Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita (eli Succession-päivitys ja muuta katsottua)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: ei-kamalat ihmiset ja hauskat vampyyrit (vs. ankeat vampyyrit)

Kuvat: HBO, HBO Max, Apple TV+, FX

Jos tämä äärettömän merkittävä uutinen on mennyt ohi, olen nykyään HBO Maxin tilaaja. Vuosikausiin en ollut (siis edeltäjä HBO Nordicin tilaaja), mutta nyt olen. Olen siis viime puolentoista kuukauden aikana aloittanut noin kolmetuhatta HBO Maxista löytyvää sarjaa. Tämänkertainen Viime aikojen suosikkiasioita on siis lähinnä Sarjoja, joita olen katsonut HBO Maxilta. Eivätkä kaikki edes ole suosikkiasioita. Oh well, eteenpäin.

Succession / HBO Max

Okei, Succession-päivitys. Olen kirinyt takamatkan kiinni ja nyt olen samassa kohdassa kuin kaikki muutkin. Eli odottamassa kolmoskauden päätösjaksoa. Viimeistä edellinen oli luultavasti yksi koko sarjan parhaista jaksoista, mutta kokonaisuutena kolmoskausi on ollut minusta vähän… tylsä? Tai siis eihän siinä oikeastaan ole tapahtunut mitään, samaa soutamista ja huopaamista kuin aiemmillakin kausilla. Kendall vs. Logan, Kendall vs. kaikki muut, Logan vs. lapset, Shiv vs. Tom, Logan vs. avioliitto, Connor vs. todellisuus, Roman vs. Roman, Greg vs. Tom… oletan, että päätösjaksossa räjähtää kunnolla. Koska johonkin tämän on edettävä.

!! Seuraava kappale sisältää mietoja spoilereita kolmoskauden kasijaksosta !!

Mutta se kasijakso… apua. Kaikki olivat ekstrakamalia. Siis oikeita ihmishirviöitä. Logan, joka käyttää pojanpoikaansa koekaniina myrkytyksen varalta. Shivin välinpitämätön ”minä en rakasta sinua” aviomiehelleen. Carolinen ”olisi pitänyt hankkia koiria eikä lapsia” puhe tyttärelleen. Romanin kasuaali seksuaalinen ahdistelu. Jopa Greg oli kamala.

!! Spoilerit loppuivat !!

Olen tarkan harkinnan jälkeen päättänyt, että olen Team Gerri. Olen tyytyväinen tähän päätökseen. Toistaiseksi.

Succession on muuten sarja, jota katsoessa kokee tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa elämäänsä kohtaan. Tämä on vähän kummallista, koska sehän kuvaa überrikkaiden elämää. Ja minä en ole überrikas, en edes rikas. Mutta siis: mulla ei ehkä ole miljardiperintöä, mutta ainakin vanhempani rakastavat minua. Ei ole villaa Toscanassa, mutta ainakin sisarukseni ovat mun puolella. En lentele yksityiskoneilla, mutta ainakaan en (tietääkseni) ole kamala ihminen.

PS. Asian vierestä: suositus Michael Schulmanin kirjoittamalle, pienoisen kohun aiheuttaneelle New Yorkerin Jeremy Strong -henkkarille. On pitkä kuin nälkävuosi, mutta tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen metodinäyttelijän sielunmaisemaan. Ja noin journalistisesta näkökulmasta on siistiä, etteivät julkkishenkkarit ole aina tylsiä ja viimeiseen asti pr-manageroituja ylistysvirsiä.

The White Lotus / HBO Max

Siis Royn perhe on superkamala, mutta kaikkein raivostuttavin sarjatyyppi, johon olen tänä vuonna törmännyt, on White Lotusin Shane. Hyvä luoja, että vihasin sitä hahmoa! Toimiva näyttelijävalinta, Jake Lacy on niin monesti esittänyt sitä hyvää tyyppiä. Ja nyt hän oli totaalinen kusipää. The White Lotus oli ihan mielenkiintoinen, mutta en mitenkään rakastanut sitä. Se oli oikeastaan melko raivostuttava sarja. Koukuttava ja hyvin tehty, mutta raivostuttava. En olisi jaksanut sitä yhtään enempää.

I May Destroy You / HBO Max

Woah. Ylistyskuoro oli oikeassa. Oli niin mestariteos ja must see kuin kaikki olivat sanoneet. En voi enempää suositella. Sarjan teema tuntuu olevan ajankohtainen aina, ikävä kyllä.

Dickinson / Apple TV+

Apple TV+ -sivuraide; aloitin Dickinsonin! Se on outo ja hauska! Pidän siitä. Olin katsonut sitä noin viisi minuuttia, kun koin pakottavaa tarvetta googlettaa Emily Dickinsonin ja oppia hänen elämästään. Joten se on selkeesti myös sivistävä. Vaikka ottaakin tietysti melko lailla taiteellisia vapauksia, mitä tulee inpiraationa olevaan runoilijaan. Pääosassa Hailee Steinfeld on mainio.

Tähän Dickinson-kategoriaan kuuluu myös HBO Maxista löytyvä The Great, mutta sitä en ole ehtinyt vielä aloittaa.

A Discovery of Witches / HBO Max

Joskus muutama vuosi sitten katsoin tämän vampyyri- ja noitahässäkän ensimmäisen kauden. En oikeastaan muista siitä paljoakaan, mutta sen muistan, että sarja upposi ihan ookoosti. Ei mikään supersuosikki, mutta ihan kelvollista ajanvietettä. Aika paljon taisin pyöritellä silmiäni. Noh, nyt ajattelin tsekata kakkoskauden, koska why not. Ja ei, ei jatkoon. Siis meininkihän on samanlaista kuin ykköskaudellakin, nykyaika on vain vaihtunut vuoteen 1590. Mutta en enää voinut sietää sarjaa. Ja tiedän miksi: siitä puuttuu huumori ja hauskuus. Enkä nyt tarkoita, että jokaisen sarjan pitäisi olla komedia, mutta kyllähän jonkinlaista kepeyttä ja lämpöä voisi draamankin sekaan tunkea. Nyt kaikki on vain tympeää ja ankeaa, enkä jaksa välittää mistään tai kenestäkään.

What We Do in the Shadows / HBO Max

Vampyyreistä puheen ollen, aloitin myös What We Do in the Shadowsin. Ja hei, huumoria ja hauskuutta! Olen nauranut ääneen, vaikka periaatteessa pidän sarjaa vähän ällönä (vampyyreja → verta → kuolleita ihmisiä). Mutta se on niin absurdin hölmö ja huvittava, että en välitä ällöyksistä. Sarja on kuin The Office vampyyreilla. Ja hauskemmalla sisällöllä.

HBO Maxissa on myös sarjan inspiraationa oleva samanniminen uusiseelantilainen elokuva.

PS. Siitä And Just Like Thatista…. Mulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta tyydyn sanomaan vain tämän (SISÄLTÄÄ EI-SPESIFIN SPOILERIN!): jos minä näen kanssaihmisen – saati itselleni rakkaan ihmisen! – sydänkohtauksen kourissa, soitan ihan ensimmäisenä ambulanssin.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: HBO Max -kuoppa, Phoebe+Bo ja SNL:n paras päätös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.10.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppejä: Mike Schur, Bo, Phoebe ja Please Don’t Destroy

Kuvat: HBO Max, NBC, Phoebe Bridgers

Ensin tärkein: aloitin Successionin. Hurraa, olen matkalla ymmärtämään meemejä. Olen nyt katsonut ekan kauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ja kyllä, kaikki sarjan hahmot ovat kamalia. Paitsi ehkä cousin Greg ja se hömelö Tom – mutta eivät hekään mitään supermiellyttäviä tapauksia ole.

Mun suosikkihahmo tällä hyvin lyhyellä otannalla on Roman. Lähinnä siksi, että hän on huvittava ja heittelee huvittavia loukkauksia. Kuten tämän: ”What I think he meant to say was that he wished that mom gave birth to a can opener, because at least then it would be useful”. Nauratti. Kieran Culkin on hyvä roolissaan, oikein uskottava huvittava kusipää. Uskoakseni huvittavia loukkauksia on tulossa vielä paljon lisää. Koska koko perhe ilmeisesti vihaa toisiaan. Tai sitten heillä on kummallinen tapa osoittaa rakkauttaan. Ehkä molemmat. Hei, hetkinen! Pidetäänkö Successionista niin paljon, koska kaikki hahmot ovat huvittavia kusipäitä? Tai vaihtoehtoisesti kusipää-kusipäitä?

HBO Maxin tarjonnasta olen ehtinyt näiden kolmen Succession-jakson lisäksi tsekata myös mainion Starstruckin. Suosittelen! Siinä ei ole kamalia ihmisiä, vaan leppoisaa ja lämmintä huumoria ja sydämellistä rom com -meininkiä.

Ennen kuin alan kirjoittaa kaikesta, mihin törmään HBO Max -kuopassani, tyhjennän kovalevyn kaikista muista viime aikojen suosikkiasioistani:

The Good Place / Netflix

The Good Place ei ole koskaan kuulunut suosikkikomedioideni joukkoon. Tämä on vähän omituista, koska sen luoja Mike Schur on ehdoton suosikkityyppini. Ja siinä on miljoona komedianäyttelijää, joista pidän. Ehkä olen vierastanut sitä kuolemateemaa? Noh, niin tai näin, katsoin viimein The Good Placen kaksi viimeistä kautta (olin kuvitellut, että olisin jo katsonut kolmoskauden, mutta näköjään en). Ei sarja edelleenkään ole mikään super super super suosikkini, mutta ymmärsin vähän paremmin, miksi sitä rakastetaan. Ja onhan siinä hyvin paljon samoja sävyjä kuin Mike Schurin muissakin komedioissa. Se loppukin oli niin taattua Mike Schuria kuin voi olla.

Phoebe + Bo

Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi suosikkityyppiäni, Phoebe Bridgers ja Bo Burnham? Ainakin viime viikkojen kuunnelluin kappaleeni, olen fiilistellyt tätä Phoeben That Funny Feeling -coveria hyvin paljon. Ja muutenkin kuunnellut paljon Phoebea. Hänen musiikkinsa toimii erinomaisesti tähän aikaan vuodesta.

I Know What You Did Last Summer / Amazon Prime

Tämä ei ole suosikkiasia, mutta koen ilmeisesti tarpeen valittaa, kuinka onneton tekele Amazon Primellä alkanut I Know What You Did Last Summer -sarja on. Joo, uusi versio siitä ysärin samannimisesta leffasta (tai oikeastaan leffankin pohjalla olevasta Lois Duncanin romaanista). Ja joo, en ole millään lailla kohderyhmää. Minähän valitan tasaisin väliajoin ikävistä ja pelottavista sarjoista. Teinislasher ei tosiaankaan ole niitä mun genrejä. Ja joo, lopetin katsomisen ekan jakson jälkeen, joten mun valittaminen on täysin epäreilua. En todellakaan antanut kunnon tilaisuutta IKWYDLS:lle. Ehkä se muuttuu hyväksi, mistä minä tiedän. Mutta se eka jakso, se ainoa jonka katsoin, oli kamala. Ei saanut minua mitenkään kiinnostumaan oletettavasti tulossa olevasta sarjamurhaajamysteeristä. Lähinnä vain ajattelin, että okei joku alkaa lahtaamaan näitä ikäviä nuoria ihmisiä, selväNext. Ihan liian pitkäkin oli.

LuLaRich / Amazon Prime

Lisää kamalia rikkaita ihmisiä! Tälle dokkarisarjalle voin antaa suosituksen, oli koukuttava ja raivostuttava. Pyramidihuijauksissa ei tietenkään ole mitään hauskaa, mutta dokkarit, jotka paljastavat niitä ovat hauskoja. Jenner Furstin ja Julia Willoughby Nasonin neliosaisessa LuLaRich-dokkarissa pureudutaan yhdysvaltalaisen LuLaRoe-vaateyrityksen nousuun… haluaisin sanoa ja tuhoon, mutta ymmärtääkseni kyseinen, leggingseistään tutuksi tullut firma on edelleen pystyssä. Dokkari on joka tapauksessa sellaista mitä hittoa -kamaa.

Please Don’t Destroy + SNL

Paras asia, jonka Saturday Night Live on tehnyt vuosikausiin: palkannut some-suositun sketsiryhmä Please Don’t Destroyn – siis parikymppiset Ben MarshallinMartin Herlihyn ja John Higginsin – käsikirjoitustiimiinsä. Heidän sketsivideonsa (esimerkiksi tämä rokotussketsi) ovat olleet huippuja, ja nyt heidän kädenjälkeään on nähty myös SNL:ssä – myös kameran edessä.

Uusi The Lonely Island?

Kahdella kolmesta Please Don’t Destroyn jäsenestä on muuten perhesiteitä SNL:ään. Ovat kuitenkin niin hauskoja, ettei edes tarvitse valittaa nepotismista.

PS. Logan Roy sucks. Hän on kusipää-kusipää. Ja minkäikäinen Shiv Roy on? Kuvittelin että  noin nelikymppinen, mutta google kertoi näyttelijä Sarah Snookin olevan vasta 33-vuotias. Nyt mietin Shivin ikää aina kun hän on ruudussa. Ja tämä ei ole kommentti Sarah Snookin ulkonäöstä, vaan Shivin yleisestä vibasta. Ei ole kolmekymppisen viba. Plus hänen puolisoaan esittävä Matthew Macfadyen on 47.

PPS. Miten minä tajusin vasta kirjaimellisesti tällä sekunnilla, että Matthew Macfadyen on hitto vie Mr. Darcy!!! SIITÄ minä hänet tunnen.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Podcastit Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkisarjoja, hyviä sarjauutisia ja podcast, jota rakastan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.10.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: ilmeisesti nordic noir kaikesta jeesustelusta huolimatta. Ja komediat! Aina.

Kuvat: Netflix & Channel 4

Ystävät, send help! Tiedättekö mitä menin nyt katsomaan? Netflixin tuoreehkon tanskalaisjännärin Kastanjamies.

Ei ollut kivaa katsottavaa! Hitto vie.

Raa’an murhan tapahtumapaikalta löytyy kastanjoista tehty hahmo. Sen avulla kaksi poliisia jahtaa tappajaa, jolla on jokin yhteys poliitikon kadonneeseen lapseen.

Olisinko kenties voinut tuosta kuvauksesta päätellä jotain?? Typerä minä. Olen uponnut kaikkeen ikävään synkkyyteen, vaikka kuinka olen viime aikoina jeesustellut ankeista sarjoista. Syytän edelleen Netflixin algoritmeja. Kohta sorrun katsomaan Midnight Massin.

Mutta siis; Kastanjamies oli itse asiassa todella hyvä. Siis tietysti ankea ja ihan liian pelottava, mutta hyvä. Koukuttava ja hyvin tehty, yllättäväkin. Yhdessä vaiheessa olin varma, että tiedän miten homma ratkeaa ja kuka on pahis. Leijuin sellaisessa itsetyytyväisessä nordic noir -besserwisseriydessäni. Ja sitten tajusin, että en minä mitään mistään tiennyt.

Sarja pohjautuu tanskalaisen käsikirjoittajan Søren Sveistrupin samannimiseen dekkariin. Muun muassa Jälkiä jättämättä -sarjasta tuttu Sveistrup on myös sarjaversion luoja, tuottaja ja pääkäsikirjoittaja. En ole lukenut kirjaa, mutta heitän silti, että oikein hyvä sarjaversio. Suositus. Hitto.

PS. Äiti, jos luet tätä; Kastanjamies kuuluu niiden hyvin spesifien ja tiukasti rajattujen sarjojen joukkoon, joita voin suositella sinulle. Tai siis voisinhan minä suositella vaikka mitä, mutta et pitäisi niistä mistään. Kastanjamies on niitä sun sarjoja. Että sitten kun taas käytät sitä mun Netflixiä…

Muita viime aikojen suosikkiasioitani:

Maid / Netflix

No synkkyyttä tämäkin, mutta erilaista synkkyyttä.

Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nuori äiti saa töitä kotisiivoojana taistellessaan lapsensa ja paremman tulevaisuuden eteen.

Pääosassa nähtävä Margaret Qualley tekee hienon roolisuorituksen. Välillä 10-jaksoinen minisarja tuntui menevän vähän kurjuuspornon puolelle, mutta noin yleisesti pidin sarjasta. Piti otteessaan ja ainakin se kaikki kurjuus sai katsojan satasella Qualleyn esittämän Alexin puolelle. Qualleyn äitiä sarjassa näyttelee hänen oma äitinsä Andie MacDowell. Sarjalle löyhät raamit on tarjonnut  Stephanie Landin muistelmateos Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive.

We Are Lady Parts / Yle Areena

No tämän ei kai pitäisi olla synkkyyttä!! Eihän? Olen katsonut vasta ensimmäisen jakson Yle Areenaan juuri tulleesta We Are Lady Parts -komediasta, joten mistä minä tiedän vaikka se jossain kohtaa muuttuisi tyyliin kidnappausdraamaksi tai jotain.

Brittiläinen musiikkikomediasarja seuraa neljää lontoolaista muslimimimmiä, jotka perustavat punk-bändin ja tähtäävät menestykseen, Yle Areena kertoo. Ei ainakaan mainintoja kidnappauksista.

We Are Lady Parts on näkynyt monilla vuoden 2021 parhaiden sarjojen listoilla, joten mulla on siitä kohtuullisen isot odotukset. Siistiä, että tuli Areenaan melko tuoreeltaan.

Ekan jakson perusteella mainiota ja hurmaavan hauskaa kamaa! Sarjan on luonut ja käsikirjoittanut Nida Manzoor ja pääosissa ovat Anjana VasanSarah Kameela ImpeyJuliette MotamedFaith Omole ja Lucie Shorthouse.

Edit. Okei kaikki jaksot katsottu. Mikä julma vitsi on tämä, että jaksoja on vain kuusi?? Haluan lisää!! Huippu tapaus!

This Way Up / Yle Areena

Kun nyt Yle Areenasta oli puhe, edelleen suositus Aisling Bean mainiolle This Way Up -sarjalle. Sarjan kakkoskausi tuli Areenaan tovi sitten. Ainoa miinus: kuusi jaksoa oli ihan liian vähän. Olisin katsonut toisetkin kuusi.

Parks and Recollection

Podcastvinkki! Koska en ole pitkään aikaan maininnut, että Parks and Rec on ikuisesti suosikkisarjani. Ehkä. Ehkä olen, mainitsen sen melko usein. Anyways, Parks and Recollection -podcastissa Rob Lowe (siis Parks and Recin Chris Traeger) ja sarjaa käsikirjoittanut Alan Yang (joka sittemmin loi Master of None -sarjan Aziz Ansarin kanssa) käyvät sarjaa jakso jaksolta läpi. Muistoja, paljastuksia kulissien takaa, käsikirjoituspäätösten perustelua, yleistä läppää, muuta Parks and Rec -sälää, vieraitakin.

Rakastan. Podcastia on tullut nyt neljä jaksoa, ja haluaisin vaan lisää ja lisää. Tällaiset tv-sarjapodcastithan eivät ole mikään uusi juttu, mutta en ole jaksanut innostua niistä aiemmin. Tämä osui ja upposi. Vähemmän yllättäen. Olen katsonut Parks and Recin jaksot about viisi miljoonaa kertaa, joten tiedän mistä podcastissa puhutaan ja mihin milloinkin viitataan. Mutta sitten opin kaikkea uuttakin. Hauskaa!

Vaikka rakastan Parks and Reciä, olen hyvin tietoinen siitä, ettei sarja ole kestänyt aikaa täydellisesti. On ollut mielenkiintoista kuulla Alan Yangin kommentteja aiheesta, hän kun on ollut kirjoittamassa niitä 2020-luvun linssillä katsottuna rasistisia ja seksistisiäkin vitsejä. Myös ykköskauteen liittyvä keskustelu on ollut mielenkiintoista. Tiedossa on, että Parks and Rec etsi pitkään itseään, ja ykköskausi on tyyliltään ja tunnelmaltaan ihan eri sarja kuin millaisena se lopulta opittiin tuntemaan. Ja millaisena minä sitä rakastan.

Hyvät sarjauutiset

Young Royalsin kakkoskausi, Derry Girlsin kolmoskausi, Sex Educationin neloskausi… viime aikoina on tullut paljon hyviä sarjauutisia!

Erityisesti fiilistelen sitä, että tuo viime kesän sydämellinen ruotsalaishitti Young Royals saa kakkoskauden. On oikeasti ollut yksi parhaista asioista, jonka olen tänä vuonna katsonut.

Hurmaava Derry Girls päättyy kolmoskauteen, mutta ainakin saadaan se! Toivottavasti tulee asap myös Netflixiin. Ettei mun tarvitse katsoa lisää pelottavia sarjoja! Oikeasti, ne algoritmit ovat päättäneet saada minut katsomaan sen Midnight Massin… sorrun ihan kohta. Onneksi mulla on vielä viisi jaksoa We Are Lady Partsia jäljellä.

PS. Kastanjamiehestä (ja muista pelottavista sarjoista) olen tajunnut sen, kuinka paljon musiikki ja äänitehosteet vaikuttavat katsomiskokemukseen ja pelon tunteeseen. Ei ole yhtään niin paha, kun laittaa mutelle. Mahdollisesti katsoin Kastanjamiestä paikoin ilman ääntä. Hyvä on, katsoin melkein kaikki pelottavat kohtaukset ilman ääntä. Mutta camoon, ne synkät metsäkohtaukset yhdistettynä pahaenteiseen musiikkiin. Ei kiitos.