Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Sarjauniversumin mystinen päätös ja sekasotku

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.6.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja: Justified.

Kuva: FX / Amazon Prime

Ihminen tekee yhden päivän aikana lukemattoman määrän päätöksiä: mitä syön aamupalaksi, mitä laitan päälle, kävelenkö vai pyöräilenkö töihin, menenkö portaita vai hissillä, minne lounaalle, mitä ostan kaupasta, lähdenkö lenkille… ja tämän kömpelön aloituskappaleeni näkökulmasta: mitä katson.

Usein tiedän tiedän tasan tarkkaan syyt sarjavalintani takana: hypetetty sarja, rakastamani sarja, suoratoistopalvelun mainostama sarja, Twitterissä kehuttu sarja, ystävän suosittelema sarja… play-napin painamisella on joku linkki johonkin. Sitten aina välillä tapahtuu niin, ettei mulla ole minkäänlaista käsitystä, miksi olen päätynyt katsomaan tiettyä sarjaa. Joku mystinen sarjauniversumi vain päättää, että sinä muuten painat playtä tuon täydellisen randomisti valikoituneen sarjan kohdalla.

Ilmeisesti tarvitsin kaikki nuo sanat pohjustamaan tätä: aloin tovi takaperin katsomaan Justifiedia eikä mulla ole järkevää selitystä miksi. Vuosina 2010-2015 esitetty sarja ei ole millään lailla ajankohtainen*. En törmännyt sarjaan Twitterissä eikä YouTuben algoritmitkaan olleet heittäneet eteeni Justified-videoita. Kukaan ei ole suositellut sitä mulle, ei nyt eikä koskaan. Sarja löytyy Amazon Primestä (tosin viimeinen, kuudes kausi ei ole katsottavissa Suomessa mikä on pönttöä), mutta ei se ollut supernäkyvästi esillä, kun pysähdyin sen kohdalle. Väkivaltaisena rikosdraamana Justified ei ole ollut millään must see -listallanikaan. Mutta niin vain yksi kaunis tiistai (tai keskiviikko tai torstai tai perjantai, en minä oikeasti muista päivää) päädyin katsomaan juuri sitä.

Ainoa pieni ajatuskela jonka kykenen yhdistämään päätökseni menee näin: hei, Timothy Olyphant (sarjan päätähti), hän oli muuten superhauska Conan O’Brien Needs a Friend -podcastissa! Ja toim. huom. jakso johon viittaan, on julkaistu helmikuussa 2019. Tuoko riitti? Tim Olyphantin näkeminen Justified-promossa Amazon Primen syövereissä ja ”hei se yksi vuosia vanha podcast-jakso joka sai minut nauramaan”? Ilmeisesti. Mind works in mysterious ways.

Anyways… en tiedä pitäisikö kiittää vai kirota sarjauniversumia / vuosien takaista podcast-muistijälkeä / mitä ikinä, koska nyt olen koukussa Justifiediin. Ja hei, Timothy Olyphant on muuten superhauskan lisäksi superkarismaattinen. Ei ehkä ole sataprosenttisen varmaa, oliko Tim Olyphant + Conan O’Brien Needs a Friend -kela oikeasti syy siihen, miksi aloin katsoa Justifiedia, mutta Tim Olyphant on sataprosenttisesti syy siihen, miksi jatkoin katsomista. Justifiedin kaltaiset sarjat joko kaatuvat tai loistavat päätähtensä mukana, ja sillä saralla Justifiedilla ei ole mitään hätää. Tim Olyphant lataa esittämäänsä liittovaltion varasheriffi Raylan Givensiin niin paljon karismaa ja cooliutta, että on hyvin helppoa olla hahmon ja koko sarjan puolella. Myös kiehtovat ja moniulotteiset pahikset saavat pisteitä. Ja se, että väkivallasta huolimatta sarjassa ei ole ankea ja ahdistava sävy.

Eli tuota joo, katsokaa Justified. Koska on äärimmäisen hyödyllistä suositella oikein kehuttua, hyvin tunnettua sarjaa reilun 10 vuoden takaa. Vähän sama kuin olisin että hei, oletteko kuulleet sellaisesta lahjakkaasta muusikosta kuin Taylor Swift?

Justified (miinus kutoskausi) katsottavissa Amazon Primessä.

PS. Aloin kirjoittaa Viime aikojen suosikkiasioita -postausta, mutta koska höpisin 2900 merkkiä päätöksistä, sarjauniversumeista, vanhoista podcast-jaksoista ja Timothy Olyphanteista, ehkä jätän muut suosikkiasiat ensi kertaan. Kiitos ja anteeksi ja paljon onnea jos kykenit saamaan tästä sekasotkusta mitään järkevää irti.

PPS. Oikeasti, Tim Olyphant Conan O´Brien Needs a Friend -podcastissa on huvittavan hölmö kuuntelukokemus. Vahva suositus.

PPPS. Mun oli tarkoitus julkaista tämä onneton sekasotkukirjoitus eilen, mutta putosin Tim Olyphant -YouTube-kuoppaan. Uskoakseni olen nyt katsonut internetin tyhjäksi Tim Olyphant -videoista. Ja tiedättekö, no regrets. Miksei Timothy Olyphant ole vieläkin kuuluisampi? Hänen pitäisi olla A-luokan elokuvatähti.

PPPPS. Tim Olyphant + Conan O’Brien toimivat hyvin podcast-muodossa, mutta vielä paremmin talk show -muodossa. Ovat oikeasti ystäviä, joten heidän läpänheittonsa on sympaattista ja aitoa. Käytin 24 minuuttia elämästäni esimerkiksi tämän ↓ haastatteluvideon katsomiseen. Edelleen, no regrets.

PPPPPS. Kadotin tämän kirjoituksen punaisen langan jossain viidennen lauseen paikkeilla. Ihmisenä, joka kirjoittaa työkseen olisin tietysti voinut harkita oliko tätä postausta tarpeen julkaista. Ja siis harkitsinkin, mutta… oh well, can’t win ’em all.

PPPPPPS. *Hetkinen, onhan Justified hieman ajankohtainen sarja! Internet valisti, että tekeillä on Justified-spin-off Justified: City Primeval, jossa Tim Olyphant nähdään vuosien tauon jälkeen Raylan Givensinä.

PPPPPPPS. Okei nyt lopetan.

Kategoriat
Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita, sekalaista sälää ja sarjoja, joiden katsomisen lopetin

Kirjoitus on alun perin julkaistu 22.5.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Normal People, Phoebe, Harry ja sarjojen lopettaminen kesken.

Kuvat: Amazon Prime, Hulu, Harry Styles / Columbia Records, Phoebe Bridgers / Spotify, YouTube

Hyvää sunnuntaita. Minä luonnollisesti käytin aamupäivän katsomalla New Girl -videoita YouTubesta. As one does. Okei ei siihen koko aamupäivää mennyt, ehkä tunti. Hyvin käytetty tunti tietysti, mutta samaan aikaan sen verran epäjärkevää ajankäyttöä, että oli pakko ryhdistäytyä. Päätin siis hiljentää aivoistani sen tyypin, joka on pari viikkoa kiljunut ”hei dude, kirjoita nyt sitä blogiasi!!! Et sinä oikeasti ole kiireinen, kuvittelet vain!”

Koska tyyppi ei antanut mitään laatukriteereitä, saa tyytyä tähän sekasotkuun….

eli viime aikojen suosikkiasioita, yleistä sälää, valitusta ja ajatuksia, jotka ovat käväisseet mielessäni:

Conversations with Friends / HBO Max

Noniin…tiedän että on mennyt vasta yksi jakso, mutta tekee jo mieli valittaa Conversations with Friendsistä. Tai lähinnä todeta, ettei se ole täyttänyt odotuksiani. On vaikeaa olla vertaamatta sarjaa Normal Peopleen, ja siinä vertailussa uutuus häviää kirkkaasti. Siis ainakin sen ekan jakson perusteella! Voisin kai säästää valitukset siihen, kun olen oikeasti katsonut koko homman… mutta mitä hauskaa siinä olisi?

Katsoin vähän aikaa takaperin Normal Peoplen uudestaan. Ja kyllä, rakastin sitä yhä. Se on sellaista all the feels -kamaa, joka samaan aikaan rikkoo sydämesi ja korjaa sieluasi. Conversations with Friendsin ensimmäinen jakso ei saanut minua tuntemaan mitään. Lähinnä olin tylsistynyt — ja kai vähän ärsyyntynyt. Enkä olisi halunnut olla! Olisin halunnut rakastaa sitäkin.

Siis tietysti Conversations with Friends sai haikailemaan yliopistovuosien perään. Ja aiheutti halun matkustaa Irlantiin… joten kai mitä jotain tunsinkin. Mutta ei se iskenyt sydämeen samalla tavalla kuin Normal People iski. Siis ainakaan vielä! Korostan, että huutelen yhden jakson perusteella.

Noh, ainakin saimme uutta Phoebea. Jos haluaisin olla ilkeä, sanoisin että nämä 4 minuuttia 23 sekuntia saivat tuntemaan moninkertaisesti enemmän kuin itse sarja.

Watching the world from the sidelines

Had nothing to prove

Til you came into my life

Gave me something to lose

Now i know what it feels like

To want to go outside

Jep, toimii.

Harry’s House

Tietysti olen viime päivät kuunnellut Harry’s Housea.

Jep, toimii tämäkin.

Matilda taitaa olla suosikkini.

Kaikki, jotka lopetin kesken

Olen ollut hyvä lopettamaan sarjoja kesken! 😀

Ainakin nämä:

  • Ten Percent (Amazon Prime): Miksi piti kopioida ranskalaisversiota niin paljon? Ärsytti.
  • The Outlaws (Amazon Prime): Ei ole selitystä. Ei kai vain aika riittänyt. Hei valittava tyyppi aivoistani, olen minä oikeasti ollut kiireinen! Niih!
  • Severance (Apple TV+): Pakko, pakko katsoa tämä loppuun jossain välissä.
  • Kuka tappoi Saran? (Netflix): Jaksoin uutta kautta kaikki 10 minuuttia.Täydellinen sekasotku! En taida olla täydellinen sekasotku -tuulella. Yleensä olen.
  • Manifest (HBO Max): Hei, yritin katsoa Manifestia. En tiedä miksi. Sitä on valitettavasti liian monta jaksoa ja kautta, joten en jaksa paneutua asiaan. Haluaisin vain spoilata että miksi se hiton lentokone katosi.
  • Hacks (HBO Max): …. eiku sori … olenkin katsonut tähän mennessä julkaistut tuoreet jaksot. Edelleen pidän sarjasta, mutten rakasta sitä.

Alan ymmärtää elokuvia. Niiden katsominen ei vaadi tuntikausien sitoutumista. Homma on ohi max parissa tunnissa.

Sekalaista sälää

Pitääkö mun nyt alkaa katsoa Doctor Whota, kun uusi Tohtori on Sex Educationin mainio Ncuti Gatwa? Ja uusi Rose on Heartstopperin mainio Yasmin Finney.

Jos ymmärtäisin tarpeeksi Doctor Whosta, fiilistelisin muiden mukana David Tennantin paluuta Tohtoriksi. Nyt en oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta jee David Tennant!

Ja Heartstopperista… olen kaikkien nuorten tyyppien puolesta iloinen, että sarja uusittiin toiselle ja kolmannelle kaudelleen.

Tämä on vaivannut viime päivät: miksi Tom Cruise saa patsastella kuninkaallisten kanssa punaisella matolla? Miksi hänellä ylipäänsä on yhä ura Hollywoodissa? Eikö kukaan ole lukenut Going Clear: Scientology, Hollywood, and the Prison of Belief -kirjaa?? Tai kuunnellut mitään mitä ex-skientologit — esimerkiksi Leah Remini — sanovat? Jos jonkun pitäisi olla cancelled niin Tom Cruisen.

Olenkohan tullut aikuiseksi? Pidän nykyään etikkasipseistä. Pisteitä suomalaisfirma Oikian Fiini Lady Claire -sipseille! Suosikkikamaa.

The Boysin kolmoskausi näyttää trailerin perusteella loistavalta. Miksi minä pidän The Boysista, vaikka en yleensä jaksa supersankareita enkä väkivaltaista ramboilua? Tuntemattomat ovat sarjaherrojen ja -rouvien tiet.

PS. Heiii, Conversations with Friendsin kakkosjakso on julki! Unohtakaa kaikki mitä sanoin!

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: täydellisen hölmöä komediaa ja loistelias Grammy-voittaja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.4.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: nauraminen, täydellisen hölmö komedia, hyvät ihmiset ja Foo Fighters.

Kuvat: Verve Records / Jon Batiste, Netflix, HBO Max, Amazon Prime

Mitä olen katsonut ja kuunnellut viime aikoina. Eli viime aikojen suosikkiasioita! Ja yksi ei-lainkaan-suosikkiasia. 🙁

Our Flag Means Death / HBO Max

Täydellisen hölmö on mun suosikkikategorioita mitä tulee komediaan. Siis kaikella rakkaudella! Täydellisen hölmössä ei ole mitään negatiivista, pelkästään positiivista. Se on sitä höpsöä hassuttelua, joka ei ota itseään liian vakavasti, mutta jonka huumori on hölmöydestä huolimatta fiksua ja iskevää. HBO Maxille tovi takaperin tullut Our Flag Means Death on just hyvää täydellisen hölmöä komediaa. Hassu piraattikomedia — ja vielä rom com! Kyllä kiitos. En tiedä, miksen ollut aiemmin katsonut sarjaa. Ehkä tuo merirosvoteema jotenkin hämäsi.

WE ARE / Jon Batiste

Kun muusikko Jon Batiste voitti Grammy-gaalassa Vuoden albumin kategorian, somessa moni kyseli, että kuka. Musaskeneä seuraavat toki tunsivat Batisten, mutta suurelle yleisölle hän oli varsin tuntematon nimi.

Minä tunsin Batisten lähinnä The Late Show with Stephen Colbert –talkshown housebändin keulakuvana ja musikaalisena johtajana. Olin muutaman kerran kuunnellut WE ARE -levyllä olevan FREEDOM-hitin, mutta sen enempää Batisten musiikki ei ollut minulle tuttua. Grammy-menestyksen (Batiste voitti myös neljä muuta pystiä) innoittamana kuuntelin koko WE ARE -levyn. On mainio, suosittelen.

Jon Batiste on äärettömän lahjakas tyyppi. Ja mikä parempaa, vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, sellaiselta, jolla on hyvä sydän ja kaunis sielu. Arvostan aina sellaisten tyyppien lahjakkuutta moninkertaisesti enemmän kuin ikävien ihmisten.

En tietenkään voi tietää, minkälainen tyyppi Jon Batiste oikeasti on, mutta kaikki mitä olen hänestä median, somen ja haastatteluiden kautta oppinnut, viittaavat hyvyyteen. Siksi olen nyt hypännyt täysillä Jon Batiste -bandwagoniin.

Liikuttavaa on ollut esimerkiksi se, miten ylpeältä Stephen Colbert vaikuttaa ystävänsä menestyksestä – ja miten nöyrältä ja kiitolliselta Batiste Colbertin haastattelussa vaikuttaa. Tai entä tämä tarina: Jon Batiste avioitui pitkäaikaisen puolisonsa (tapasivat teineinä musiikkileirillä), kirjailija Suleika Jaouadin kanssa helmikuussa, päivää ennen kuin Jaouadille tehtiin luuytimensiirto. Hän sairastaa jo toiseen otteeseen leukemiaa. Ensimmäisestä syöpämatkastaan Jaouad kirjoitti Between Two Kingdoms –teoksen. Olen todellakin niin Batisten kuin Jaouadin puolella. He kertoivat kauniisti ja koskettavasti  Grammyjen ja syöpähoitojen muodostamista ääripäistään tuoreessa CBS:n haastattelussa.

Taylor Tomlinson: Look At You / Netflix

Pidin kovasti Taylor Tomlinsonin uudesta Netflixin komediaspesiaalista Look At You. En aina jaksa stand upia, mutta tämä osui ja upposi. Nauratti, vaikka Tomlinson käsitteli painaviakin juttuja, muun muassa mielenterveysongelmiaan. 5/5!

The Outlaws / Amazon Prime

En ole vielä katsonut Amazon Primen The Outlawsia ensimmäistä jaksoa pidemmälle, mutta ykkösjakson perusteella pidän sarjasta. Siinäkin on ripaus täydellisen hölmöä – mutta enemmän kyseessä on mustan komedian ja rikosdraaman hassu yhdistelmä. Sarjan on luonut Stephen Merchant, joka yhdessä Ricky Gervaisin kanssa loi britti-Officen. Merchant myös tähdittää sarjaa, jossa joukko yhdyskuntapalvelun yhdistämiä tyyppejä joutuu keskelle järjestäytynyttä rikollisuutta.

Foo Fighters

Ilmeisistä syistä johtuen olen viime viikkoina kuunnellut paljon Foo Fightersia. Julkkiksen kuollessa ja tragedian keskellä on aina vähän nihkeää kääntää puhe itseensä, mutta pakko silti sanoa, että Taylor Hawkinsin kuolema iski voimalla. Foo Fighters on yksi niistä merkityksellisistä bändeistä, joita olen rakastanut teinistä lähtien ja jonka musiikki on ollut minulle tärkeää.

These Days on yksi suosikkikappaleistani. Nyt siinä musiikkivideoineen on surullinen varjo.

PS. Viime viikon Bridgerton-postaukseen merkittävä päivitys: olen aloittanut lukemaan The Viscount Who Loved Me’tä. 😀