Avainsana: suosikkisarja

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: …. 

Spoiler alert: kirjoitus sisältää viittauksia Netflixin Sex/Life-sarjan tapahtumiin.

Kuva: Netflix

Ilmeisesti koko maailma katsoi viikonloppuna Netflixin uutuusdraama Sex/Lifen. Pohjaan tämän empiirisen johtopäätökseni siihen, että sarja on Netflixin katsotuin vähän joka puolella, Suomessakin. Ja perjantaina sarja trendasi Twitterissä. Siis koko maailma selkeesti katsoi.

Pitihän se tsekata.

Ensin tärkein: vanha kaiffarini Jake hiton Taylor on yhdessä pääosassa! Crikey. Siis aussinäyttelijä Adam Demos. Jonka mahdollisesti ihan vähän teilasin tuossa tovi takaperin, kun kirjoitin Erään romanttisen komedian anatomiaa Falling Inn Love -rom comista. Saattaa olla, että kutsuin häntä ”viiden pennin Hemsworthiksi, joka ei ole kaikkein karismaattisin tapaus”.  Noh, olen nyt katsonut reilut viisi jaksoa Sex/Lifeä ja pysyn kannassani: Adam Demos ei ole kaikkein karismaattisin tapaus. Sex/Lifessa hän esittää rikasta levy-yhtiömoguli Bradia, joka on sarjan keskiössä olevan Billien (Sarah Shahi) ex-poikaystävä. Ja ilmeisesti jumalainen rakastaja, jota Billie ei kykene kahdeksan vuodenkaan jälkeen unohtamaan.

Meidän pitäisi uskoa, että Brad on niin uskomaton, unohtumaton ja seksikäs tyyppi, että hänellä on kahdeksan vuoden jälkeen ote Billiestä. Hmmm… tuollaisessa roolissa karisma on melko tärkeä juttu. Sori Jake Taylor!

Sex/Life on sellaista koukuttavaa roskaa, joka on niin huonoa, että se on jo viihdyttävää. Tai en tiedä onko se edes viihdyttävää… minä olisin ollut täysin valmis lopettamaan katsomisen jossain tokan jakson paikkeilla. Niin tai näin, mitään suurta ja ylevää Laatudraamaa ei kannata odottaa, paremminkin höttöistä ja huvittavaa draamasarjasaippuaa, jossa on about miljoona seksikohtausta ja hyyyyvin paljon alastomuutta.

Homman nimi on tämä: noin nelikymppinen (?) kahden lapsen äiti Billie alkaa haikailla entisen poikaystävänsä perään, kun ulkoapäin täydellinen lähiöelämä täydellisen aviomiehen Cooperin (Mike Vogel) ja kahden lapsen kanssa alkaa tylsistyttämään. ”Naisen villi seksihistoria ja nykyinen lapsiperhearki joutuvat törmäyskurssille, kun hänen fantasioissaan yhä pyörivä renttueksä palaa ryminällä hänen elämäänsä”, kertoi Neflix.

Periaatteessahan noista lähtökohdista voisi saada aikaan mielenkiintoista tarkkailua naiseudesta, seksuaalisuudesta ja lapsiperhearjen ja parisuhteen välillä tasapainottelusta, mutta Sex/Life ei kyllä sellaista tarjoa. Sen sijaan se tarjoaa loputtoman seksikohtausten sarjan ja Billien Carrie Bradshaw’lle vertoja vetäviä ”oivalluksia” ja sisäistä dialogia. Ja itseään toistavan kehän, joka menee suurin piirtein näin: Rakastan aviomiestäni! Brad kohteli minua huonosti! Mutta miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtausflashback. Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Mutta Brad! Miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Brad!

Tämän ei ole missään nimessä tarkoitus sheimata tai vihjailla, että sarjan seksipositiivisuus olisi huono juttu. Ei ole! Vannon, etten ole seksikohtauksia ja alastomuutta kammoksuva supersiveellinen kukkahattutäti. Jotenkin vain tuntui, että sarjassa oli nimensä mukaisesti hyvin paljon seksiä, mutta ei kovinkaan paljon elämää. Olisi kiinnostanut tietää enemmänkin Billien menneisyydestä ja motivaatioista – nyt ne jäivät kuumien seksikohtausten alle.

Ei seksikohtaukset tosin ole mikään suurin suosikkiasiani, myönnän sen. Se ei kuitenkaan liity siihen, että jotenkin vastustaisin niitä. En vastusta, mutta seksikohtaukset ovat niitä hetkiä, jolloin mun kohdalla sarjailluusio särkyy ja näen edessäni vain näyttelijöitä. Ja pohdin aina vain, että kuinkahan kiusallista seksikohtausten kuvaaminen on näyttelijöille, joita pyydetään milloin millekin mutkalle kameran edessä.

Vaikka otetaan tämä henkilökohtainen seksikohtausongelmani pois yhtälöstä, en minä silti pysty mitään ylistysvirttä Sex/Lifestä kirjoittamaan. Mutta päätetään silti positiiviseen. On Sex/Lifessä nimittäin hyvääkin. Se asettaa keskiöön naisen (ja vielä noin nelikymppisen naisen) halun, nautinnon ja seksuaalisuuden. Billien suostumus on vahvasti läsnä ja seksikohtauksia lähestytään naisen kautta. Sarjan taustalla onkin paljon naisia: Sex/Lifen inspiraationa on B.B. Eastonin teos 44 Chapters About 4 Men. Sarjan on luonut  Stacy Rukeyser, käsikirjoitustiimi on naisia täynnä ja kaikki kahdeksan jaksoa ovat naisen ohjaamia — Patricia Rozema, Jessika Borsiczky, Samira Radsi ja Sheree Folkson ovat kukin ohjanneet kaksi jaksoa. Ja pääosassa Sarah Shahi on paras osa koko sarjaa.

Sex/Life, kahdeksan jaksoa Netflixissä.

PS. Okei, en voinut lopettaa positiiviseen. Koska kaikkein tärkein mitä hittoa unohtui. Sarjan tapahtumat alkavat, kun aviomies Cooper lukee Billien keittiönpöydälle jättämästä tietokoneesta word-dokumentti (?) päiväkirjaa, johon tämä on vuodattanut muistojaan kuumista seksiseikkailuista Bradin kanssa. Hei Billie, etkö ole kuullut salasanoista? Ja mitä hittoa menet lukemaan vaimosi päiväkirjaa, Cooper!

PPS. Ilmeisesti Sarah Shahi ja Adam Demos seukkaavat oikeassa elämässä. Nyt tiedetään sekin.

LUE MYÖS:

Erään romanttisen komedian anatomia: puuttuvaa kemiaa ja silmien pyörittelyä
Kategoriat
Podcastit Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Inside, XOXO ja podcast, jota kai suosittelen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Bo, XOXO, Erin+Sara ja EM-fudis

Kuvat: World’s First Podcast with Erin & Sara Foster, Gossip Girl / HBO Max, Bo Burnham: Inside / Netflix, Måneskin

Viime aikojen suosikkiasia numero yksi: ensimmäinen rokote saatu! Tuntuu hyvältä. Turvallisemmalta. Siltä, että kyl tää täst on taas vähän todempi lausunto.

Toinen ilmeinen suosikkiasia on kai tää sää. Vaikka ihan vähän olenkin se ”on liian kuuma” -tyyppi.

Muita viime aikojen suosikkiasioitani (mun aivokapasiteetti ei ole riittänyt minkään järkevämmän postauksen kirjoittamiseen):

Bo Burnham: Inside / Netflix

Tuossa joku aika takaperin kirjoitin Bo Burnhamista. No, nyt se mainittu uusi spesiaali Bo Burnham: Inside on julkaistu, katsottu ja analysoitu. On hieno tapaus, suosittelen. Mutta mitään superhillitöntä komediaspesiaalia ei kyllä kannata odottaa, vaikka koomikko onkin. Sisältää toki hillittömiäkin hetkiä, esimerkiksi alla olevan White Woman’s Instagramin. 😀 Mutta kokonaissävy on melko alakuloinen.

Inside on kaikkineen sitä parempaa korona-ajan taidetta. Oikeastaan mestariteos – sellainen tapaus, jota pitää katsoa ja kuunnella tarkasti, että ymmärtää sen tasoja. Tärkeää on myös tietää vähän Bo Burnhamin taustoista – esimerkiksi siitä, että lopetti stand upin koska sai paniikkikohtauksia lavalla. Ja että on ollut hyvin kriittinen koko urastaan ja maineestaan.

Bo Burnham: Inside on katsottavissa Netflixissä.

Uusi Gossip Girl / HBO Max

XOXO, uuden Gossip Girlin traileri julkaistiin tovi sitten. Täydellistä. Mun lähtökohtahan koko hommaan on valmiiksi se, että ”MINUN nuoruuteni Gossip Girl on se OIKEA Gossip Girl. Tämä ei voi olla mitään muuta kuin onneton tekele joka ei vedä vertoja alkuperäiselle. Blair Waldorf 4-ever!!”.

Aika on selkeesti kullannut muistot ja nostalgia sekoittanut pääni. En minä edes ollut mikään Gossip Girlin suurin fani. Itse asiassa taisin lopettaa sen katsomisen jossain vaiheessa. On vaan sitä kulttuurisesti tärkeää teinivuosieni kamaa, siksi tekee mieli suhtautua epäillen tähän uuteen.

Trailerin perusteella vaikuttaa siltä, että uusi, Z-sukupolven Gossip Girl on ainakin synkempi ja paljon rohkeampi kuin alkuperäinen. Ja mukana tietty kaikkia some-juttuja. Tulee mieleen Netflixin espanjalaishitti Elite. Jota ainakin ekoilla kausilla verrattiin kovasti alkuperäiseen Gossip Girliin. Piiri pieni pyörii.

Uusi Gossip Girl alkaa HBO Maxilla 8. heinäkuuta. En vielä ainakaan löytänyt tietoa, missä vaiheessa tulee Suomeen HBO:lle.

Elite / Netflix

Elitestä puheen ollen, sarjan tuore, neljäs tuottari tuli just Netflixiin. En ole ehtinyt vielä aloittaa sitä, mutta julistan etukäteen suosikkiasiaksi. Elite on mitä mainioin sekasotku. Siinä tapahtuu kaikkea sekopäistä, eikä sitä voi ottaa mitenkään vakavasti. Kunhan katsoo, kun kauniit nuoret ihmiset sekoilevat menemään superdramaattisesti. Ilmeisesti tälläkin kaudella tapahtuu joku rikos… Por supuesto.

The World’s First Podcast

Olen hyvin myöhäisherännäinen podcast-kuuntelija. Tai itse asiassa en edes ole, olen kuunnellut Arsenal-aiheista Arsecastia about miljoona vuotta. Mutta ei sitä lasketa. Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee tähän uuteen, parin viime vuoden podcast-aaltoon. Tiedän, että olisi ihan valtavasti kaikkia kiinnostavia, hauskoja ja sivistäviä podeja, mutta en vain jaksa vaivautua ottamaan niistä selvää.

Tuon pohjustuksen tarkoitus oli selventää, että en ole kaikkein paras antamaan podcast-vinkkejä. Annan sellaisen silti: tykkään Sara ja Erin Fosterin (musiikkituottaja David Fosterin tyttäriä, näyttelijöitä, käsikirjoittajia, tuottajia, vaatemerkki Favorite Daughterin omistajia, suosittuja some-persoonia, yleisesti tunnettuja tyyppejä) podcastista The World’s First Podcast. Siis Sara ja Erin tappelevat menemään ja ovat koko ajan eri mieltä kaikesta, mutta samalla puhuvat tärkeistä jutuista ja heittävät hauskaa läppää. Toki heidän inspiroiviksi tarkoitetut neuvonsa ja tarinansa voivat myös ärsyttää – he kun ovat melko etuoikeutettuja tyyppejä, joiden ura- ja ihmissuhdeohjeet eivät oikein toimi kaikissa tapauksissa. Valitsen olla välittämättä tästä.

EM-kisat

Pidän urheilun arvokisoista. Töissä on aina silloin hyvä boogi päällä (olen urheilutoimittaja). Jalkapallon miesten EM-kisat alkoivat tietysti hyvin dramaattisesti ja järkyttävästi, mutta luojan kiitos pahin ei tapahtunut. Nyt voi fiilistellä vielä kolmen viikon ajan käynnissä olevia kisoja. Maajoukkuejalkapallon katsominen on siitä kivaa, ettei tarvitse jännittää. Ei ole suosikkia. Tai siis tietysti toivon Huuhkajille kaikkea hyvää ja jännitän Suomen pelejä – noin niinku suomalaisena. Mutta muita pelejä ei tarvitse jännittää. Mulle on ihan se ja sama, voittaako Englanti tai Ranska tai Ruotsi tai Pohjois-Makedonia tai mikä hyvänsä. (Sanon näin nyt, mutta katotaan ratkaisupelien aikaan uudestaan, aina sitä jotenkin kääntyy syystä X toisen puolelle.)

Vajaat pari viikkoa EM-finaalista alkaa olympialaiset (toivottavasti). Suosikkiasia tämäkin! Odotan kaikkein eniten naisten telinevoimistelua. Ja yleisurheilua! Parhaat tv-lajit.

Måneskin

Sellainen suosikkiasia vielä, että olen muun Euroopan tavoin fiilistellyt euroviisuvoittaja Måneskinia. Miten mainio bändi ja huippua musiikkia – Zitti E Buoni -hitin lisäksi heillä on kaikkea muutakin loistavaa kamaa johon en olisi koskaan törmännyt ilman Euroviisuja.

Mitäänhän minä en italiasta ymmärrä, mutta ei väliä.

Olen viime aikoina kuunellut paljon myös Arctic Monkeysiä. On tullut se teinivuosien suosikki mieleen Måneskin-kuopassa. Samaa fiilistä.

PS. Uskoakseni olen nyt myös tappanut ainakin yhden parvekekukistani. RIP.

LUE MYÖS:

”I don’t think that I can handle this right now”
Kyl tää täst ja komediaa
Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

Neljä komediasarjaa, jotka on saatava katsottavaksi Suomeen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.5.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: komediasarjat!

Kuvat: Peacock, HBO Max & Showtime

Välillä kun kirjoitan blogiani, mietin että toivottavasti ne (te) tyypit jotka sattuvat lukemaan tätä eivät luule että välitän vain Netflix-sarjoista, YouTubesta ja sarkastisista koomikoista. Että tietäähän kaikki, että minulla on muitakin #suosikkiasioita ja kiinnostuksen kohteita. Että luen kirjoja ja seuraan maailman tapahtumia ja käyn töissä. Sitten olen että ihan sama, kirjoitan mistä kirjoitan. Netflix-sarjat ovat tärkeitä! Ja sitten taas mietin, että pitäisikö kuitenkin laittaa disclaimereita joka puolelle – hei tyypit, tiedän mitä Gazassa ja Intiassa tapahtuu vaikka kirjoitankin Bo Burnhamista, Disney-prinsessoista ja keskinkertaisista rom comeista! Tiedän, etteivät sarjatärpit ja uutuussarjalistat todellakaan ole tärkein juttu just nyt (=koskaan)!

Tuossa ei ehkä ollut paljonkaan pointtia, mutta jotenkin tuli sellainen ultimaattinen #firstworldproblems -olo, kun kirjoitin tämän postauksen. Neljä komediasarjaa, jotka haluan nähdä mutta niitä ei näe mistään. Nyyh. Valtavia ongelmia.

Lopulta, tämän ajatuskelan läpikäyneenä, tulen kai siihen lopputulokseen, että kyllä, viihde  – Netflix-sarjat, huonot rom comit,  kevyt hömppäsisältö – on tärkeää. Huomattavasti vähemmän tärkeää kuin melkein mikä tahansa muu asia, mutta tärkeää yhtä kaikki. Omalla tavallaan. Joten carry on, M, kirjoita komediasarjoista jotka haluat nähdä muttet näe. Kaikki tietää ettet kuvittele niiden (tai minkään tämän blogin sisällöstä) olevan maailman tärkein asia!

Eli siis koronarokotteiden epätasaisesta jakautumisesta… hyvä on, niistä komediasarjoista jotka haluaisin nähdä mutten näe koska eivät ole ainakaan toistaiseksi katsottavissa Suomessa (ellei mennä hieman harmaalle alueelle):

Hacks / HBO Max

HBO Maxin Hacks vaikuttaa niin mun sarjalta kuin mahdollista. Ensinnäkin sen taustatiimi – Paul W. Downs, Lucia Aniello ja Jen Statsky – on aiemmin ollut tekemässä Broad Cityä ja Parks and Reciä. En tiedä olenko kertonut (olen), mutta kaksi all time suosikkisarjaani. Toiseksi: se kertoo komediasta ja hauskoista ihmisistä. Suosikkiasioitani. Kolmanneksi: pääosassa on loistelias Jean Smart. Neljänneksi: sivuroolissa on Twitterin hauskin tyyppi Meg Stalter, josta olen tässä blogissa kirjoittanut ”tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen”. Ja nyt hänellä on rooli HBO Maxin ilmeisen mainiossa komediasarjassa, joten annan itselleni pisteitä. Go Meg Stalter!!

Parhaan ymmärrykseni mukaan HBO Max on tulossa Suomeen syksyllä. IS ainakin kirjoitti maaliskuussa, että ”käytännössä nykyinen HBO Nordic laajenee HBO Max -palveluksi, jonka ohjelmiston rungon muodostavat amerikkalaisen HBO-kanavan emoyhtiön Warner Median tv-sarja- ja elokuvatuotanto”.

Luulen, että silloin viimeistään mun on otettava HBO. Nordic, Max, mikä nimi nyt sitten onkaan. Plus on päästävä dissaamaan uutta Gossip Girliä.

Girls5eva / Peacock

Peacock on NBC:n suoratoistopalvelu, joka toimii tällä hetkellä käsittääkseni vain Yhdysvalloissa. Siellä on kaksi komediaa, jotka haluaisin nähdä. Ensinnäkin höpsösti nimetyn mutta tietojeni (eli Twitterin) mukaan huipun Girls5evan. Siinäkin on kasa suosikkiasioitani ja suosikkityyppejä: musikaalimeininkiä, musikaalitähtiä, Sara Bareilles, Busy Philipps, ysärinostalgiaa, tyttöbändinostalgiaa, popkulttuuriviittauksia, fiksuja vitsejä, Girl Poweria… ja näköjään myös Bowen Yang ja Andrew Rannells. Perfect. Paitsi ettei ole, koska mistä tämänkin nyt Suomessa muka näkee. Ei mistään. Buu.

Rutherford Falls / Peacock

Toinen Peacockin original komedia, jonka haluaisi nähdä mutta en näe: Rutherford Falls. Trailerin perusteella sarja ei täysin vakuuta, mutta koska sen on luonut – yhdessä Ed Helmsin ja Sierra Teller Ornelasin kanssa – Mike Schur, count me in. Siis jos voisin katsoa sen jostain.  Mike Schur on se tyyppi, joka on luonut Parks and Recin (yhdessä Greg Danielsin kanssa), Brooklyn Nine-Ninen (yhdessä Dan Goorin kanssa) ja The Good Placen. Ja käsikirjoittanut jenkki-Officea ja SNL:ää. Muun muassa. On sellaista komedianero-osastoa. Täydellinen komedia-CV. Siispä jos Mike Schurilta tulee uusi komediasarja, minä luotan siihen että on hyvä.

Ziwe / Showtime

Koomikko Ziwe Fumudoh breikkasi lopullisesti, kun hän alkoi pandemian aikana juontaa alun perin YouTubessa nähtyä Baited With Ziwe –haastatteluohjelmaansa Instagram liveissä. Hän on tehnyt myös muita komediahommia, esimerkiksi käsikirjoittanut Desus and Mero -talk show’ta ja kirjoittanut vitsejä Stephen Colbertille. Ja nyt hänellä on oma talk show Showtimella! Siinä on vieraillut jo ainakin Fran Lebowitz ja Gloria Steinem, ja homma vaikuttaa hauskalta, fiksulta ja kovin ajankohtaiselta. Show’ssa on haastatteluiden  lisäksi sketsejä ja muuta hauskaa – näitä palasia on sentään nähnyt somesta.

Showtimen sarjoja on Suomessa esittänyt ainakin HBO Nordic – josko Ziwen kuusiosainen talk show nähtäisiin jollain aikavälillä vaikka siellä?

PS. Vieläkin vähemmän tärkeä asia, mutta henkilökohtaisella tasolla äärettömän merkittävä: mulla on nykyään parvekekukkia. Mahdollisesti – mahdollisesti – en itse ostanut niitä, mutta ei siitä sen enempää. Kaikki lasketaan. Seuraavaksi jännätään, milloin saan siirrettyä ne niistä pienistä muovihärpäkkeistä laatikoihinsa. Olin jo tekemässä sitä, mutta sitten päätin että pitääkin siivota koko hiton parveke ensin. Plus mestaripuutarhurilta puuttui kukkalapio.