Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Tyypit

Kyl tää täst ja komediaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: hauskat tyypit

Kuvat: Schitt’s Creek / CBC, Friends / NBC, Broad City / Comedy Central

Jos olisin maaliskuusta lähtien saanut euron aina kun sanon ”kyl tää täst”, olisin todennäköisesti miljonääri. No hyvä on, en ehkä miljonääri, mutta olisi mulle nyt ainakin muutama satanen kertynyt.

Kyl tää täst, kyl tää täst… olen toistellut sitä itselleni ja muille kuin jotain hiton mantraa. Kyl tää täst, kohta kaikki on taas normaalia. Kyl tää täst, jaksetaan vielä vähän aikaa. Kyl tää täst, rokote on tulossa.

Ja tottahan se on, kyl tää täst, väistämättä. Uskonhan minä siihen. Mutta kun maanantaina taas kuuli uusista rajoituksista ja rajusti kasvavista tartuntaluvuista, niin hitto vie vähän kyllä löi kasvoille että ei tää täst vielä hetkeen.

Kun tämä koko homma silloin viisituhatta vuotta sitten alkoi, päätin että minähän en kirjoita mitään ankeita pandemia-juttuja, vaan samaa kun aina: höpsöjä juttuja Netflix-sarjoista ja YouTube-kuopista. Good vibes only, #suosikkiasioita ja sitä rataa. Ja en minä täydellisesti ole päätöksessäni pysynyt, mutta ihan kelvollisesti kuitenkin. Erästä ikävää k-sanaa en ole käyttänyt kertaakaan. Tosin tuo p-sana taitaa olla ihan yhtä paha.

Noh, nyt kahdeksan hiton kuukautta eteenpäin ollaan näköjään siinä pisteessä, että kirjoitan ankeaa pandemia-juttua. Puolustuksekseni sanottakoon, että maaliskuun Maisa – se, joka kirkkain silmin sanoi, että ”onneksi tää on nyt näin keväällä, mieti jos olisi vielä pimeetä ja synkkää” – ei tullut ajatelleeksi, että yhä marraskuussa hän tekisi töitä kotona ja sopisi Teams-tapaamisia oikeiden tapaamisten sijaan.

Kyl tää täst, kyl tää täst, kyl tää täst.

Tekisi mieli valittaa lisää, mutta en valita. Sen sijaan yritän pelastaa tämän ankean pandemia-jutun tekemällä 180-asteen aiheen vaihdon ja kirjoittaa vähiten ankeasta aiheesta jonka tiedän,

komediasta.

Koska kun saan ikävän uutisvirran vastapainoksi päiviini iloa ja naurua ja huumoria, kyl tää täst on paljon helpompi uskoa.

Seuraa kolme hauskaa tyyppiä, jotka ovat ilostuttaneet päiviäni:

1. Aloitan brittikoomikko Kieran Hodgsonin loisteliaalla The Crown -tiivistelmällä. Olen repeillyt tälle pitkin viikkoa, se on valehtelematta suosikkiasiani koko internetissä just nyt. Oikeasti, jos et ole vielä katsonut The Crownin neloskautta, älä turhaan tuhlaa aikaasi. Kieran käy koko kauden läpi tehokkaasti 2 minuutissa ja 14 sekunnissa. En tajua, miksi menin istumaan ne vajaat kymmenen tuntia Netflixin ääressä, kun olisin vaan voinut katsoa tämän videon ja käyttää kymmenen tuntia johonkin järkevään, vaikka siivoamiseen tai New Girlin katsomiseen.

Tästä ei siis puutu mitään. Ei yhtään mitään.

Ja siis SPOILER ALERT, luonnollisesti! 😀

2. Sitten siirryn mun tämän hetken suosikki Instagram-seurattavaan, Abi Clarkeen. Nuori brittikoomikko hänkin. En yleensä jaksa tuntemattomien tyyppien Insta-stooreja, mutta just eilen käytin noin puoli tuntia siihen, kun kahlasin läpi Abin tarinat. Ilmeisesti TikTokissa nuoret ihmiset ässäilivät menemään ja tuosta noin vaan kirjoittivat kohtauksia ja kappaleita kuvitteellista Ratatouille-musikaalia varten (?). Abilta kuulin tämän ja hänen jakamansa TikTok-pätkät ovat seuraavaksi suosikein suosikkiasiani koko internetissä tällä viikolla. Ihan en päässyt käsiksi siihen, mistä kyseinen homma lähti liikkeelle (ei ole TikTokia itselläni), mutta Broadway-kamaa, selkeesti.

Abi ässäilee kuitenkin ennen kaikkea omalla sisällöllään. Hänen instansa on täynnä kaikkea hauskaa ja huvittavaa, esimerkiksi käyköön tuorein video If doctors spoke like vets.  Ja tämä.

YouTube-kanavaltaan löytyi stand up -maistiainen:

3. Lopetan Meg Stalteriin. Olen tainnut mainita hänet, mutta mainitsen toisenkin kerran. Meg on jenkkikoomikko, jota seuraan Twitterissä (on Instassakin). Hänen huumorinsa on hyvin omaleimaista ja mun mielestä vain hyvin, hyvin hauskaa. Meg on paras asia koko tympeitä uutisia jatkuvalla tahdilla syytävällä Twitter-tililläni.

Tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen. Lahjakas kuin mikä.

Every music documentary on yksi suosikeistani. 😀

Noniin, kiitos tyypit. Kyl tää täst.

🙂

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

The Crown ja prinsessa Diana -dilemma

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.11.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja (?): The Crown (Netflix)

Kuva: Netflix

Olen katsonut The Crownin neloskautta. Tietysti. Se on hyvä. Paljon, paljon parempi kuin epätasainen ja tylsä kolmoskausi.

Jännä juttu, että tuloksena on parempaa sarjaviihdettä, kun prinssi Philipin keski-iänkriisin sijaan keskitytään Margaret Thatcherin ja prinsessa Dianan kaltaisiin ikoneihin.

Mulla on joka tapauksessa myös melko suuri ongelma neloskauden kanssa. Se liittyy ennen kaikkea mainittuun Walesin prinsessaan, Dianaan, jota sarjassa esittää Emma Corrin.

En vain pääse yli siitä tunteesta, että Dianan  muistoa häväistään ja häntä hyväksikäytetään viihteen takia – taas kerran.

The Crown on tietysti aina kertonut oikeista ihmisistä ja pohjautunut oikeisiin, historiallisiin tapahtumiin, välillä pienin, toisinaan suurin taiteellisin vapauksin. Jotenkin Dianan mukaantulo vain alleviivaa sitä, että nyt puhutaan ihan oikeasti oikeista ihmisistä. Osin varmaan siksi, että aletaan olla jo niin lähellä nykyhetkeä. Kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin avio-ongelmat sun muut aiempien kausien vuosikymmeniä vanhat draamat ovat tuntuneet kovin kaukaisilta, mutta Diana… Diana oli vielä elossa kun minä olen syntynyt. Ja minä olin ehtinyt toiselle luokalle, kun hän kuoli.

Sitten on itse se kuolema. Jos prinsessa Diana olisi saanut ansaitsemansa onnellisen lopun, ei ehkä tuntuisi niin pahalta katsoa hänen nuoruusvuosiensa ja avioelämänsä suruja ja vaikeuksia. Voisi olla vaan, että ”onpa surullista, mutta ainakin hän on nyt onnelinen”. Mutta kun koko maailma tietää, miten traagisesti hänen tarinansa päättyi. Ja kuinka yksi osatekijä kuolemaan oli ihmisten ja median kyltymätön uteliaisuus häntä kohtaan.

Neloskausi rikkoo sydäntä lisää Dianan puolesta. Koska kaikista The Crownin ottamista taiteellisista vapauksista huolimatta on selvää, että ainakin osa suruista ja vaikeuksista oli totta.

Ehkä tätä ei pitäisi ottaa niin vakavasti. Viihde viihteenä, fiktio fiktiona ja sitä rataa. The Crown ei ole faktapohjainen dokumentti. Mun päässä vain välkkyy ne valokuvat Williamista ja Harrysta prinsessa Dianan – äitinsä – hautajaisissa. On vaikeaa olla miettimättä, miltä heistä tuntuu, kun heidän äitinsä traagista elämää pengotaan jälleen kerran viihteen varjolla. Kun jo minustakin tuntuu pahalta.

The Crownin 10-jaksoinen neljäs kausi tuli Netflixiin 15. marraskuuta.

PS. Onko The Crownia mahdollista katsoa ilman jatkuvia Google-taukoja? Joka jakso keskeytyy ainakin kerran; Louis Mountbatten, IRA, Sarah Spencer, Margaret Thatcher, prinsessa Anne olympialaisissa, Falklandin sota, Michael Fagan, Charles ja lumivyöry, prinsessa Margaretin kuoleman, Windsorien suku… jatkuvaa googlettamista. Välillä tuntuu kuin olisi luennolla.

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

20 satunnaista asiaa ja ajatusta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: satunnaiset ajatukset

Kuvat: ABC / Happy Endings, Netflix / The Queen’s Gambit, Dash & Lily

Olkoon Suosikkiasioita hetken Satunnaisia asioita: kirjoitus, joka on tuloksena kun tunkee kaikki satunnaiset (sarja- ja leffa-) ajatuksenpätkänsä yhteen postaukseen.

Satunnaisia asioita, jotka eivät liity yhtään mihinkään.

Satunnaisia ajatuksia ja muistoja, jotka ovat jostain syystä jumahtaneet päähäni.

x 20 :

1. Jos mun pitäisi just nyt suositella jotain sarjoja, suosittelisin The Queen’s Gambitia, Parks and Recreationia, Friday Night Lightsia, Supernaturalia ja The Boysia.

2. Pettymysten, epäonnistumisten ja motivaatiopulan hetkillä mun päässä alkaa pyörimään se Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa bileissä ikävien ihmisten naureskelun ja Warnerin vähättelyn kohteeksi joutunut Elle Woods sisuuntuu ja päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. ”I’ll show you how valuable Elle Woods can be” ja sit se musiikki: I’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see…

Toistaiseksi ”I’ll show you how valuable Maisa S. can be” ei ole johtanut Harvard Law Schoolissa ässäilemisiin tai muihin supersuorituksiin, mutta just you wait.

3. Jos saisin lisätä mitkä tahansa sarjat Suomi-Netflixin tarjontaan, valitsisin Aliaksen ja Happy Endingsin.

4. Aliaksesta puheen ollen, Sydney Bristow on mun suuri tv-sarjasankari. Vaaratilanteiden varalle mun ohjenuora on teinistä lähtien ollut WWSBD. What would Sydney Bristow do? Hyvin mahdollista, että lopputuloksena reväyttäisin kaikki lihakset mun kropasta.

5. Olen täysin vakuuttunut, että yksi tv-sarjahistorian surullisimmista kohtauksista tapahtuu How I Met Your Motherissa. Se on se kohtaus, jossa (SPOILER ALERT) Lily kertoo Marshallille että tämän isä on kuollut. Se kohtaus rikkoo sydämeni! Leppoisten komediasarjojen surulliset kohtaukset iskevät aina erityisen lujaa, koska niitä ei osaa odottaa.

6. Koen tarpeelliseksi kertoa, että olen nähnyt Spice World -elokuvan leffateatterissa. Meillä oli se myös VHS-kasettina. Ajattelen Spice Worldia useammin kuin haluaisin myöntää. Erityisesti sitä kohtausta, jossa se hyypiömäinen paparazzi ilmestyy vessanpöntöstä. Koska mitä hittoa?! Täydellisen absurdi mestariteos koko elokuva.

7. Muita VHS-kasetteja, jotka mulla / sisaruksillani oli kun oltiin pieniä: Coyote Ugly, Ansa vanhemmille, 10 Things I Hate About You, Bend It Like Beckham ja rivillinen Disney-klassikoita (Kaunotar ja hirviö oli minusta lapsena ihan liian pelottava, sitä en halunnut koskaan katsoa). Sit katsoin aina uudestaan ja uudestaan kolmea luontodokkari-VHS:ää. Väittäisin, että olivat jotain Valittujen palojen tilaajalahjoja tai jotain.

( Jos ei vielä tullut selväksi, olen elänyt lapsuuteni vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.)

8. Katsoin vuosikaudet Criminal Mindsia. Muutamia vuosia sitten kyllästyin ällöttäviin sarjamurhaajameininkeihin. Nyt en voi sietää Criminal Mindsia. Sen sijaan haluaisin spin-offin, jossa Spencer Reid käyttää älyään vähemmän ällöttävien rikosten ratkomiseen.

9. En ole koskaan ymmärtänyt Frasieria. Siis sitä, mikä siinä kiehtoo.

10. Aina kun Titanic tulee telkkarista – ja sehän tulee melko usein – katson sitä jäävuoreen asti. Sitten lopetan.

11. Haluaisin Taru sormusten herrasta -trilogiasta sellaisen version, missä ei olisi lainkaan niitä tylsiä Frodo ja Sam -kohtauksia. Paitsi ihan se loppu. Tietysti.

12. Yksi kirkkaimmista leffamuistoistani liittyy mainittuun trilogiaan; olin tullut englannin yo-kirjoituksista kotiin kipeänä. Kävi ilmi, että mulla oli keuhkokuume. Kirjoitukset oli kesken, mutta onneksi seuraavaan kokeeseen oli vielä pari päivää. Katsoin kovassa kuumeessa Kuninkaan paluuta ja mietin, että kuinka loistava aika sairastua. Pikkuveljeni toi kuumeiselle sisarelleen lisäpeittoja. (Ihan hyvä meni loput kirjoitukset pienessä keuhkokuumeessa.)

13. Ensimmäinen leffa, jonka olen nähnyt leffateatterissa on Leijonakuningas.

14. Vastaus jokajouluiseen kiistaan: kyllä, Die Hard ON jouluelokuva. Die Hard ykkönen on myös hyvin todennäköisesti yksi niistä elokuvista, jotka olen nähnyt useimmin.

15. Mun henk. koht. suosikkijouluelokuva on kuitenkin Jali ja suklaatehdas. Joka nyt ei oikeastaan edes ole jouluelokuva. Paitsi onhan.

16. Fiktiivinen henkilö, jota mun tekee mieli siteerata ainakin kerran viikossa – mutta en siteeraa koska epäilen ettei kukaan ymmärtäisi – on New Girlin Nick Miller.

17. En voi olla ainoa, joka yhä muistaa sellaisen sarjan kuin Las Vegas. Se oli just hyvä! Tai ainakin viihdyttävä ja harmiton. Enkä voi olla ainoa joka on yhä katkera siitä, että Las Vegas päättyi typerään cliffhangeriin.

18. Cliffhanger-loput pitäisi kieltää lailla. Minä haluan että katsomani sarjat paketoidaan näteillä ruseteilla ja onnellisilla lopuilla.

19. Olen sarja- ja leffaitkijä, mutta en koskaan myönnä tätä.

20. Viimeisin sarja jonka katsoin, oli Netflixin teinijouluromanssikomediasarja Dash & Lily. Lyhyitä jaksoja, nopeasti katsottu. Oikein pätevä marraskuun pimeyteen.

+ Tuntuu tärkeältä lisätä, ettei kaikki ajatukseni liity elokuviin ja sarjoihin. Mietin minä muitakin juttuja. Esimerkiksi töitä, omituisia vaaleja ja sitä, miksi juustonaksut ovat välillä hyviä ja välillä ällöttäviä.