Avainsana: youtube

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita, hyviä sarjauutisia ja YouTube-kuoppia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat ja YouTube-kuopat. Ja teininostalgia!

Kuvat: CBC / Schitt’s Creek, Viaplay / Älska mig, Netflix

Koska en näköjään kykene järkevään ja jäsenneltyyn kirjoitukseen, kaadan yhteen postaukseen niin viime aikojen suosikkiasioita, huippuja YouTube-kuoppia kuin hyviä sarjauutisiakin. Kaikkea sekalaista sälää siis viikon päätteeksi.

Nämä ovat ilahduttaneet ja koukuttaneet viime aikoina:

Älska mig (suom. Rakasta mua)

Muistan, että olen lukenut tästä ruotsalaisesta hittisarjasta ainakin Still life -blogista viisituhatta vuotta sitten (=viime marraskuussa). Ja muuallakin sitä on kehuttu kovasti. Ensimmäinen kausi oli Yle Areenassakin tovi sitten. Silti se oli jäänyt katsomatta.

No, nyt katsoin sen vihdoin ja viimein Viaplaystä. Oli kehujensa arvoinen, pidin siitä kovasti. Puhun nyt ykköskaudesta. Aloin ykkösen katsottuani katsoa myös kakkoskautta, mutta jätin sen kesken. Siinä missä ykköskausi oli kaikesssa traagisuudessaan kevyt, hauska ja romanttinen, kakkonen tuntui vain traagiselta. Kaikki tuntui menevän pieleen. Tai mistä minä tiedän, ehkä se muuttui jossain kohtaa taas hauskaksi. Muuttuiko?? Ne vajaat kaksi jaksoa, jotka kahlasin läpi, oli ihan liian painavia ja ankeita. Ykköskausi oli romanttista komediaa, kakkonen sitä, mitä romanttisten komedioiden pareille tapahtuu The Endin jälkeen. Murheita ja pettymyksiä. Enkä just nyt kaipaa niitä sarjaviihteeltäni. Ykköskaudelle silti peukku!

Hart of Dixie

Mulla on muutaman kuukauden ilmainen kokeilujakso Viaplayihin, ja mainitun Älska mig’n lisäksi olen hyödyntänyt sitä ainakin katsomalla Hart of Dixietä. Sarjan kaikki neljä kautta tuli helmikuun alussa katsottavaksi.

Hart of Dixie  on sitä kevyttä rom com -höttöä, jota kaipaan. Se  on täydellisen harmiton hyvän mielen sarja. Sellaista kamaa, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Sen kun uppoaa herttaiseen Bluebellin pikkukaupunkiin ja herttaisiin romansseihin. Mitään liian ikävää ei tapahdu. Ja mitä tulee sarjaromansseihin, Zoe ja Wade pääsevät mun ikisuosikkien listalle.

Seth & Summer

Hart of Dixien Zoe Hartista Summer Robertsiin. Ja erääseen YouTube-kuoppaan, johon satuin putoamaan taannoin. 2000-luvun alkuvuosien teininä O.C.:lla on ikuinen paikka sydämessäni, ja Seth ja Summer ovat mainitun suosikkisarjaromanssilistan kärkipäätä, ikuisesti.

Koska YouTube-algoritmit tuntevat minut pelottavan hyvin, päädyin jonkun mutkan kautta katsomaan Seth & Summer: All Scenes -listaa. Voi teininostalgiaa! Oikeasti, pyh ja pah angstailevat Ryan ja Marissa, Seth ja Summer ovat O.C.n paras pari.

Fun fact: tiesittekö että O.C.:n ja Hart of Dixien yhteys ei lopu Summer Robertsiin ja Zoe Hartiin eli näyttelijä Rachel Bilsoniin? Hart of Dixien Wadella eli näyttelijä Wilson Bethelillä ja Lemon Breelandilla eli Jaime Kingillä on pienet yhden jakson roolit O.C.:ssa. Tämän tajusin O.C.-kuopan pohjalla. Aina oppii uutta ja tarpeetonta.

30 Rock

Viaplayssä on myös 30 Rock, sitäkin olen katsonut. Sarja ei ole koskaan ole päässyt mun ikisuosikkien listalle, vaikka oikein mainio komedia onkin. Näin 2020-luvun silmillä katsoessa on jännä huomata, miten paljon vanhentuneita vitsejä vuosina 2006-2013 ilmestynyt komedia sisältää. Moni läppä ei menisi enää läpi.

Phoebe Bridgers

Koska en ole asiantunteva ja cool musadiggari, kuulin Phoebe Bridgersistä vasta pari viikkoa sitten kun hän oli esiintymässä SNL:ssä. Nyt olen kuunnellut paljon hänen musiikkiaan, on jotenkin tähän ankeaan ajanjaksoon sopivaa kamaa. Taitava lauluntekijä ja mielenkiintoinen tyyppi noin muutenkin.

Schitt’s Creek + Sub

Hei, hyvä sarjauutinen; Schitt’s Creek alkaa Subilla 17. maaliskuuta.

Sub esittää sarjaa keskiviikkoisin kolme jaksoa kerrallaan. Jaksot ovat katsottavissa myös mtv-palvelussa. Kevään ja alkukesän mittaan Subilla nähdään sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta, kertoivat tiedotteessa. Huippua!

Wednesday + Netflix

Ja tämä on mielenkiintoinen sarjauutinen: Netflix tiedotti, että The Addams Familyn ikoninen Wednesday saa oman sarjansa. Kahdeksanjaksoisen sarjan ohjaa Tim Burton. Sopii kai siis hilata odotuksia korkealle.

This “live-action coming-of-age comedy” will follow Wednesday of The Addams Family through her school years as a student at Nevermore Academy, where she “attempts to master her emerging psychic ability, thwart a monstrous killing spree that has terrorized the local town, and solve the supernatural mystery that embroiled her parents 25 years ago”, kertoi Vulture.

Mielenkiintoista nähdä, kuka täyttää Christina Riccin kengät.

Marsh Family

Viimeisenä mun suosikki YouTube-kuoppa just nyt: Marsh Family. Parasta, brittiperhe on käyttänyt lockdownit hyödykseen tekemällä huippuja koko perheen musiikkiesityksiä. Jo viime keväänä ilahdutti Marsh Familyn Les Mis -parodia ja nyt esimerkiksi alla oleva Total Eclipse of the Heart eli Totally Fixed Where We Are. Ja rokotedisinformaatiota vastaan taisteleva Have The New Jab on loistava sekin. Kuinka lahjakkaita tyyppejä! 😀

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Oma elämä

Vastalääke tuomioselailuun ja maailmantuskaan: kolmen koon sääntö

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.10.2020 Lilyssä.

Suosikkiasioita: komedia ja kissanpennut

HS:n Nyt-liite teki tovi takaperin jutun doomscrollingista, tuomioselailusta.

”Tuomioselailuksi” vapaasti kääntyvällä doomscrollingilla tarkoitetaan ihmisten tapaa, jossa selataan (eng. scroll) loputtomasti uutissovelluksia, Twitteriä ja muuta sosiaalista mediaa ja luetaan huonoja uutisia, jutussa kuvattiin ja jatkettiin:

Synkkien uutisten selailun jälkeen olo on ahdistunut.

Jep jep jep, kuulostaa tutulta.

Hei, olen Maisa ja olen tuomioselaaja.

Mutta camoon, voiko tässä maailman tilassa olla mitään muuta?! Sitä on melkein lähtökohtaisesti tuomioselaaja, jos yhtään yritää seurata maailman tapahtumia. On vaikeaa päästä pakoon huonoja uutisia, kun niitä vyöryy päälle oikealta ja vasemmalta.

Voisin tietysti sulkea Twitterin ja olla lukematta uutisia. Ongelma vain on se, että jo töidenkin puolesta on pakko olla ainakin jollain tasolla kartalla Suomen ja maailman tapahtumista, ja Twitter on tärkeä työväline.

Melkoista selittelyä, hyvä minä. Koska eihän kukaan pakota sinua, siis minua, selaamaan Twitteriä myös vapaa-ajalla ja lukemaan ikävien uutisten armadaa ennen nukkumaanmenoa. Ja se, että kiusaan itseäni katsomalla erään ex-tosi-tv-tähden narsistisia egonpönkityspuheita on ihan oma valinta. Samoin se, että puhelimessani on uutishälyt päällä ja joka päivä se hälyttää uusista tartuntaluvuista. 227, 235, 269, 214.

Pandemiaa, kuolemaa, terveyshuolia, työttömyyttä, taantumaa, rasismia, misogyniaa, ilmastomuutosta, väkivaltaa, sotaa… surua, murhetta, epäkohtia ja huolta uutiset täynnä. Ei ihme, että jengi ahdistuu.

Kun herään aamulla, ensimmäinen ajatukseni on tsekata Twitteristä, mitä kaikkea yön aikana on ehtinyt tapahtua ja mennä pieleen. Hiton 2020.

Nyt-liitteen jutussa siteerattiin psykologi Amelia Aldaoa, joka oli NPR:n haastattelussa suositellut aikarajoja yhdeksi lääkkeeksi tuomioselailuun.

— Haluat tietää, mitä maailmassa tapahtuu, joten ei ole ratkaisu olla koskaan menemättä verkkoon uudelleen, vaan löytää rajat, Aldao ohjeisti NPR:llä.

Hyvä neuvo, tietysti. Tiedän, että mun pitäisi vähentää uutissovellusten ja Twitterin selaamista huomattavasti. Voisin aloittaa vaikka siitä, että en selaisi Twitteriä iltaisin. Maailmantuska on harvoin hyvä unikaveri.

On mulla onneksi omatkin keinoni taistella tuomioselailua ja maailmantuskaa vastaan. Tärkeimpänä kolmen koon sääntö. Ei kylmä, koho, kompressio vaan komedia, kissanpennut ja kiitollisuus.

K1, komedia:

Katson jo valmiiksi paljon komediasarjoja, mutta sen lisäksi olen ujuttanut mun Twitter-seurattavien joukkoon hauskoja tyyppejä. Eli uutisvyöryn välistä Twitter-seinälleni pompsahtelee iloa ja naurua. Tällä hetkellä mun suosikkityyppi Twitterissä on koomikko Meg Stalter. Ennustan hänelle loistavaa komediauraa,hauskin tyyppi aikoihin. Hänen videonsa ja hullunkuriset hahmonsa piristävät aina päivää. Toinen suosikkini on nykyään Late Night with Seth Meyersin käsikirjoitustiimiin kuuluva Jeff Wright.

IG-tilini on melko harmiton, mutta tällä tietoisella komediakikalla myös Twitteristä tulee vähän hauskempi paikka. En minä pandemiaa ja muuta ikävää karkuun pääse, mutta ainakin voin ikävien uutisten välissä ilostuttaa mieltäni parin minuutin huumoripaloilla.

Just nyt  ilostuttaa sekin, että Saturday Night Liven uusi kausi on alkanut. Kun jenkkipolitiikkaa ja vaaleja kuitenkin tulee seurattua, ainakin SNL:n kautta tapahtumille voi myös (yrittää) nauraa. Katson usein myös vanhoja SNL:n sketsejä, ne toimivat hyvänä reset-nappulana maailmantuskaa vastaan.

K2, kissanpennut:

Maailmassa ei ole montaa parempaa asiaa kuin kissanpennut.

Seuraan IG:ssä My Foster Kittens -tiliä. Nikki Martinez -niminen nainen pelastaa ja hoitaa kissoja, ja etsii niille koteja, on siis kissojen kasvattiäiti. Samaa tekevät ainakin Beth Stern ja Hannah Shaw. Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin, nämä kissatilit valavat minuun uskoa paremmasta maailmasta. Täällä saattaa olla juuri nyt paljon surua ja murhetta, mutta myös ihmisiä, jotka ottavat avuttomia kissareppanoita koteihinsa, rakastavat ne kuntoon ja etsivät poloisille kodin.

Kissanpentu-K:n alle mahtuu kaikki muutkin osoitukset siitä, että maailmassa on paljon hyvää ja ihmiset ovat hyviä, vaikka ei aina vaikutakaan siltä. Ujutan myös tästä hyvästä ja kauniista muistuttavia tilejä omaan Twitter-virtaani uutissaittien sekaan. Hyvä ja hyvät ihmiset tasapainottavat surua ja murhetta.

K3, kiitollisuus:

Isossa kuvassa maailmalla menee juuri nyt kovin huonosti, mutta eihän se saa estää tuntemasta kiitollisuutta kaikesta, mikä omassa elämässä on hyvin. Loppujen lopuksi tehokkain vastalääkkeeni tuomioselailuun lienee se, että suljen somen ja uutissaitit ja katson ympärilleni.

Kuvat: koska eläinkuvien katsominen on aina hyvästä mutta etenkin just nyt… kuvissa meidän perheen kaunista ja hyvää, porukoiden kissa Masi. Täysin objektiivisen mielipiteeni mukaan Masi on kissoista paras.

LUE MYÖS:

Näitä katson ja kuuntelen, kun haluan nauraa (eli hurraa-huutoja hauskoille tyypeille)
Oodi YouTubelle (eli 12 YouTube-kuoppaa, joihin rakastan pudota)
Kategoriat
Ajattelin tänään Dokumentit Suosittelen

Dokkaritärppi: Netflixin The Social Dilemma (eli paha, pahempi, sosiaalinen media?)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.9.2020 Lilyssä.

Suosikkidokkarit: The Social Dilemma (Netflix) ja The Real Story of Paris Hilton (YouTube)

Kuva: Netflix

Tapa, jonka haluaisin kitkeä itsestäni pois: kännykän  – tai siis lähinnä sosiaalisen median –  turhanpäiväinen selailu. En liputa totaalikiellon puolesta, mutta voisin vähentää some-aikaani roimasti. Jättää putoamatta kaikkiin mahdollisiin YouTube-kuoppiin. Olla katoamatta Instagramiin ja ihan vieraiden tyyppien profiileihin. Rajoittaa Twitterin vain työkäyttöön. Poistaa Facebook-tili.

Tiedän, mitä askeleita pitäisi ottaa. Poistaa sovellukset puhelimesta, jättää puhelin makuuhuoneen ulkopuolelle, määrittää omat someaika-rajoitukset ja kellonaika, jolloin puhelinta ei enää saa käyttää.  Tiedän tämän kaiken ja silti… silti puhelin jotenkin maagisesti päätyy käteen miljoona kertaa päivässä. Ensimmäinen asia, jonka teen aamulla ja viimeinen asia, jonka teen illalla on hyvin usein puhelimen selaaminen.

Katsoin Netflixin kehutun, Jeff Orlowskin ohjaaman The Social Dilemma -uutuusdokkarin (suom. Valvontakapitalismin vaarat). Se oli hyvä. Vaikuttava, silmiä avaava, pelottavakin. Kuuntelin puolitoista tuntia, kun asiantuntijat ja some-jättiläisten entiset työntekijät kertoivat ikäviä totuuksia siitä, kuinka sosiaalinen media ja internet manipuloivat meitä. Kuinka käyttäytymispsykologiaa opiskelleet kasvuhakkerit kehittävät uusia tapoja, jotta jatkamme selaamista mahdollisimman  pitkään. Kuinka joudumme täysin tiedostamatta suostuttelun teknologian uhreiksi. Kuinka sosiaalinen media käyttää psykologiaa meitä vastaan, addiktoi ja aiheuttaa riippuvuutta. Aiheuttaa masennusta ja itsetunto-ongelmia, itsemurhiakin. Kuinka algoritmit ja tekoäly päättävät puolestamme, mihin ”totuuteen” uskomme. Kuinka olemme vain tuotteita matriisissa. ”If you’re not paying for a product, you’re the product”.

The Social Dilemma on kiistatta hyvin tehty dokkari, jossa nykyteknologian vaarat tuodaan vaikuttavasti esille. Minä haluan silti edelleen uskoa, että internetissä ja sosiaalisessa mediassa on paljon hyvääkin. Kuten blooperseja ja kissavideoita. Ja ystävyyttä, fiksuja ajatuksia ja sukulaisia, jotka löytävät toisensa somen avulla. Internet ehkä yrittää jakaa meitä omiin kupliimme, mutta kyllähän se myös tuo meitä yhteen. Sosiaalinen media aiheuttaa taatusti ulkonäköpaineita, mutta myös poistaa niitä, kun somevaikuttajat julkaisevat aitoja kuvia läpeensä filtteröityjen sijaan. Hyvää ja pahaa. Utopia ja dystopia samaan aikaan, sanotaan dokkarissakin.

En poistanut some-tilejäni dokkarin katsomisen jälkeen. Mutta olen sentään yrittänyt vähentää ärsyttävää ja turhanpäiväistä selaamista! Pakotan itseni miettimään sitä ikävää, minusta piittaamatonta tekoälyä, joka kontrolloi, manipuloi ja ohjailee kaikkea, mitä netissä teen. Tyrkyttää katsottavakseni kissavideoita. Ja blooperseja. Pudottaa YouTube-kuoppiin ja heittää perään tikapuiden sijasta lapion, jotta voin kaivautua syvemmälle.

The Social Dilemma (Valvontakapitalismin vaarat) katsottavissa Netflixissä… joka on sekin osaltaan syyllinen juuri siihen, mistä dokkari varoittaa.

PS. Kaiken tämän jälkeen on ehkä hieman pönttöä suositella sisältöä YouTubesta, mutta varaukseton suositus YouTubessa ilmaiseksi katsottavana olevalle The Real Story of Paris Hilton -dokkarille. Sekin käsittelee osaltaan internetin ja sosiaalisen median vaaroja. Ennen kaikkea se kertoo kuitenkin siitä, minkälainen nainen ”alkuperäinen influencer” Paris Hilton on bimbon julkisuuskuvansa ja kohuotsikoiden takana. Dokkari ottaa myös melko hurjan käänteen hänen lapsuutensa tapahtumiin.