Avainsana: komedia

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2020 parhaat sarjat (ja ne, joita en katsonut loppuun)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2020!

Kuvat: Netflix / HBO / BBC, Hulu / Yle Areena / Amazon Studios

Okei, olihan tämä vuosi nätisti sanottuna perseestä. Pelottava, stressaava, ahdistava, omituinen. Ikävä ja ikävämpi. No, jos ei muuta, ainakin alkoi arvostaa kaikkia pikkujuttuja. Niitä, jotka aiemmin otti itsestäänselvyyksinä. Kuten sitä, että saa ylittää Uudenmaan rajan ja mennä kotiin kun haluaa. Ja käydä kaupassa ilman ennakkovarustautumista. Ja halata! Olen oikeasti hyvin anti-halaaja, mutta nyt olen alkanut arvostaa sitäkin. 🙂 🙁

Laitetaan hyvien puolien listalle myös sarjatarjonta. Ainakin riitti hyvää, mielenkiintoista, viihdyttävää ja sivistävää katsottavaa kun oli kotona ja kotona ja kotona ja kotona. Ja kotona.

Vuoden parhaita sarjoja siis! Niitä, jotka näin ja niitä, joita en nähnyt (tästä kirjoituksesta on kulunut aika monta kuukautta ja en vieläkään omista HBO:ta… en tiedä onko se onnistuminen vai epäonnistuminen).

Sarjavuosi 2020, ainakaan sinä et pettänyt.

Vuoden 2020 parhaat sarjat

Unorthodox (Netflix): kuinka hienot neljä jaksoa! Kuljetti New Yorkiin ja Berliiniin (sopivasti, kun ei saanut matkustaa), ja tarjosi kurkistuksen itselle kovin salaperäiseen ortodoksijuutalaisten maailmaan. Sivisti ja viihdytti samaan aikaan. Israelilaisnäyttelijä Shira Haas teki upean roolityön.

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Unorthodox

Normal People (BBC / Yle Areena): jos mietin yhtä kohtausta, joka jäi mieleen sarjavuodesta 2020, se on se kohtaus Normal Peoplen kymppijaksosta, jossa Connell (Paul Mescal) avautuu masennuksestaan terapeutin vastaanotolla. Iski sydämeen. Ja miten hieno roolisuoritus! Normal People osui maaliin noin muutenkin. Kun menestysromaani muokataan sarjaksi, moni asia voi mennä pieleen. Normal Peoplessa ei mennyt pieleen mikään. Yhä edelleen haluaisin matkustaa Irlantiin ja leikata otsahiukset (tiedän mitä ajattelette, minut tuntevat tyypit! 😀 ).

Suosikkisarja just nyt: hypensä arvoinen Normal People

The Boys (Amazon Prime): meinasin laittaa tämän supersankarigenrellä kikkailevan satiirisen draaman / mustan komedian positiivisten yllättäjien kategoriaan, mutta päätin että ansaitsee paikkansa parhaiden listallani. Eka kausi oli hyvä, toka vielä parempi. Hyvin tehty ja kaiken sekopäisyyden ohella osuvaa kommentointia kapitalismin ja rasismin kaltaisista isoista teemoista. Ei varmastikaan sovi kaikille (paljon verta, suolenpätkiä ja naamojen repimisiä). Minä pidän, vaikka tavallisesti supersankarisadut eivät ole millään lailla suosikkiasioitani. En ole huonossa seurassa, Barack Obamakin katsoo! 😀

Sarjatärppi: The Boys (eli tarina kohtalosta ja Dean Winchesteristä)

The Queen’s Gambit / Musta kuningatar  (Netflix): ja niin shakista tuli trendikästä! 😀 Loppuvuoden puhutuin sarja ansaitsi kehunsa. Edelleen olen sitä mieltä, että lässähti hieman lopussa, mutta tästä huolimatta ehdottomasti yksi vuoden parhaista. Tuleva supertähti Anya Taylor-Joy oli roolissaan huippu – samoin nuorta Beth Harmonia esittänyt Isla Johnston.

Le Bureau (Yle Areena): teknisesti ottaen tämä kaikkien aikojen parhaaksi ranskalaissarjaksi kutsuttu agenttitarina alkoi jo 2015, mutta Suomessa sen viisi tuotantokautta tuli katsottavaksi 2020. Pääsee siis yhtenä loisteliaana kokonaisuutena parhaiden listalleni nyt. Kaikkien kehujensa arvoinen – enkä minä edes ole pitkään aikaan jaksanut keskittyä tämänkaltaisiin jännäridraamoihin.

Positiiviset yllättäjät

Teenage Bounty Hunters (Netflix): höpsö nimi, yllättävän hyvä sarja. Olisi ansainnut toisen kauden. On paljon enemmän kuin hölmöltä kuulostava juonensa; teini-ikäiset kaksostytöt Sterling ja Blair kyllä päätyvät vahingossa palkkionmetsästäjiksi, mutta höpsöilyn ohessa sarja tarjoaa raikasta kommentointia esimerkiksi seksuaalisuudesta ja uskonnosta.

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Teenage Bounty Hunters

Crash Landing On You (Netflix): vuonna 2020 opin ainakin sen, että miljoonia juonenkäänteitä tykittävä korealainen draamasarja on hyvää lääkettä keskittymisongelmaan. Viime vuonna julkaistu CLOY oli noin muutenkin piristävä sarjatuttavuus syksyn pimeydessä. Netflixiin tuli juuri korealainen Start-up, jonka meinasin ottaa katseluun. Yhden k-draaman kokemuksella luulen hallitsevani genren jo vähän paremmin. Ainakin osaan varautua siihen, että jaksot ovat suuuuperpitkiä.

Cheer (Netflix): alkuvuoden dokkaritapaus. Oli hyvä ja kantaa, vaikka cheerleading ei lajina olisikaan kiinnostuslistan kärkipäässä. Oikeastaan juuri silloin tämä mainiosti tehty dokkarisarja kannattaa katsoa.

Netflix-tärppi: Crash Landing on You (eli ratkaisu kahden ruudun ongelmaani)

Vuoden 2020 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

I May Destroy You (HBO): kaikkein eniten sarja-FOMOa aihetti tämä Michaela Coelin ilmeinen mestariteos.

Sarja, joka kiinnostaa just nyt: HBO:n I May Destroy You

Better Call Saul (Netflix): löytyy vuosi toisensa jälkeen parhaiden sarjojen listoilta. En ole nähnyt jaksoakaan. Toisaalta olen se tyyppi, joka ei ole katsonut edes Breaking Badiä.  Better Call Saulin kanssa samaa sarjaa on Ozark. En ole katsonut minuuttiakaan, ja silti olen siinä uskossa, ettei sarja voi olla niin hyvä kuin sanovat. Taidan ajatella niin myös Better Call Saulista.

Mrs. America (Hulu, HBO): minisarja oli niin täynnä laatunäyttelijöitä, että jo senkin perusteella oli syytä olla hyvä. Ja taisi ollakin!

Lovecraft County (HBO): todennäköisesti liian jännä mulle, mutta teemaltaan ikävän ajankohtainen juuri vuonna 2020, vaikka sijoittuukin 1950-luvulle.

Ted Lasso (Apple TV+): pidän äärimmäisen huvittavana sitä, että vuosia vanhoista NBC:n valioliigamainoksista muokattiin komediasarja! Ja se sarja on kuulemani mukaan vielä hyvä! Apple plussan Ted Lasso yhdistää kolme asiaa, joista pidän: leppoisan hyvän mielen komedian, Valioliigan ja Saturday Night Liven (päätähti Jason Sudeikisin muodossa). Mutta eihän ihmisellä nyt vaan voi olla miljoonaa suoratoistopalvelua, joten jäänyt näkemättä.

Positiivinen yllättäjä, jota en ole nähnyt

The Flight Attendant (HBO): olen lukenut hyviä asioita tästä Chris Bohjalianin samannimiseen trilleriin perustuvasta minisarjasta. Ei ilmeisesti ole mikään Suuri ja Mahtava Laatudraama, vaan hyvin tehty ja itselleen naurava, hauska ja hullunkurinen murhajännäri. Olen iloinen Kaley Cuocon puolesta. Tuntuu, että hän ei koskaan saanut The Big Bang Theoryssa kaikkea ansaitsemaansa huomiota.

Sarja, jota ilmankin olisin pärjännyt

Tiger King (Netflix): mitä enemmän mietin, sitä enemmän tämä dokkarisarja tekee minut vihaiseksi. Oli ensimmäisiä eristätymisajan kollektiivisen somekatselun sarjoja, joten pisteitä kai siitä. Antoi ainakin jotain muuta ajateltavaa. Mutta silti. 2020 olisi kyllä tarjonnut tarpeeksi omituisia ja raivostuttavia käänteitä ilman Tiger Kingiäkin. Ja minä olisin ollut täydellisen tyytyväinen, jos en olisi koskaan kuullut Carole Baskinin nimeä.

Netflixin Tiger King (eli mitä hittoa juuri katsoin?!)

Vuonna 2020 päättynyt sarjat, jota jään kaipaamaan

Schitt’s Creek (CBC, C More): onko huonompaa vuotta lopettaa yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen komediasarjoista kuin 20hiton20?!  Onneksi A Little Bit Alexis soi päässäni  todennäköisesti vielä vuonna 2080.

Sarjat, joita en katsonut loppuun

Lucifer, vitoskausi (Netflix): olen aiemmin katsonut Luciferia ihan kohtalaisella menestyksellä. On ollut sopivan höttöistä viihdettä. Ja on sitä varmaan vieläkin, mutta en vain päässyt kesällä julkaistussa viidennessä kaudessa tokaa jaksoa pidemmälle. Mun ongelma lienee se, että en fanita Luciferin ja Chloen rakkaustarinaa, vaikka yleensä fanitan kaikkia rakkaustarinoita.

Killing Eve (HBO): aloitin kovalla tohinalla, lopetin kuin seinään. Ongelma taisi olla se, että yritin katsoa sarjaa jakso per viikko -tahdilla telkkarista. Sitten unohdin aina, milloin pitikään olla telkkarin ääressä. Olen kuullut huhuja, että tänä vuonna tullut kolmas tuotantokausi ei olisi ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä…?

Never Have I Ever (Netflix): tämän laitan sen piikkiin, että sarjoja on vain niin paljon. Ei ehdi kaikkea. On hyvä! Ja pidän Mindy Kalingista! Ja John McEnroe! Virkistävän erilainen teinisarja, mainio päätähti (Maitreyi Ramakrishnan)… kaikki palaset kohdillaan. Ja silti jumituin tokaan jaksoon. It not you, it’s me, Never Have I Ever.

Dead to Me, kakkoskausi (Netflix): en edes aloittanut tokaa tuotantokautta. En tiedä miksi. Saanut kehuja ja kaikkea. Vetoan kai taas ajanpuutteeseen.

Virgin River (Netflix): tuota, tuota… saattaa olla, että silmien pyörittelijä minussa otti vallan, enkä koskaan kyennyt antamaan kunnon tilaisuutta tälle romanttiselle draamalle. Pääsin kolmanteen jaksoon asti. Tosin tätäkin enemmän ongelmana oli, että vertasin sarjaa koko ajan Hart of Dixieen. Hyvin samantyyppiset lähtöasetelmat ja hyvä luoja, sama näyttelijäkin täysin identtisessä roolissa! Virgin River on kuin Hart of Dixie ilman huumoria ja leppoisaa meininkiä. Ja sori, mutta Zoe ja Wade voittavat Melin ja Jackin sata-nolla.

Space Force (Netflix): mulla oli ihan semikorkeat odotukset tästä komediasta, koska sen taustalla hääri The Officen Greg Daniels ja Steve Carell. Jälkimmäinen on myös pääosassa. Plus näyttelijäkaartissa on Ben Schwartz, jolle ikuisena Parks and Rec -fanina haluan vain hyviä asioita. Mutta… en tiedä, en päässyt ekaa jaksoa pidemmälle. Muuttuiko se jossain kohtaa hyväksi? En voi ymmärtää, miksi Netflix uusi sarjan toiselle kaudelle, samalla kun moni paljon parempi joutui pandemialeikkurin uhriksi (GLOW, Teenage Bounty Hunters…). Epäilen, että nimekäs päätähti vaikutti asiaan.

PS. Kiitos, jos olet lukenut Suosikkiasioiden sarjahöpinöitä tänä omituisena vuotena. 🙂

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Tyypit

Kyl tää täst ja komediaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: hauskat tyypit

Kuvat: Schitt’s Creek / CBC, Friends / NBC, Broad City / Comedy Central

Jos olisin maaliskuusta lähtien saanut euron aina kun sanon ”kyl tää täst”, olisin todennäköisesti miljonääri. No hyvä on, en ehkä miljonääri, mutta olisi mulle nyt ainakin muutama satanen kertynyt.

Kyl tää täst, kyl tää täst… olen toistellut sitä itselleni ja muille kuin jotain hiton mantraa. Kyl tää täst, kohta kaikki on taas normaalia. Kyl tää täst, jaksetaan vielä vähän aikaa. Kyl tää täst, rokote on tulossa.

Ja tottahan se on, kyl tää täst, väistämättä. Uskonhan minä siihen. Mutta kun maanantaina taas kuuli uusista rajoituksista ja rajusti kasvavista tartuntaluvuista, niin hitto vie vähän kyllä löi kasvoille että ei tää täst vielä hetkeen.

Kun tämä koko homma silloin viisituhatta vuotta sitten alkoi, päätin että minähän en kirjoita mitään ankeita pandemia-juttuja, vaan samaa kun aina: höpsöjä juttuja Netflix-sarjoista ja YouTube-kuopista. Good vibes only, #suosikkiasioita ja sitä rataa. Ja en minä täydellisesti ole päätöksessäni pysynyt, mutta ihan kelvollisesti kuitenkin. Erästä ikävää k-sanaa en ole käyttänyt kertaakaan. Tosin tuo p-sana taitaa olla ihan yhtä paha.

Noh, nyt kahdeksan hiton kuukautta eteenpäin ollaan näköjään siinä pisteessä, että kirjoitan ankeaa pandemia-juttua. Puolustuksekseni sanottakoon, että maaliskuun Maisa – se, joka kirkkain silmin sanoi, että ”onneksi tää on nyt näin keväällä, mieti jos olisi vielä pimeetä ja synkkää” – ei tullut ajatelleeksi, että yhä marraskuussa hän tekisi töitä kotona ja sopisi Teams-tapaamisia oikeiden tapaamisten sijaan.

Kyl tää täst, kyl tää täst, kyl tää täst.

Tekisi mieli valittaa lisää, mutta en valita. Sen sijaan yritän pelastaa tämän ankean pandemia-jutun tekemällä 180-asteen aiheen vaihdon ja kirjoittaa vähiten ankeasta aiheesta jonka tiedän,

komediasta.

Koska kun saan ikävän uutisvirran vastapainoksi päiviini iloa ja naurua ja huumoria, kyl tää täst on paljon helpompi uskoa.

Seuraa kolme hauskaa tyyppiä, jotka ovat ilostuttaneet päiviäni:

1. Aloitan brittikoomikko Kieran Hodgsonin loisteliaalla The Crown -tiivistelmällä. Olen repeillyt tälle pitkin viikkoa, se on valehtelematta suosikkiasiani koko internetissä just nyt. Oikeasti, jos et ole vielä katsonut The Crownin neloskautta, älä turhaan tuhlaa aikaasi. Kieran käy koko kauden läpi tehokkaasti 2 minuutissa ja 14 sekunnissa. En tajua, miksi menin istumaan ne vajaat kymmenen tuntia Netflixin ääressä, kun olisin vaan voinut katsoa tämän videon ja käyttää kymmenen tuntia johonkin järkevään, vaikka siivoamiseen tai New Girlin katsomiseen.

Tästä ei siis puutu mitään. Ei yhtään mitään.

Ja siis SPOILER ALERT, luonnollisesti! 😀

2. Sitten siirryn mun tämän hetken suosikki Instagram-seurattavaan, Abi Clarkeen. Nuori brittikoomikko hänkin. En yleensä jaksa tuntemattomien tyyppien Insta-stooreja, mutta just eilen käytin noin puoli tuntia siihen, kun kahlasin läpi Abin tarinat. Ilmeisesti TikTokissa nuoret ihmiset ässäilivät menemään ja tuosta noin vaan kirjoittivat kohtauksia ja kappaleita kuvitteellista Ratatouille-musikaalia varten (?). Abilta kuulin tämän ja hänen jakamansa TikTok-pätkät ovat seuraavaksi suosikein suosikkiasiani koko internetissä tällä viikolla. Ihan en päässyt käsiksi siihen, mistä kyseinen homma lähti liikkeelle (ei ole TikTokia itselläni), mutta Broadway-kamaa, selkeesti.

Abi ässäilee kuitenkin ennen kaikkea omalla sisällöllään. Hänen instansa on täynnä kaikkea hauskaa ja huvittavaa, esimerkiksi käyköön tuorein video If doctors spoke like vets.  Ja tämä.

YouTube-kanavaltaan löytyi stand up -maistiainen:

3. Lopetan Meg Stalteriin. Olen tainnut mainita hänet, mutta mainitsen toisenkin kerran. Meg on jenkkikoomikko, jota seuraan Twitterissä (on Instassakin). Hänen huumorinsa on hyvin omaleimaista ja mun mielestä vain hyvin, hyvin hauskaa. Meg on paras asia koko tympeitä uutisia jatkuvalla tahdilla syytävällä Twitter-tililläni.

Tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen. Lahjakas kuin mikä.

Every music documentary on yksi suosikeistani. 😀

Noniin, kiitos tyypit. Kyl tää täst.

🙂

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

20 satunnaista asiaa ja ajatusta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: satunnaiset ajatukset

Kuvat: ABC / Happy Endings, Netflix / The Queen’s Gambit, Dash & Lily

Olkoon Suosikkiasioita hetken Satunnaisia asioita: kirjoitus, joka on tuloksena kun tunkee kaikki satunnaiset (sarja- ja leffa-) ajatuksenpätkänsä yhteen postaukseen.

Satunnaisia asioita, jotka eivät liity yhtään mihinkään.

Satunnaisia ajatuksia ja muistoja, jotka ovat jostain syystä jumahtaneet päähäni.

x 20 :

1. Jos mun pitäisi just nyt suositella jotain sarjoja, suosittelisin The Queen’s Gambitia, Parks and Recreationia, Friday Night Lightsia, Supernaturalia ja The Boysia.

2. Pettymysten, epäonnistumisten ja motivaatiopulan hetkillä mun päässä alkaa pyörimään se Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa bileissä ikävien ihmisten naureskelun ja Warnerin vähättelyn kohteeksi joutunut Elle Woods sisuuntuu ja päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. ”I’ll show you how valuable Elle Woods can be” ja sit se musiikki: I’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see…

Toistaiseksi ”I’ll show you how valuable Maisa S. can be” ei ole johtanut Harvard Law Schoolissa ässäilemisiin tai muihin supersuorituksiin, mutta just you wait.

3. Jos saisin lisätä mitkä tahansa sarjat Suomi-Netflixin tarjontaan, valitsisin Aliaksen ja Happy Endingsin.

4. Aliaksesta puheen ollen, Sydney Bristow on mun suuri tv-sarjasankari. Vaaratilanteiden varalle mun ohjenuora on teinistä lähtien ollut WWSBD. What would Sydney Bristow do? Hyvin mahdollista, että lopputuloksena reväyttäisin kaikki lihakset mun kropasta.

5. Olen täysin vakuuttunut, että yksi tv-sarjahistorian surullisimmista kohtauksista tapahtuu How I Met Your Motherissa. Se on se kohtaus, jossa (SPOILER ALERT) Lily kertoo Marshallille että tämän isä on kuollut. Se kohtaus rikkoo sydämeni! Leppoisten komediasarjojen surulliset kohtaukset iskevät aina erityisen lujaa, koska niitä ei osaa odottaa.

6. Koen tarpeelliseksi kertoa, että olen nähnyt Spice World -elokuvan leffateatterissa. Meillä oli se myös VHS-kasettina. Ajattelen Spice Worldia useammin kuin haluaisin myöntää. Erityisesti sitä kohtausta, jossa se hyypiömäinen paparazzi ilmestyy vessanpöntöstä. Koska mitä hittoa?! Täydellisen absurdi mestariteos koko elokuva.

7. Muita VHS-kasetteja, jotka mulla / sisaruksillani oli kun oltiin pieniä: Coyote Ugly, Ansa vanhemmille, 10 Things I Hate About You, Bend It Like Beckham ja rivillinen Disney-klassikoita (Kaunotar ja hirviö oli minusta lapsena ihan liian pelottava, sitä en halunnut koskaan katsoa). Sit katsoin aina uudestaan ja uudestaan kolmea luontodokkari-VHS:ää. Väittäisin, että olivat jotain Valittujen palojen tilaajalahjoja tai jotain.

( Jos ei vielä tullut selväksi, olen elänyt lapsuuteni vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.)

8. Katsoin vuosikaudet Criminal Mindsia. Muutamia vuosia sitten kyllästyin ällöttäviin sarjamurhaajameininkeihin. Nyt en voi sietää Criminal Mindsia. Sen sijaan haluaisin spin-offin, jossa Spencer Reid käyttää älyään vähemmän ällöttävien rikosten ratkomiseen.

9. En ole koskaan ymmärtänyt Frasieria. Siis sitä, mikä siinä kiehtoo.

10. Aina kun Titanic tulee telkkarista – ja sehän tulee melko usein – katson sitä jäävuoreen asti. Sitten lopetan.

11. Haluaisin Taru sormusten herrasta -trilogiasta sellaisen version, missä ei olisi lainkaan niitä tylsiä Frodo ja Sam -kohtauksia. Paitsi ihan se loppu. Tietysti.

12. Yksi kirkkaimmista leffamuistoistani liittyy mainittuun trilogiaan; olin tullut englannin yo-kirjoituksista kotiin kipeänä. Kävi ilmi, että mulla oli keuhkokuume. Kirjoitukset oli kesken, mutta onneksi seuraavaan kokeeseen oli vielä pari päivää. Katsoin kovassa kuumeessa Kuninkaan paluuta ja mietin, että kuinka loistava aika sairastua. Pikkuveljeni toi kuumeiselle sisarelleen lisäpeittoja. (Ihan hyvä meni loput kirjoitukset pienessä keuhkokuumeessa.)

13. Ensimmäinen leffa, jonka olen nähnyt leffateatterissa on Leijonakuningas.

14. Vastaus jokajouluiseen kiistaan: kyllä, Die Hard ON jouluelokuva. Die Hard ykkönen on myös hyvin todennäköisesti yksi niistä elokuvista, jotka olen nähnyt useimmin.

15. Mun henk. koht. suosikkijouluelokuva on kuitenkin Jali ja suklaatehdas. Joka nyt ei oikeastaan edes ole jouluelokuva. Paitsi onhan.

16. Fiktiivinen henkilö, jota mun tekee mieli siteerata ainakin kerran viikossa – mutta en siteeraa koska epäilen ettei kukaan ymmärtäisi – on New Girlin Nick Miller.

17. En voi olla ainoa, joka yhä muistaa sellaisen sarjan kuin Las Vegas. Se oli just hyvä! Tai ainakin viihdyttävä ja harmiton. Enkä voi olla ainoa joka on yhä katkera siitä, että Las Vegas päättyi typerään cliffhangeriin.

18. Cliffhanger-loput pitäisi kieltää lailla. Minä haluan että katsomani sarjat paketoidaan näteillä ruseteilla ja onnellisilla lopuilla.

19. Olen sarja- ja leffaitkijä, mutta en koskaan myönnä tätä.

20. Viimeisin sarja jonka katsoin, oli Netflixin teinijouluromanssikomediasarja Dash & Lily. Lyhyitä jaksoja, nopeasti katsottu. Oikein pätevä marraskuun pimeyteen.

+ Tuntuu tärkeältä lisätä, ettei kaikki ajatukseni liity elokuviin ja sarjoihin. Mietin minä muitakin juttuja. Esimerkiksi töitä, omituisia vaaleja ja sitä, miksi juustonaksut ovat välillä hyviä ja välillä ällöttäviä.