Kategoriat
Ajattelin tänään Nostalgia Sarjat

”Merenneitosarja”, heikkoja muistijälkiä ja 2000-luvun alun tv-nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Olen nähnyt elämäni aikana – reilussa 30 vuodessa – monta tv-sarjaa. Hyviä, keskinkertaisia, huonoja. Jotkut niistä ovat porautuneet muistiini – kenties siksi, että olen katsonut ne läpi kolme miljoonaa kertaa.

Jotkut olen unohtanut kokonaan. Oletettavasti. En kai voi olla varma että olen unohtanut jotain jos olen unohtanut sen. Tai jotain.

Sitten on sellaisia sarjoja, jotka muistan ja toisaalta en muista. Lapsuuden ja nuoruuden sarjoja, jotka ovat jättäneet niin hennon muistijäljen, että ne ovat muistissa vain pieninä epätarkkoina välähdyksinä. Muistan että olen katsonut niitä, muistan pieniä paloja sieltä täältä, ehkä jonkun näyttelijöistä. Siinä kaikki. En muista mitään tarkkaa juonikuviota tai kohtausta.

Koska nostalgia on ikuinen suosikkiasia, tässä hieman tv-nostalgiaa ja sarjavälähdyksiä 2000-luvun alkuvuosilta. Kolme sarjaa, jotka olen katsonut jossain kohtaa lapsuus- tai nuoruusvuosiani. Ehkä. Ainakin muistan ne hämärästi. Ja googletin ne, joten eivät ole oman mielikuvitukseni tuotetta vaan ihan oikeita sarjoja, joiden katsomiseen olen elämäni aikana tuhlannut minuutteja.

Pasadena

Kyllä, Wikipedia vahvistaa että tällainen sarja on ollut olemassa. Sitä esitettiin yhden kauden ajan vuonna 2001. Suomessa se näkyy tulleen Maikkarilta kesällä 2002. Olen kai katsonut sen silloin, 13-vuotiaana.

Sarjan nimi, Pasadena, viittaa tapahtumapaikkaan, Pasadenan kaupunkiin Kaliforniassa.

Muistan tytön, jonka nimi oli Lily. Hän oli päähenkilö. Sitten oli kahden perheen välistä tappelua. Ja Lilyllä oli joku poikaystävä, tai ainakin poikaystäväkandidaatti. Tekee kovasti mieli väittää että hänen nimensä oli Henry ja hänellä oli ruskeat hiukset.

Muistan myös uima-altaan. Kuoliko joku sinne? Joku kai kuoli, se oli se Pasadenan mysteeri. Ehkä. Näyttelijöistä muistan Balthazar Gettyn, lähinnä siksi että hän oli myöhemmin Aliaksessa.

Wikipedia kertoo: Pasadenan päähenkilö on Alison Lohmanin näyttelemä teini-ikäinen Lily McAllister, joka näkee tuntemattoman henkilön itsemurhan ja alkaa tutkia varakkaan perheensä salaisuuksia.

Ei mitään muistikuvia, miten sarja päättyi…

… löysin YouTubesta sarjan ekan jakson. Ei soita mitään kelloja. En edelleenkään muista mitään juonesta. Enkä nopealla selauksella nähnyt uima-allasta. Ja olin ihan satavarma, että Lily olisi ollut vaaleatukkainen. Ei ollut! Se pimpelipompeli-alkutunnari kuulosti etäisesti tutulta, siinä kaikki.

Fastlane

Jep, Wikipedian mukaan Fastlanekin on ihan oikea sarja eikä minun mielikuvitukseni tuotosta. Esitettiin vuonna 2002, kesti yhden kauden.

Luullakseni olen katsonut Fastlanea, mutta en pysty sanomaan mitään yksityiskohtaista sarjan juonesta. En yhtään mitään. Oli kai poliisisarja? Ja ehkä liittyi jotenkin autoihin, nimi ainakin viittaisi siihen. Yrittiköhän Fastlane ratsastaa vuotta aiemmin julkaistun ensimmäisen Fast & Furious –leffan suosiolla? Ei tainut onnistua, kun kesti vain yhden kauden. Fast & Furious -leffoja sen sijaan on tähän päivään mennessä julkaistu 5879.

Ainoa konkreettinen asia jonka muistan Fastlanesta on se, että pääosassa oli näyttelijä Peter Facinelli. Tuli sittemmin tuli tunnetuksi Twilight-leffoista, joten ihan hyvin hänelle kai kävi vaikka Fastlane oli floppi.

Wikipedia: Van Ray and Deaqon Hayes are two mismatched cops teamed together by shady, sexy police lieutenant, Wilhelmina ”Billie” Chambers, in a secretive undercover division of the Los Angeles Police Department. Operating with the motto ”Everything we seize, we keep. Everything we keep, we use,” their base of operations is the ”Candy Store”— a warehouse containing a fortune in confiscated cars, clothes, weapons and everything else needed to blend into the seedy criminal underworld of Los Angeles.

Candy Store. APUA. Miksi minä olen katsonut tuota?  Tai olenkohan edes? Vaikka luen kuvauksen, ei ole edelleenkään mitään muistikuvia yhtään mistään paitsi hämärästi Peter Facinellistä.

”Merenneitosarja”

Noniin. Muistan, että olen katsonut sarjaa, joka kertoi tytöstä, joka pystyi hengittämään veden alla. Väittäisin, ettei hänellä ollut pyrstöä kuten merenneidoilla yleensä, mutta oli kuitenkin jotain muuta kuin ihminen. Tyttö oli kovin kaunis. Pystyiköhän hän myös puhumaan tyyliin delfiineille tms.? Ehkä. Tämä merityttö ystävystyi joidenkin poikien kanssa. Sitten oli merentutkimuslaitos. Siinä kaikki. En muista sarjan nimeä.

Google-tauko.

Okei, Demi.fi-keskustelupalsta valisti minua, että sarjan nimi oli Ocean Girl. Olikohan sillä joku suomenkielinen nimi?? Palstalle kirjoittaneen mukaan sarjaa esitettiin Summerissa… paitsi että nyt kun asiaa selvittelin, niin ilmeisesti myös toista merenneitosarjaa, Ocean Girlin tavoin australialaista H2O:ta esitettiin Summerissa. Onko Summerissa ollut kaksi australialaista merenneitosarjaa? Tätä jälkimmäistä esitettiin Wikipedian mukaan kesällä 2007, 2008 ja 2010, siis mun Summeri-vuosien jälkeen. Eli Ocean Girl lienee Summerin OG-merenneitosarja. Ja on kai tullut joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Näin sen täytyy olla.

Wikipedia kertoo, että meritytön nimi oli Neri! En olisi muistanut.

Neri is a young girl with an affinity for water, the ability to swim long distances and super-human lung capacity. She lives alone on an otherwise deserted island, and sleeps in a nest in a tree. Early in the first season, Neri befriends two Australian boys; Jason and Brett Bates. The Bates brothers live in an elaborate underwater research and environmental protection facility called ORCA (Oceanic Research Center of Australia) located near Port Douglas, Queensland.

Ihan kelpo suoritus, muistini. Muistin tytön, pojat ja merentutkimuslaitoksen. Mitään muuta en sitten muistanutkaan.

Hei, spoiler alert — Neri oli avaruusolento! Ja hänellä oli sisko, Mera. Sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta, se esitettiin Australiassa alunperin vuosina 1994-1997.

PS. YouTubessa on Ocean Girlin kokonaisia jaksoja! Täydellistä. Kenties hieman nostalgiaa viikonloppuihinne? 😀

Kategoriat
Ajattelin tänään Muu kulttuuri Nostalgia

#rakasdemi ja megamoka, joka jäi mieleen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.2.2021 Lilyssä.

Suosikkilehti: Demi (1998-2021)

Kuinka surullinen uutinen: Demi-lehti lopettaa. Demi kertoi tiistaina Instagram-tilillään, että Demi-lehden ilmestyminen päättyy ja demi.fi sulkeutuu.

Demi.fin käyttäjämäärä ja Demi-lehden lukijamäärä ovat laskeneet, eikä Demi-mediaa voida taloudellisista syistä jatkaa, päätöstä perusteltiin.

Toimittajana printtilehtien kuolemat iskevät aina, vaikka onkin jo vuosia tiedostanut, että sitä kohti ollaan menossa ja kovaa. Ei lehtien kaatumiset yllätä, mutta surullista se on yhtä kaikki.

Demin tapauksessa extrasurullista, koska sitähän minäkin olen aikoinaan lukenut. 2000-luvun alun teininä Demi linkittyy vahvasti omaan lapsuuteeni. Ensin kotiin tuli Koululainen, sitten vähän vanhempana Demi. Oli aina ilon päivä, kun postilaatikossa odotti uusi numero. Näin jälkikäteen ajatellen näillä lehdillä oli varmasti roolinsa siinä, että minusta tuli toimittaja. Ne opettivat, innostivat ja inspiroivat.

Demin instatilillä pyydettiin jakamaan Demi-muistoja hashtagilla #rakasdemi. Tägini ei ehkä täältä blogista kanna someen asti, mutta kerron silti omat muistoni.

#rakasdemi,

muistan kaikki ne julisteet, joilla koristelin huoneeni. Joskus niissä julisteissa oli täysin väärät ja tylsät tyypit, joskus just oikeat. Se oli joka tapauksessa aina jännittävä hetki, kun sai käteensä uudet julisteet. Mun lapsuuden kodissa, entisen huoneeni vaatekaapin ovessa – tosin kaapin sisäpuolella – on edelleen virttynyt Justin Timberlaken juliste, Demin peruja. Siinä se on ollut kohta 20 vuotta. Nauran sille aina, mutta en siltikään ota sitä pois ja viskaa saunan uuniin. Ei sitä vaatekaappia niin usein avata, olkoon Justin paikoillaan.

#rakasdemi,

muistan – enemmän kuin mitään muuta – megamokat. Miten legendaarinen palsta! Luin sen aina ensimmäisenä. Edelleen, noin kahden vuosikymmenen jälkeen, muistan yhden mokan.

Pahoittelut, en varmastikaan tee oikeutta tälle tarinalle, mutta se meni jotenkin näin: mokan kertojan perheen koira oli päässyt karkuun. Koiran nimi oli Kismet, kutsumanimeltään Kismi. Koiraa etsittäessä huudeltiin siis Kismiiiii. Etsintäreissulla kertoja törmäsi ihastukseensa, joka laittoi merkille, että joku oli vialla. Ihastus kysyi, voisiko auttaa. Hätäisesti koiraa etsinyt kertoja vastasi: ”Joo, Kismiiiii”. 😀

Kismet-koiran omistaja, toivottavasti koira löytyi.

#rakasdemi,

näin aikuisena ja toimittajana olen arvostanut sitä, minkälaista journalismia teitte. Tärkeää, monipuolista, moniäänistä, voimaannuttavaa, opettavaista, sivistävää, suvaitsevaista. Demi-sukupolvet toisensa jälkeen saivat lukea, kuinka on ok olla oma itsensä.

Miten mieletön perintö.

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Tyypit

Kyl tää täst ja komediaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: hauskat tyypit

Kuvat: Schitt’s Creek / CBC, Friends / NBC, Broad City / Comedy Central

Jos olisin maaliskuusta lähtien saanut euron aina kun sanon ”kyl tää täst”, olisin todennäköisesti miljonääri. No hyvä on, en ehkä miljonääri, mutta olisi mulle nyt ainakin muutama satanen kertynyt.

Kyl tää täst, kyl tää täst… olen toistellut sitä itselleni ja muille kuin jotain hiton mantraa. Kyl tää täst, kohta kaikki on taas normaalia. Kyl tää täst, jaksetaan vielä vähän aikaa. Kyl tää täst, rokote on tulossa.

Ja tottahan se on, kyl tää täst, väistämättä. Uskonhan minä siihen. Mutta kun maanantaina taas kuuli uusista rajoituksista ja rajusti kasvavista tartuntaluvuista, niin hitto vie vähän kyllä löi kasvoille että ei tää täst vielä hetkeen.

Kun tämä koko homma silloin viisituhatta vuotta sitten alkoi, päätin että minähän en kirjoita mitään ankeita pandemia-juttuja, vaan samaa kun aina: höpsöjä juttuja Netflix-sarjoista ja YouTube-kuopista. Good vibes only, #suosikkiasioita ja sitä rataa. Ja en minä täydellisesti ole päätöksessäni pysynyt, mutta ihan kelvollisesti kuitenkin. Erästä ikävää k-sanaa en ole käyttänyt kertaakaan. Tosin tuo p-sana taitaa olla ihan yhtä paha.

Noh, nyt kahdeksan hiton kuukautta eteenpäin ollaan näköjään siinä pisteessä, että kirjoitan ankeaa pandemia-juttua. Puolustuksekseni sanottakoon, että maaliskuun Maisa – se, joka kirkkain silmin sanoi, että ”onneksi tää on nyt näin keväällä, mieti jos olisi vielä pimeetä ja synkkää” – ei tullut ajatelleeksi, että yhä marraskuussa hän tekisi töitä kotona ja sopisi Teams-tapaamisia oikeiden tapaamisten sijaan.

Kyl tää täst, kyl tää täst, kyl tää täst.

Tekisi mieli valittaa lisää, mutta en valita. Sen sijaan yritän pelastaa tämän ankean pandemia-jutun tekemällä 180-asteen aiheen vaihdon ja kirjoittaa vähiten ankeasta aiheesta jonka tiedän,

komediasta.

Koska kun saan ikävän uutisvirran vastapainoksi päiviini iloa ja naurua ja huumoria, kyl tää täst on paljon helpompi uskoa.

Seuraa kolme hauskaa tyyppiä, jotka ovat ilostuttaneet päiviäni:

1. Aloitan brittikoomikko Kieran Hodgsonin loisteliaalla The Crown -tiivistelmällä. Olen repeillyt tälle pitkin viikkoa, se on valehtelematta suosikkiasiani koko internetissä just nyt. Oikeasti, jos et ole vielä katsonut The Crownin neloskautta, älä turhaan tuhlaa aikaasi. Kieran käy koko kauden läpi tehokkaasti 2 minuutissa ja 14 sekunnissa. En tajua, miksi menin istumaan ne vajaat kymmenen tuntia Netflixin ääressä, kun olisin vaan voinut katsoa tämän videon ja käyttää kymmenen tuntia johonkin järkevään, vaikka siivoamiseen tai New Girlin katsomiseen.

Tästä ei siis puutu mitään. Ei yhtään mitään.

Ja siis SPOILER ALERT, luonnollisesti! 😀

2. Sitten siirryn mun tämän hetken suosikki Instagram-seurattavaan, Abi Clarkeen. Nuori brittikoomikko hänkin. En yleensä jaksa tuntemattomien tyyppien Insta-stooreja, mutta just eilen käytin noin puoli tuntia siihen, kun kahlasin läpi Abin tarinat. Ilmeisesti TikTokissa nuoret ihmiset ässäilivät menemään ja tuosta noin vaan kirjoittivat kohtauksia ja kappaleita kuvitteellista Ratatouille-musikaalia varten (?). Abilta kuulin tämän ja hänen jakamansa TikTok-pätkät ovat seuraavaksi suosikein suosikkiasiani koko internetissä tällä viikolla. Ihan en päässyt käsiksi siihen, mistä kyseinen homma lähti liikkeelle (ei ole TikTokia itselläni), mutta Broadway-kamaa, selkeesti.

Abi ässäilee kuitenkin ennen kaikkea omalla sisällöllään. Hänen instansa on täynnä kaikkea hauskaa ja huvittavaa, esimerkiksi käyköön tuorein video If doctors spoke like vets.  Ja tämä.

YouTube-kanavaltaan löytyi stand up -maistiainen:

3. Lopetan Meg Stalteriin. Olen tainnut mainita hänet, mutta mainitsen toisenkin kerran. Meg on jenkkikoomikko, jota seuraan Twitterissä (on Instassakin). Hänen huumorinsa on hyvin omaleimaista ja mun mielestä vain hyvin, hyvin hauskaa. Meg on paras asia koko tympeitä uutisia jatkuvalla tahdilla syytävällä Twitter-tililläni.

Tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen. Lahjakas kuin mikä.

Every music documentary on yksi suosikeistani. 😀

Noniin, kiitos tyypit. Kyl tää täst.

🙂