Kategoriat
Hassua Musiikki Suosittelen

Tanssibileet pitävät huolta kunnosta ja mielestä (eli noloja ja nostalgisia musatärppejä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: QUARANTUNES (teininostalgiaa, kasaria, musikaalihittejä ja girl poweria)

En olisi arvannut, että alan kaivata kuntosalia näin nopeasti. En ole mikään yltiöpäinen kuntosali-lover, mutta nyt lähtisin sinne oitis ilman kitinöitä jos se vaan olisi mahdollista. (Hyvä S, voit muistuttaa näistä sanoista sitten kun kaikki tämä on ohi.)

Noh, turha haikailla jalkaprässien ja juoksumattojen perään. Odottavat kyllä meitä. Ja kitinääni (kitinä alkaa jossain kohtaa väistämättä).

Liikkuminen, edes jotenkin, on kuitenkin näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoinakin tärkeää. Omalla kohdallani kuntosali on korvattu FaceTime-jumpalla ja henkilökohtaisilla tanssibileillä (ja punnerruksilla – olen päättänyt, että olen kaiken tämän jälkeen vahvempi kuin koskaan).

Etenkin tanssiminen on just nyt hyvästä, kahdesta syystä. Ensinnäkin se on tietysti mainio liikuntamuoto. Toiseksi – ja ehkä vieläkin tärkeämpänä – se tekee hyvää mielelle. Kun tanssii – hyvin, huonosti, äärimmäisen nolosti, ihan sama miten – ei tarvitse hetkeen ajatella ikäviä juttuja. Saa vain liikkua, kuunnella musiikkia, upota ja unohtaa.

Meitsin sosiaalisen eristäytymisen tanssibileissä on toistaiseksi luukutettu The Killersiä, kasarihittejä, musikaalien soundtrackeja, Little Mixiä sekä ystäviäni BritneytäTayloria ja Lizzoa. Ja Spice Girlsiä. Luonnollisesti.

Koska nyt on ilmeisen loistava aika kirjoittaa höpsöjä juttuja, tässä pari tärppiä ja tarinaa QUARANTUNES-listani kätköistä.

THE KILLERS

R a k a s t a n The Killersiä. Se oli yksi teiniaikojeni suurimmista musiikkirakkauksista (Brandon Flowers on btw ikuisesti superhot). Hot Fuss sisältää tietysti ison kasan The Killersin tunnetuimmista hiteistä, mutta mun suosikkilevy on Sam’s Town. Se on tietysti levynä loistelias, mutta mun rakkaudessa on myös nostalgiataso; omistin teininä kyseisen CD-levyn ja muistan kuunnelleeni sitä autossa kun olin saanut ajokortin. Auton ratissa, nuorena, vapaana  ja maailma avoinna. Sen tunteen minä muistan, kun kuuntelen Sam’s Townia.

Jos multa kysytään, The Killersin paras kappale on Bones. Rakastan sitä ikuisesti ja syvästi. Olin hiukkasen pettynyt, kun Bonesia ei kuultu parin vuoden takaisella Killersin Helsingin-keikalla. Kaiffarini Brandon ei kai tiennyt, että se on suosikkini. (Ihan vähän tekisi mieli feel your bones, hyvät kanssaihmiset.)

PS. Eikö olekin hassua, kuinka koko maailma maagisesti tietää Mr. Brightsiden sanat?

KASARIHITIT

En tiedä kasarina pinnalla olleesta Starship-yhtyeestä mitään (jotenkin ovat kai jatkumoa Jefferson Starshipille, joka taas liittyy jotenkin Jefferson Airplaneen), mutta jos koskaan menen naimisiin, haluan että häissä soitetaan Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Now (1987).

(Nothing’s Gonna Stop Us Now oli Mannequin-leffan soundtrackilla, sen vuoksi video on mitä on.)

Muita Maisan kotitanssistudion kasari-quarantuneseja (asiaan kuuluu, että saa laulaa mukana):

MUSIKAALIT

Haluaisin olla musikaalitähti. Esteenä on ainoastaan sellainen minimaalinen pikkujuttu, että en osaa laulaa, tanssia enkä näytellä. Siksi pitää tyytyä leikkimään musikaalitähteä omassa kodissa. Tai vierailla teattereissa ja elää tätä haavetta todeksi oikeiden musikaalitähtien kautta. Unelmoin, että pääsen joskus näkemään musikaalin Broadwayllä. West Endin olen jo raksinut yli bucket listiltä, näin yhdellä Lontoon-reissulla Wickedin. Se oli siistiä.

Viime vuosien uusista musikaaleista (tai siis niiden soundtrackeista) rakastan erityisesti Dear Evan Hansenia. Tekisi mieli heittää läppää siitä, kuinka loistavasti musikaalin tunnetuin kappale Waving Through A Window sopii tähän hetkeen, mutta… hieman alkavat vitsit olla vähissä.

Eristäytymisepätoivon hetkiin suosittelen Les Miserablesin Do You Hear The People Singiä – se saa ainakin minut aina taistelumielelle !! there is a life about to start when tomorrow comes !! (ja even the darkest night will end and the sun will rise). Ja sitten kun jaksaa taas heittää läppää, voi siirtyä One Day Moreen. Koska will we ever meet again??? 😀 🙂

LITTLE MIX

Kuinka aliarvostettu bändi Little Mix onkaan! #Justice4LM!! Siis toki, onhan tämä Brittien X Factorin muinoin voittanut tyttöbändi suosittu, mutta sen pitäisi olla vieläkin tunnetumpi, tämän vuosituhannen Spice Girls, maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikki palaset ovat kunnossa, plus Perrie, JesyJade ja Leigh-Ann vaikuttavat mukavilta ja symppiksiltä tyypeiltä (upposin kerran Little Mix -haastatteluiden YouTube-kuoppaan).

BRITNEY

Kun olin lapsi, mun huoneen seinällä oli Britney Spears -juliste. En ollut mikään kaikkein suurin fani, mutta se juliste (Koululainen-lehdestä saatu, tietysti) sopi mun huoneen sisustukseen. Olen aina ja ikuisesti Britneyn puolella, haluan hänelle vain hyviä juttuja ja onnellisuutta. Eristyksessä olen  oppinut itsestäni ainakin sen, että miljoonan Britney Spears -kappaleen sanat ovat jumiutuneet päähäni; muistan maagisesti sanat, vaikka olen edellisen kerran kuullut kappaleen 5000 vuotta sitten.

TAYLOR SWIFT

Olen aina ja ikuisesti myös Taylor Swiftin puolella. En tajua miksi niin monet ovat lyttäämässä häntä jatkuvasti milloin mistäkin. Ja siis sanokaa mitä sanotte, mutta kukaan ei voi kiistää etteikö T. Swift osaisi kirjoittaa tarttuvia pop-lyriikoita. Jo vuosia hän on vastannut mun siivouspäivien soundtrackista.

LIZZO

Tietysti. Lizzoa tarvitaan enemmän kuin koskaan!

SPICE GIRLS

Vuosi oli 1998. Minä olin 9-vuotias ja päädyin sattumalta osaksi musiikkihistoriaa. Olin Spice Girlsin viimeisellä keikalla ennen kuin Geri otti ja jätti bändin!

PS. Olen nähnyt Spice World -leffan elokuvateatterissa. Ja meillä oli se myös VHS:llä. Mahdollisesti keräsin myös niitä pahoista oransseista purkkatikkareista saatavia Spice Girls -tarroja. Mahdollisesti.

Ja mahdollisesti olin niin kova Spaissari-fani, että en voinut kuunnella Backstreet Boysiä, sillä se olisi ollut valtaisa PETOS.

Okei, siinä ne. Antakaamme Spaissareiden lopuksi tehdä yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:

When you’re feelin’ sad and low
We will take you where you gotta go
Smilin’, dancin’, everything is free
All you need is positivity

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Suosittelen Tyypit

Lizzo muutti sisäisen soundtrackini loistavaksi

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2019 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: Lizzo!

Kaikki coolit ja asiantuntevat musadigggarityypit ovat varmasti tienneet jo luoja ties kuinka pitkään, että Lizzo on se seuraava iso juttu, musiikkiskenen uusi supertähti.

Minä en ole asiantunteva musadiggarityyppi, en ollenkaan.

Minä opin Lizzosta – eli 31-vuotiaasta yhdysvaltalaislaulajasta/-räppäristä/-lauluntekijästä – pari viikkoa sitten, kun kuulin hänen kappaleensa Netflix-elokuvassa Someone Great. Leffa oli melko yhdentekevä, Truth Hurts -kappale ei. Truth Hurts oli niin mainio, että piti niiltä sijoiltaan laittaa leffa pauselle ja selvittää kenen biisi se on. I just took a DNA test, turns out I’m 100% that bitch, se riitti. Sold.

Putoan aina tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä YouTube-kuoppaan. Nyt putosin Lizzo-kuoppaan. Kuinka mukava kuoppa se olikaan!

Värikkäitä videoita ja huippuja kappaleita, joiden pääsanomana tuntui olevan että rakastakaa hyvät ihmiset itseänne. Lizzo-kuopassa hymyilytti ja tanssitti, ryhtikin suoristui. Tunsi olevansa that bitch itsekin. Just hyvä sellaisenaan, ihan vaan itsenään. Lizzo-kuopassa sopi rakastaa itseään vielä vähän enemmän.

En edes liioittele kun sanon, että Lizzo on muuttanut elämäni. No okei, ehkä liioittelen, mutta ihan vähän vain. Ainakin Lizzo on muuttanut sisäistä soundtrackiani. Nykyään mun mieleen tupsahtaa kesken päivää Lizzon lyriikoita.

I do my hair toss / Check my nails / Baby how you feelin’? / Feeling good as hell

Boss up and change your life / You can have it all, no sacrifice

I don’t need a crown to know that I’m a queen / I don’t need a crown to know that I’m a queen

If I’m shiny, everybody gonna shine / I was born like this, don’t even gotta try / I like chardonnay, get better over time / Heard you say I’m not the baddest, bitch, you lie

Woo child, tired of the bullshit / Go on dust your shoulders off, keep it moving

Mirror, mirror on the wall, tell me what you see / It’s that, oh my God, it’s looking heavenly

Ja niin edelleen. Lizzo kuiskii korvaan vaikka en edes kuuntelisi musiikkia, ja ne kuiskaukset saavat kävelemään vähän ryhdikkäämmin ja itsevarmemmin. That bitch ei stressaa pikkujutuista. That bitch on sillä oikealla tavalla itserakas. That bitch on huipputyyppi.

Lizzo-kuoppa on paras kuoppa johon olen viime aikoina pudonnut. Hienoa on se, että siihen kuoppaan tuntuu olevan tervetulleita ihan kaikki.

PS. Musiikin lisäksi kannattaa tutustua muutenkin Lizzon uratarinaan ja ajatuksiin, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Esimerkiksi tämä The Cutin henkilökuva oli mainio.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.2.2019 Lilyssä.

Kipeää ilahduttaneita suosikkiasioita!

Kuva: Netflix

Ei lainkaan suosikkiasia? Se, että olen ollut ihan liian pitkään kipeänä. Hyvin tylsää. Toisaalta on ollut aikaa miettiä loistavia juttuideoita. En ole tietenkään jaksanut kirjoittaa yhtäkään niistä, mutta minkäs teet. Onwards and upwards ja sitä rataa. Ainakin voin näin jälkikäteen kirjoittaa kipeää ilahduttaneista suosikkiasioista.

1. Sex Education / Netflix

Kuinka mainio sarja! Kun kirjoitin tammikuussa tämän vuoden mielenkiintoisista uutuussarjoista, kuittasin Sex Educationin seuraavasti:

Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta. 

Vaikuttaa ihan hauskalta?! Olisinpa tiennyt mitä tiedän nyt, olisin hehkuttanut sarjaa paljon enemmän. Sex Education on huippu sarja: hauska, liikuttava, aito ja fiksu. Ja muita positiivisia adjektiiveja.

Sanoista teini, seksi ja komedia tulee helposti mieleen American Pie ja muut jenkkituotokset, mutta Sex Education on paljon enemmän kuin höpsöä teinisekoilua. Sarjassa on sydäntä, sielua ja paljon sanottavaa. Plus vahvoja ja vilpittömiä naishahmoja. Ja oikeastaan ihan yhtä vahvoja ja vilpittömiä mieshahmojakin. Huipputyyppejä sarja täynnä siis.

Pieni kysymysmerkki tosin: mihinköhän aikaan ja paikkaan sarjan on tarkoitus sijoittua? Nykypäivän Englantiin kai… ehkä ovat tarkoituksella jättäneet vähän epäselväksi.

(Sex Education on uusittu jo kakkoskaudelle)

2. Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Toinen Netflixin uutuussarja, jonka loistavuutta aliarvioin ennakkokaavailussani. Taisin kirjoittaa jotain tylsältä kuulostavasta premissistä. Jep, Natasha Lyonnen esittämä Nadia jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan, mutta sarja ei ole tylsä, kaikkea muuta. Se on taitavasti tehty kuvaus surusta, masennuksesta, eteenpäin menemisestä ja ystävyydestä. Voisi kuvitella että jatkuvasta kuolemasta kertova sarja olisi supersynkkä, mutta Russian Dollissa on myös kepeä ja humoristinen puolensa, pitkälti Natasha Lyonnen vuoksi. Huippu roolisuoritus häneltä, samoin toista pääosaa näyttelevältä Charlie Barnettilta.

Hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä sarja. Kannattaa välttää spoilereita, mitä vähemmän juonesta tietää etukäteen sen parempi.

3. Ben Platt!

Samaisessa Vuoden 2019 uutuussarjat -kirjoituksessa mainitsin The Politician -nimisen komediasarjan, joka on tekeillä Netflixille. Sarjan pääosassa nähdään näyttelijä-muusikko Ben Platt, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi erityisesti Dear Evan Hansen -musikaalin nimikkoroolista (ja kahdesta Pitch Perfect -leffasta myös). Platt on samanaikaisesti puuhannut myös omaa musiikkiaan, ja hänen eka soololevynsä Sing to Me Instead julkaistaan maaliskuussa. Nyt julki on kaksi kappaletta, Bad Habit ja Ease My Mind.

Jotkut julkkikset aiheuttavat jostain tuntemattomasta syystä hyviä viboja, ja mun kirjoissa Ben Platt on sellainen julkkis. Hän vaikuttaa niin kovin symppikseltä tapaukselta, että haluan hänelle vain hyviä asioita! Olin siis iloinen, että hänen ekat sinkkunsa paljastuivat mainioiksi. Alla molemmat.

4. Go Fug Yourself

Mun pitkäikäisin blogisuhteeni on hyvin todennäköisesti Go Fug Yourselfin kanssa. Olen lukenut tätä hauskaa muoti-/julkkis-/kuninkaallis-/popkulttuuriblogia pienen ikuisuuden ja yhä edelleen se on yksi mun eniten vierailluista nettisivuista. En ole mitenkään superkiinnostunut muodista, mutta tykkään kyllä katsella kauniita mekkoja. GFY:n kautta pysyn jotenkuten kartalla Versaceista ja Pradoista, mutta saan kaupan päälle hyvää läppää, julkkisjuoruja ja tv-sarja-recappeja. Ja paljon muuta. Sivuston kirjoittajat Jessica ja Heather ovat kovia kuninkaallisfaneja, joten saitti sopii myös rojalisteille, jotka haluavat tietää mihin Kate ja Meghan milloinkin pukeutuvat.

Ilahduttavaa ja aina positiivista sisältöä – siitäkin huolimatta että homman jujuna on periaatteessa arvostella julkkisten vaatevalintoja.

5. Entertainment Weeklyn Rom Com -numero

Parasta! Entertainment Weekly omisti helmikuun numeronsa romanttisille komedioille ja järjesti reunionit muun muassa sellaisten klassikoiden kuin Kuka sanoo tahdon (yllä) ja 27 dresses -leffojen näyttelijöille. EW:n saitilta löytyy kasa mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja. Tässä esimerkiksi 500 Days of Summerin Zooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt muistelevat 10 vuotta sitten ilmestynyttä hittileffaansa. The stories behind 12 showstopping rom-com dresses oli myös hauska artikkeli! Tai kiinnostaisiko ikonisten rom com -suudelmien tarinat – Behind the most iconic kisses in romantic comedies?

Sanoi kuka mitä tahansa, romanttiset komediat ovat leffojen aatelia!

PS. Jos vielä katsoisin synkkiä ja pelottavia sarjoja, suosikkiasioihini kuuluisi myös se, että Lutherin tuore vitoskausi on alkanut Ylellä. Sarjan lyhyt uusi kausi nähdään kaksiosaisena versiona, joista eka osa on nyt Areenassa. Päätöksestäni (siis etten enää katso pelottavia rikossarjoja) huolimatta saatoin mahdollisesti aloittaa katsomaan ekaa jaksoa… jaksoin noin puoli tuntia, sitten ällöttävä väkivalta ja murhameiningit alkoivat kyllästyttää ja kammottaa. Hyyyvin hyytävää ja ahdistavaa settiä! Idris Elba on toki edelleen suosikkityyppi.

LUE MYÖS: