Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Sarja- ja leffakohtauksia, joita ajattelen usein

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat, leffat ja April Ludgate.

Olisi kiva väittää, että päässäni risteilevät ajatuspätkät liittyvät aina päivänpolttaviin uutisiin tai johonkin muuhun järkevään. Ja välillä ne liittyvätkin! Mutta päässäni risteilee myös päähäni jumahtaneita kohtauksia suosikkisarjoistani ja -leffoistani. Siellä ne vievät tilaa aivokapasiteetistani ja putkahtavat mieleen aina välillä. Herra ties miksi.

Ajattelen usein ainakin näitä kohtauksia:

She’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her.

Okei, Parks and Rec. Suosikkisarjani. Mulla on monia, monia suosikkikohtauksia, mutta yksi jota ajattelen usein on alla oleva Aprilin ja Tynnyferin kohtaaminen. Aubrey Plazan esittämä April Ludgate  on noin muutenkin yksi fiktiivisistä ikisuosikeistani, ja hänen normaalin ilmeettömän deadpan-tyylinsä välitön mukautuminen Tynnyferin (=hang on, it’s xanax o’clock 😀 ) hmmm… hieman erilaiseen tyyliin ei koskaan lakkaa naurattamasta minua. Rakastan Aprilin vuorosanoja she’s the worst person I’ve ever met. I want to travel the world with her. Ajattelen niitä usein.

Kaikkein eniten mieleeni nousee kuitenkin Snake Juice ja humalainen Ron Swanson. Ajattelen Snake Juice Ronia ainakin kerran viikossa.

Whyyy???! I don’t know.

New Girl, toinen suosikkisarjani. Sama homma, paljon suosikkikohtauksia, joiden pelkkä ajatteleminen saa minut iloiseksi. Liittyvät monesti Nick Milleriin. Tai Winstoniin.

Alla oleva kohtaus ei kokonaisuutena ole ykkössuosikkini, mutta Schmidtin ”Whyyyy?” ja Nickin tyynenrauhallinen vastaus ”I don’t know” nousevat tasaisin väliajoin mieleeni. En tiedä miksi. Mind works in mysterious ways, ilmeisesti.

Toinen täysin random New Girl -hetki, joka on juuttunut aivoihini on Nickin raivokohtaus oville. I will push if I wanna push. I hate doooors!! Aina ja ikuisesti jos mulla on oviongelmia (eikö meillä kaikilla ole joskus oviongelmia?) ajattelen tätä kohtausta ja kuinka I hate dooors too. 😀

Clear eyes, full hearts, can’t lose

Tämä ei ole yksittäinen kohtaus, mutta Friday Night Lightsin Coach Taylorin legendaarinen clear eyes, full hearts, can’t lose on porautunut päähäni ja muistuttaa olemassaolostaan etenkin silloin, kun kaipaan tsemppausta. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päässään pieni Coach Taylor, joka pitää kannustavan puoliaikapuheen aina tarvittaessa.

This game is not over, this battle is not over…

Jack & Rose ja mitä hittoa?!

Todellakin tiedostan, että Titanic ei olisi Titanic, jos Jack olisi pelastunut. Silloin tällöin huudan silti mielessäni, että ”tee nyt hitto vie tilaa sen kelluvan puupalasen päällä, Rose!! Hyvin mahtuisitte molemmat jos tiivistät!”

Sen jälkeen katson tämän YouTube-videon, jolla näyttelijä Keke Palmer sanoo kaiken tarpeellisen.

You have bewitched me

En ole kaikkein suurin Ylpeys ja ennakkoluulo -fani. Puhun nyt vuoden 2005 elokuvasta, jonka pääosassa on Keira Knightley. Kyseinen elokuva sisältää kuitenkin yhden kauneimmista ja kauneimmin kuvatuista romanttisista kohtauksista jonka tiedän. Se on se taso, jolla arvioin kaikkia romanttisia kohtauksia. Yleensä pidän enemmän hauskoista romanttisista kohtauksista ja pyörittelen silmiäni oikeasti romanttisille, ei-hauskoiksi-tarkoitetuille kohtauksille. Minua ei ole tehty sietämään ällöromanttisia, siirappisia rakkaudentunnustuksia.

Tämä kohtaus on poikkeus. En pyörittele silmiäni, kun herra Darcy (Matthew Macfadyen) sanoo ”You have bewitched me, body and soul, and I love… I love… I love you”. Ei, minä rakastan tätä kohtausta. Se on täydellinen esimerkki siitä, ettei romanttisen kohtauksen tarvitse aina päättyä suureelliseen elokuvasuudelmaan. Se on myös täydellinen ja aina ajankohtainen opetus ihan kaikille siitä, miten pitää toimia jos päättää yhtäkkiä julistaa rakkauttaan. ”My affections and wishes have not changed but one word from you will silence me forever”. Täydellistä. Sano mitä sanot, mutta sen jälkeen kaikki valta on sanojen vastaanottajalla.

The Last Golden Ticket

… it’s mine! Olen ehkä kertonut, että rakastan Jali ja suklaatehdasta. Yksi all time suosikki leffakohtauksistani on se, kun Jali löytää kultaisen pääsylippunsa. Ennen kaikkea rakastan lempeää kioskisetää. The Last Golden Ticket -kohtaus on sekin hitsautunut aivoihini ja ajattelen sitä hämmentävän usein. Etenkin lempeää kioskisetää. Koska maailmassa pitäisi olla enemmän lempeitä kioskisetiä.

I’ll show you how valuable Elle Woods can be

Tästä olen maininnut aiemminkin. Aina kun kaikki tuntuu menevän pieleen, päässäni alkaa pyöriä Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa luokkatoveriensa naureskelun kohteeksi joutunut Elle Woods päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. I’ll show you how valuable – lisää oma nimesi – can be! Tähän kuuluu oleellisesti myös se musiikki; I’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see.

PS. Mun on täysin mahdotonta tehdä tämän kaltaisia postauksia ilman että putoan YouTube-kuoppiin. Nyt putosin kuoppiin siellä ja täällä, mutta erityisesti Friday Night Lights -kuoppaan. Hyvä luoja että on hieno, hieno sarja. Harmi ettei taida olla juuri nyt minkään Suomessa näkyvän suoratoistopalvelun listoilla. Katsoisin heti alusta.

LUE MYÖS:

Oodi YouTubelle (eli 12 YouTube-kuoppaa, joihin rakastan pudota)
Näitä katson ja kuuntelen, kun haluan nauraa (eli hurraa-huutoja hauskoille tyypeille)
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: tyylikkäästi hauska Call My Agent!

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.2.2021 Lilyssä.

Suosikkisarja: Call My Agent! (alk. Dix pour cent, suom. Agentit / Netflix)

Kuva: Netflix

Tämän hetken sarjakoukutus: Netflixistä löytyvä ranskalainen draamakomedia Dix pour cent eli Call My Agent!, suomalaisittain Agentit.

Suosittelen, mainio sarja.

Olen melko lailla myöhässä, sarja on ollut Netflixissä jo hyvän tovin. Ainakin HS kirjoitti siitä jo tammikuussa 2019. Viimeinen neljäs kausi taitaa olla suht tuore lisäys Suomi-Netflixissä.

Oli miten oli. Parempi myöhään jne.

Call My Agent kertoo pariisilaisesta kykytoimistosta ja sen agenteista, joiden tehtävänä on pitää huolta tähtinäyttelijöistään; neuvotella elokuvadiilejä, mainossopimuksia ja muuta sälää. Ja tärkeimpänä: sietää tähtien oikutteluita ja päähänpistoja. Mulla kesti kolmanteen jaksoon asti tajuta, että nämä tähtinäyttelijät ovat oikean elämän näyttelijöitä, jotka esittävät sarjassa fiktiivisiä versioita itsestään. Mukana on kansainvälisestikin tunnettuja nimiä, esimerkiksi Juliette Binoche ja Monica Bellucci.

Yksi jakso, yksi näyttelijä ja tämän oikut ja ongelmat. Ja siinä sivussa agenttien ihmissuhdesäätöä ja omien elämien ongelmia. Hauska sekasotku.

Ranskalaisissa sarjoissa on aina jotain ihmeellistä taikaa. En tiedä onko se ranskan kieli, ranskalaisten ihmisten tyylikkyys vai kauniit kuvauspaikat, tässä tapauksessa Pariisi. Luultavasti nämä kaikki yhdessä. Sarjoista, samoin kuin ranskalaisista elokuvista, vain huokuu sellainen maaginen, yksinkertainen ja vaivaton tyylikkyys.

Call My Agentissa tämä vaivaton tyylikkyys yhdistyy hauskaan työpaikkakomediaan ja koukuttavaan ihmissuhdedraamaan. Tyylikäs, hauska ja tyylikkään hauska sarja. Ja mainiot näyttelijät! Agenttien lisäksi sarjan keskiössä on heidän ylityöllistetyt assistenttinsa.

Call My Agent! eli Agentit katsottavissa Netflixissä. Sarjaa on tehty neljä kuusijaksoista kautta.

PS. Koska mun kuuluu mainita Parks and Recreation – olenko jo kertonut että on suosikkisarjani? – joka toisessa postauksessa, mainittakoon että se on hiljattain tullut katsottavaksi myös Netflixiin.

Kategoriat
Ajattelin tänään Nostalgia Sarjat

”Merenneitosarja”, heikkoja muistijälkiä ja 2000-luvun alun tv-nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Olen nähnyt elämäni aikana – reilussa 30 vuodessa – monta tv-sarjaa. Hyviä, keskinkertaisia, huonoja. Jotkut niistä ovat porautuneet muistiini – kenties siksi, että olen katsonut ne läpi kolme miljoonaa kertaa.

Jotkut olen unohtanut kokonaan. Oletettavasti. En kai voi olla varma että olen unohtanut jotain jos olen unohtanut sen. Tai jotain.

Sitten on sellaisia sarjoja, jotka muistan ja toisaalta en muista. Lapsuuden ja nuoruuden sarjoja, jotka ovat jättäneet niin hennon muistijäljen, että ne ovat muistissa vain pieninä epätarkkoina välähdyksinä. Muistan että olen katsonut niitä, muistan pieniä paloja sieltä täältä, ehkä jonkun näyttelijöistä. Siinä kaikki. En muista mitään tarkkaa juonikuviota tai kohtausta.

Koska nostalgia on ikuinen suosikkiasia, tässä hieman tv-nostalgiaa ja sarjavälähdyksiä 2000-luvun alkuvuosilta. Kolme sarjaa, jotka olen katsonut jossain kohtaa lapsuus- tai nuoruusvuosiani. Ehkä. Ainakin muistan ne hämärästi. Ja googletin ne, joten eivät ole oman mielikuvitukseni tuotetta vaan ihan oikeita sarjoja, joiden katsomiseen olen elämäni aikana tuhlannut minuutteja.

Pasadena

Kyllä, Wikipedia vahvistaa että tällainen sarja on ollut olemassa. Sitä esitettiin yhden kauden ajan vuonna 2001. Suomessa se näkyy tulleen Maikkarilta kesällä 2002. Olen kai katsonut sen silloin, 13-vuotiaana.

Sarjan nimi, Pasadena, viittaa tapahtumapaikkaan, Pasadenan kaupunkiin Kaliforniassa.

Muistan tytön, jonka nimi oli Lily. Hän oli päähenkilö. Sitten oli kahden perheen välistä tappelua. Ja Lilyllä oli joku poikaystävä, tai ainakin poikaystäväkandidaatti. Tekee kovasti mieli väittää että hänen nimensä oli Henry ja hänellä oli ruskeat hiukset.

Muistan myös uima-altaan. Kuoliko joku sinne? Joku kai kuoli, se oli se Pasadenan mysteeri. Ehkä. Näyttelijöistä muistan Balthazar Gettyn, lähinnä siksi että hän oli myöhemmin Aliaksessa.

Wikipedia kertoo: Pasadenan päähenkilö on Alison Lohmanin näyttelemä teini-ikäinen Lily McAllister, joka näkee tuntemattoman henkilön itsemurhan ja alkaa tutkia varakkaan perheensä salaisuuksia.

Ei mitään muistikuvia, miten sarja päättyi…

… löysin YouTubesta sarjan ekan jakson. Ei soita mitään kelloja. En edelleenkään muista mitään juonesta. Enkä nopealla selauksella nähnyt uima-allasta. Ja olin ihan satavarma, että Lily olisi ollut vaaleatukkainen. Ei ollut! Se pimpelipompeli-alkutunnari kuulosti etäisesti tutulta, siinä kaikki.

Fastlane

Jep, Wikipedian mukaan Fastlanekin on ihan oikea sarja eikä minun mielikuvitukseni tuotosta. Esitettiin vuonna 2002, kesti yhden kauden.

Luullakseni olen katsonut Fastlanea, mutta en pysty sanomaan mitään yksityiskohtaista sarjan juonesta. En yhtään mitään. Oli kai poliisisarja? Ja ehkä liittyi jotenkin autoihin, nimi ainakin viittaisi siihen. Yrittiköhän Fastlane ratsastaa vuotta aiemmin julkaistun ensimmäisen Fast & Furious –leffan suosiolla? Ei tainut onnistua, kun kesti vain yhden kauden. Fast & Furious -leffoja sen sijaan on tähän päivään mennessä julkaistu 5879.

Ainoa konkreettinen asia jonka muistan Fastlanesta on se, että pääosassa oli näyttelijä Peter Facinelli. Tuli sittemmin tuli tunnetuksi Twilight-leffoista, joten ihan hyvin hänelle kai kävi vaikka Fastlane oli floppi.

Wikipedia: Van Ray and Deaqon Hayes are two mismatched cops teamed together by shady, sexy police lieutenant, Wilhelmina ”Billie” Chambers, in a secretive undercover division of the Los Angeles Police Department. Operating with the motto ”Everything we seize, we keep. Everything we keep, we use,” their base of operations is the ”Candy Store”— a warehouse containing a fortune in confiscated cars, clothes, weapons and everything else needed to blend into the seedy criminal underworld of Los Angeles.

Candy Store. APUA. Miksi minä olen katsonut tuota?  Tai olenkohan edes? Vaikka luen kuvauksen, ei ole edelleenkään mitään muistikuvia yhtään mistään paitsi hämärästi Peter Facinellistä.

”Merenneitosarja”

Noniin. Muistan, että olen katsonut sarjaa, joka kertoi tytöstä, joka pystyi hengittämään veden alla. Väittäisin, ettei hänellä ollut pyrstöä kuten merenneidoilla yleensä, mutta oli kuitenkin jotain muuta kuin ihminen. Tyttö oli kovin kaunis. Pystyiköhän hän myös puhumaan tyyliin delfiineille tms.? Ehkä. Tämä merityttö ystävystyi joidenkin poikien kanssa. Sitten oli merentutkimuslaitos. Siinä kaikki. En muista sarjan nimeä.

Google-tauko.

Okei, Demi.fi-keskustelupalsta valisti minua, että sarjan nimi oli Ocean Girl. Olikohan sillä joku suomenkielinen nimi?? Palstalle kirjoittaneen mukaan sarjaa esitettiin Summerissa… paitsi että nyt kun asiaa selvittelin, niin ilmeisesti myös toista merenneitosarjaa, Ocean Girlin tavoin australialaista H2O:ta esitettiin Summerissa. Onko Summerissa ollut kaksi australialaista merenneitosarjaa? Tätä jälkimmäistä esitettiin Wikipedian mukaan kesällä 2007, 2008 ja 2010, siis mun Summeri-vuosien jälkeen. Eli Ocean Girl lienee Summerin OG-merenneitosarja. Ja on kai tullut joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Näin sen täytyy olla.

Wikipedia kertoo, että meritytön nimi oli Neri! En olisi muistanut.

Neri is a young girl with an affinity for water, the ability to swim long distances and super-human lung capacity. She lives alone on an otherwise deserted island, and sleeps in a nest in a tree. Early in the first season, Neri befriends two Australian boys; Jason and Brett Bates. The Bates brothers live in an elaborate underwater research and environmental protection facility called ORCA (Oceanic Research Center of Australia) located near Port Douglas, Queensland.

Ihan kelpo suoritus, muistini. Muistin tytön, pojat ja merentutkimuslaitoksen. Mitään muuta en sitten muistanutkaan.

Hei, spoiler alert — Neri oli avaruusolento! Ja hänellä oli sisko, Mera. Sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta, se esitettiin Australiassa alunperin vuosina 1994-1997.

PS. YouTubessa on Ocean Girlin kokonaisia jaksoja! Täydellistä. Kenties hieman nostalgiaa viikonloppuihinne? 😀