Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Kaikkea muuta kuin joululeffoja (eli 20 sarja- ja leffatärppiä joulun välttelyyn)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: joulu. Tästä postauksesta huolimatta.

Kuva: Apple TV

Joo joo, joulu sitä ja joulu tätä. Samat iänikuiset Yksin kotona -leffat,  It’s a Wonderful Lifet ja Joulupukin kuumat linjat, samat joulukonsertit telkkarissa kuin viime joulunakin.

Jouluna saa katsoa muutakin kuin joululeffoja!

Ehkä jotain tältä täysin – täysin! – randomilta, suurin piirtein epäjouluiselta sarja- ja leffalistaltani? Tunnetaan myös kaikki ne sarjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa omaa postaustaan plus randomit sarjat ja leffat, joita välillä ajattelen -listana.

Acapulco / Apple TV+

Sisältää joulujakson, muttei anneta sen häiritä; Apple TV+:n Acapulco on loistava! Sitä paitsi sijoittuu Meksikoon, joten on sopivasti kesäfiilistä ja aurinkoa mukana. Oikeasti, vahva suositus. Just sellainen lämmin hyvän mielen sarja, jollaisia pitäisi olla paljon enemmän. Ja joita just nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan. Samaa kategoriaa kuin niin ikään Apple TV+:n Ted Lasso: vitsit ovat kohdillaan, muttei koskaan ilkeitä.

Sarja on myös koukuttavasti rakennettu: ilmeisen rikas Maximo (Eugenio Derbez) kertoo siskonpojalleen tarinan köyhästä nuoruudestaan ja työstään luksushotellissa. Ei kuulosta kummoiselta, mutta vannon, että koko homma yllättää iloisesti. Kaikki se kasariestetiikkakin…. täydellistä! Jos pidät Jane the Virginistä, pidät taatusti Acapulcostakin.

Sarjaa ei toistaiseksi ole uusittu kakkoskaudelle. Heitän iPhoneni seinään jos niin ei tapahdu.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Tämän leppoisan ranskalaiskomedian kolmas kausi tulee Netflixiin 1. tammikuuta. En edes tiennyt, että sarja jatkuu vielä. Ei nyt ihan joululomaksi ehdi, mutta olkoon sitten odottamassa uutena vuotena. Kaksi ekaa kautta kuitenkin katsottavissa, just sopivan höttöistä sisältöä. Tyylikäs Pariisi ja tyylikkäitä pariisilaisia, ei ainuttakaan joulupukkia. Muistaakseni.

Emily in Paris / Netflix

Heeii, Pariisista puheen ollen! Trailerin perusteella 22. joulukuuta saapuvalla kakkoskaudella ollaan kevät- / kesätunnelmissa, joten epäilen olevan oikein pätevää joulun-välttely-katsottavaa.

Pilalle lellityt / Netflix

Tämä ranskalaisleffa tarjosi oikein viihdyttävän puolitoistatuntisen. Ei nyt mikään Amélie, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla.

tick, tick… boom! / Netflix

Musikaalifaneille. Tai Andrew Garfieldin faneille.

Cruel Summer / Amazon Prime

Teinidraamaa, rikosmysteeriä, epäluotettavaa kertojaa, 1990-lukua ja oikein koukuttavia juonenkäänteitä. Toimii. Nimessä summer, joten ei lunta eikä joulukuusia.

Station Eleven / HBO Max

Osuu aiheensa puolesta vähän turhan lähelle kurjaa nykyhetkeä – ”sarja kertoo tuhoisan influenssan selviytyjistä, jotka yrittävät jälleenrakentaa ja luoda uuden maailman pitäen kiinni menetetyn maailman parhaista osista” – mutta on ilmeisen onnistunut versio ilmeisen vaikuttavasta ja kehutusta, Emily St. John Mandelin kirjoittamasta samannimisestä romaanista.

Banshee / HBO Max

Kaipaatko täysin ylimitoitettua sarjaväkivaltaa (siis oikeasti, ei pelkästään mun mittareilla), liiallisuuksiin meneviä seksikohtauksia ja jossain edellä mainittujen välissä ihan kohtuullista draamaa ja semikoukuttavia juonikuvioita?

Tsekkaa Banshee!

Sarja on väkivaltainen. En voi liikaa korostaa, kuinka väkivaltainen. Ja verinen. Väkivaltaa on niin paljon ja se on niin graafista, että se alkaa nopeasti syömään tehoa itse itseltään. Toisaalta vaikka kuinka kuvittelin turtuneeni jatkuvaan väkivaltatykitykseen, Banshee onnistui silti tasaisin väliajoin shokeeraamaan hyvin ällöttävillä kohtauksillaan. Kelasin aika monen ällön tappelu- / tappokohtauksen yli, koska camoon, oliko tuokin tarpeellista näyttää, Banshee!

Koko homma vaikuttaa siltä, että sarjan tuottajat ovat saaneet hyvän diilin stunttinäyttelijöiden käytöstä, tekoverestä ja kaiken maailman leikkipyssyistä.

En oikeastaan tiedä, miksi edes kirjoitan tästä sarjasta. En minä sitä suosittele! Nauru- ja kissanpentuindeksi on hyyyyvin alhainen!!

Kaiken ällöyden ja tarpeettoman väkivallan ohella sarja on myös kuvattu ja leikattu superärsyttävällä tavalla. Se poukkoilee miten sattuu ja on vähän liian rakastunut takaumiin.

… mutta silti, joku sarjassa kiehtoi. Tarina oli kai tarpeeksi koukuttava; 15 vuoden jälkeen vankilasta vapautuva mies tekeytyy pikkukaupungin sheriffiksi. Heitetään sekaan naimisissa oleva ex-rakas (jolla sattumoisin on 15-vuotias tytär), gangstereita, kaunoja, yksi sekopäinen pääpahis ja monta sekopäistä sivuosapahista, amisseja ja alkuperäiskansaa, timantteja ja kartelleja ja agentteja…. ja iso mysteeri; kuka tämä sheriffiksi ryhtyvä ”Lucas Hood” edes on? Ja milloin hänen salaisuutensa paljastuu?

Eli tiivistys: liikaa väkivaltaa, ärsyttävästi editoitu, en suosittele, katsoin silti.

Mutta hei, joulusta tai joulumielestä ei tietoakaan!

(Olen pahoillani merkkimäärästä, kill your darlings ja sitä rataa. Mun kai oli vain saatava tämä sydämeltäni.)

The Boys / Amazon Prime

Okei, en maininnut yhtä merkittävää tekijää, miksi edes koskaan aloitin Bansheen: siinä on pääosassa uusiseelantilaisnäyttelijä Antony Starr, joka on mainio kusipääsupersankari Amazon Primen The Boysissa. Toinen hyvin väkivaltainen ja verinen sarja, joka ei muistuta tipan tippaa joulusta! The Boys on näistä huomattavasti laadukkaampi, ja sitä voin aidosti suositella – jos graafinen väkivalta suolenpätkineen ja muine ällötyksineen ei haittaa. Mutta on The Boysissa on paljon muutakin. Ja Antony Starrin Homelander on aidosti yksi kiehtovimmista sarjapahiksista naismuistiin. Hauskaa, että Antony Starr – joka Instansa perusteella vaikuttaa leppoisalta ja vähän hönöltä – on päätynyt esittämään kahta väkivaltaista roistoa, jotka esittävät sankareita. Toki Lucas Hood kai jossain määrin onkin sankari. Homelander on vain moraaliton kusipää.

The Boysin kolmoskauden pitäisi ilmestyä jossain kohtaa vuotta 2022. Yksi syy siihen, miksi edelleen maksan Amazon Primestä.

The Bold Type / Yle Areena

Josko sitä bingettäisi vaikka tämän oikein kelvollisen komediadraaman? Kaikki viisi kautta ovat Yle Areenassa. Siinähän sitä joulun pyhät kuluvat.

Selling Tampa / Netflix

Kyllä! Selling Sunset -spinoffia tässä kaivattiinkin! Sanoo hän täysin tosissaan. Siis oikeasti. Plus Tampa eli aurinkoa.

Samassa juonessa / Netflix

Haluan vain huomauttaa, että tämä viime vuosien rom com -parhaimmistoon kuuluva leffa kestää uusintakatselun. Eli pyh pah Yksin kotona ja Die Hard, joululeffaksi kelpaa tämäkin. Vaikkei joulusta tietoakaan. Mutta katso mitä katsot. Joulunakin.

Kuinka hukata kundi 10 päivässä / Netflix

Joulu on vallan hyvä aika katsoa taas tämä rom com -klassikko.

Skam / Yle Areena

Haluan huomauttaa, että myös  Skam kestää uusintakatselun.

Aikuiset / Yle Areena

Kesä!

For All Mankind / Apple TV+

En saanut tästä avaruusdraamasta otetta, mutta ehkä en vain yrittänyt tarpeeksi. Sarjaa on kehuttu paljon.

Being the Ricardos / Amazon Prime

Nicole Kidmanin tähdittämä Lucille Ball -leffa tuli juuri Amazon Primeen. Sopiihan sitä jouluna vaikka oppia vähän lisää tämän vaikutusvaltaisen komediennen elämästä I love Lucyn taustalla.

O.C./ HBO Max

O.C. on tullut HBO Maxiin! Kuuletteko jo sen? Ti-di-di-di-dii, tiidi-di-di-diii! Hyvä on, joulua ei pääse täysin pakoon (#chrismukkah), mutta ainahan joulujaksojen yli voi hypätä (joskin ovat O.C.:ssa aika hyviä). Seth Cohen on aina ja ikuisesti yksi suosikkihahmoistani. Ja se, että tosielämässä Seth Cohen ja Blair Waldorf (siis näyttelijät Adam Brody ja Leighton Meester) ovat naimisissa, on yksi julkkiksiin liittyvistä suosikkiasioistani.

One Tree Hill / HBO Max

Toinenkin teinivuosieni merkittävä teinisarja, One Tree Hill eli Tunteet pelissä, löytyy nyt HBO Maxilta. Olen jossain vaiheessa lopettanut One Tree Hillin katsomisen eikä sillä ole samanlaista paikkaa nostalgisoivassa sydämessäni kuin O.C.:llä, mutta onhan siinä draamaa ainakin tarjolla. Ja Brooke Davis rocks!

Parks and Recreation / Netflix, Amazon Prime

Tiedetään, milloin en puhuisi Parks and Recistä. Mutta mitä sitcomeihin ja epäjouluiluun tulee, Parks and Rec on toimivaa katsottavaa. Joulu ja muut juhlapäivät ovat tavallisesti vahvasti esillä sitcomeissa, mutta Parks and Recissä joulujaksoihin ei juurikan ole panostettu. Siis sillä tavalla kuin komedioissa monesti on.

PS. Jos sitä nyt kuitenkin…

Kategoriat
Muu kulttuuri Sarjat Suosittelen

Hyviä sarjauutisia ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.1.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: Netflix, Matilda the Musical, Apple TV+, Yle Areena, The CW

Seuraa sekalaista sälää ja sarjauutisia. Olkoon kelvollinen tapa paketoida Suosikkiasioiden tammikuu.

Hyvä uutinen: Aikuiset!

Aikuiset-sarjan toinen tuottari tuli pari päivää sitten Yle Areenaan. En ollut mitenkään odottanut sitä – en koskaan ollut ekan kauden suurin fani vaikka sen aikoinaan katsoinkin. Päädyin silti katsomaan toisenkin kauden – onneksi. Kuinka hauskat kahdeksan jaksoa! Ehkä se oli se kesä, ehkä vapaus, ehkä nuoruus. Tai ehkä se, että oma elämä tuntuu Oonan ja Artun höpsöttelyjä katsoessa kovin tasapainoiselta ja järkevältä. Oli miten oli, jatkoon. Plussapisteitä siitä, että koska sarja on kuvattu Kalliossa, saa bongailla kaikkia tuttuja paikkoja. Tuossa ovat Ipissä, tuossa astelevat Mäkelänkatua, tunnistan tuon mattolaiturin…

Hyvä uutinen: Bridgertonin kakkoskausi

Uutinen joka ei yllätä ketään: Netflix uusi megahittisarjansa Bridgertonin toiselle kaudelle. En ole mikään superfani, mutta tajuan kyllä, miksi sarja on noussut Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi. Kakkoskaudella keskitytään Anthony Bridgertonin rakkauselämään.

Hahmo ei välttämättä sytytä, mutta hurraa sen näyttelijälle, Jonathan Baileylle!  Jonathan, olen ollut sun puolella jo Crashingista ja Broadchurchista lähtien (sivuhuomio: kaksi loistavaa sarjaa, molemmat Netflixissä). Ja Bridgertonista; olen kuullut huhua jostain Katesta… eli viscount me in, too. Jonathan Baileyn takia nyt ainakin.

Mahdollisesti hyvä uutinen: Matilda-musikaali

Joku aika sitten uutisoitiin, että Netflix tekee leffaversion Tony- ja Olivier-palkitusta Matilda-musikaalista, joka pohjautuu Roald Dahlin Matilda-kirjaan, josta on jo aiemmin tehty ei-musikaalileffa, vuonna 1996 julkaistu Matilda ja lasten kapina. Jees, aivan pätevä lauserakennelma, eteenpäin.

Minä olen aina rakastanut Matildaa (vaikka onkin pieni ongelma Roald Dahlin kanssa). Siksi Matilda-musikaali on hyvä uutinen ja toisaalta huono uutinen: mitä jos menevät pilaamaan sen jotenkin? Musikaalielokuvat eivät noin yleisesti ole suosikkiasioitani; musikaalit teatterissa = rakastan, musikaalit elokuvaversioina = tavallisesti pyörittelen silmiä…. mutta toisaalta, laulavat, taitavat lapset ovat ehdottomasti suosikkiasia – iskee aina sydämeen kun kuulen lasten laulavan. Ja Matilda-musikaalissa on  laulavia, taitavia lapsia, joten heitä nähdään väistämättä myös elokuvassa. Enkä ole koskaan nähnyt Matilda-musikaalia teatterissa, joten sama kai se on nähdä Netflixin versiona.

Sisäisen monologin jälkeen: olkoon hyvä uutinen, että Netflix menee sörkkimään Matildaa. Ovat jo saaneet mukaan kuuluisan nimenkin: Emma Thompson esittää ilkeää Trunchbullia. Nimiroolissa nähdään Entertainment Weeklyn mukaan Alisha Weir.

Kunhan kuulen Revolting Childrenin!

Jos haluaa lisää iskuja sydämeen, West Endin Matilda the Musicalin cast recording löytyy täältä.

Ilmeisesti hyvä uutinen: Lupin

Hei, ilmeisesti Netflixiin tammikuussa tullut ranskalaissarja Lupin on hyvä?? En ole vielä nähnyt sitä, mutta tarpeeksi monta ihmistä on, sarja uusittiin kakkoskaudelle. Ja näkyy viihtyneen Netflixin top kympissä. Täytyy laittaa listalle.

Muuta sälää: Viaplay

Mainitsin viimeksi, kuinka uuden puhelimen kaupanpäällisenä sain vuoden ilmaisen kokeilujakson Apple TV+ -suoratoistopalveluun. Sitä en maininnut, että tämän liian kalliin puhelimen siivellä sain myös toisen kaupanpäällisen, kolme kuukautta ilmaista Viaplaytä. Siellä on monia tuttuja, hyväksi havaittuja sarjoja – esimerkiksi komediatarjonta on varsin hyvää, arvioin näin päivän käyttökokemuksella. Minä aloin katsoa Party Down -sitcomia, koska tuntuu että se uupuu mun komediasivistyksestä. Löytyy myös Supernaturalin 15:s kausi, joka ei ole edelleenkään tullut Amazon Primeen Suomessa. (edit. just kun ehdin dissata, niin johan se tuli heti seuraavana päivänä… eli nyt on vika kausi myös Primessä.)

Ja loistava uutinen tämäkin: jos nyt oikein ymmärsin, 1. helmikuuta Viaplayhin tulee katsottavaksi Hart of Dixien ykköskausi. Loistavan höttöinen hyvän mielen sarja, joka on ollut ikävän huonosti nähtävissä Suomessa. Tosin camoon, miksi vain yksi kausi? Tuleeko loput myöhemmmin? Edit. Hei, onkin kaikki neljä kautta!  Sori Viaplay.

Muuta sälää: The Morning Show

Apple plussasta puheen ollen, katsoin Jennifer AnistoninReese Witherspoonin ja Steve Carellin tähdittämän kehutun The Morning Show’n. Olin jo aiemmin nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa, nyt katsoin loput kahdeksan. Jaksot olivat pitkiä ja aika raskaita, enkä ihan heti jaksanut sen suuremmin innostua. Mitä pidemmälle katsoin, sitä paremmaksi sarja kuitenkin muuttui. Tarina kasvoi ja kehittyi ja piti otteessaan, kunhan oli ensin jaksanut kahlata alun tylsyyden yli.

Muuta sälää: Ginny & Georgia

Listasin tammikuun alussa Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden uutuussarjoja. Netflix-listalla oli Ginny & Georgia, josta on sittemmin julkaistu traileri. YouTubessa yksi kommentoija kirjoitti, että sarja vaikuttaa Gilmore Girlsin ja Little Fires Everywheren yhdistelmältä, mikä tuntuu melko osuvalta vertaukselta. Ja oikeasti: Ginny & Georgia, Gilmore Girls?? GG ja GG? Ei voi olla sattumaa.

Okei, siinä ne. Tulkoon helmikuu.

Kategoriat
Hassua Musiikki Suosittelen

Tanssibileet pitävät huolta kunnosta ja mielestä (eli noloja ja nostalgisia musatärppejä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: QUARANTUNES (teininostalgiaa, kasaria, musikaalihittejä ja girl poweria)

En olisi arvannut, että alan kaivata kuntosalia näin nopeasti. En ole mikään yltiöpäinen kuntosali-lover, mutta nyt lähtisin sinne oitis ilman kitinöitä jos se vaan olisi mahdollista. (Hyvä S, voit muistuttaa näistä sanoista sitten kun kaikki tämä on ohi.)

Noh, turha haikailla jalkaprässien ja juoksumattojen perään. Odottavat kyllä meitä. Ja kitinääni (kitinä alkaa jossain kohtaa väistämättä).

Liikkuminen, edes jotenkin, on kuitenkin näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoinakin tärkeää. Omalla kohdallani kuntosali on korvattu FaceTime-jumpalla ja henkilökohtaisilla tanssibileillä (ja punnerruksilla – olen päättänyt, että olen kaiken tämän jälkeen vahvempi kuin koskaan).

Etenkin tanssiminen on just nyt hyvästä, kahdesta syystä. Ensinnäkin se on tietysti mainio liikuntamuoto. Toiseksi – ja ehkä vieläkin tärkeämpänä – se tekee hyvää mielelle. Kun tanssii – hyvin, huonosti, äärimmäisen nolosti, ihan sama miten – ei tarvitse hetkeen ajatella ikäviä juttuja. Saa vain liikkua, kuunnella musiikkia, upota ja unohtaa.

Meitsin sosiaalisen eristäytymisen tanssibileissä on toistaiseksi luukutettu The Killersiä, kasarihittejä, musikaalien soundtrackeja, Little Mixiä sekä ystäviäni BritneytäTayloria ja Lizzoa. Ja Spice Girlsiä. Luonnollisesti.

Koska nyt on ilmeisen loistava aika kirjoittaa höpsöjä juttuja, tässä pari tärppiä ja tarinaa QUARANTUNES-listani kätköistä.

THE KILLERS

R a k a s t a n The Killersiä. Se oli yksi teiniaikojeni suurimmista musiikkirakkauksista (Brandon Flowers on btw ikuisesti superhot). Hot Fuss sisältää tietysti ison kasan The Killersin tunnetuimmista hiteistä, mutta mun suosikkilevy on Sam’s Town. Se on tietysti levynä loistelias, mutta mun rakkaudessa on myös nostalgiataso; omistin teininä kyseisen CD-levyn ja muistan kuunnelleeni sitä autossa kun olin saanut ajokortin. Auton ratissa, nuorena, vapaana  ja maailma avoinna. Sen tunteen minä muistan, kun kuuntelen Sam’s Townia.

Jos multa kysytään, The Killersin paras kappale on Bones. Rakastan sitä ikuisesti ja syvästi. Olin hiukkasen pettynyt, kun Bonesia ei kuultu parin vuoden takaisella Killersin Helsingin-keikalla. Kaiffarini Brandon ei kai tiennyt, että se on suosikkini. (Ihan vähän tekisi mieli feel your bones, hyvät kanssaihmiset.)

PS. Eikö olekin hassua, kuinka koko maailma maagisesti tietää Mr. Brightsiden sanat?

KASARIHITIT

En tiedä kasarina pinnalla olleesta Starship-yhtyeestä mitään (jotenkin ovat kai jatkumoa Jefferson Starshipille, joka taas liittyy jotenkin Jefferson Airplaneen), mutta jos koskaan menen naimisiin, haluan että häissä soitetaan Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Now (1987).

(Nothing’s Gonna Stop Us Now oli Mannequin-leffan soundtrackilla, sen vuoksi video on mitä on.)

Muita Maisan kotitanssistudion kasari-quarantuneseja (asiaan kuuluu, että saa laulaa mukana):

MUSIKAALIT

Haluaisin olla musikaalitähti. Esteenä on ainoastaan sellainen minimaalinen pikkujuttu, että en osaa laulaa, tanssia enkä näytellä. Siksi pitää tyytyä leikkimään musikaalitähteä omassa kodissa. Tai vierailla teattereissa ja elää tätä haavetta todeksi oikeiden musikaalitähtien kautta. Unelmoin, että pääsen joskus näkemään musikaalin Broadwayllä. West Endin olen jo raksinut yli bucket listiltä, näin yhdellä Lontoon-reissulla Wickedin. Se oli siistiä.

Viime vuosien uusista musikaaleista (tai siis niiden soundtrackeista) rakastan erityisesti Dear Evan Hansenia. Tekisi mieli heittää läppää siitä, kuinka loistavasti musikaalin tunnetuin kappale Waving Through A Window sopii tähän hetkeen, mutta… hieman alkavat vitsit olla vähissä.

Eristäytymisepätoivon hetkiin suosittelen Les Miserablesin Do You Hear The People Singiä – se saa ainakin minut aina taistelumielelle !! there is a life about to start when tomorrow comes !! (ja even the darkest night will end and the sun will rise). Ja sitten kun jaksaa taas heittää läppää, voi siirtyä One Day Moreen. Koska will we ever meet again??? 😀 🙂

LITTLE MIX

Kuinka aliarvostettu bändi Little Mix onkaan! #Justice4LM!! Siis toki, onhan tämä Brittien X Factorin muinoin voittanut tyttöbändi suosittu, mutta sen pitäisi olla vieläkin tunnetumpi, tämän vuosituhannen Spice Girls, maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikki palaset ovat kunnossa, plus Perrie, JesyJade ja Leigh-Ann vaikuttavat mukavilta ja symppiksiltä tyypeiltä (upposin kerran Little Mix -haastatteluiden YouTube-kuoppaan).

BRITNEY

Kun olin lapsi, mun huoneen seinällä oli Britney Spears -juliste. En ollut mikään kaikkein suurin fani, mutta se juliste (Koululainen-lehdestä saatu, tietysti) sopi mun huoneen sisustukseen. Olen aina ja ikuisesti Britneyn puolella, haluan hänelle vain hyviä juttuja ja onnellisuutta. Eristyksessä olen  oppinut itsestäni ainakin sen, että miljoonan Britney Spears -kappaleen sanat ovat jumiutuneet päähäni; muistan maagisesti sanat, vaikka olen edellisen kerran kuullut kappaleen 5000 vuotta sitten.

TAYLOR SWIFT

Olen aina ja ikuisesti myös Taylor Swiftin puolella. En tajua miksi niin monet ovat lyttäämässä häntä jatkuvasti milloin mistäkin. Ja siis sanokaa mitä sanotte, mutta kukaan ei voi kiistää etteikö T. Swift osaisi kirjoittaa tarttuvia pop-lyriikoita. Jo vuosia hän on vastannut mun siivouspäivien soundtrackista.

LIZZO

Tietysti. Lizzoa tarvitaan enemmän kuin koskaan!

SPICE GIRLS

Vuosi oli 1998. Minä olin 9-vuotias ja päädyin sattumalta osaksi musiikkihistoriaa. Olin Spice Girlsin viimeisellä keikalla ennen kuin Geri otti ja jätti bändin!

PS. Olen nähnyt Spice World -leffan elokuvateatterissa. Ja meillä oli se myös VHS:llä. Mahdollisesti keräsin myös niitä pahoista oransseista purkkatikkareista saatavia Spice Girls -tarroja. Mahdollisesti.

Ja mahdollisesti olin niin kova Spaissari-fani, että en voinut kuunnella Backstreet Boysiä, sillä se olisi ollut valtaisa PETOS.

Okei, siinä ne. Antakaamme Spaissareiden lopuksi tehdä yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:

When you’re feelin’ sad and low
We will take you where you gotta go
Smilin’, dancin’, everything is free
All you need is positivity

LUE MYÖS: