrencen romaania. Kai leffalla muitakin avuja oli, mutta valitettavasti keskityin Skins-kaunaani. Emma Corrin oli oikein hyvä, ehkä.

Lupaan päästä yli tästä, Jack O’Connell! Olet kaikesta päätellen oikein lahjakas näyttelijä ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Harry ja Meghan / Netflix / 8.12. (toinen osa 15.12.)

Team Harry ja Meghan! Ihan sama, vaikka heidän kohuttu dokkarisarjansa olisi maailman huonoin. Puoliksi kauhulla, puoliksi innoissani odotan, kuinka brittimedia jälleen repii pelihousunsa ja etsii kammalla kaikkia mahdollisia virheitä ja vääryyksiä (heidän näkökulmastaan), joita dokkari muka sisältää. Minä uskon kaiken, mitä H ja M brittihovin kamaluuksista kertovat.

Dokkari ja Netflix saivat pisteitä jo siitä, että toimittaja Ellie Hallin mukaan yksikään media, kriitikko tai muu taho ei saanut jaksoja ennakkokatseluun — kuten tapana on. Kellot soimaan, DailyMail! 😀 Piers Morganilla on taatusti jo kamala kolumni kirjoitettuna, hänen ei tarvitse edes katsoa.

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: The White Lotus -dilemma ja rom com -kirjavinkki

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.11.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Aubrey, Bolu ja Allison.

Kuvat: Amazon Prime, HBO Max & Headline

Tämä taitaa taas olla Viime aikojen aivan kelvollisia asioita. Ainakin puoliksi.

The White Lotus / HBO Max

Aloin vihdoin katsomaan White Lotusin kakkoskautta. Pari viikkoa myöhässä, mutta silti. En taaskaan ymmärrä, mikä saa minut katsomaan sitä. Periaatteessa en pidä siitä lainkaan. Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu. Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään. Okei paitsi Aubrey Plazan hahmoon. Mutta se johtuu vain Aubrey Plazasta.

… ja silti… silti katson ja ihan viihdyn sarjan parissa. En tajua.

Olenko väärässä jos sanon, että kakkoskausi on tähän mennessä ollut vähän vähemmän outo kuin ykköskausi? Ehkä sen takia moni on ollut sitä mieltä että on huonompi, mutta minä olen ollut että ”hei onko tää nyt parempi”. 😀

Honey & Spice / Bolu Babalola

Mun yöpöydällä oli kuukausia kirja Too Much and Never Enough: How My Family Created the World’s Most Dangerous Man. On varmasti oikein hyvä ja avartava teos. Psykologi Mary L. Trump kirjoitti sen sedästään, siitä yhdestä ex-presidentistä.

Tämä suositus ei kuitenkaan liity Too Much and Never Enough’iin. Vaan siihen kirjaan, jonka aloitin kun vihdoin tajusin kuinka hiton ankeaa on lukea megalomaanisen narsistin syntytarinaa. Luovutin siis ankeilut ja aloitin Bolu Babalolan rom comin Honey & Spice.  Kyllä kiitos! Honey & Spice on hurmaava ja fiksu rakkaustarina, ja sitä oli miljoona kertaa hauskempi lukea kuin Trumpin perheen ankeaa sukuhistoriikkia.

People We Hate at the Wedding / Amazon Prime

Katsoin Amazon Primesta uutuuskomedian People We Hate at the Wedding. Se oli… kelvollinen? Ei-hyvä? Melko onneton. Ottaen huomioon, että leffaa tähdittävät Kristen Bell ja Allison hiton Janney (ja siinä oli joukko muitakin hauskoja, kuuluisia ihmisiä), sen olisi pitänyt olla miljoona kertaa parempi.

Mun suosikkiasia leffassa oli, että se kesti reilut puolitoista tuntia. Ideaalipituus elokuvalle. Muistan, että nauroin kerran. Unohdin jo mille. Ja tiedättekö, suosittelen tätä ei-hyvää höttöistä elokuvaa kaikille! On aina hyvä tajuta, että lahjakkaat, hauskat, fiksut tyypitkin tekevät aika ajoin keskinkertaisia asioita. Ja se on aivan jees! Keskinkertaisuus rocks. Oscar-voittaja Allison Janneykin on välillä että ”totta hitossa menen Lontooseen pariksi viikoksi tekemään höttöisen elokuvan jota kukaan ei muista kahden kuukauden päästä”.

Something from Tiffany’s / Amazon Prime / 9.12.

Primen höttöisistä leffoista puheen ollen…

Tiedänkö tasan tarkkaan, miten tämä elokuva päättyy? Kyllä, kyllä tiedän. Aionko katsoa tämän elokuvan? Kyllä, sataprosenttisesti.

The Vow / HBO Max

Mun on aina vähän vaikea suositella leffoja ja sarjoja tosielämän ikävistä asioista. Ideaalitilanteessahan niitä ikäviä asioita ei olisi koskaan tapahtunut. Ja koko NXIVM-kulttihässäkkä on ääri-ikävä asia, jonka ei todellakaan olisi koskaan pitänyt tapahtua. Nyt kun tuo on sanottu; olen koukussa NXIVM-kultista kertovaan HBO Maxin The Vow -dokkarisarjaan, jonka toinen tuotantokausi on käynnissä. Kausi  kuvaa kulttia johtaneen Keith Ranieren oikeudenkäyntiä. Ikävyyksien kestämistä helpottaa tieto siitä, että — spoiler alert — Raniere tuomittiin rikoksistaan. Järkyttävän kamala ihminen. Ja siis oikein kiehtova dokkari, vaikka aihe onkin ikävä.

PS. Kaikenlaiset ikävät true crime -kulttisarjamurhaajakatoamismysteerisarjat tuovat mulle aina mieleen tämän SNL:n sketsin.

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: sarjanostalgiaa, itkettävää komediaa ja Midnights

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.10.2022 Lilyssä.

Suosikkiasiat: karma, nostalgia ja Derry Girls.

Kuvat: UPN, Channel 4 & Taylor Swift

Hyvää Midnights-päivää kaikille, jotka sitä viettävät! Olen tylsä ja sanon, että ensikuuntelun jälkeen mun suosikki on Karma. Ja Vigilante Shit! Kuten olen sanonut, mikään ei ole hienompaa kuin vääryyttä kokenut nainen joka on löytänyt voimansa . Team Taylor 4-ever!

Muita viime aikojen suosikkiasioitani (eli kaikki se kama, josta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aikaisemmin):

Derry Girls / Netflix

Okei, itkin. Derry Girlsin kolmas ja viimeinen kausi oli — kuten koko sarja — täyttä taikaa. Höpsö ja hauska, mutta sitten jostain takavasemmalta iskeekin sydämeen. Oikeasti, yksi parhaista asioista joita olen katsonut naismuistiin. Ja aidosti parhaita sarjoja ystävyydestä. Plus sitten kun pubivisasssa kysytään Pitkänperjantain sopimuksesta meitsi haldaa. Höpsöt komediasarjatkin voivat olla kovin sivistäviä.

Chuck + Veronica Mars / Amazon Prime

Mulla on välillä tapana dissata Amazon Primeä, mutta annan nyt pisteitä ystävällemme Jeffille. Koska pyh ja pah Mahtisormukset, Primeen on tullut nostalginen teinisuosikkini Veronica Mars ja ei-enää-niin-teinivuosien-suosikki mutta nostalginen yhtä kaikki Chuck. Ja vielä kaikkine kausineen. Kyllä kiitos. Tv-sarjanostalgia on parasta. Ei tarvitse käyttää energiaa uusiin sarjatyyppeihin tutustumiseen. Tai aloittaa sarjaa tietämättä miten se loppuu. Ehkä se loppuukin ihan väärällä tavalla. Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, Veronica Mars ja Chuck eivät saa puhtaita papereita mitä loppuihin tulee (enkä nyt puhu Veronica Marsin parin vuoden takaisesta paluukaudesta, olen päättänyt ettei sitä koskaan tapahtunutkaan).

Toinen asia josta ainakaan Chuck ei saa puhtaita papereita: naisten kunnioittava kuvaaminen. Kovin on male gazea koko homma. Ei ole näemmä kaikkein parhaiten aikaa kestänyt sarja. Toisaalta senkin vuoksi on kiva katsoa sarjoja joita on katsonut 10 tai 15 tai 20 vuotta sitten: näkee että sentään jotain kehitystä on tapahtunut, vaikka ei leffat, sarjat ja muu viihde täydellistä ole vieläkään.

Jeff, saisinko Primeen vielä Aliaksen ja Happy Endingsin?

Mila Kunis

Katsoin sen Luckiest Girl Alive -leffan Netflixistä. En mitenkään superisti pitänyt siitä, mutta kai se ihan kelvollinen oli. Muistelisin, että olisin pitänyt kirjasta enemmän. Siinä koko syvällinen leffa-analyysini. Mutta jos en ollutkaan leffan suurin fani, niin minusta tuli leffan pressikiertueen seurauksena sen päätähden fani. En ollut aiemmin tajunnut, että Mila Kunis on huipputyyppi. Katsoin muutamia Milan Luckies Girl Alive -haastatteluita, ja kuuntelin hänen vierailunsa Conan O’Brien Needs a Friend -podcastissa. Vaikuttaa hauskalta, aidolta ja fiksulta tyypiltä. Sellaiselta miellyttävältä, tavalliselta ihmiseltä joka nyt sattuu olemaan julkkis. Tekee ilmeisesti paljon hyväntekeväisyyttäkin. Pääsee suosikkityyppien listalleni.

Emma Chamberlain X Architectural Digest

Suosikkityypeistä puheen ollen, Emma Chamberlain on sitä ilmeisen monelle. Mun täytyy myöntää etten kaikessa millenniaaliudessani ole täysin selvillä miten ja miksi hän on alunperin maineeseen noussut. Tai siis tiedän että on tubettaja, mutta en tiedä miksi juuri hänestä on tullut niin menestyvä someajan julkkis. Ilmeisesti hänkin on hauska, aito ja fiksu tyyppi, joten nostan hattua ja iloitsen nuoren ihmisen ässäilystä. Omistaa nykyään kahvifirmankin, joka nyt on ääricoolia 21-vuotiaalle.

Anyways, halusin puhua Emma Chamberlainin kodista, jota hän esitteli tovi takaperin Architectural Digestissa. En mitenkään superpaljon haikaile maineen ja mammonan perään, mutta en pistäisi pahakseni jos saisin joskus asua tuollaisessa kodissa. Kuinka hurmaava ja persoonallinen mesta! Architectural Digestin Open Door -videot ovat yksi YouTube-kuoppa, johon aika ajoin putoan.

Priscilla / Helsingin Kaupunginteatteri

No oliko vähän hauska tapaus! Musikaalit rocks, musikaalit joita katsoessa vain hymyilyttää rocks vielä kovemmin. Enkä koskaan lakkaa ihailemasta kuinka taitavia ihmisiä onkaan olemassa.

PS. Perjantaisuunnitelmani (sori olen käyttänyt tämän läpän jo):