Kategoriat
Dokumentit Suosittelen Tyypit

Netflixin Athlete A -dokkari onnistuu tärkeässä asiassa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.7.2020 Lilyssä.

Suosikkidokkari: Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina (Netflix)

Sisältövaroitus: seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kuva: Netflix

Kun olin pieni, harrastin telinevoimistelua. Huonosti ja huonolla menestyksellä, mutta harrastinpa kuitenkin. Esiteini-ikäisestä parinkympin hujakoille valmensin. Telinevoimistelu on hieno laji, yksi hienoimmista. Telinevoimistelu on myös laji, johon linkittyy yksi urheiluhistorian synkimmistä skandaaleista.

The Indianapolis Star -lehti julkaisi vuonna 2016  artikkelisarjan Yhdysvaltojen voimistelumaajoukkueen ja Michiganin yliopiston entiseen lääkäriin Larry Nassariin kohdistuneista syytöksistä. Joukko naisia syytti Nassaria seksuaalisesta ahdistelusta ja hyväksikäytöstä. Kun artikkelit julkaistiin, lisää naisia kertoi samanlaisista kokemuksista Nassariin liittyen. Sitten lisää ja lisää.

Tammikuussa 2018 Nassar tuomittiin  175 vuoden vankeuteen alaikäisiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Saman vuoden helmikuussa toinen tuomioistuin langetti päälle 40-125 vankeusrangaistuksen. Jo aiemmin hänet oli tuomittu lapsipornon hallussapidosta 60 vuoden vankeuteen.

Kaiken kaikkiaan Nassarin uhreja on yli 500, heidän joukossaan lukuisia olympiavoittajia Simone Bilesista lähtien.

Netflixiin tuli 24.6. katsottavaksi dokumentti Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina. Siinä taustoitetaan, kuinka Nassar-skandaali oli mahdollinen. Eli kuinka vaikutusvaltainen Yhdysvaltojen voimisteluliitto USA Gymnastics peitteli ja salaili hyväksikäyttöilmoituksia, koska mitalit, menestys ja ennen kaikkea imago ja brändi olivat tärkempiä kuin nuorten urheilijoiden turvallisuus.

Dokumentin nimi Athlete A viittaa entiseen maajoukkuevoimistelijaan Maggie Nicholsiin. Hän oli ensimmäinen  voimistelija, joka ilmoitti Nassarin lääkärintarkastukseksi verhoilemasta epäasiallisesta koskettelusta USA Gymnasticsille. Tämä tapahtui kesällä 2015 ja USAG:n pelkuruuden ja totaalisen epäonnistumisen vuoksi Nassar hoiti nuoria urheilijoita vielä kuukausia sen jälkeen. Nassarin toinen työnantaja Michiganin yliopisto epäonnistui vieläkin totaalisemmin; koulu sai ensimmäiset valitukset Nassarista 1990-luvun lopulla.

Athlete A:n ohjaajat Bonni Cohen ja Jon Shenk onnistuvat yhdessä tärkeässä asiassa: dokumentin keskiössä on tarinan sankarit. Eli nuorten naisten joukko, sister survivorit, joka asettui läpimätää systeemiä vastaan. He eivät halunneet kaataa vain Nassaria, vaan myös heidät pettäneen järjestelmän. Tämä työ on vielä kesken.

Maggie Nicholsin lisäksi dokumentissa kuullaan muun muassa Rachael Denhollanderia. Hän oli ensimmäinen omalla nimellään ja kasvoillaan julkisesti Nassaria syyttänyt nainen. Vuonna 2018 Denhollander nousi lavalle ESPY Awards -palkintogaalassa ja vastaanotti kaikkien sister survivorien puolesta Arthur Ashe Courage Award -palkinnon. Se myönnetään rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta.

Maggie Nicholsin, Rachael Denhollanderin ja muiden naisten lisäksi Athlete A:n ja koko surullisen skandaalin sankareita ovat IndyStarin tutkivat journalistit, jotka toimivat nuorten urheilijoiden megafoneina ja toivat Nassarin teot ja USA Gymansticsin epäonnistumiset julkisuuteen.

Nassar-tapauksesta olisi voinut saada aikaiseksi sensaationhakuisen true crime -dokkarin. Athlete A ei onneksi sorru siihen, vaan se käsittelee hyväksikäytön uhreja niin kuin kuuluukin. Kunnioittavasti. Heidän tarinansa, heidän äänensä, heidän tekonsa, heidän rohkeutensa.  Nassar vei paljon, mutta nyt narratiivi ei ole enää hänen. Voimaannuttava on vähän kulunut termi, mutta sellaiset raamit Athlete A saa.

PS. Mainittu Maggie Nichols on muuten huipputapaus. Hän nousi 15-vuotiaana maajoukkueeseen ja oli matkalla Rion olympialaisiin, kun joutui maajoukkueen leirillä Nassarin hyväksikäyttämäksi. Moni on varma, että hän jäi olympiajoukkueen ulkopuolella koska oli vuosi ennen karsintoja raportoinut Nassarista. Maggie lopetti maajoukkueuransa ja siirtyi yliopistovoimistelijaksi. Hän voitti Oklahoman yliopistossa lähes kaiken, mitä NCAA Gymnasticsissa eli Yhdysvaltojen yliopistovoimistelussa voi voittaa. Hän kertoo dokkarissa, että löysi Oklahomassa voimistelun ilon, jonka eliittivoimistelu oli häneltä vienyt.

Seuraan jonkin verran NCAA Gymnasticsia. Suosittelen sitä jokaiselle telinevoimistelusta pitävälle, joka on pettyneenä seurannut Nassar-uutisointia ja muita voimistelulajien parista viime vuosien aikana paljastuneita  epäkohtia ja skandaaleita. NCAA Gymnastics on tiukkaa kilpailua, mutta myös hauskanpitoa ja iloa. Voimistelijat kilpailevat ennen kaikkea kouluilleen, joukkueena. Ja mikä tärkeintä: voimistelijat ovat keskiössä.

PPS. Minä saatan olla säännöllisen satunnainen NCAA Gymnasticsin fani (Go UCLA!), mutta sisareni S on hyvin mahdollisesti Suomen vannoutunein Jenkkien yliopistovoimistelun seuraaja. S on myös Suosikkiasioiden suurin cheerleader siitäkin huolimatta, että noin 98-prosenttisesti mun tv-sarjahöpinät eivät kiinnosta häntä pätkääkään. Nämä NCAA-loppukaneetit olkoon omistettu hänelle. Jos saisin kehittää S:lle Netflix-sarjan (hän ei katso koskaan mitään, paitsi vähemmän yllättäen Athlete A:n heti kun se oli julkaistu), se olisi Cheer-tyyppinen dokkarisarja jostain NCAA:n voimistelutiimistä. Mestaruuksia kahmineesta Oklahoma Soonersista vaikka. Tai UCLA Bruinsista.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

Viime aikojen kehutut uutuussarjat ja hyvät sarjauutiset

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuva: Normal People / BBC & Hulu

En ole viime aikoina katsonut juurikaan mitään uutuusjuttuja, koska tarvon edelleen melko syvällä hiton winchesterlandiassa. Koukutukseni tosin taittuu kyllästymiseen ihan kohta. Tai no, tunnenhan minä itseni, todennäköisesti pitää tarpoa loppuun asti koska on pieni pakkomielle lopuista. Mutta ainakin jossain kohtaa jaksot väistämättä loppuvat. Sitten kun pääsen yli monstereista, sarjalistalla on odottamassa paljon kaikkea kiinnostavaa. Olen lukenut hyviä asioita ja arvioita monesta uutuussarjasta. Ja sarjarintamalla on noin muutenkin tapahtunut paljon kaikkea kiinnostavaa:

Normal People / Yle Areena

Hyvä uutinen: tarina kertoo, että Sally Rooneyn superhittiromaaniin perustuva Normal People (BBC/Hulu) on loistava. Huono uutinen: tarina ei vielä kerro, milloin, miten ja mistä Normal Peoplen näkee Suomessa*. Ilman kikkailuja siis. Mulla on kuitenkin kova luotto siihen, että se tulee jossain kohtaa katsottavaksi myös täällä. Olen lukenut sarjasta loisteliaita arvosteluja; on kuulemma superonnistunut versio monien rakastamasta kirjasta, mikä ei ole aina itsestäänselvyys. Pääosissa nähtävät Daisy Edgar-Jones (Marianne) ja Paul Mescal (Connell) ovat hekin keränneet joka puolelta kehuja roolisuorituksistaan.

Tarina kertoo, että minä haluan nähdä Normal Peoplen asap.

*Edit: Komento takaisin, että Normal Peoplen kaikki 12 jaksoa tulee Yle Areenaan   29.5. eli ihan kohta! Huippua. Olin täysin valmistautunut odottamaan pitkäänkin, mutta vanha kunnon Areena hoitaakin homman.

Never Have I Ever / Netflix

Mindy Kaling -fanina olen kovin iloinen, että hänen luomansa ja tuottamansa teinidraamakomedia Never Have I Ever on saanut niin hyvän vastaanoton. Sitähän hypetetään joka puolella! Mindy Kaling -faniuden ohella olen myös ikuinen teinisarjafani, joten hurraa Mindy ja hurraa hyvät, tärkeät ja moniulotteiset teinisarjat! Katsoin ekan jakson, oli mainio. John McEnroe kertojana oli täydellisen omituinen ja just siksi toimiva lisämauste.

Little Fires Everywhere / Amazon Prime

Hyvä uutinen: jos olen oikein ymmärtänyt, Reese Witherspoonin ja Kerry Washingtonin tuottama ja tähdittämä minisarja Little Fires Everywhere tulee 22. toukokuuta katsottavaksi Amazon Primeen. Tiesin, että täytyi olla joku syy miksi edelleen maksan siitä! Kahdeksanosainen sarja pohjautuu Celeste Ng’n samannimiseen kirjaan (suom. Tulenarkoja asioita). Kirja oli oikein koukuttava, joten sarja menee ehdottomasti listalle.

Space Force / Netflix

Hyvä / huono uutinen: 29. toukokuuta Netflixiin tuleva, Steve Carellin tähdittämä komedia Space Force on trailerinsa perusteella joko tosi hyvä tai tosi huono, en osaa päättää. Ehkä kallistun hyvän puolelle, pitänee luottaa tekijätiimiin josta löytyy Carellin lisäksi jenkki-Officesta ja Parks and Recistä tuttu Greg Daniels. Ehkä mun ongelma oli se, että trailerissa ei ollut tarpeeksi Ben Schwartzia

Middleditch & Schwartz / Netflix

… Jean-Ralphiosta puheen ollen, Ben Schwartzin ja mm. Silicon Valleysta tutun Thomas Middleditchin kahden miehen improshow Middleditch & Schwartz sai tovi takaperin Netflix-käsittelyn, tai itse asiassa kolme Netflix-käsittelyä. Impro ei ole mikään suosikkijuttuni… tai otetaan takaisin, mulla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta improsta. Tiedän vaan, että moni fanittamani koomikko on aloittanut uransa improlla, oli se sitten The Second CityssäUCB:ssäThe Groundlingsissa tai jossain muualla. Middleditch & Schwartzista olen joka tapauksessa lukenut hyviä, iloisia asioita, joten se on Netflix-jonossani. Ei nauraminen tässä tilanteessa nyt ainakaan huonoa tee…

PS. Ben Schwartzin ja Thomas Middleditchin jakso Conan O’Brien Needs A Friend -podcastissa oli hauska!

Becoming / Netflix

Hyvä uutinen: sitten kun kaipaan inspiroivan supernaisen lempeää tsemppausta ja viisaita sanoja, on edelleen katsomatta Michelle Obaman Becoming-dokkari. Se hetki tulee vielä. Michelle Obama = suosikkityyppien suosikkityyppi.

Vallan linnake / ?

Loistava, yllättävä uutinen: tanskalaisdraama Vallan linnakkeesta eli Borgenista tehdään vuosien tauon jälkeen uusi, neljäs tuotantokausi. Poliittiset draamat eivät ole millään lailla suosikkejani, mutta Borgenin kolme aiempaa kautta olivat niin hyviä, että ihan huomaamatta koukutuin kaiken maailman valtavääntöihin ja ministeriskandaaleihin. Deadlinen mukaan neloskausi on Tanskan yleisradioyhtiö DR:n ja Netflixin yhteisprojekti. Uusia jaksoja odotetaan vuodeksi 2022, ensin DR:lle, sitten Netflixiin. Mukana kerrotaan olevan alkuperäiset tähdet Sidse Babett Knudsen (Birgitte Nyborg) ja Birgitte Hjort Sørensen (Katrine Fønsmark). Omasta suosikistani Kasperista eli Pilou Asbækista ei valitettavasti ollut mainintaa.

Eagles / Yle Areena

Sanoinko jo, että fanitan teinisarjoja? Ruotsalaisen Eaglesin kakkoskausi tuli tovi takaperin Yle Areenaan. Just pätevää, joskin melko nopeasti unohtuvaa hömppää. Ei kaikessa tarvitse olla sen syvällisempiä tasoja.

PS. Uusi suosikki YouTube-kuoppani on näyttelijä-käsikirjoittaja-koomikko Julie Nolken sketsivideot:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Unorthodox

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.4.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Unorthodox (Netflix)

Kuva: Netflix

Olen katsonut paljon komediasarjoja. Tuttuja, hyväksi havaittuja, sielua lämmittäviä, naurattavia, iloa tuovia suosikkeja; Parks and Reciä30 RockiaBrooklyn Nine-NineäSNL:n sketsejä. Aloitin alusta Communityn, kun se oli näemmä tullut Netflixiin (suositus, jos kaipaa hyyyvin hölmöä, absurdia huumoria; Community – eli Paluu pulpettiin – on just hyvä siihen tarkoitukseen…. ja on vielä kaikki kuusi kautta tarjolla).

Viime päivien parhaasta sarjakokemuksesta on kuitenkin tuttujen komedioiden sijaan vastannut Netflixin tuoreehko minisarja Unorthodox. Liputan aina ja ikuisesti ikisuosikkien puolesta, mutta hitto vie, välillä on kyllä siistiä uppoutua johonkin uuteen. Tarinaan, jonka loppuratkaisua ei tiedä, vuorosanoihin, joita ei ole kuullut, hahmoihin, joita ei tunne.

Netflix yritti pitkään tyrkyttää Unorthodoxia katsottavakseni. Se keikkui katsotuimpien listalla ja näkyvästi etusivulla. En kuitenkaan jaksanut kiinnostua siitä. En tiennyt siitä mitään, mutta silti kuvittelin etten pitäisi siitä. Oletin kai, että se olisi jotenkin synkkä, ehkä jopa jotain dystopiameininkejä. En tiedä.

Netflix voitti väsytystaistelun. Kun olin tarpeeksi pitkään tuijottanut Unorthodoxin mainosta etusivulla, laitoin sen lopulta pyörimään. Ja kappas, eihän se mitään dystopiameininkejä ollut. Ei, pidin sarjasta kovasti, katsoin sen yhdeltä istumalta. Itse asiassa olin pettynyt, kun sitä oli vain neljä jaksoa. Tarina vei mukanaan, olisin halunnut lisää!

Unorthodox kertoo New Yorkissa asuvasta Estystä (loistava Shira Haas), nuoresta hasidijuutalaisesta naisesta, joka pakenee onnetonta avioliittoaan Berliiniin. Sarja pohjautuu löyhästi saksalais-yhdysvaltalaisen Deborah Feldmanin omaelämäkerralliseen teokseen Unorthodox – The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots (2012).

Sarja on koukuttavaa ja hyvin tehtyä viihdettä, mutta samalla myös kiehtova ja opettavainenkin katsaus maailmaan, josta en tiennyt juuri mitään. Olin kyllä kuullut konservatiivisista ortodoksijuutalaisista, mutta heidän tavoistaan, perinteistään tai elämäntyylistään minulla ei ollut mitään käsitystä. Sarjatodellisuus on tietysti eri asia kuin oikea elämä, mutta Unorthodoxin jälkeen katsoin myös sen tekemisestä kertovan Making of -pätkän. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että tämä kyseinen sarjatodellisuus on ainakin niin lähellä oikeaa elämää kuin vain mahdollista. Sarjan tekijät alleviivasivat, kuinka tärkeää heille oli kuvata hasidijuutalaisuus mahdollisimman aidosti ja yksityiskohtaisesti. Taisivat onnistua. Yksi tärkeä yksityiskohta on kieli; Unorthodox on ensimmäinen pääosin jiddišinkielinen Netflix-sarja.

Luulin, että Unorthodox olisi tähän hetkeen liian synkkä ja ahdistava. No, saattaa se paikoin olla sitäkin, mutta se on myös kovin inspiroiva ja elämänmyönteinen. Ja koska matkustaa ei saa, sarja vie sopivasti New Yorkiin ja Berliiniin.

Unorthodox-minisarjan neljä jaksoa + Näin tehtiin Unorthodox katsottavissa Netflixissä.

PS. Iloa tuova suosikkiasia just nyt? John Krasinskin Some Good News ja Hamilton-musikaalin alkuperäisen Broadway-kokoonpanon mieltä lämmittävä Zoom-konsertti.