Tekijä: Maisa

Kategoriat
Podcastit Sarjat Suosittelen

Modern Love: kelvollinen sarjana, loistava podcastina

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.10.2019

Suosikkipodcast: Modern Love

Kuva: Modern Love: WBUR & The New York Times

Katsoin Amazon Primen tuoreen Modern Love -antologiasarjan. Se oli hyvä. Ihan hyvä. Ihan kelvollinen. Siinä oli kahdeksan noin puolituntista jaksoa, joissa jokaisessa oli eri rakkaustarina. Sarja oli koskettava, lämminhenkinen ja tähtinäyttelijöitä täynnä (mm. Anne Hathaway, Julia Garner, Tina Fey, Catherine Keener, Dev Patel).

Romanttisia komedioita rakastava minä piti sarjasta kovasti. Se tylsempi minä on silti sitä mieltä, että se olisi voinut olla parempikin. Välillä ne rakkaustarinat tuntuivat kovin tyhjiltä ja hengettömiltä, koskettavuus jotenkin päälleliimatulta. En tiedä. Joku siinä tökki.

Mutta! Sarjan katsomisesta seurasi joka tapauksessa hyvää. Löysin Modern Love -podcastin, joka on mainio. Enkä aiemmin edes ole kauheasti fiilistellyt podcasteja. Tai ehkä en vain ole kuunnellut oikeanlaisia.

Pieni koukkaus alkuun. Modern Love -sarja pohjautuu New York Timesin samannimiseen palstaan. Jo 15 vuoden ajan Modern Love -palstalla on julkaistu erilaisten ihmisten kirjoittamia esseitä rakkaudesta, menetyksestä, itsensä löytämisestä, rakkauden löytämisestä, deittailusta, eroamisesta. Romanttisesta rakkaudesta, ystävyydestä, itsensä rakastamisesta. Koko elämän mittaisista rakkaustarinoista ja niistä, jotka päättyvät ihan liian varhain. Ihan kaikesta, mikä rakkauteen liittyy, oli se sitten kivaa ja kaunista tai surullista ja synkkää.

Modern Love -podcastissa (joka löytyy esimerkiksi Spotifysta tai mistä nyt satutkaan podcasteja kuuntelemaan) tunnetut tyypit – esimerkiksi Kate Winslet, Kristen Bell ja Amanda Seyfried – lukevat näitä esseitä. Sitten kun essee on luettu, juontaja Meghna Chakrabarti jututtaa sen kirjoittajaa ja tämä kertoo, mitä hänen elämäänsä on Modern Love -esseen julkaisemisen jälkeen kuulunut. Ja Modern Love -palstan toimittaja Daniel Jones kertoo, miksi essee alunperin valittiin julkaistavaksi.

Eli vaikka Modern Love -palsta olisi tuttu ja olisi jo lukenut näitä esseitä, podcastissa niihin saa vielä mitä sitten tapahtui -ekstraluvun.

Modern Love -sarjan kahdeksan jaksoa ovat siis alun perin olleet tällaisia oikeiden ihmisten kirjoittamia oikeita tapahtumia kuvaavia Modern Love -esseitä. Ja ainakin muutamat niistä ovat saanet myös podcast-käsittelyn.

Sarjan traileri:

Jos sarjaversiossa koskettavuus tuntui välillä päälleliimatulta, podcastia kuunnellessa tällaista ongelmaa ei ole, päinvastoin. Ehkä se johtuu siitä, että podcastissa luettavat esseet eivät ole käyneet läpi minkäänlaista Hollywood-käsittelyä vaan ovat aitoja ja siksi aidon koskettavia. Tovi sitten kuuntelin podcastia kävelylenkillä ja tarinassa tuli niin sydäntäraastava käänne, että oli pakko pysähtyä.

Tiivistelmä: Modern Love -sarja = ihan ok, Modern Love -podcast = huippu. Ja tietysti alkuperäinen Modern Love -esseepalsta = mainio.

PS. Sarjan julkaisun kunniaksi New York Times kokosi 25 Modern Love -esseen Greates Hits -kokoelman. Eli jos haluaa kuuntelemisen sijaan lukea rakkaustarinansa, tuosta on hyvä aloittaa. (NYT on osin maksumuurin takana.)

Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Kolme pirteää Netflix-tärppiä lokakuun pimeyteen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.10.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuva: Netflix

No ny saa ainakin kirjoittaa sarja- ja leffasuosituksia! Alkaa olla viittä vaille se aika, kun leppoisa ja värikäs Kiva Syksy kääntyy inhaksi Kammo-Syksyksi, jolloin tekee mieli kaivautua vilttikasan alle, jumittaa kotona villasukat jalassa, tuijottaa hömppää ja juoda teetä… itse asiassa otetaan takaisin, Kammo-Syksy kuulostaa varsin mukavalta. Bring it on.

Pimeää taitaa olla joka tapauksessa, joten synkkyyttä tasapainottamaan pari pirteää lokakuun Netflix-uutuutta.

1. The Hook Up Plan

Plan Coeur eli The Hook Up Plan eli Sydämen suunnitelma on ranskalainen komediasarja, jonka kakkoskausi saapui ilahduttamaan minua viime viikolla. El Caminoista viis, tämä oli lokakuun paras Netflix-lisäys! En minä mitään huumesatuja jaksa katsoa, kun tarjolla on tyylikkäiden pariisilaisten rakkausdraamaa ja höpsöä säätämistä 😀

The Hook Up Plan on leppoisa ja hassu rom com, jonka kakkoskausi koostuu kuudesta noin parikymmenminuuttisesta jaksosta. (Viime vuonna julkaistussa ykköskaudessa jaksoja on kahdeksan, joten koko homma on nopeasti tsekattu.)

Sarjassa seurataan Elsan (Zita Hanrot) ja Julion (Marc Ruchmann) rakkaustarinaa – ykköskaudella tavattiin ja ihastuttiin, kakkoskaudella, no kakkoskaudella säätö jatkuu. Pieni tai kenties vähän isompi mutka matkassa on Julion prettywomanmainen menneisyys; hän työskenteli gigolona, jonka Elsan ystävät Emilie (Joséphine Draï) ja Charlotte (Sabrina Ouazani) palkkasivat piristämään erotuskissaan rypenyttä kamuaan.

Typerästä lähtökohdastaan huolimatta ykköskausi oli huippu, joten tarinalle oli kiva saada jatkoa.

Ja ranskalaisissa sarjoissa ja leffoissa nyt vaan on aina jotain kummallista taikaa, eli pisteitä siitäkin.

Je recommande.

2. Crazy Rich Asians

Hei, näköjään universumi kuuntelee! Fiilistelin tovi sitten Kevin Kwanin Crazy Rich Asians -kirjaa, ja mainitsin, että haluaisin nähdä leffaversionkin. Ja tsädäm, vajaa kuukausi eteenpäin ja bongasin Crazy Rich Asians -leffan Netflixistä. Rehellisyyden nimissä leffa oli kirjan jälkeen pieni pettymys, mutta tästäkin huolimatta vietin sen parissa oikein viihdyttävät pari tuntia. Mainio romanttinen komedia – pettymykseni taisi liittyä lähinnä siihen, että kirjan käänteitä oli ymmärrettävästi jäänyt leffan ulkopuolelle.

Paras hahmo leffassakin on Astrid (Gemma Chan).

3. Jenny Slate: Stage Fright (tulossa 22.10.)

Naurua, sitähän lokakuun pimeydessä kaivataan! En aina jaksa Netflixin komediaspesiaaleja, mutta näyttelijä-koomikko Jenny Slaten Stage Frightia odotan innolla. Stand up -setin lisäksi Stage Frightissa on ilmeisesti luvassa Slaten henkilökohtaisia muisteloita ja läheisten haastatteluita. Jenny Slate vaikuttaa hyvin sympaattiselta ja miellyttävältä tyypiltä, joten oikein mielelläni kuuntelen hänen tarinoitaan.

 Ja siis tietysti: Mona-Lisa Saperstein 4-ever!

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Hurraa Fleabag ja pari muuta ajatusta Emmy-gaalasta 2019

Kirjoitus on alun perin julkaistu 23.9.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Emmy-gaala (ja tv-sarjat!)

Kuva: Prime Video

Emmy-gaala on suosikkini kaikista prameista palkintohärdelleistä. Oscarit on ihan kiva ja kaikkea, mutta olen hyvällä tuurilla nähnyt ehkä kolme parhaan elokuvan ehdokasta. Ei siis juurikaan löydy näkemystä siitä, kenen pitäisi voittaa. Emmy-gaala on eri juttu, koska siinä palkitaan tv-sarjoja. Ei sillä, että olisin nähnyt jokaisen – tai edes suurimman osan – ehdolla olevista sarjoista, mutta ainakin voin kannustaa omia suosikkejani ja valittaa, jos joku ihan väärä sarja voittaa.

Tämän vuoden Prime Time Emmyt jaettiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ihan pari ajatusta siis…

1. Hurraa Fleabag!

Paras juttu: loistava Fleabag ja sen luoja/päätähti/käsikirjoittaja Phoebe Waller-Bridge saivat paljon rakkautta. Fleabag palkittiin parhaana komediasarjana, Waller-Bridge komediasarjan naispääosasta ja käsikirjoituksesta, minkä lisäksi sarja sai vielä ohjaus-Emmynkin. Hurraa! Sarjan kakkoskausi on mestariteos, joka ansaitsee kaikki mahdolliset palkinnot. Hyvin mahdollisesti vaikuttavin yksittäinen sarjakausi, jonka olen koskaan katsonut.

Jos olen oikein vakoillut (löysin vastauksen Yle Areenan somesta), Yle näyttää Fleabagin molemmat kaudet alkukeväästä 2020. Ja tällä hetkellä sarja löytyy Amazon Primestä (täydellinen syy ottaa ilmainen seitsemän päivän testijakso; kaksi kautta ja 12 jaksoa).

2. Pitäisi hankkia HBO…

…jotta voisin katsoa Barryn, Killing Even, Fosse/Verdonin, Successionin, Chernobylin ja The Actin… eli kaikki palvelussa näkyvät gaalassa palkitut sarjat.

Kovin sarja-FOMO on Barryn kohdalla, koska siinä on pääosassa suosikkityyppeihini lukeutuva Bill Hader (joka palkittiin toisen kerran peräkkäin parhaasta komediasarjan miespääosasta). Toinen sarja, jonka perään haikailen on draamasarjan käsikirjoitus-Emmyllä nyt palkittu Succession.

3. Kappas, Game of Thrones ei voittanutkaan kaikkea

Onnistuiko Game of Thrones olemaan samaan aikaan sekä iso voittaja että iso häviäjä? Jäähyväiskausi palkittiin täysin odotetusti parhaana draamasarjana ja Peter Dinklage sai taas sivuosapystin, mutta siinä kaikki Prime Time Emmyt (aiemmin jaettuja Creative Arts Emmyjä irtosi sentään kymmenen).

Käviköhän niin, että saman kategorian päällekkäiset GoT-ehdokkuudet söivät ääniä toisiltaan ja lopulta kaikkien ohi kiilasikin ihan joku muu?

4. Onko Ozark sarja, jota pitäisi katsoa?

Netflixin Ozark kuuluu mun kirjoissa samaan kategoriaan kuin jo päättynyt The Americans: sarjoihin, joiden kuvittelen olevan aivan tusinakamaa, mutta jotka ilmeisesti ovat kaikkea muuta. Siitä huolimatta, että Ozark (samoin kuin The Americans aikoinaan) kerää ylistystä ja palkintoehdokkuuksia, en jaksa vaivautua katsomaan sitä.

Lainaan Wikipediaa:

”Ozark kertoo meksikolaisen huumekartellin rahoitusneuvojasta, joka joutuu epäonnistuneen rahanpesuoperaation jälkeen lähtemään perheineen Chicagosta Ozarkvuorten järviseudulle ja keksimään uusia keinoja maksaakseen miljoonien dollarien velkansa mafiapomolle”.

Mikään tuosta ei saa minua vakuuttuneeksi, että Ozark on sarja, josta pitäisin. Koska minulta ei kuitenkaan kysytä, sarja on ilmeisen suosittu ja voitti nyt kaksi Emmyä; Julia Garner päihitti neljä GoT-naista ja Killing Even Fiona Shawn draamasarjan naissivuosan kategoriassa ja Jason Bateman voitti monen yllätykseksi draamasarjan ohjaus-Emmyn (ja jätti Garnerin tavoin Game of Thronesin ilman pystiä).

Kenties pitäisi päästä yli ennakkoluuloistani….

5. Note to self: katso Pose

Ei muuta. Tai jotain muuta: hurraa parhaasta draamasarjan miespääosasta palkittu Billy Porter!

6. Ja hurraa Michelle Williams

…joka piti yhden tämän vuoden siteeratuimmista puheista noutaessaan parhaan minisarjan naisnäyttelijän pystiään Fosse/Verdonista:

”The next time a woman — and especially a woman of color, because she stands to make 52 cents on the dollar compared to her white, male counterpart — tells you what she needs in order to do her job, listen to her. Believe her”.

LUE MYÖS:

24.5.2019 Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus
15.4.2019 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan