Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: Netflix!
Kuvat: Netflix
Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.
Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:
1. Wine Country (tulossa 10.5.)
Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.
Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya Rudolph, Ana Gasteyer, Tina Fey, Paula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.
2. Knock Down The House
Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.
Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy Vilelan, Cori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.
3. Dead to Me
Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.
Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!
4. The Society (tulossa 10.5.)
Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraa, The Leftoversia ja Riverdalea?
PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…
When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.
Oho, tuli kevät. Ehdoton suosikkiasia, kevät on vuodenajoista paras. Eikä vain siksi, että minä olen syntynyt silloin. Keväällä kaikki tuntuu mahdolliselta. Mieli kirkastuu, kun valo lisääntyy.
Ja mitä pukeutumiseen tulee, kevät (tarkemmin sanottuna 25.4.) on parasta aikaa, sehän opittiin jo klassikkoelokuvasta Miss Kovis:
Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Pelkkä kevyt takki riittää! Samaa mieltä, Miss Rhode Island, samaa mieltä.
Lämpimistä kevätpäivistä pitäisi kai nauttia ulkona. Ja olen minä nauttinutkin, lenkkeillyt menemään vaikka kuinka. Keväällä saa kuitenkin myös katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen (AINA saa katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen!).
Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet muun muassa nämä:
1. JVN + GoT + Funny or Die = 😀
Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka mulla on pieni (okei melko iso) FOMO sen vuoksi, etten ole edelleenkään katsonut jakson jaksoa vuosituhannen merkittävintä sarjaa, Game of Thronesia. Jutun julkaisun jälkeen olen ottanut merkittävän askeleen kohti väistämätöntä (siis sitä, että todellakin alan katsomaan Game of Thronesia ja todellakin koukutun): menin putoamaan pienoiseen GoT-videoiden YouTube-kuoppaan. Olen oppinut – ja spoilannut tulevaisuuden Game of Thronesia katsovalta itseltäni – vaikka mitä! Nyt tiedän esimerkiksi sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja tuota… tsiisus. Not cool, GoT, not cool.
Kaikkein paras Game of Thrones -aiheinen YouTube-löytö on kuitenkin Funny or DienGay of Thrones. Tätä nykyä Queer Eyesta tuttu Jonathan Van Ness on jo kolmannesta kaudesta lähtien recapannut GoT-jaksot varsin omintakeiseen tyyliin ja nämä videot ovat hyvin mahdollisesti paras asia koko internetissä. Ei minun tarvitsekaan alkaa katsoa Game of Thronesia, JVN of House Good Hair kertoo kaikki oleelliset juonenkäänteet. Bonuksena ällöt väkivaltakohtaukset saavat kivan huumorikuorrutteen.
Vikan kauden eka jakso by Jonathan alla, kakkosjakso täällä. Game of Thronesia näkemättäkin väitän, että paljon hauskempaa sisältöä kuin itse sarja.
”Let me get this straight, HBO gave Game of Thrones a new intro but Sarah Jessica Parker had to wear the same goddamn tutu for six years?!” 😀
2. The Royal Family Dance Crew
Eiku sori, paras asia koko internetissä onkin The Royal Family Dance Crewn tanssivideot! Olen täydellisen koukussa niihin, etenkin alla olevaan esitykseen. Kuinka taitavia voikaan ihmiset olla! Minulle ei ole suotu lainkaan rytmitajua, mutta tuon videon jälkeen tekee melkein mieli ilmoittautua tanssikurssille.
The Royal Family Dance Crew on uusiseelantilaisen The Palace Dance Studion kuuluisa kruununjalokivi, palkittu hip hop -tanssiryhmä, jota luotsaa koreografi Parris Goebel. Videon esityksellä superlahjakas ryhmä voitti taas yhden tanssikisan lisää. Sold, hypnoottisen upeaa menoa. Olen katsonut videon parissa päivässä luvattoman monta kertaa.
Video löytyy täältä ja lisää The Royal Familyn ja muiden The Palacen ryhmien tanssivideoita täältä.
3. Normal People (Sally Rooney)
Rakastin, vaikka ensin luulin etten tykkäisi lainkaan. Irlantilaiskirjailija Sally RooneynNormal People (2018) kertoo Mariannesta ja Connellista, rakkaudesta ja ystävyydestä, kasvamisesta ja sydänsuruista, menneisyyden haamuista ja itsensä löytämisestä, vallasta ja vapaudesta ja irti päästämisestä.
Sally Rooney, nyt 28, palkittiin vuonna 2017 Sunday Timesin Vuoden nuorena kirjailijana. Ei ihme, hänellä on taito kirjoittaa niin kovin kauniisti, kertoa paljon parilla hassulla sanalla ja sivulauseella.
Normal People on hänen toinen teoksensa, palkittu debyytti Conversations with Friends julkaistiin 2017. Se on suomennettukin, suomenkielinen nimi on Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019, suom. Kaijamari Sivill).
Minä laitoin Conversations with Friendsin heti varaukseen kun olin lukenut Normal Peoplen. Luulen, että pidän siitäkin.
4. You’re the Worst (Netflix)
Olen tässä kirjoituksessa julistanut, kuinka lopetin katsomasta You’re the Worstia, koska ”sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä”.
No juu, totta, eivät ole mukavia ei, sehän se pointti onkin. Kun pääsee yli Jimmyn, Gretchenin ja Lindsayn kamaluudesta, You’re the Worst on oikeasti mainio sarja, synkällä tavalla hauska ja ihanan kamalan sarkastinen. Ja kaiken kamaluuden taustalla You’re the Worst on tietysti rakkaustarinakin, anti-rom-com rom-com. Toka kausi on aiheensa puolesta vähemmän hauska, mutta tärkeä.
Olen iloinen, että annoin sarjalle uuden mahdollisuuden, pidän siitä jälleen. Kaikessa kamaluudessaan.
Netflixissä on neljä kautta, viides ja viimeinen esitettiin Yhdysvalloissa alkuvuoden aikana.
Kenties ihmettelet, miksi suosikkilistaltani löytyy yli kymmenen vuotta sitten julkaistu kappale. Siksi, koska opin vasta nyt kyseiseen kappaleeseen liittyvän tarinan ja se tarina on suosikkikamaa (ja on kappalekin toki hyvä).
Dixie Chicks on yhdysvaltalainen countrypop-yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2003 iski kuitenkin skandaali. Yhtyeen laulaja Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.
”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.
Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat lukuisia tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.
Valtavan kohun keskellä Natalie Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.
Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 Dixie Chicks julkaisi Not Ready To Make Nice -kappaleen. Ja miten loistelias kappale se olikaan, täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.
I made my bed, and I sleep like a baby With no regrets, and I don’t mind saying It’s a sad, sad story When a mother will teach her daughter That she ought to hate a perfect stranger And how in the world Can the words that I said Send somebody so over the edge That they’d write me a letter Saying that I better Shut up and sing Or my life will be over?
Mikä parasta, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa Vuoden kappaleesta. Well played, Dixie Chicks!
Näin reilu vuosikymmen myöhemmin, pisteitä Natalie Mainesille siitä, että pysyi tiukasti mielipiteensä takana, eikä antanut ulkopuolelta tulleen paineen musertaa itseään. Ei ollut varmasti helppoa.
6. Alias Reunion!
Ikuisena Alias-fanina mieltäni lämmittää tämä Jennifer Garnerin taannoin julkaisema IG-kuva:
Jennifer Garner (=ehdoton suosikkityyppini) on muuten loistava Instagram-seurattava. Hänen Pretend Cooking Show -videonsa ovat hurmaavia. Pelkkää rakkautta Sydney Bristow <3
PS. Vielä yksi suosikkiasia: kuulitteko, että Netflix on testaamassa Random Episode -nappia. Täydellistä. Nappi siis valitsee sattumanvaraisesti jakson jota katsoa. Ei ehkä toimi kaikkien sarjojen kohdalla, mutta vaikkapa Frendit on loistava random episode -sarja. Hollywood Reporterin mukaan nappi on tällä hetkellä testissä Androidin Netflix-sovelluksessa, eikä välttämättä tule koskaan laajempaan käyttöön. Toivottavasti tulisi, minä ainakin käyttäisin. Aina ei jaksa itse valita minkä Frendien jakson katsoisi viidettä sadatta kertaa.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.4.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: tv-nostalgia
Kuvat: ABC, MTV, The WB/The CW, Paramount, YLE TV2, MTV3, Nelonen, UPN, NBC
Menin täyttämään 30 vuotta. Se tuntuu samaan aikaan hyvin merkitykselliseltä ja täysin yhdentekevältä. Ihan vähän tekisi mieli ikäkriiseillä, mutta sitten muistutan itseäni näistä suosikkityyppini Amy Poehlerin sanoista: Stop whining about getting old. It’s a privilege. A lot of people who are dead wish they were still alive.
Miten noiden sanojen jälkeen voisi kriiseillä?
Vanhenemisessa on sitä paitsi paljon hyvää. Kuten nostalgisointi. Minä rakastan nostalgisointia! Ja jos on kovin nuori, on hankala nostalgisoida. Tai ainakin on hyvin vähän materiaalia siihen. Mitä vanhempi, sitä enemmän materiaalia.
Kolme vuosikymmentä on toki edelleen jokseenkin lyhyt ajanjakso, mutta kyllä siinäkin ajassa monien asioiden päälle ehtii kertyä mukava nostalgiakerros. Kuten esimerkiksi tv-ohjelmien.
Piirrettyjä, teinisarjoja, höpsöjä Suomi-sarjoja, saippuasarjoja, komedioita, urheilua… kolmessakymmenessä vuodessa on tullut katsottua vaikka mitä. Ja nyt se kaikki on materiaalia nostalgisointiin!
30 vuotta, 30 omaa tv-muistoani. Nostalgiaa ja tulevaisuuden nostalgiaa.
1. Muumilaakson tarinoita
Hyvin mahdollisesti yksi varhaisimpia tv-muistojani: kun Mörkö tuli, minä juoksin meidän olohuonetta ja takkahuonetta erottavan tiilimuurin taakse piiloon.
2. Varokaa heikkoa jäätä
Oli lapsena hyvin pelottava videopätkä (se musiikki!), mutta näin aikuisiällä olen tajunnut, että niinhän sen pitikin olla. Ei ole mikään leikin asia, heikot jäät. Ja meni muuten varoitukset perille, en ole koskaan edes ajatellut meneväni heikoille jäille. Oikeastaan pelkään kuollakseni heikkoja jäitä. Kuinkahan monta ihmishenkeä Varokaa heikkoa jäätä -video on pelastanut?
3. Vili Vilperi
Hei hei, Vilperi, pelasta sä kyläsi, kukas muu sen tekisi, ellei Vilperi… muistan, että Vili Vilperi oli ihan suosikkikamaa (lauantaiaamun piirrettyjä, eikö vain?), mutta sitä en muistanut, että sarjassa on hahmo nimeltä Potso 😀
4. Pyjamabanaanit
Okei, hyvin heikko muistijälki mutta muistijälki kuitenkin: Pyjamabanaanit tuli aamuisin (?) ja sen lyhyen jaksopätkän ehti juuri katsoa ennen kuin piti lähteä kouluun.
5. MM-95
Olin kuusivuotias. Muistan huuman, en yksityiskohtia.
6. Formula 1
Meidän perheessä on aina katsottu paljon urheilua. Yksi lapsuuteni selkeimmistä tv-muistoista liittyykin penkkiurheiluun, tarkemmin sanottuna formuloihin. Se oli vielä sitä aikaa, kun formulat tuli Maikkarilta. Muistan ne sunnuntait… ei minua varmaankaan ihan hirveästi kiinnostanut, mutta kello 15 olin silti aina telkkarin edessä katsomassa kun letka autoja ajoi ympyrää pari tuntia.
7. Team Ahma
No voi hitsi.
Mitä?
No voi hitsin hitsi.
No mitä?
Ai mutta nythän mä hokasin, Team Ahma oli melko kamala sarja, mutta lienee porautunut muistiini koska sitä katsottiin yhdessä koko perhe.
Laa-neiti for the win.
😀
8. Salatut elämät
Tietysti olen katsonut Salkkareita! Olin yhdeksän kun Salkkarit alkoi ja uskoakseni olen tuijottanut sarjaa jo tuolloin. Ainakin muistan Tyyne Puustisen. Ja sen juonikuvion, jossa hiihtämässä ollut Saku putosi kalliolta ja tuupertui lumihankeen. Aina ja ikuisesti paras Salkkari-kohtaus on kuitenkin se, kun Camilla pakeni omista häistään punaisella helikopterilla. Melko boss move, sanoisin.
9. Passi ja hammasharja
En muista, minkälaisia tehtäviä osallistujien piti tehdä. Vahvasti päässä soi kuitenkin passi ja hammasharja, passi ja hammasharja…
10. Joulupukin Kuuma linja
Jouluaattoaamu. Taas yksi väittely siitä, joko saa avata lahjoja. Telkkarista tulee Joulupukin kuuma linja.
11. Bumtsibum
Kuinka voisin unohtaa Marco Bjurströmin leopardipuvun? Bumtsibum lukeutuu myös niihin tätä katsottiin yhdessä perheen kanssa -sarjoihin. Minä olin aina Seppo Hovin tiimin puolella.
Sivuhuomio: muistaako kukaan sellaista Bjurströmin juontamaa ohjelmaa kuin Kulkuri ja kaunottaret? Kun minä en muista, en tarkasti ja haluaisin, on nimittäin häilyvä muistikuva että sitä olisi kuvattu joskus Kotkassa (ehkä Meripäivien aikaan) ja että minä olisin ollut katsomassa. Siinä ohjelmassa oli tanssijana kotkalaistaustainen Antton Laine (nykyisin menestynyt koreografi) ja Marco heitti jotain läppää liittyen Kotkan murteeseen, hyvin mahdollisesti sanaan vanna. Vai sekoitanko tämän nyt johonkin muuhun ohjelmaan?! Ja jos en sekoita, mikä Kulkuri ja kaunottarien idea oli? Marco kierteli ympäri Suomea ja välillä vähän tanssittiin?
12. Sabrina, teininoita
Sarja, joka siirsi minut lastensarjoista teinisarjoihin. Muistan Sabrinan, Harveyn ja Salemin ja sen, kun katsoin sarjaa, mutta en juurikaan yksittäisiä juonikuvioita.
13. Kauniit ja rohkeat
Mummi katsoi Kaunareita, puhui Ridgestä ja Brookesta. Minä en tietenkään koskaan katsonut. EN TIETENKÄÄN. Forrester ja Spectra, ihan outoja nimiä. Eikä minulla soi juuri nyt päässäni Kaunareiden tunnuskappale. Pois se minusta. Koskaan moista kuullutkaan.
14. Päivien viemää
Like sands through the hourglass, so are the days of our lives.
En tietenkään katsonut tätäkään koskaan. Ei ei ei, en koskaan. En minä muista pahis-Stefanoa. Tai Hope Bradya. Tai juonittelevaa Sami Bradya. Tai sitä kun suurin piirtein jokainen Salemin asukas murhattiin mutta eipäs murhattukaan. Miten minä sellaisia muistaisin, koska EN KATSONUT.
PS. Tietysti olin katsomatta myös Passionsia, joka oli – jos mahdollista – vieläkin sekopäisempi kuin Päivien viemää. Tai siis niin minulle on kerrottu. Koska mistä minä muuten tietäisin, koska en itse katsonut. Eli en muista sitä kammottavaa Timmy-nukkepoikaa. En tietenkään muista, koska en katsonut. Noup.
15. Aarteenmetsästäjä
Oli kesä 2000-luvun alussa. Katsoin kuumassa yläkerrassamme jakson Aarteenmetsästäjää, se tuli Neloselta. Sydney Fox (Tia Carrere) ässäili menemään, löysi taas jonkin ikivanhan kupposen jostain päin maailmaa, laittoi nippuun joukon pahiksia. Kun jakso loppui, menin pihalle pelaamaan korista. Oli vieläkin kuuma.
(kuinka hyvä sarja Aarteenmetsästäjä olikaan! Miksei siitä enää puhuta?! Hoi Netflix, saisinko Sydney Foxin seikkailut palveluunne?)
16. 9/11
Maailma järkkyi ja sitä katsottiin televisiosta, lentokoneita, jotka lensivät päin pilvenpiirtäjiä. Oli tiistai. Olin 12. Koko ilta katsottiin vain telkkaria. Ei sitä tajunnut, ei silloin eikä nyt. Muistan seuraavan koulupäivän, välitunnilla ei oltu kirkonrottaa vaan puhuttiin terroristeista ja lentokoneista.Maailmassa oli tietysti ollut surua ja pahuutta aiemminkin, mutta nyt se oli tullut omaan olohuoneeseen voimakkaammin kuin koskaan.
17. Frendit
Tietysti Frendit. Muistan hyvin selkeästi, kun katsoin vikaa jaksoa telkkarista. Kun se loppui, tuntui tyhjältä.
18. Sinkkuelämää
Olen ollut 10-vuotias, kun Sinkkuelämää alkoi Suomessa. En kai katsonut sarjaa vielä silloin? Toivottavasti en. Niin tai näin, olihan Sinkkuelämää yksi minun nuoruuteni kulttuurisesti merkittävimmistä sarjoista. Ja henkilökohtaisella tasolla se oli kai jotain vähän kiellettyä ja siksi kiinnostavaa.
19. Gilmore Girls
Tämän muiston olen kertonut aiemminkin: silloin vuonna yksi ja kaksi (2000-2007) Gilmoren tytöt tuli Yleltä sunnuntaisin. Ehdin juuri ja juuri katsomaan jakson ennen kuin oli lähdettävä tennistreeneihin. Kuljin treeneihin bussilla, ja heti kun lopputekstit alkoivat nousin ylös, nappasin kamat mukaan ja juoksin pysäkille. Välillä tuli kiire.
Toinen muisto: Gilmoren tytöt on ensimmäinen sarja, jonka juonenkäänteitä olen penkonut vimmatusti netistä, koska olen halunnut tietää mitä tapahtuu. Tämä tapahtui silloin, kun Jess katosi sarjasta neljännellä kaudella; halusin tietää tuleeko hän vielä takaisin (tuli, jaksossa Let Me Hear Your Balalaikas Ringing Out).
(PS. Team Logan, sorry not sorry)
20. Alias
Baaad Robot. Se tuli loppukreduissa 😀 Rakastin ja rakastan Aliasta, Sydney Bristow on aina ja ikuisesti yksi mun suurimmista tv-sankareista. Yläkerran ruma oranssikuvioinen sohva, siinä teini-minä istui ja katsoi kuinka Sydney pelasti maailman kerta toisensa jälkeen. WWSBD on siitä lähtien ollut vallan hyvä ohjenuora elämään. What would Sydney Bristow do?
21. O.C.
Jep, tiistait olivat päivistä parhaimpia koska silloin tuli O.C.! Oi sitä aikaa, kun piti odottaa kokonainen viikko seuraavaa jaksoa. Muistan ne tiistait, oli aina saunapäivä. Oli tärkeää, että ehtii käydä saunassa ennen kuin O.C alkaa.
Joskus viikonloppuisin tuli Laguna Beach -maratoneita. Ainoa ärsyttävä asia oli se, että MTV:n mainostauot kestivät aina ikuisuuden.
23. Tunteet pelissä
Jos O.C. oli minun teinivuosieni THE TEINISARJA, One Tree Hill eli Tunteet pelissä oli hyvä kakkonen. Se taisi tulla sunnuntaisin Subilta. Haluaisin, että muistaisin jotain kivempaa, mutta parhaiten mieleeni on jäänyt se jakso kouluampujasta. Minusta se oli ihan liian painavaa kamaa teinidraamaan. Kausia on peräti yhdeksän, mutta minä olen jossain vaiheessa lopettanut sarjan katsomisen. En muista milloin ja miksi. Sophia Bush (Brooke Davis) ja Hilarie Burton (Peyton Sawyer) ovat somen perusteella edelleen hyviä ystäviä, ja tämä lämmittää kovasti sydäntäni.
24. Veronica Mars
Ihan varmasti Veronica Mars oli suosittu sarja ja ihan varmasti moni katsoi sitä, mutta minusta tuntui siltä, että se olisi ollut oma pieni salaisuuteni. Sarja, jonka loistavuutta kukaan muu ei tajunnut paitsi minä.
25. Gossip Girl
Elämäni viimeinen teinisarja. Tai siis elämäni viimeinen teinisarja, jota olen katsonut oikeasti teini-ikäisenä, Gossip Girl alkoi kun olin 19. Pidin silloin välivuotta lukion jälkeen. Seuraavana vuonna olin aloittanut opiskelun ja oli opiskelijabileet. Tiedättekö, mitä minulla oli päässäni? Panta, jossa oli iso rusetti. Ken minut tuntee, tietää että minä en käytä a) pantoja, b) rusetteja. Syytän Blair Waldorfia.
26. Urheilu ja synttärit
Kuten mainittu, meidän perheessä on aina katsottu paljon urheilua. Urheilua tulee tietysti usein viikonloppuisin ja viikonloppuisin on myös tapana järjestää erilaisia perhejuhlia. Kun meidän perheessä on juhlittu vaikka synttäreitä, taustamelua on tarjonnut milloin jalkapallo, milloin golf. Telkkari on aina päällä ja aina sieltä tulee urheilua. Tämä traditio jatkuu edelleen.
27. Valioliigan päätöskierros 2011/2012
Oli draamaa. Moni muistaa parhaiten kuinka Manchester City kampesi uskomattomasti kahdella lisäajan maalillaan mestaruuteen, minä muistan kuinka oma suosikkijoukkueeni Arsenal kampesi 3-2-voiton West Bromista ja sijoittui sarjassa kolmanneksi, ohi arkkivihollisensa Tottenhamin. Muistan miettineeni, kuinka ihmeellistä urheilu onkaan, draamaa, jota ei voi käsikirjoittaa. Joku lamppu syttyi pääni päällä, yhtäkkiä tiesin mitä halusin tehdä ja olla. Vuoden päästä aloitin kesätyöt urheilutoimituksessa.
28. How I Met Your Mother
Rakastin, kunnes vihasin. Sarjan viimeinen jakso esitettiin vuonna 2014 ja olen edelleen vihainen siitä, mitä vikalla kaudella tapahtui. Huonoin päätösjakso ikinä!
29. Parks and Recreation
Tietysti Parks and Rec. Aina kun elämä potkii päähän, katson kolmoskauden The Fightin. Mulla ei ole Parks and Recistä mitään yksittäistä muistoa, en edes muista milloin olen katsonut sitä ekan kerran. Tiedän vain sen, että se on ilahduttanut minua vuosien varrella lukemattomia kertoja. Sarja täytti muuten pari päivää sitten 10 vuotta, sen eka jakso esitettiin 9.4.2009. HBD Pawnee!
30. Schitt’s Creek
Olin alkuvuodesta pitkän pätkän kipeänä. Päätin alkaa katsoa Schitt’s Creekiä, olin lukenut siitä paljon hyvää. Ei sarja minua fyysisesti parantanut, mutta ainakin kipeys unohtui hetkeksi, uusi suosikkikomedia oli löytynyt! Rakastan Schitt’s Creekiä, sen jaksot ovat 20 minuuttiin puristettua iloa ja rakkautta. Edelleen: hoi Netflix: tämä sarja tarvitaan katsottavaksi Suomeen!
PS. Lisää kivoja asioita vanhenemisessa? Saa sanoa juttuja kuten silloin kun minä olin nuori ja päivitellä nykynuorison meininkejä.
