Kategoriat
Musiikki Suosittelen Tyypit

Lizzo muutti sisäisen soundtrackini loistavaksi

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.5.2019 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: Lizzo!

Kaikki coolit ja asiantuntevat musadigggarityypit ovat varmasti tienneet jo luoja ties kuinka pitkään, että Lizzo on se seuraava iso juttu, musiikkiskenen uusi supertähti.

Minä en ole asiantunteva musadiggarityyppi, en ollenkaan.

Minä opin Lizzosta – eli 31-vuotiaasta yhdysvaltalaislaulajasta/-räppäristä/-lauluntekijästä – pari viikkoa sitten, kun kuulin hänen kappaleensa Netflix-elokuvassa Someone Great. Leffa oli melko yhdentekevä, Truth Hurts -kappale ei. Truth Hurts oli niin mainio, että piti niiltä sijoiltaan laittaa leffa pauselle ja selvittää kenen biisi se on. I just took a DNA test, turns out I’m 100% that bitch, se riitti. Sold.

Putoan aina tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä YouTube-kuoppaan. Nyt putosin Lizzo-kuoppaan. Kuinka mukava kuoppa se olikaan!

Värikkäitä videoita ja huippuja kappaleita, joiden pääsanomana tuntui olevan että rakastakaa hyvät ihmiset itseänne. Lizzo-kuopassa hymyilytti ja tanssitti, ryhtikin suoristui. Tunsi olevansa that bitch itsekin. Just hyvä sellaisenaan, ihan vaan itsenään. Lizzo-kuopassa sopi rakastaa itseään vielä vähän enemmän.

En edes liioittele kun sanon, että Lizzo on muuttanut elämäni. No okei, ehkä liioittelen, mutta ihan vähän vain. Ainakin Lizzo on muuttanut sisäistä soundtrackiani. Nykyään mun mieleen tupsahtaa kesken päivää Lizzon lyriikoita.

I do my hair toss / Check my nails / Baby how you feelin’? / Feeling good as hell

Boss up and change your life / You can have it all, no sacrifice

I don’t need a crown to know that I’m a queen / I don’t need a crown to know that I’m a queen

If I’m shiny, everybody gonna shine / I was born like this, don’t even gotta try / I like chardonnay, get better over time / Heard you say I’m not the baddest, bitch, you lie

Woo child, tired of the bullshit / Go on dust your shoulders off, keep it moving

Mirror, mirror on the wall, tell me what you see / It’s that, oh my God, it’s looking heavenly

Ja niin edelleen. Lizzo kuiskii korvaan vaikka en edes kuuntelisi musiikkia, ja ne kuiskaukset saavat kävelemään vähän ryhdikkäämmin ja itsevarmemmin. That bitch ei stressaa pikkujutuista. That bitch on sillä oikealla tavalla itserakas. That bitch on huipputyyppi.

Lizzo-kuoppa on paras kuoppa johon olen viime aikoina pudonnut. Hienoa on se, että siihen kuoppaan tuntuu olevan tervetulleita ihan kaikki.

PS. Musiikin lisäksi kannattaa tutustua muutenkin Lizzon uratarinaan ja ajatuksiin, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Esimerkiksi tämä The Cutin henkilökuva oli mainio.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Älä aliarvioi Yle Areenaa! (eli pari sarjavinkkiä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.5.2019 Lilyssä.

Suosikkisarjat: Broad City ja Search Party (Yle Areena)

Kuva: Yle Areena

oskus ongelmaan löytyy ratkaisu lähempää kuin arvaakaan.

Mietin tässä parisen kuukautta sitten, kuinka haluaisin katsoa Broad Cityn viimeisen kauden. En kuitenkaan jaksanut alkaa metsästää sitä ympäri interwebziä, joten unohdin koko homman.

Viime viikolla päädyin joidenkin mutkien kautta selaamaan Yle Areenan tarjontaa. Ja mitä sieltä löytyykään?

Broad Cityn viimeinen kausi.

Oikeasti, mulla on paha tapa unohtaa Areena. Maksan Netflixistä, maksan Amazon Primestä (edelleenkin, vaikka mun piti vain käyttää ilmainen kokeilujakso), ja samaan aikaan Areena tarjoaa ilmaiseksi paljon mielenkiintoista katsottavaa. Ja juu, tiedetään, se Yle-vero. Mutta silti.

Rakas ilmainen ja mainokseton Yle Areena, täynnä ylen hyviä sarjoja (sori).

Samalla Areena-reissulla bongasin toisenkin sarjan, jonka olen halunnut katsoa, Search Partyn. Ja tarjolla oli vielä molemmat jo valmistuneet kaudet.

Eikä siinä vielä kaikki!

Areenasta löytyi myös Doggystyle-niminen tanskalainen nuortensarja, johon menin koukuttumaan. Paikoitellen tunsin itseni supersiveelliseksi kukkahattutädiksi sitä katsoessani – apua, alastomuutta! – mutta kelpo sarja oli sekin.

Täten lupaan itselleni, etten enää koskaan aliarvioi Yle Areenaa.

Yle Areenan parhaat just nyt:

1. Broad Cityn vitoskausi

New Yorkissa ympäriinsä sekoilevien Abbin (Abbi Jacobson) ja Ilanan (Ilana Glazer) tarina saa päätöksensä. Yas queen!

Harmillisesti aiempia kausia ei enää Areenasta löydy, mutta ei Broad City niin rakettitiedettä ole etteikö mukaan ehtisi viimeisellä kaudellakin – tosin ekan jakson ig stories -toteuttamistapa saattaa ehkä vähän kummastuttaa.

PS. Ditto, Abbi:

2. Search Party

Lisää New Yorkissa sekoilevia nuoria ihmisiä. Huipun Alia Shawkatin esittämä Dory saa pakkomielteen yliopistotuttavansa katoamisesta. Tuloksena hipsterimysteeri! Hahmot ovat noloja ja itsekeskeisiä, mutta meininki silti huvittavaa. Mun suosikki on näyttelijänä pyristelevä höpsö Portia (Meredith Hagner).

3. Doggystyle

Tanskalaisdraamassa seurataan omaa suuntaansa etsivää nuorta Astaa (Rosemarie Mosbæk). Kun unelmaelämä Köpiksessä kosahtaa rahahuoliin, Astan pitää muuttaa porukoilleen. Jaksot ovat lyhyitä pieniä palasia Astan elämästä. Yllättävän rohkeaakin settiä nuortensarjaan. Ja melko alleviivaavaa kommentointia some-ajan kauniista kulisseista.

Kuva: Yle Areena

4. Aikuiset

Suomessakin osataan tehdä sarjoja kipuilevista hipstereistä. Mun piti katsoa Aikuiset, koska ystävälläni on siinä merkittävä rooli brunssia nauttivana taustanäyttelijänä, mutta tämän mahtavan roolisuorituksen jälkeenkin sarja nappasi ihan tehokkaasti mukaansa.

5. Catastrophen neloskausi

Palkitun brittisarjan viimeinen kausikin löytyy Areenasta. Lisää sekoilua ja kipuilevia tyyppejä!

Päätöslauselma: Yle Areenassa on paljon loistavia sarjoja. Ja vaikka mitä elokuviakin! Kuten just nyt katsottavissa oleva Loma Roomassa, joka on mun mielestä kaikkein paras Audrey Hepburn -leffa.

Arvon minä, muista aina aika ajoin tsekata Areenan tarjonta.

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Neljä (+viisi) Netflix-tärppiä toukokuuhun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuvat: Netflix

Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.

Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:

1. Wine Country (tulossa 10.5.)

Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.

Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya RudolphAna Gasteyer, Tina FeyPaula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.

2. Knock Down The House

Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.

Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy VilelanCori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.

3. Dead to Me

Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja  Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.

Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!

4. The Society (tulossa 10.5.)

Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraaThe Leftoversia ja Riverdalea?

PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…

  • When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
  • Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
  • Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
  • New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
  • Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.

LUE MYÖS: